Tunnustus

Kyllähän tuollaisia ihastumisia tapahtuu.
Mutta aika vaarallisia juttuja tommoset on. Siinä loukataan toisen ihmisen tunteita tosi rajusti.

Et ole ainoa, joka kärsii tällaisesta asiasta. Myös minulle kävi samalla tavalla. Olen ollut onnellisessa parisuhteessa n.5 vuotta ja siitä huolimatta viime syksynä ihastuin erääseen tuttavaamme. Se oli huimaavan voimakas ja repivä tunne ja sain kovat syyllisyydentunteet - minä olin aina vannonut uskollisuutta ja yksiavioisuutta ja sitten minulle käykin näin...

Onneksi ihastuminen ei ole sama asia kuin pettäminen - muista se! On ihmisen omassa päätösvallassa, kuinka pitkälle antaa tilanteen kehittyä. Enkä pettänyt miestäni. Ihastumiset menevät ja tulevat - onneksi - ja ihastumiseni menikin nopeasti ohitse ja tällä hetkellä en ajattele tätä miestä juuri ollenkaan "sillä tavalla".

Itsetutkiskeluakin on tietysti hyvä tehdä. Parisuhteessa arki muuttuu helposti pelkistä kauppalaskuista puhumiseksi. Ihastumiseni aikana en saanut tietyllä tasolla tarpeeksi tukea ja huomiota mieheltäni, mikä edesauttoi ihastumista toiseen, koska hän osaa olla hyvin kohtelias ja huomaavainen. Kun oivalsin tämän, yritin satsata omaan suhteeseeni ja kertoa, että tarvitsen enemmän huomiota. Se taisi tepsiä, sillä tällä hetkellä oma suhteeni on parempi kuin koskaan.

Minusta hyvä lähtökohta on se, että pitkän parisuhteen aikana ihastumisia tulee puolin ja toisin ihan taatusti. Maailma on pullollaan viehättäviä ihmisiä.
Ihastumiselle ja tunteiden myllerrykselle ei mahda mitään, mutta omassa päätösvallassa on miten tilanteessa toimii.
Parisuhde on myös tahtomista ja sitoutumista. Tahtoa rakastaa ja olla sen valitun ihmisen kanssa.
Vaikka pää olisi todella pyörällä, niin jotenkin jos saisi pidettyä kiinni realiteeteista auttaisi se jo. Miettisi niitä oikeasti merkityksellisiä asioita. Niitä, jotka ovat todellisia.
Jos suhde on ihan karilla, on tällainen ihastuminen sitten jo ihan toinen juttu.
Tilanteesi on sikäli vaikea, ettet varmaankaan pääse helposti eroon miehesi ystävästä. Helpointahan olisi, jos sinun ei enää ikinä tarvitsisi tavata. Mikäli rakastat miestäsi ja suhteenne om kunnossa, unohtaisit taatusti tämän ihastuksesi jonkin ajan kuluttua. Mutta jos tapaat häntä usein, on tilanne aika vaikea.
En osaa sinua oikein muuten neuvoa, kuin että koita keskittää ajatuksesi oikeasti tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin ja asioihin.

Päättömästi ihastunut/hullaantunut,mieheni kaveriin.Olen ollut mieheni kanssa n.10 yhdessä,josta 2 vuotta naimisissa.Meilläkin hyvä suhde,ei mitään valittamista,kaikki toimii ja rakkautta on riittänyt.Vastustelin pitkään tätä toista miestä,hän oli kovasti ihastunut minuun ja kertoikin sen,itselläni ei pitkään aikaan ollut mitään sen kummempia tunteita tätä ihmistä kohtaan.Ainakin puoli vuotta meni ja aloin yhä enemmän nauttimaan hänen seurastaan,pikkuhiljaa asiat etenivät suukottelusta pidemmälle...ja niinpä huomasin olevani tosi "koukussa".En tiedä mikä mua vaivaa,miten "mopo karkasi" sittenkin vaikka niin kovasti vastustelin.Ja nythän ei ole kysymys siitäkään ettenkö saisi mieheltäni huomiota,hän rakastaa minua paljon ja näyttää sen myös kaikin tavoin.Enpä tiedä mitä tekisin,enkä ole todellakaan ylpeä siitä mitä olen mennyt tekemään.Minä myös ennen aina tuomitsin jyrkästi pettämisen-tässä sitä nyt kärvistellään.On ehkä vähän huvittavaakin,kun tälläkin palstalla tuomitaan todella jyrkin sanoin pettäjiä,haistatellaan ja huoritellaan,mutta päätön ihastuminen/rakastuminen voi ihan oikeasti osua kenen tahansa kohdalle,eihän sille mitään voi vaikka kuinka olisit jo sitoutunut ja ykskaks tapaatkin ihmisen joka on kaikkea sitä mitä olet toivonut.En tiedä...vaikeita asioita ja yritän kovasti päästä taas raiteilleni,ja toivon sinulle voimia,minkä tien sitten valitsetkin!!!