Ihmisten ujous

Geeneistä, mutta eri ikäisissä geenit vaikuttavat eri tavalla. Vaikein ujosteluikä on useille murrosikä. Sitten helpottaa.

Seksuaalista ujostelua olen seurannut kesämökillä. Jos pari ei tule yhteissaunaan, se yleensä johtuu miehestä. Osalle tytöistä murrosikä on ei, mutta sitä ennen ja sen jälkeen yleensä tulevat. Osalla tytöistä taas ei ole ujosteluvaihetta. Poikia on ystävillämme vähän, joten en uskalla sanoa mitään varmaa.

Muuntyyppisestä ujostelusta minulla on omakohtaistakin. Minulle oli nuorena erittäin vaikeaa asioida kaupoissa ja varsinkin virastoissa. Nämä oireet ovat jokseenkin ohi.

niiku.sillee kirjoitti:

Geeneistä, mutta eri ikäisissä geenit vaikuttavat eri tavalla. Vaikein ujosteluikä on useille murrosikä. Sitten helpottaa.

Seksuaalista ujostelua olen seurannut kesämökillä. Jos pari ei tule yhteissaunaan, se yleensä johtuu miehestä. Osalle tytöistä murrosikä on ei, mutta sitä ennen ja sen jälkeen yleensä tulevat. Osalla tytöistä taas ei ole ujosteluvaihetta. Poikia on ystävillämme vähän, joten en uskalla sanoa mitään varmaa.

Muuntyyppisestä ujostelusta minulla on omakohtaistakin. Minulle oli nuorena erittäin vaikeaa asioida kaupoissa ja varsinkin virastoissa. Nämä oireet ovat jokseenkin ohi.

totta, että useimmille se murrosikä on se herkin ja ujostelun ikä, mutta kaikillahan se ei välttämättä mene aikuisenakaan ohi, voi kehittyä paniikkihäiriöt ja muita sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja muita pelkotiloja.

eripariaolevat kirjoitti:

totta, että useimmille se murrosikä on se herkin ja ujostelun ikä, mutta kaikillahan se ei välttämättä mene aikuisenakaan ohi, voi kehittyä paniikkihäiriöt ja muita sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja muita pelkotiloja.

Totta puhut. Ei ujouden kehityskään ole kaikilla sama. Voin kyllä kuvitella, että paniikkihäiriö on vallan kamaloittava. Itse olen näet kärsinyt koko ikäni ahdistuksesta, jolle ei ole kohdetta, vain tila.

niiku.sillee kirjoitti:

Totta puhut. Ei ujouden kehityskään ole kaikilla sama. Voin kyllä kuvitella, että paniikkihäiriö on vallan kamaloittava. Itse olen näet kärsinyt koko ikäni ahdistuksesta, jolle ei ole kohdetta, vain tila.

Olen aina ollut ujo, pienestä pitäen, iän mukana tullut itsevarmuutta. Mutta se kulkee tietyllä tapaa aina mukana, eikä minusta ekstroverttia koskaan tule.

eripariaolevat kirjoitti:

Olen aina ollut ujo, pienestä pitäen, iän mukana tullut itsevarmuutta. Mutta se kulkee tietyllä tapaa aina mukana, eikä minusta ekstroverttia koskaan tule.

Kyllähän nää perusluonteenlaadut on melko pysyviä. Aivan toiseksi ei tule koskaan. Jo vauvoista toiset ovat esimerkiksi aggressiivisia ja toiset sopeutuvia, toiset vilkkaita, toiset rauhallisia. Kyllä ne piirteet näkyvät vielä vanhanakin. Toiset on tosikkoja, toiset muuttavat kaiken huumoriksi. Minä olen ollut koko ikäni tosikko, ja sellaiseksi jään.

Mutta on kulttuurissa erojakin tullut. Sellainen, mikä nauratti elokuvateattereissa 30 - 60-luvuilla, ei enää teeveessä naurata. Vanhoissa suomalaisissa filmeissä sumeilematta lyödään lyötyä. Kun ei pääse tytön aittaan, on naurettava nyhverö. Joka taas pääsee, on suuri sankari. Aivan kuin olisi oma vika, jos on ruma ja peemäinen luonne.

Tavallinen tarina on myös, että metsänhoitaja, joka on metsäpomon poika tekeytyy tukkijätkäksi ja ryhtyy ryhtyy tarkistamaan, mitä kämpilla tapahtuu. Samalla ihastuu kaunottareen, jolle onni aukeaa, kun jätkä paljastuu rikkaaksi ja oppineeksi.

Ei se enää mene sellaisena, kuin se meni filmiä tehtäessä.

Saatat olla oikeassa. Jatkuva negatiivinen ja kyyninen ympäristö tekee osaltaan ihmisestä ujon.
Myös iän tuoma vakavuus saattaa vaikuttaa ujoudelta.
Ujous on mielestäni ympäristöstä johtuvaa pidättäytyneisyyttä, joka muuten lisääntyy nuorison keskuudessa.