Ero tuli viimeviikon tiistaina 5 yhteisen vuoden jälkeen. Nyt tänään sain kuulla et hän saa oman asunnon ja tulee hakemaan tavaransa pois lähiviikkoina. En pysty nukkumaan ja syömäänkään kunnolla. Pelottaa että terveys menee. Yhteyttä ollaan pidetty joka päivä puheluin ja viestein. Helppottaa oloa vähän. En tiedä miten selviäisin tästä yli...
En jaksa enää
Klemu
203339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hei, se tuntuu nyt toivottomalta mutta kyllä sä vielä ponkaiset ylös. Puhun kokemuksesta, mies jätti mut yksinhuoltajaksi, nyt kaksi kuukautta erosta takana ja olo on much better :) Anna toisen mennä äläkä roiku perässä. Aurinko paistaa sulle - ja muista suklaa, sydänsuruisten peruslääke :).
Ero on aina kun pieni kuolema. Mutta siitä selviää.
Aika on se lääke. Ja joku, jolle voi puhua jutusta.
Erityisesti auttaa minusta, jos voi jutella sellaisen kanssa, joka on itsekkin eronnut.
Nyt kuitenkin sinulla on tulevaisuudessa mahdollisuus löytää itsellesi kestävä rakkaus.
Nyt juuri ajatus ei tietysti jaksa innostaa, kun on itse hajalla.
Pidä itsestäsi hyvää huolta ja juttele asiasta vaikka puhelimessa ystävän tai jonkun sukulaisen kanssa.
Helpottaa, kun saa purkaa asiaa, vaikka tällä palstallakin.
Kuules nyt,annahan ajan mennä eteenpäin eläkä ala surkeileen omaa olotilaas!
Ota niskasta kiinni itseäs,mene vängällä eteenpäin.
Ei tiedä mitä ihanaa sinulla on tiedossa vuosien varrella.
Koskaan ei saa toiseen niin paljoa takertua että oma elämä pysähtyy täysin jos yksin jää.
Voimia ja tsemppiä...Näytä toiselle et sulla menee paremmin kun lähti!!!
Kiitos vastauksista! Tiedän et aika auttaa, voikun saisinkin vain ajan kulumaan jotenkin nopeammin. Luonteeltani olen erityisen herkkä niin tippa on linssissä vähän väliä. Kai tää tästä joskus...
Yritä ottaa rauhallisesti niin minunkin on otettava ero edessä ja en tiedä mihin takertua enään,lapsia kolme ja kaikki vielä tulossa murrosikään .Itkua ja tuskaa koko ajan enkä itsekkään
tiedä miten selviän kaikesta.
Nää yöt on kaikista hirveimpia. Väsyttää mut unikaan ei tuu ja toi sänky ku se toinen ei oo tuhisemmassa siinä vieressä. Jotain on tehtävä koko ajan ettei pää sekoo. Noh onhan tää aika säälittävää nyyhkytystä aikuiselta miehelta ei vaan voi mitään.
tuntuu siltä kuin olisin lukenut omaa kirjotustani.olemme eroamassa viiden vuoden seurustelun ja vähän ajan avioliiton jälkeen.suhde ei toimi enää ollenkaan ja tuntuu parhaalle lähteä.ajatus päivällä ihan ok. mutta yöllä.. etenkin aamuyöstä!itku on herkässä ja epäilee onko sittenkään oikea ratkaisu kun nousee tunteita pintaan.tämä on kamalaa.pelkään kuinka selviän yksin ja kuinka psyyke kestää mahdollisen uusperheen syntymistä ym ym. ruoka ei maistu.väsyttää ja itkettää.on vain jatkettava elämää, päivä kerrallaan vaikka en tiedä miten..meillä on pieni lapsi jonka vuoksi eroaminen tuntuu entistä kamalammalta ajatukselta
ja voin sanoa kokemuksesta,että kun pääset yli ei enää edes itketä ja sekin harmittaa!Mutta ihmisessä on joku suojamekanismi että suru ja viha tulee aaltoina,eli ei enempää mitä jaksaa kantaa,vaikka nyt sitä et varmaan usko.Hetkessä ei muutos tapahdu ja olis hyvä keskustella saman kokeneiden kanssa esm.täällä.Tsemppiä!
