Naisen jututus lenkkipolulla

En tiedä, mikä taika siinä on, mutta itsestä on paljon helpompi jutella tuntemattomien miesten kanssa, jos on esimerkiksi hiihtämässä tai pyöräilemässä kuin kävelylenkillä, silloin koen sen jollain tapaa ahdistavana, jos joku aivan tuntematon mies lähestyy.

Enpä tykkäisi vaikka en ole varattukaan. Lenkkeilen kuitenkin metsäisellä pururadalla jossa ei välillä ole ketään muita. Sun lähestyminen alkaisi ahdistamaan. Heti miettisin, että mikähän raiskaaja toi tyyppi on ja mitähän se hakee.
Seuraavalla kerralla tulisi mieleen, että onkohan se roikkujatyyppi jossain puskan takana.
Tulisi alitajuntaan tunne, että jo vuosia ollut tuttu ja turvallinen lenkkipolku onkin turvattomampi kuin mitä se oli ennen sun lähestymistä. Sori, mutta näin ajattelisin.

Riippuu niin paljon naamasta, kuten tiedätte: ulkonäkö merkkaa naisille eniten.

Jos ruma, niin sanon mee pois ja jos komea, niin juttuseura käy, miksei muukin jos jalkovälini on kuin niagaran putous;)

Jos olisin varattu, niin en antaisi yhteystietojani enkä sopisi seuraavaa tapaamista. Olen silti joka kerta valmis juttelemaan.
Minulle sisäinen kauneus on tärkeämpi kuin ulkonäkö, joten sosiaaliset taidot ratkaisevat ensitapaamisessa.

En tykkäisi. Lenkillä ollaan lenkkeilemässä, ei etsimässä seuraa. Ja tuntemattoman miehen tuppautuminen seuraan kyllä ahdistaisi.

Joo, en minäkään tuosta tykkäisi. Kyllä siinä vähän sellainen olo väkisinkin tulee, että mitäs tuo oikein nyt sitten meinaa. Ei tosiaankaan aina tiedä tuntemattomista ja on oppinut olemaan välillä vähän liiankin varuillaan.

Lenkkeily muutenkin sellaista omaa aikaa ja siihen asennoituu yleensä niin, että ei kerkiä/halua jutella, vaan mieluiten miettii omia ajatuksia.

En tykkäisi, jos tuntematon mies lenkkipolulla seuraan änkeisi. Vois jopa pelottaa. Notskipaikoilla oon kyllä jutellut heidän kanssaan ja se on ihan jees.

Nykyajan miehet tuskin, lähestyvät lenkkipolulla yksinäistä naista ja kysyvät saanko liittyä seuraasi seuraavaan mutkaan asti. Minäkin ajattelisin normaalissa olosuhteessa että, mitäs tuo nyt meinaa ja varmasti katsoisin miestä hyvin tarkasti.
Mutta on myös toinen pointti. Olen ulkoiluttamassa koiraani siellä lenkkipolulla ja koirani on hyvin herkkävaistoinen, eikä pidä kaikista ihmisistä.
Koirani siis on melkoinen pideltävä, jos hän ei pidä sinusta.
Lähestyminen näin on huono idea, koska juttelu ei onnistu koiran läsnä ollessa kauhean hyvin. Koirani on perheenjäsen ja hänen hyvinvointinsa on tilanteessa tärkeää. Lähesty jossain muualla, mutta jätä rauhaan jos ei asiat synkkää.
En pidä miehistä jotka jäävät roikkumaan ja jotka eivät ole rohkeita,
oma aloitteisia.

voi kun naiset lähestyisivät...

Usein tulevat lenkillä vastaan koiraihmisiä, pysähdyn ja vaihdan muutaman sanan :D

Mulla ei ole lukihäiriötä, mutta luen otsikon joka kerta: naisen jujutus ... - Nm. Mielikuvitushärö

Mielestäni tuossa ei MISSÄÄN NIMESSÄ olisi mitään väärää (viitateen metoo tms. juttuihin) - yhtä paljon väärää, kuin vaihtaa sanaa bussipysäkillä mummelin/papparaisen kanssa.

Mutta että mitenkö suhtautuisin? Lenkkeilessä, salilla tmv. en välitä yhtään jutella (kävely eri homma) edes tuttujen kanssa. Mutta jos totuudenmukaisesti, niin en kehtaisi varmaan suoraan sanoa että enpä suostu nyt juttelemaan sulle. Sitten seuraavassa välissä varmaan miettisin pääni puhki, että miten tuon tyylikkäästi sivumainintana esiin, että olen naimisissa. Niin, että en nyt heti ole olettamassa iskuyritykseksi, mutta myös niin että en tuhlaisi toisen aikaa jos vain iskumielellä lähestyy. Suhtautuminen olisi samanlainen - olisi tyyppiäni tai ei.

PS. Lenkkeilen siis harvoin syrjäisillä lenkkipoluilla eli enpä tiedä pelkäisinkö nyt niin. En tiedä, varmaan riippuisi olemuksestakin.

Itseäni ei haittaisi jos tuntematon mies tulisi juttelemaan ja olisi seurana seuraavaan mutkaan asti.