Johanneksen piispaksi vihkimyksestä 50 vuotta

Simeonin ja Hannan verkkolehti toteaa Johanneksesta seuraavaa: "Johanneksen elämä ja työ kaiken kaikkiaan saavutti suomalaisen ja ekumeenisen ortodoksian kannalta ainutlaatuiset mittasuhteet. Hänen johtajuuttaan muistetaan monelta taholta suurella kiitollisuudella ja kaipauksella."

Emeritusprofessori Heikki Makkonen kuvaa suhdettaan Johannekseen ja Ambrosiukseen omaelämäkerrassaan seuraavasti: "Yliopistotehtävien luopumisesta ratkaisua tehdessäni tuli mieleeni piispojen arviot kirkolliskokousedustajien ja seurakuntien luottamushenkilöiden kyvystä arvioida kirkkokuntamme asioita ja henkilövalintoja. Näitä pohtiessani vahvistui käsitys siitä, että niin arkkipiispa Johannes kuin metropoliitta Ambrosius olivat täysin oikeassa. Kirkolliskokousedustajilla ei ollut arviointikykyä, kun valitsivat mainitut henkilöt kirkkokuntamme piispoiksi."

Makkonen perustelee mielipidettään mm. seuraavasti: "Kuvittelevatko todellakin kirkkokuntamme piispat, että vihkimys piispaksi tekee heidät kerta heitolla kaiken tietäviksi, osaaviksi ja hallitseviksi kirkon palvelijoiksi? Mieltäni askarruttaa ajatus, mikä mahtaa olla perimmäisenä motiivina aikuisiässä luterilaisen kirkon pappisvirasta ortodoksiseen kirkkoon siirtyneillä. Vähäiset kokemukseni viittaavat myös siihen, että iän karttuessa irtiotot ortodoksisesta perinteestä koetaan innostaviksi aiheiksi. Minkälainen yhteys on lapsuus- ja nuoruusiän uskontokasvatuksella vanhuusiän uskonnollisiin asenteisiin?"


Olen professori, rovasti Makkosen kanssa samaa mieltä. Johannesta ja Ambrosiusta ei koskaan olisi pitänyt vihkiä piispoiksi. Voin kertoa myöhemmin tarkemmin ja seikkaperäisesti, miksi ei!