Maltillinen palkkapolitiikka myrkkyä

Suomen talous on vientivetoinen ja meidän palkkataso on viritetty vientiteollisuuden tarpeisiin. Tämän takia meillä on alikehittynyt palvelusektori ja näin me myös pysymme vientiriippuvaisena. Tanskassa palveluiden osuus BKT:stä on 77%, meillä 66%. Vastavasti teollisuuden osuus BKT:stä on Tanskassa 22% ja meillä 30%. Meillä teollisuus on talouspolitiikan keskiössä, mutta Tanskan elintaso on korkeampi, vaikka siellä on teollisuutta suhteellisesti huomattavasti vähemmän. Eikä pidä unohtaa, että Suomen maataloussektori on kroonisen kannattamaton ja sen osuus BKT:stä on liki kolme kertaa niin suuri kuin Tanskassa. Tuottamaton maatalous köyhdyttää Suomea.

Matalasta palkkatasosta seuraa myös se ongelma, että pienimmät palkat ovat alle minitoimeentulotason. Siksi yhteiskunta joutuu käytännössä maksamaan osan yksityisten työnantajien palkoista, kun toimeentulotuella paikataan elinkustannusten ja palkkatyön välinen ero. Tämä malli on kestämätön, sillä yhtä vähän kuin veroja voi laittaa valtion maksettavaksi, yhtä vähän yksityinen yritystoiminta voi perustua siihen, että valtio maksaa osan palkoista.

Paljon puhutut "kannusteloukut" johtuvat myös alhaisesta palkkatasosta. Kun pienimmät palkat ovat sama tai jopa alemmat kuin minimitoimeentulo, niin väestämättä käy niin, ettei pienipalkkaisimpien töiden vastaanotto "kannata" etenkin jos se edellyttää lastenhoitojärjestelyjä, auton hankkimista työmatkoihin, muuttamista kalliimpaan asuntoon tms.