En enää kestä tätä kirouttani

Älä hyvä ihminen anna kenenkään käyttää itteäs hyväksi tai kohdella noin :( Tässä toinen jolla samantyyppistä ongelmaa ihmisten ja ittensä kanssa. Sitä haluis niin kovasti että ois vahva ja hyvä yhteys muihin, varsinkin itelle tärkeisiin ihmisiin. Ja sitten koittaa niin yli-innokkaasti keksiä vaikka mitä että saisi jotain keskustelua, yhteyttä ja tunnesidettä aikaan. Ja sit alkaa ahdistaa ja tulee niin tyhjä ja sietämätön olo aina kun tulee esim. hiljasta tai kokee että toinen ymmärsi asian nyt väärin- tai ei vaan osaa löytää sitä yhteyttä.

Onhan sulle ( sori kun sanon tän näin suoraan mutta kun tää vaan menee näin) selkeetä että sä et yksinkertasesti voi saada tasapuolista, kaveri tai suhde-suhdetta ENNEN kun sä selvität itelles mitkä on ne asiat joista just sä tykkäät, minkä tyyppisten ja henkisten ihmisten kanssa tuut parhaiten juttuun-niin ettet polta ITSEÄSI heti loppuun. Itessään on vaikea hyväksyä "virheitä" ja se ettei aina tuu toimeen kaikkien kanssa( vaikka niin kovasti haluaisi) tai tunnu onnistuvan vaikka mitä tekis niin nakertaa kyllä tosi pahasti. Säkin vaikutat henkilöltä joka kokee ja tuntee noi asiat ihan super vahvasti niin voin vaan kuvitella sun fiilikset.

Älä hei anna kenenkään hakata sua. Se jätkä ei kuulosta siltä että sitä kiinnostaisi sun hyvinvointi jos kohtelee noin sua. Löisitkö sä itse sulle tärkeitä ihmisiä? Et niin. Älä anna toisten tehdä sulle tommosta. Mulle on kanssa tosi paha paikka jos en koe saavana yhteyttä ihmisiin, usein itteenikään. Mutta kaltoin kohtelua mä en sulta, sitä on koettu tarpeeks ja siihen täytyy vetää raja.

Ja hei, ihmiset on, varsinkin arkisin tosi laiskoja. Mulla on itellä nykyään paljon kavereita( suurin osa tosi introvertteja niinkun mäkin) mutta oon usein kanssa se osapuoli joka soittaa että tapahtuuko mitään tai miten menee. Mutta tiedostan myös että jos tarviin apua tai oon seuraa vailla niin aina voi soittaa. Ja se on jeesannut ihan hemmetisti. Toivottavasti sulla on ees muutama oikeasti vastavuoroinen ihmissuhde joka ei ahdistais sua. Semmonen missä sun ei tarvitsis ainakaan pelätä tota hylätyksi tulemista. Sanon tässä vaiheessa että sori jos on mennyt ohi jotain tai oon kässännyt väärin. Mulla on toi oma tunneskaala vähän hakusessa ja tossa oli tosi paljon asiaa niin koitan parhaani mukaan jäsennellä.

Seurustelu on mulle täysin vieras termi, en oo päässy siihen koskaan vielä sisään. Ihan kavereidenkin kanssa alkaa vieläkin usein ahdistamaan juuri toi yhteyden puutteen kokeminen. Ihan sillonkin jos ollaan vaikka jo koko päivä tehty jotain, tulee hiljasta ja huomaan etten just sillon keksi mitään. Se helpottaa kuitenkin että mulle tärkeät ihmiset hyväksyy mut semmosena kun mä olen. Parasta on se jos saa olla jonkun läheisen kanssa juuri semmonen kun on, vaikka joskus ihan täysi pässi, ja kummatkin vaa nauraa ja hajoilee. Ei usein tapahdu mutta sillon kun tulee niin on kultaa. SÄKIN löydät kyllä aivan varmana samanlaisia ihmisiä ja tunnetiloja ja hetkiä elämääsi, kunhan vaan osaat antaa itselles ARMOA myös ja teet muille selväksi miten toivot myös sua kohdeltavan. Se ei oo helppoa ja varmana pelottaa että nyt ne taas lähtee menee. Mutta välillä käy niin että ne hyvät tyypit jää ja niistä tulee parhaita kavereita-sellasia joista SÄ tykkäät :)

Mulla alkaa ajatus jo katkeilemaan kun vaikea hahmotella näin pitkää tekstiä. Mutta pakko sanoa että sä oot kuitenkin tosi rohkea, vaikka sua jännittää ja ahistaa ihmisten kanssa niin annat silti niin paljon itestäs kun lähtee. Siinä vaan usein sokeutuu omille tarpeille , varsinkin jos tottunut ettei niitä huomioida, ja sitten kyseenalaistaa ittensä, mitä ei pitäis tehdä. Koita kanssa joko selventää sille ukollesi miten sua kuuluu kohdella. Vaikka teillä on "parisuhde" niin sua ei kyllä saisi noin kohdella, tuolla on niitä hyviä ja lämminhenkisiä sällejä myös olemassa- ja jos sä kuitenkin annat itestäs kaiken ja tsemppaat täysillä niin ansaitset kyllä samaa muilta.

TOOOSI paljon tsemppiä sulle. Ja toivottavasti helpottaa, laita vaan vaikka lisää viestiä jos siltä tuntuu