Olisipa meidän välit niin kuin ennen. Sua oli aina kiva nähdä ja meillä oli mukavaa. Nyt mä en enää tiedä missä mennään. Oon välillä kuin ilmaa sulle. Se saa mut surulliseksi. Teinkö mä jotain väärin?
Oon surullinen
Anonyymi
66<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Nää on hankalia.
Mä en tiedä kaipaat sä mun seuraa, ketä sä haluat, kaipaat sä sitä yhtä entistä vai ketä.
Oon vaan rakastunut suhun ja siksi vaikeaa antaa huomiota. Tiedät että olen.
Mikä juttu toi on että rakastuneena on vaikeaa antaa huomiota? Miksi? Mikä siihen auttaisi?
Ja jos sattuisit olemaan juuri hän; niin en tiedä.
En mä usko että hän olisi rakastunut muhun. Tai sitten en oikeasti tajua mitään. Toivon että välittäisi kuitenkin. Mä välitän kovasti.
Olen oikeasti rakastunut. Ja ollut jo pidemmän aikaa... Todella vaikea kun sitä ei voi toiselle sanoa. Olen sitten välillä kuin häntä ei aina edes olisi, koska en kuitenkaan tätä naista itselleni saa... :(
Miksi et saa?
Hän = Varattu
Oletko mies vai nainen itse?
Olen mies ja etelä-suomi.
Ja itse myös varattu?
Kuin myös hän.
Niin, tiedän..
Raastavaa on olla rakastunut varattuun mieheen, mitä näille tunteille voi..
Mä en tee missään itestäni numeroo, kuuntelen herkällä korvalla ja peilaan sitä mitä halutaan. Sitä saa mitä tilaa, eiks niin.
En jotenkin jaksa uskoa että tässä on siitä kyse. Ehkä on pientä ihastumista ollut, mutta jotenkin epäilen silti. Toivon vaan että tultaisiin taas paremmin juttuun.
No sitten et ole hän
Toivoisin ehkä että olisinkin. Jos tuo on oikeasti syy kaikkeen.
Ehkä joku päivä selviää.
Et tehnyt mitään väärin, aikansa oli mukavaa, mutta se häiritsi muuta elämää joten työt työnä.
En koskaan kirjoita oon vaan olen. Enkä ole surullinen. Olet ihana mies ja välitän sinusta. J
Se on mun suojautumiskeino. Tykkään susta niin paljon, mutta en halua satuttaa sua tai itseäni.
Miksi ystävällisyys sattuisi? Enemmän satuttaa se kun toinen jotenkin muuttuu eikä saa minkäänlaista selitystä asiaan. Ap.
Jatkoa vielä tuohon äskeiseen; mäkin tykkään hänestä paljon. Mutta se asia ei ole muuttunut lähiaikoina.
Ei ystävällisyys satukkaan. Teen just päinvastoin mitä haluaisin.
Miks sä niin teet? Se tuntuu pahalta.
En tarkoituksella. Muakin harmittaa. Jos tietäisin paremmin susta en epäröis näyttää mun tunteita.
No mun käytös on ainakin suht helposti tulkittavissa vaikken suoraan mitään ole sanonutkaan. Vai mitä tietoa kaipaat?
Voisitko olla edes oma ihana itsesi? Se riittäisi.
En osaa tulkita mitään.
No kannattaisikohan jutella?
Kannattaisi tietenkin. Joskus se vaan on hankalaa ja se mitä juttelun jälkeen tapahtuu. Jos mikään ei muutukaan.
Entä jos hänkin on rakastunut sinuun mutta koettaa pitää etäisyyttä kun pelkää, ettet sinä ole?
Mun on vaikea lukea häntä. Joskus tuntuu että välittäisikin, sitten taas saa mut tuntemaan ihan turhaksi. Näin vaan tunnen, ei hän mitenkään suoraan mitään sano.
Vois olla ,mutta nähdään enään harvoin ,vaikka kuljetaan samoja reittejä.Ehkä hän välttelee minua,tulkitsen sen tietenki niin, että hän ei välitä.Mutta ei se mun maailmaani hetkauta,uusia tulee.
