Olen ennemmin kirjoittanut tänne "tarinaani"....
Nyt tuli viimeinen niitti elämääni...mies ilmoitti hakevansa tavaransa pois "minun tieltäni.."
Tuntuu että elämäni oli tässä ja nyt, nyt ei enää mitään tarkoitusta, ei merkitystä...
Minä rakastan ja tulen varmaan aina tuota miestä rakastamaan...
Olen valmistellut itseäni tähän että tulee päivä jolloin hän tavaransa hakee, mutta en ole vielä valmis...en todellakaan...sattuu ja sairaasti...
Olin jo paremmalla puolella, olin rauhottunut, nyt taas tippui pohja elämältä, en jaksa tätä oloa, en jaksa tätä surua...
Miksi rakkaus ei riitä??miksi elämän pitää viedä kahdelta rakastavalta ihmiseltä tulevaisuuden pois, minkä takia???
Olen aivan loppu, en jaksa...
Nyt tuli viimeinen niitti elämääni...mies ilmoitti hakevansa tavaransa pois "minun tieltäni.."
Tuntuu että elämäni oli tässä ja nyt, nyt ei enää mitään tarkoitusta, ei merkitystä...
Minä rakastan ja tulen varmaan aina tuota miestä rakastamaan...
Olen valmistellut itseäni tähän että tulee päivä jolloin hän tavaransa hakee, mutta en ole vielä valmis...en todellakaan...sattuu ja sairaasti...
Olin jo paremmalla puolella, olin rauhottunut, nyt taas tippui pohja elämältä, en jaksa tätä oloa, en jaksa tätä surua...
Miksi rakkaus ei riitä??miksi elämän pitää viedä kahdelta rakastavalta ihmiseltä tulevaisuuden pois, minkä takia???
Olen aivan loppu, en jaksa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
kääntyä ko.ammattiauttajan puoleen ,pääset kyllä yli mut elä yritä yksin ,jookos
mitä tuohon voi sanoa..Tiedän tunteen,minun entinen kultani haki tavaransa viikko sitte meidän yhteisestä kodista..ja se tilanne sattu aivan jumalattomasti..
pahin vaihehan on (ainakin minulle oli) että oma rakas tulee ja rikkoo lopullisesti kaiken..kaikesta tulee totta.mutta muista,että asioista puhuminen helpottaa..eikä tunne olevansa aivan yksin.
mä en oikein osaa ajatuksiani sanoiksi pukea mut yritän kuitenkin.:)
tiedän miltä susta tuntuu..itsehän olen samassa tilanteessa,paitsi että kultani haki jo tavaransa.
tiedän kuinka se raastaa,kuinka sydän revitän rinnasta..mutta et ole yksin.
tiedän että on turha sanoa et aika parantaa ja vahvistaa,mitä se tässä tilanteessa auttaa..kun se rakas lähti ja ikävä on uskomaton..ei siinä (ainakaan minä) paljoa mieti et joskus on hyvä olla.ei se saa kaikkea unohtumaan.vaik tottahan se tietenki on.
mä en tiedä auttaako tämä yhtään..mut ku se tuska mitä itsekin tällä hetkellä koen on sanoin kuvaamaton..ei ajatus pelaa,eikä osaa sanoa paljoa toista auttaakseen..kun itsekään ei tiedä mikä auttaisi tai helpottaisi oloa.
itse ainakin elän unelmissa,joka ei ehkä ole järkevää..mut vaikea itsellä on edes yrittää unohtaa ku toinen on alkanut pitää ihan urakalla yhteyttä.
yritä jaksaa siellä ja uskoa tulevaan,niin minäkin yritän..ehkä se onni vielä joku päivä osuu kohdalle. *halaus*
kirjoiteltiin tuolla "alempana". Älä anna periksi!!Mieti onko asioita mitä olisit aina halunnut tehdä, mutta et ole. Onko asioita, jotka ovat "kesken". Näe kavereita ja puuhaa kaikkea. Vähitellen, pikkuhiljaa se lähtee eteenpäin. Ihmisen on hyvä oppia olemaan yksin. Kieltämättä paniikki iskee välillä ja ikävä on kova. Mutta kyllä se siitä vihdoin helpottaa. Poista kaikki häntä muistuttavat esineet jonnekin laatikkoon. Minä ensin pidin kaikkia esineitä tallella, mutta sitten totesin, että laatikkoon ja laatikko varastoon. Kaivan sitten joskus "haudan" tutkittavaksi. Parani olo...kun ei kokoajan joku muistuta hänestä. Lisäksi et anna itsellesi lupaa miettiä. Kyllä se vähitellen lähtee pois ja mistä tiedät, vaikka asiat vielä sutviutuisi...olisit kiduttanut itseäsi aivan turhaan, nauti uudesta tilanteesta, vaikka se onkin mitä on. Ei se loppuelämää jatku, usko minua!Voi myös auttaa käydä juttelemassa esim. terapeutin kanssa ja sitten yksi hyvä vinkki: lainaa kirja mars ja venus-uusi rakkaus.Näillä eväillä hitaasti hyvä tulee!