on tämä eron jälkeinen aika ollut melkoista sumussa kulkemista. Itse olen laihtunut paljon ja öisin en saanut juurikaan nukuttua. Minulla auttoi kun alussa läksin mökille saunomaan ja nukkumaan ja syömään, läheiset vetivät eteenpäin. Työ pitää kiinni arjessa ja sitten yksinkertaisesti tein listan asioista, joita en ole tehnyt, vaikka olisin halunnut. Siitä sitten järjestelmällisenä ihmisenä olen asia kerrallaan suorittanut. Vähitellen sumu on hälvennyt ympäriltä ja pystyy jo elämään.Itkettyä on tullut enemmän kuin lääkäri määrää, mutta sekin loppuu aikanaan (toivottavasti). Eilen ensimmäisen kerran tuli kunnon yökötys eksää kohtaan, joka on muuttunut aivan toiseksi ihmiseksi. Itselläni auttoi myös kirjeen kirjoittaminen, jonka myös lähetin hänelle.Tulevaisuus pelottaa, mutta eihän meistä kukaan tiedä mitä huominen tuo ja parempi niin.
Yöt on todellakin pahimpii...meikäläinenkin on joutunu turvautumaan jo unilääkkeisiin kun muuten ei jaksa käydä töissä tän hulabaloon ohella! Onneks on mukava lääkäri jonka kans voi myös keskustella ja joka kuuntelee.
Kaipa se tästä...
Painoki on pudonnu n. 8 kg kahdessa kuukaudessa,se kai on hyvä asia!!
Olen myös joutunut turvautumaan unilääkkeisiin, mitä tulee nyt jo napsittua lähes joka ilta. Siis riippuvuus muodostumassa. Se on niin helppo tapa unohtaa hetkeksi erotuska, kun saa filmin poikki nätisti lääkkeellä. Uskomaton tunne on tosiaan kulkea sumussa, kuin ulkopuolisena tarkkailijana oman elämänsä suhteen. Aika ehkä auttaa, mutta mullakin kulunut jo harkinta-aikakin umpeen ja vieläkään en edes tajua eronneeni. Yhtä rumbaa ja rallia elämä yksin lasten kanssa. Kaiken aikaa rinnassa möykky ja ahdistaa ja sitten jos lapsille tiuskii, he ryntäävät kohti sata lasissa, koska heilläkin erossa oma sopeutumisensa. Mutta kuka helkkari se jaksaa lapsia tukea hullun lailla, kun itselläkin suunta hukassa ja tulevaisuus näyttää jotenkin kummallisen utuiselta:(
Niin ne yöt uni ei tuu ja toinen kuorsaa vieressä ja uneksuu uudesta rakkaasta tai puhuu sen kanssa puhelimessa ja mun tarttis nukkuu. Itse olen luvannu kestää tän, vielä muutaman kuukauden ennenkuin hän lähtee uuden rakkaansa luo. Lasten takia on näin ,että saadaan asiat kuntoon,niin hyvin kuin mahdollista.
koko aamun ahdisti,vaikka eilen oli kaikki hyvin.Vaikka erosta jo aikaa,mutta olen jo tottunut ja tiedän että se ahdistus menee ohi kun vaan ottaa sen vastaan eikä pakoile.Tämä on kovaa työtä,mutta myös koko ajan olo paranee,eli ne hyvät hetket lisääntyy.Tsemppiä!
Kiitos kaikille vastauksista ja tsemppiä muillekkin. Sain jopa muutaman tunnin aamuyöstä nukuttua kunnes kaikki tulvahti pintaan. Lääkäriin täs on kait kohta pakko lähtee ku ei tuu syömisestä ja nukkumisesta mitään. Yölläkin tuli taas haahuiltua pitkin kaupunkia kun ei pysty tässä kämpässäkään kokoaikaa olemaan. Lähen tässä kohta kaverille ni toivottavasti unohtuu hetkeksi kaikki tää...