Nyt on käynyt niin että olen ihastunut eräseen eronneeseen naiseen työpaikallani , olemme tunteneet parivuotta ja kun vuosi sitten työporukkalla oli illanvietto ja silloin viihdyimme illan toistemme seurassa, taannoin oli taas työpaikan kemut jonka jatkoilla suutelimme ,
se oli oikein ihanaa ja kiihottavaa ja sittemmin olemme jo tapailleet vapaallakin kerran, mutta koska olen varattu siis parisuhteessa jossa ei juuri suudelmia eikä seksiä ole ollut, siksi olen hämmentynyt ja onnellinen ja yhtäaikaa surullinen jo valmiiksi siksi ettei häntä haluaisi loukata häntä sillä että ihastuin häneen tai jopa rakastuisin, olenko idiootti kun olen antanut hänelle aihetta kiinnostua minusta, mahdollisuuden ihastua vaikka olen varattu.
Se vähän riippuu. Jos olet sata varma, että et eroa niin ikävä homma, mutta jos olet eroamassa tai et tiedä erotako niin itse näen sen eri asiana eli voi olla ihan ok. Kantsii puhua asioista.
On nää ihmissuhteet vaikeita. Mäkin toivon vaan että yks mies kertoisi missä me mennään. Tietää tuskin hänkään. Töissä ei saisi rakastua, on niin hankalaa. Kun ei vaan voi mennä halimaan toista.
Oletko siis antanut huomiota tälle naiselle ja jutellut hänen kanssaan?
Itse olen täysin ihastunut erääseen miehen ja varmaan hän srn tietääkin.. olen katsellut ja hymyillyt hänelle paljon, mutta hän ei koskaan juttele mulle.
Leikkiä miehen puolelta? = Otin etäisyyttä
Molemmat siis kuitenkin varattuja.
Yhtä kissa hiiri leikkiä välillä. Yks askel eteen ja kaksi taakse.
Onko ap varattu ja onko ihastuksensa myös? Tällaisessa tilanteessa olen itse ja voin sanoa ettei se ole kovin helppoa. Jossain kohtaa huomasin että minun ja työkaverin (nainen) välillä alkoi olla melko pitkiä ja intensiivisiä katseita. Minulle taisi käydä niin, että päästin itseni ihastumaan tähän ihmiseen pahemman kerran. Ehkä niin kävi hänellekin.
Nyt jokainen päivä töissä on tuskaa kun ei tiedä pitäisikö pysyä kaukana vai jatkaa kuin ennenkin. Se että haluaa jotain sellaista mikä ei ole mahdollista on kuitenkin todella turhauttavaa ja masentavaa. Olen yrittänyt pysyä hänestä etäällä, jotta oma oloni helpottaisi. Ei se tosin taida auttaa mitään.
Voisi olla niin kuin mun kirjoittama, mutta menee miehelle.
Ihan itkettää kun teen päinvastoin mitä haluan, juoksen pois vaikka haluan hänen syliinsä.
Sama juttu minulla naisella myös. Kaipaan sitä kun aiemmin juteltiin yms. Nyt kaikki on myöhäistä ja jäljelle jäi vain apea mieli.
MIksi myöhäistä, onko välinne mennyt poikki tms?
Ei varsinaisesti. Ei riitaa tms. Hän on vain entistäkin saavuttamattomampi. Nyt ja aina. Pysymme nykyisin etäämpänä toisistamme.
Miten tällaisessa tilanteessa asian voisi korjata? Miten saada takaisin se yhteys joka oli tämän ihanan naisen kanssa vielä pari kuukautta sitten? Tämä välttely ei ainakaan toimi yhtään kun koko ajan vain tuntuu pahalta. Toinen on mielessä vain sitä enemmän mitä etäämmällä yrittää pysyä! Tämä päivä todisti taas sen.
Sama tilanne itselläni. Eikai auta kuin odotella :)
Millainen tilanne:)
Sellainen, että katsellaan ja ihmetellään, mutta mitään ei tapahdu :)
Jospa vaan ihmissuhteet olis mutkattomampia. Jos asioista ei puhuta, tunteet, ajatukset, ihastukset, kaikki menee vaan solmuun.
