Pehmeä, kaunis ja somaääninen nainen

Oletko joku kaardemumman ja kettukarkin hajuinen parittajasutenööri? Älä ala hommailla muille puolisoja elikä päivitellä kuinka on se surkia sääli miten poikamies on rupinen nurpula kuten riihen seinälle roikkumaan unhotuneet juuttikankaiset Bengalin talonpoijan pussipöksyt kerrassaan.
Piisaa ko kerran vuuves sukutapaamisen aikana, hetkosella kun pienoisessa mökissä parinkymmenen hengen joukossa yleinen puheensorina on huipussaan, jossain vaiheessa viereeni istumaan päätynyt mummovainaan veli (jo 83v) sormensa hienoisesti ristii elintasokkaan vatsansa peäle ja puoleeni karvan verran kallistaa paasimaista muotoaan.
Silmät puolitankossa yleensä ovat ja suu ravollaan kapoisasti, sillä gaddafimaisella tavalla, kun alkaa tuosta ikivanhasta keuhkonpohjasta myllertyä päivänvaloon ruhinaa ja pöhinää, mikä äänihuuliston sivuutettuaan muuntuu jonkinlaiseksi jänskäksi kyssäksi: No joko sitä sinulla.......
Tähän saakka hän keskimäärin pääsee vakavuutensa säilöen, mutta sitten koko mukauhkaava hätäpäissään kasaan kursittu röttelömäinen showlysähtää kuin jätskipallo kiukaalla ja naama runttautuu iloiselta näyttävään hyvämieliseen mujeeseen.
Joulupukkimaiselta mutta toisaalta kohta jo kyllä vähän ilkkuvansävyiseltäkin kuulostaa se öhhöhhöh-hyhhyhhöh-hooho-köhötys, joka edeltää päivittelevän , moittivan ja surkuttelevan sekaista puolikäskyä: ois se hyvä emäntäki olla talosa, alaha jo katella....ohhoh...kooh. Siihen väliin minä änkiän jotain: no ei sitä nyt vielä, empä tuota tiiä tulleeko sitä mentyä
Näin se aina käy: alkaa seinästä ja päättyy siihen, tämä meidän käsikirjoittamaton sanailukotvasemme.