Milläs sen ahdistuksen vastaanottaa, jos pää jo täynnä kaaosta. Meinaat, et sekaan vaan lisää sössöä, niin kyllä se siitä. Kuinkahan kauan tämäkin tuska kestää, että pääsee taas normaalien kirjoihin, jos sekään lohduttaa. Pääsee siis normaalien ihmisten normaaliin huoliin. Huh, huh.
kertoa että vaikka nyt onkin kaikki kaaosta,sen yli vielä pääsee.En sitä itse uskonut silloin kun oli pahin aika mutta yksin on vaikea kestää ahdistusta alussa siksi on hyvä mennä vaikka kaverille.Kun se ei ole helppoa sen ahdistuksen kanssa,se koskee ja myöhemmin on helpompi kestää sitä,mutta kaikille ero on varmaan kova paikka vaikka olisi itse lähtenyt.
.. vain antaa sinulle halin, koska minulle kävi samoin, ei unta, ei ruokaa.. pelkkiä kyyneliä ja ajatuksia.. puhu paljon.. lue paljon ja laita popot jalkaan ja juokse.. se auttaa.. joka kerta, kun sattuu juokse.. mustakin tuli naispuoleinen Forrest Camp ;o)
Ja yöllä.. kun uni ei tuu.. on ihanan rauhallista juosta.. ja kuunella.. ja unelmoida..
pahimman yli. Itse laihduin kahdeksan kiloa vaikka söin ja yritin elää normaalisti. Stressi noista asioista tulee väkisinkin ja sitä lisäämään on nämä tavaroiden hakureissut sun muut.
Kahden lapsen isänä ei ollut helppoa olla kun toinen meni päättäväisesti eteenpäin. Mielestäni kannattaa sopia niin, että esim. tavaroiden suhteen toimitaan nopesti ja mahdollisimman paljon heti pois, että ei ole siinä samassa narkoosissa montaa kertaa, itse olin ja kyllä joka hakureissu oli niin saamarin raskasta seurattavaa. Ellei ole asioissa enään mitään puhumista, niin suosittelen asioiden nopeaa järjestelyä..säästät itseäsi todella paljon ja pääset elämälläsi taas jaloillesi. Ja tärkeä asia on, että älä juo paljon alkoholia, se kertaa kaikki asiat. Anna vähäsen aikaa itsellesi, omille ajatuksillesi ja ole selkä suorana. Ei se ole helppoa sille toisellekkaan, yleensä noin.
Itse suren vuoden jälkeen vielä lapsiani niin paljon kun vain surra voi, että vaikeaa on ollut itsekullakin.
Tsemiä nyt hei ja olet pian jaloillasi, anna vähän ajan kulua.
älä yritä alkoholilla saada helpotusta,ehkä muutama olut rauhoittaa.
Olin kolme vuotta sitten samassa tilanteessa ja pahimpina aikoina oli itsetuhoajatuksetkin mielessä.
Koita saada rauhoitettua mielesi,vaikket usko niin
aivan varmaan sinullekkin tulee vielä hienoja hetkiä.Se päivä tulee velä kun rinnasta ei puserrakkaan ja olo tuntuu kevyeltä.Mene ihmisten
ilmoille juttele,älä jää sänkyyn makaamaan.
Helpotusta ei tule nopeasti,mutta pikkuhiljaa olo
helpottuu.....
TSEMPPIÄ SELVIÄT KYLLÄ,MINÄKIN SELVISIN VAIKKA HELVETIN KOVILLE SE OTTI,MUTTA TULEVAISUUDESSA SINULLE TULEE VIELÄ HIENOJA HETKIÄ,EIKÄ SE EXÄSI
AINOA NAINEN MAAN PÄÄLLÄ OLE.
Mahtivia ootte kyl kaikki tukemaan! En oo alkoholiin sortunu, enkä sorru! Pahentaa vaan asioita. Kirjauduin tonne toiselle sivulle niin jatkan siellä jutustelua. Tosi iso kiitos kaikille!