Miksi joku muuttaa käytöstään, vaikea sanoa. Tuntuuhan se pahalta, varsinkin jos itse tahtoisi olla toisen kanssa.
Tämä ei voi olla minulle koska minulle työpaikka on pelkkä työpaikka. Yksityisasiat hoidetaan muualla.
Jos ei oo sulle niin mitä sä täällä vastailet? Eks oo ihan turhaa vaivaa...
Hyvä tehdä selväksi että ei ala villit huhut vellomaan.
Kenenkään välit tai ihmissuhteet eivät ainakaan palstailun myötä parane vai onko jollain kokemusta että välit olisivat kohentuneet tätä kautta?
Ei ole kokemusta, mutta ei ole tarvettakaan minkäänlaiseen kohentumiseen, siksi ettei ole ketään jonka vuoksi sitä toivoisi.
Silloinhan sinulla on kaikki hyvin.
Olishan se kiva jos kelpaisi toiselle omana itsenään. Jos et enää tarvitse mun seuraani, niin mennään sitten näin, työpaikkatuttuina. Kävisit kyllä mies muuhunkin. Jotain vain muuttui.
Tuntuu pieneltä hylkäykseltä kun toinen muuttaa yhtäkkiä käytöstään.
Omassa tapauksessa pakit tuli joten siihen se osaltani loppuu. Ahdisteluksi menee jos sen jälkeen mitään tekee, joten aion antaa olla. Jos mieli muuttuu hänellä niin toivon että itse kertoo, koska muuten tämä oli valitettavasti tässä vaikka kovin ihastunut vielä olenkin.
Kysyitkö ihan suoraan? Kurja juttu sitten. Itsellä tää on tällainen hämmennystä aiheuttava tilanne.
Itselläni myös hämmentynyt olo.
Millä tavalla hämmentynyt tilanne?
Hämmentävää vain kun on selvää, mutta silti täysin epäselvää :)
Onhan tämä ollut hyvin hämmentävää. Alkuun niin hämmentävä, että olin pitkään aivan lukossa hänen suhteensa.
Ajan saatossa, olen suurimman hämmennyksen yli päässyt. Ja ajan saatossa tunteet ovat vain voimistuneet...
Oltiin jollain tavalla kavereita, sitten kai toinen ihastui, myöhemmin toinen. Nyt en enää tiedä oikein että mitäköhän sitten. Ei olla kuitenkaan niin läheisiä että tästä olis helppo puhua. Tiedä sitten. Pitäs unohtaa koko mies.
Kuulostaa omalta tilanteelta. Kuinka kauan suunnilleen kun pyysi ulos? Ja viitsitkö antaa muutaman tuntomerkin tästä miehestä tai edes tilanteesta jossa pyysi.Mitä jatkoon tulee niin Itse huomasin vältteleväni katsetta ja häntä yleensäkin, koska en enää tiedä missä mennään enkä haluaisi häiriköidä hänen töitään jos kuitenkin olen väärässä. Yritän kyllä jutella ihan normaalisti mutta harvoin onnistun siinä.
Ei suoraan kysynyt, sillä tavalla tosissaan. Heittona vaan välillä kysellyt. En usko että puhutaan samasta tilanteesta. Toivottavasti tilanteesi selkiytyy.
Itselläni kävi niin että oltiin jo aikalailla yhdessä ja oma elämä oli niin sekaisin että ei seurustelusta tullut yhtään mitään. Ne hetket kun kaikki oli hyvin oli todella ihanaa ja tuntui tosi hyvältä. Toinen päätti lopettaa ja olla pelkkiä kavereita. Asia itselleni ihan ok ja olen omassa päässä saanut asiat taputeltua ja hyväksyttyä. Muistelen vaan välillä niitä hetkiä todella lämmöllä ja huomaan kaipaavani niitä. Se kun tajuaa että elämässä ei kaikki mene aina niin kuin haluaisi, auttaa ainakin itseäni hyväksymään asiat. Eihän haaveilussa mitään vikaa ole. Tsemppiä kaikille jotka painii näiden asioiden kanssa.👍