Hei. Pidän tarkoituksella yksityiskohdat tunnistamattomia yksityisyydensuojan vuoksi.
Tilanne on siis se, että pakko hieman purkaa ajatuksia jonnekin. Kyseessä epämääräinen suhde/kaverisuhde, jossa mies osapuoli esittänyt n. puoli vuotta sitten ehdotuksen yhteisestä lapsesta. Suostuin ehdotukseen epäröimättä. Lasta yritetty siitä saakka perinteisin menetelmin, tuloksetta. Nyt valitettavasti bongasin tämän isäehdokkaan Tinderistä. Toivon saavani keskustelu mahdollisuuden hänen kanssaan piakkoin, mutta "löytö" luonnollisesti aiheuttaa suurta ikävää tunnetta.
Lähtökohta vanhemmuudelle on/oli ystävyyssuhde, mutta ainakin omalta puoleltani lämpimiä tunteita on toki herännyt matkan varrella ko. miestä kohtaan.
Yleisenä kysymyksenä; millaisia tunteita tämä herättää? Toki selvitellään tahollamme tilanne, mutta kun itsellä lapsi suuri toive tämän miehen kanssa, on kohtuullisen kokoinen kriisi omassa päässä valmis.
Kyseessä minulle ns. viimeinen tilaisuus lapsen saamisen suhteen luonnollisella tavalla, joten "roikun" tässä oljenkorjessa hyvinkin syvästi.
Tilanne on siis se, että pakko hieman purkaa ajatuksia jonnekin. Kyseessä epämääräinen suhde/kaverisuhde, jossa mies osapuoli esittänyt n. puoli vuotta sitten ehdotuksen yhteisestä lapsesta. Suostuin ehdotukseen epäröimättä. Lasta yritetty siitä saakka perinteisin menetelmin, tuloksetta. Nyt valitettavasti bongasin tämän isäehdokkaan Tinderistä. Toivon saavani keskustelu mahdollisuuden hänen kanssaan piakkoin, mutta "löytö" luonnollisesti aiheuttaa suurta ikävää tunnetta.
Lähtökohta vanhemmuudelle on/oli ystävyyssuhde, mutta ainakin omalta puoleltani lämpimiä tunteita on toki herännyt matkan varrella ko. miestä kohtaan.
Yleisenä kysymyksenä; millaisia tunteita tämä herättää? Toki selvitellään tahollamme tilanne, mutta kun itsellä lapsi suuri toive tämän miehen kanssa, on kohtuullisen kokoinen kriisi omassa päässä valmis.
Kyseessä minulle ns. viimeinen tilaisuus lapsen saamisen suhteen luonnollisella tavalla, joten "roikun" tässä oljenkorjessa hyvinkin syvästi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ap jatkaa vielä:
Lähtisittekö kusettamaan äijää ihan vain vittumaisuudesta? Oma setti Tinderissä sellaista, että lankeaa varmasti, vedättää voisi ihan huolella. Tosin itse olisin mieluummin rehellinen, paljastaisin kortit ja jatkaisin yhteisen lapsen suunnittelua vanhalta ystävyyspohjalta. Mulle ei muiden paneminen ole ongelma, epärehellisyys kylläkin. Tunteita mukana omalta puolelta sen verran, että havainto satuttaa. Jatkossa joudutaan olemaan tekemisissä, haluttiin tai ei, joten sen puolesta asian siististi ja rehellisesti hoitaminen puoltaisi paikkaansa, mutta pikku bitch minussa huutaa äijälle opetusta...
Omat tunnelmat tällä hetkellä sellaiset, että osaltani lapsihaaveen voi haudata lopullisesti, joten sinänsä ihan sama....
Jaahas, laura/ia taas elementissään...
Kuten muutkin neuvoivat, hanki apua itsellesi ja pian. Olet varmaan aikaisemmatkin virityksesi pilannut noin tai ylipäätään ihme logiikallasi.
Nytkin nitkutat sitä että tuo mies on tinderissä, vaikka itsekin pyörit siellä kuten varmaan muillakin treffisivustoilla.
Toivottavasti tuo mies ainakin osaa tosiaan pysyä sinusta kaukana. Sen verran varsinkin, ettei nyt ainakaan mene hankkimaan lasta kanssasi.
Ei se mies ole suhun sitoutunut vaikka yhteistä lasta yritättekin. Eikä näin ollen ole edes tilivelvollinen sulle noista asioista!
Kuulostat itse kyllä aika sairaalloisen mustasukkaiselta ja toivon, että kyseinen mies osaisi pysyä kaukana susta 🙈
Ei kyllä ole noin.
Kyllä se on juurikin noin. Huvittava piirre tässä on jo sekin, että pyörit itse siellä tinderissä 😂 Hanki apua...
Mene kuule spermapankkiin, jos haluat pelkän lapsen saada. Mitä ihmettä sinä alat väkrätä lasta ihmisen kanssa, johon itselläsi on tunteita ja joka ei halua sinuun pysyvästi sitoutua.
Ei ole hyvä lähtökohta tehdä lasta tuollaiseen.
Jos ei kumpikaan puhu mitään, ei voi mitään odottaakaan
Spekuloin. Kävi niin, että mies huomasi, että tämä nainen on tinderissä ja sai ajatuksen, että niinpä voisi olla itsekin. Ja kas! NAISELLA on kriisi???
Tota se panikoiminen "vanhuus tulee, eikä ole kersaa" teettää.
Onko pakko saada kakru vaikkei sulla henkiset rahkeet näköjään oo riittäneet todellisen tilanteen tajuamiseen.
Kun se kaveripohjalta kersan tekeminen on just tollasta. Naidaan ja toivotaan parasta. Kun/jos pamahdat paksuksi, sovitte yhteishuoltajuudesta ja hoidetatte sitä lasta vuorotellen erikseen.
Sellasta se kaverivanhemmuus oikeasti on. Onhan noita juttuja lehdissä ollut jo vaikka ja kuinka näistä yhteishuoltajuus keisseistä.
Kun/jos niitä tunteita ei miehen puolelta sinua kohtaan ole eikä ilmeisesti tule yhtään sen enempää kuin mitä se on sulle jo näyttänyt, niin turha sun on itkeä ja loukkaantua. Mies etsii tosirakkautta, ihmistä johon se voisi rakastua oikeesti, perustaa oikeen perheen ja saada sen oman kakrun sitä kautta ilman sun apuukin. Sä haluisit rankaista ja vedättää sitä sen takii kun se ei rakasta sua. Tosi sairasta sun puolelta.
Sinuna miettisin tarkkaan, haluutko sinä parisuhteen ja lapsen, vai lapsen?
Mies ehdotti lasta, sinä hyväksyit. Ok, that's it. Yrittäkää lasta edelleen, mutta unohda miehen kyttääminen. Haluat lapsen, et miestä. Tärkeää on nyt erottaa tuo pääasia, lapsi, sivuasiasta, miehestä.
Jos biologinen kellosi raksuttaa viimeisiään, niin korostan todella, ettei siinä kannata ajatella miestä, vaan lasta. Lisäksi voisit kokeilla keinohedelmöitystä, koska/jos on tosi kiire.
Tunnen muutamia ns. erilaisia perheitä kuten sateenkaarisia ja tai polyamorisia perheitä. Itseasiassa aika käteviä.
Älä tee lasta. Olet selkeästi tasapainoton, joten lapselle (ja varsinkin) miehelle parasta, ettet tuolla tavoin lasta saa.