onko aupairiksi lähdössä vähän sama juttu kuin raskaudessa?;)tunteet heittelehtii ja välillä haluis lähtee ja välillä taas ei? ei haluis jättää kamuja ja perhettä, mut haluis ihan sikana silti lähtee..
muilla samoja fiiliksiä?
itse kyllä olen lähdössä.paikka on jo sovittu ja perhe vaikuttaa ihanalta, mutta silti..ja jos jollekkin kertoisi nyt, että edelleen vähän epäilyttää, niin sen tietäis, että sais kuulla, että taas noita sun vöyhötyksiä ja plaa,plaa.. kun tämä ei ole mikään vöyhötys.PISTE.
omia kokemuksianne ja tuntemuksianne?
kiitush :)
muilla samoja fiiliksiä?
itse kyllä olen lähdössä.paikka on jo sovittu ja perhe vaikuttaa ihanalta, mutta silti..ja jos jollekkin kertoisi nyt, että edelleen vähän epäilyttää, niin sen tietäis, että sais kuulla, että taas noita sun vöyhötyksiä ja plaa,plaa.. kun tämä ei ole mikään vöyhötys.PISTE.
omia kokemuksianne ja tuntemuksianne?
kiitush :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla on ihan sama juttu kun sulla! Olen kanssa lähdössä nyt ens kesän jälkeen auppariks, paikka on sovittu ja kaikki on muuten tosi OK. Silti joka toinen päivä olen ihan lähellä perumista ja joka toinen päivä en malta olla katselematt atietoja mestasta minne menen.. Olin jo kerran aikasemmin lähössä, mutta peruin viime metreillä, ihan vaan senkin takia, että mulla oli koulu niin pahasti kesken. Mutta nyt kun lukio loppuu niin on hyvää aikaa tehdä mitä haluaa. Ensin hannasin tätäkin matkaa sen takia että mulla on poikaystävä, mutta se on vaan kannustanu ja luvannu tulla sitten käymään :)
Nyt mieltäni ei taas saisi mikään käännettyä, olen niin täynnä intoa että puhkean :D
Mihispäin olet lähdössä jos saa udella??
hyvä, etten ole yksin.. muillakin samoja tuntemuksia!! :)
brysseliin päin olen menossa.. entäs sinä, jos udella saa?? :)
Mä olen lähdössä USA:an Texasiin. Jännittää niin pirusti x)
Ajattelin vaan kysellä jos joku olisi lähdössä samalle suunnalla, mutta nyt ei ainakaan tärpännyt :D
tutulta kuulostaa :) ja mulla ainakin toi mielialojen ja tunteitten heittely on jatkunu täälläkin ollessa. oon huomannu et keskimäärin kerran kuussa pari päivää potkii päähän ja mikään ei luista ja haluis suunnilleen vaan kotiin ja sit taas hurlum, ollaankin mäen huipulla ja kaikki menee vallan loistavasti. ylä- ja alamäkee tää siis on. mut mitään en pois vaihtas!
Todellakin heittelehtii tunteet laidasta laitaan.. Varsinkin kun vanhemmat juuri pitävät koko juttua hassuna päähänpistona ja "vouhotuksena/hössötyksenä".
Aihe pyörii koko ajan mielessä ja jännittää, miten sujuu, vaikka perhe vaikuttaa tosi kivalta. Kauhee ramppikuume siis, vaikka lähtöön on vielä aikaan.. ;)
Mäkään en oo kertonut muille tästä epävarmuudesta kuin auppariksi itsekin aikoville kavereille, joilla samantapaisia tunteita.. :D
joo..=) samat fiilikset. Mietin päässäni kaikkea mahdollista, A:sta-Ö:n. Ihan utopisia ajatuksia, mut mikään ei oo vielä saanut mun päätä käännettyä ja valitsemaan Suomeen jäämistä.
Ja mielummin kadun lähtemistä kuin sitä etten koskaan lähtenyt. =)
Hyvin sanottu! Niin minäkin, siis mieluummin kadun lähtemistä kuin sitä etten koskaan lähtenyt! Ja uskon kyllä, että en kadu lähtemistä! :D
Tuttuja tunteita. Mulla ainakin eka reaktio sen jälkeen, kun olin päättäny lähteä oli se, että itkin hysteerisesti...surusta, pelosta, jännityksestä. Meni pari päivää ennen kuin tajusin, et hei, täähän on oikeesti tosi hieno juttu! Se vuoristorata jatkuu kyllä lähdön jälkeenkin, mutta rankinta on lähtöpäivä ja pari ekaa viikkoa. Oon ite ollu Pariisissa kaks kuukautta ja nyt menee hienosti. Poikaystävä tekee tietysti reissusta vaikeemman, mutta ollaan jaksettu kannustaa toisiamme ja luotetaan siihen, että suhde jatkuu entistä parempana, kun kesän alussa palaan Suomeen. Vielä ois kolmen kuukauden odottelu. Täällä iskee uudet ristiriidat, kun tajuaa, että ei täältäkään oo helppo lähteä takas Suomeen, kun se aika koittaa, mutta pikkuhiljaa oon oppinu hyväksymään senkin, että tuun ikävöimää Ranskaan, niin kuin alussa ikävöin Suomeen. Tää on lyhyt kokemus, ota siitä kaikki irti! Aina on parempi tehdä kuin jättää tekemättä. Ei siinä häviä mitään. Tsemppiä sulle&hauskaa reissua!
no moi vaan kaikille!!
niin aivan mahtavaa reissua kaikille auppareiksi lähteville!! vaikka jännittäisikin :)
Sain tosiaan eilen tietää lähdöstäni ja on pariin otteeseen jo itketty ja sydän hyppinyt välillä kuperkeikkaa. Ja oikeastaan en varmaan ole edes tajunnut että lähtö on lähellä:) Minullekkin jää kotiin poikaystävä seurusteltu 7 vuotta ja 2 kissaa...aika paha!!!!
hyvä oikeesti, etten oo täysin yksin tilanteeni kanssa.. :) ajattelin ensin, että oon joku epäsikiö, kun tuollaisia mietin..
mutta iloisella mielellä lähdössä olen :)
Heippa!
Mulla olis myös lähtö aupairiksi, mutta paljon nopeammin kuin teillä ,ainakin muutamalla, muulla. Huomenna lähtee lento:) Ja vähän enemmänkin jännittää, oon yrittäny pakata mutta kun en oikein tiedä mitä ja kuinka paljon tarvitsee mukaan.
Oon lähössä Britteihin.
Nyt ei enää voi mitään perua, ja todella haluan lähteä ja oppia kieltä, ja muutenkin elämään itsenäisemmin.