Miten ajattelette tuijottamisesta?

En kiinnitä muihin ihmisiin mitään huomiota niin yks hailee vaikka joku tuijottaisi mua. Ei vois vähempää kiinnostaa.

Luultavasti jotain tämmöistä. Suurta ihastumista ilmassa. Ei siitä pidä nookkaantua.
Mä silakoita kerran myin
Kun astuit kauppaan, mä täysin hämmennyin
Sua silmät tapillaan mä katsoin vaan
Kuin ihme oisit......
jestas sentään mitkä......

En malta olla kommentoimatta tuota "...esimiehiltä piilossa pysyviä ilmiöitä tapahtuu ja paljon."

Paljolti on niin, ettei esimiehiä kiinnosta p**kaakaan alaistensa työhyvinvointi ja moni pomo harrastaa itsekin aktiivisesti jonkun työntekijän sorsintaa. Näissä ei ole kyse ole mistään tuijottelutuokioista. Jostain syystä suomalaisessa työelämässä esimiestehtäviin valikoituu surkeaa sakkia, mikä on yksi syy kukoistavaan kiusaamisilmiöön.

Öh. No kai mua ollaan useinkin tuijotettu mutta en ole mennyt mitään raivoamaan koskaan. Toivoisin kyllä että jos tuijottaa niin mieluummin saisi tulla juttelemaan. Minä en usko siihen että vieras ihminen ei saisi jutella.. Mutta joo olen itse niin väsynyt ihminen että en osaa kyllä ehkä niin suhtautua hirmuisen aktiivisen ja yli energisen ihmisen höpöttelyyn. Mutta voihan sitä aina väsyneenäkin vähän kuunnella mitä toisella on juteltavaa. Useat ihmiset tuntuvat vain ikävästi haluavan kuulla juuri sinun hankaluutesi elämässä mutta eivät omiaan niin jaakaan että en niin kauheasti aina tiedä jaksaako niitä salaisuuksiaan aina oikein kertoa jos toinen sattumalta ei olekaan luotettava... En tiedä miksi ihmiset eivät sitten itsellään pidä saamiaan tai kuulemaan juttuja että pitää mennä juoruskelemaankin joidenkin toisten juttuja.. ertä onhan sekin silloin kiusaamista.. Mutta jos pidät itselläsi muiden kertomat asiat niin uskon että voisit saada vieraastakin juttelukaverin. Jollei ihminen halua tai ehdi jutella kanssasi niin pianhan sulle sen sanookin sitten, että vain vähän kirpaisee se sitten jos kysyy että saako jutella vähän aikaa kanssasi. . Että älä kehittele noita henki juttuja mielessäsi.. olen vähän itse pöhkö sen suhteen että minäkin joskus kuvittelen jonkun räyhähengen menneen johonkin mutta oikeasti aika harvoin oikein että kyllä se vaan johtuu sen ihmisen pöljyydestä eikä mistään hengistä usein ja miltei aina niin.. Että tsemppiä vaan jutusteluun, joku voi ilostuakin kun menetkin kysymään saisiko kanssaan jutella vähän aikaa.. Ei voi koskaan tietää voisiko tulla ystäviä siitä joksikin aikaa vai lähdettäkö vaan siitä omille teillenne..