Pääsääntöisesti uskottomuuskiemuroissa ns. kakkosnainen toivoo miehen jättävän perheensä, jotta saa miehen kokonaan itselleen. Perhe pitää jättää mielellään heti ja varsinkin aina silloin kun hän on antanut miehelle seksiä. Seksin jälkeen asia otetaan tavallisesti puheeksi.
Itseäni ei lakkaa hämmästyttämästä ettei kakkonen yleensä välitä toisen lapsista, kun hän ajaa pontevasti päämääräänsä. Malttia odottaa asian luontevaa ratkeamista ei ole lainkaan, vaan eroa ajatetaan pyssynpiippuun helkutinmoisella tarmolla.
Tietysti alatte heti väittää ettei mieskään välitä, kun kerran pettää. Totta sekin mutta tarkoitin vain että miehelle ei haluta antaa aikaa oman eroprosessin käsittelyyn. Mies halutaan repiä suhteesta toiseen ja saman katon alle mahdollisimman vikkelään.
Itseäni ei lakkaa hämmästyttämästä ettei kakkonen yleensä välitä toisen lapsista, kun hän ajaa pontevasti päämääräänsä. Malttia odottaa asian luontevaa ratkeamista ei ole lainkaan, vaan eroa ajatetaan pyssynpiippuun helkutinmoisella tarmolla.
Tietysti alatte heti väittää ettei mieskään välitä, kun kerran pettää. Totta sekin mutta tarkoitin vain että miehelle ei haluta antaa aikaa oman eroprosessin käsittelyyn. Mies halutaan repiä suhteesta toiseen ja saman katon alle mahdollisimman vikkelään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä osittain (aivastus!). Tarinaa: olemme molemmat kakkosia toisillemme, emme enää nuoria. Hänellä huono avosuhde mutta rakas lapsi; minulla hyvä parisuhde ilman lasta.
Miten siis voimme olla tässä tilanteessa?! En vaatinut häntä lähtemään suhteestaan, koska se näytti tapahtuvan joka tapauksessa jossain vaiheessa. Päinvastoin tilannehan näytti lupaavalta. Hän puolestaan alussa kyseli yhteisestä tulevaisuudestamme.. Itse en uskalla lähteä omasta parisuhteesta mihinkään, koska piiitkään jatkunut suhteemme toimii. Kakkosmiehenikään ei uskalla lähteä, pelätessään, että menettää lapsensa kokonaan (jos avo toteuttakin uhkailut). Olen pahoillani heidän avoperheen puolesta, kaikki kai voivat pahoin. Toivon, että toinen mieheni "esittelisi" lapsensa minulle joskus, sillä pidän lapsista (mutta omia en aio hankkia). Muuta en häneltä uskalla toivoa. Odotan ja yritän malttaa, haluaako hän että olen hänen elämässään jatkossakin. Entä jos menetän hänet, kun annan hänelle vapautta? Ikävöin häntä niin paljon...
Yleistys ei ole koskaan hyvästä. Ei nytkään. Rakastan ja himoitsen tuota miestä, mutta en vaadi enkä pyydä enempää aikaa kuin mitä hänellä on minulle antaa. Asiat tapahtuvat omalla painollaan - jos ovat tapahtuakseen.