Huomenta!!
Mies kävi eilen, mutta ei vielä ottanut muuta kuin kaikki vaatteensa, kaikki muut tavarat jäi vielä odottamaan...olisi nyt kertaheitolla vienyt kaiken...mutta ei...
Keräsin eilen kaikki yhteiskuvamme ja osan kihlalahjoista, semmoiset "koriste"jutut, ja kaiken mikä satuttaa laatikkoon..meinaan viedä vintille, mutta sitten kun piti ottaa sormus sormesta, iski paniikki, en pystynyt ottamaan...en pidä sormusta enää oikeassa sormessa, mutta toisessa kädessä...
Mies kysyi että mikä laatikko tuo on, sanoin että siellä on meidän juttuja, sanoin että voit katsoa jos haluat ottaa sieltä jotain mukaasi, hän sanoi - en pysty nyt katsomaan.
Huomasin kun joimme kahvia että hänellä on hopeinen kaulakoru, (taustatietona että annoin tammikuussa miehelle korun jossa riipuksena puolikas sydän, ja sanoin hänelle että annan sen muistuttamaan rakkaudestamme ja siitä että minun sydän on lähellä hänen sydäntään), no sitten kun hän oli lähdössä, kysyin häneltä että mikäs koru sulla kaulassa roikkuu (mies kun ei ole koskaan ennemmin edes omistanut kaulakorua), se meni aina "paniikkiin" höpisi vain että mikä koru, en mä tiä.....HOHHOIJAA!!Ok, vaihtoehtoja on tasan kaksi, joko hän on laittanut minulta saaman korun kaulaan tai sitten hänellä on jo joku uusi joka on kerinnyt jo lahjojakin ostella :)
Kiitos sinulle tuesta ja kun jaksat takoa minuun järkeä :)
Itse jätin sormuksen heti eron jälkeen pois, mutta otin uudestaan käyttöön jokin aika sitten. Viime viikolla laitoin yhtenä aamuna ne vahingossa "oikealle" paikalle, joten päätin jättää ne kokonaan pois käytöstä ja etsin vanhat sinkkuajan sormukset. Auttoi!Eipähän tule heti aamulla mieleen asiat.Kokeile, saattaisi auttaa? Minulla asiaa helpotti se, että kaverit ym tiesivät eikä kukaan ihmetellyt mihin sormukset hävisivät.Tiedän kyllä kavereita, jotka ovat vielä vuosi eron jälkeen pitäneet sormuksia....
Alkoi jo eilen jollain tavalla naurattamaan,kun kuuli toisen v.... äänen puhelimessa, niin ei kyllä itseasiassa edes huvita kuulla hänestä. Kai se on joku suojautumiskeino, kun tietää, että positiivisestikaan ajatellen, hänellä ei varmasti ole mitään hyvää sanottavaa :(.Mutta kyllä rakkaus on mieletöntä, aivan hullua. Rakastaa toista, vaikka toinen ei enää ole jutussa mukana. Toisaalta ehkä tämä on parempi vaihtoehto kuin se, että tunteet olisivat kuolleet?Kuulin muuten jostain että jos toinen on vihainen-niin on tunteita, mutta jos on apaattinen, niin silloin rakkaus on loppu?en tiedä pitääkö paikkaansa?
Olo on väliaikainen, kun muutin nykyiseen asuntoon sillä mielellä, että se on väliaikaista ja aika paljon tavaroita on laatikoissa...mutta nyt olen päättänyt hoitaa pari keskeneräistä asiaa ja suunnitella jonkin mukavan matkan kesäksi. Ja pitää silmät auki uuden asunnon kanssa. Olen sen ansainnut!Tajusin eilen illalla,että tässä erossa on kipeästi myös tulevaisuuden suunnitelmien rikkoutuminen pelissä. Ei sitä lapsia suunnitella tehtäväksi kenen tahansa kanssa, mutta eihän kaikki tee/saa lapsia. Paniikki ei auta mitään. Mutta kyllä sitä jotenkin tuntee itsensä epäonnistuneeksi....Onneksi on ystäviä, jotka raahaavat leffaan yms.Toivottavasti sinullakin on siellä puuhaa, että ei ole ajatukset vain siinä yhdessä henkilössä.Eihän sitä tiedä mitä tänäänkin vielä tapahtuu....Mukavaa päivän jatkoa!