Mikä saa kuoleman uhalla kiipeämään Mount Everestille

Käsittämätöntä tuo uhma tänä vuonna varsinkin ehtiä valloittamaan maailman korkeinta huippua? Taivaan orsaksi ja maailman äidiksi kutsuttu, on vaatinut jo monta uhria.
Kitua kylmässä, jonottaa pitkissä riveissä kapeaa polkua varusteineen, ei näytä edes houkutelevalta millään lailla. Henkilökohtainen kunnianhimoko saa suorittamaan extremlajia olosuhteissa, jotka voi viedä hengen !

23

50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Sitä olen minäkin ihmetellyt, kun eräässä kuvassa näkyy pitkä jono kapuamassa ylös.
      Minulle tuli siitä kuvasta mieleen Klondyken suuri kultaryntäys yli sata vee sitten.
      Heillä oli jotain konkreettista tavoiteltavaa, vaan näillä Everestin tyypeillä , niin mitä?

    • Anonyymi

      Entä suomalainen ultra juoksija Veijalainen poikki Grönlannin. Seuraavaksi ilmoitti juoksevan jossain Arabian hiekoilla.
      Täysin älyvapaata, jotkut vielä sponssaa moista.

    • Anonyymi

      Pitää saada niitä kicksejä, kun elämä on liian tavanomaista.
      Minulla oli aikoinaan työkaveri, joka meni Ranskan muukalaislegioonaan, kokeakseen jotain muuta kuin perhe-elämää.
      Oli reissussa 9 vuotta mm ekassa Irakin vastaisessa sodassa.

    • Anonyymi

      Standardivastaus (ei minun) oli: "Koska se on siellä."

    • Ei kai sellaista välttämättä ymmärrä mikä ei ole kokenut. Usein taustalla on kunnianhimo, itsensä likoon laittaminen, haasteet ja haasteen voittaminen. Eihän haasteita vastaanottava lähde mukaan ajatuksella, että kuolee matkalla. Riskit pitää tietää, mutta jos ei ole riskinottokykyä on turha haaveilla toteuttavansa jotain uhkarohkeaa unelmaa. Kuollahan voi jalkapalloa pelatessa tai hiihtoladulla tai pilkillä istuessa.

    • Anonyymi

      Minusta ei kenenkään pitäisi lähteä pelastamaan oman henkensä uhalla kiipeilijöitä, yksin purjehtivia ynnä muita. Eivät minun silmissäni ole sankareita.

    • Kuolla voi toki missä vaan, mutta kiivetessä noissa olosuhteissa kuolema on enemmän läsnä. Onhan tutkittu kilpa-ajajienkin viettiä, vaaroista huolimatta vietti ajaa heidät riskeeraamaan henkensä.
      Vasta kuoleman kanssa kilpaillessa, elämä tuntuu elämisen arvoiselta!

      P.s
      Ukkosen jyrinä ja salamointi täällä etelässä, herätti kesken unien. Ihan lähellä se ei kuitenkaan ole, ehkä 5-6 km päässä rannikosta. Öitä jälleen,..ehkä saan vielä unen nokasta kiinni!

    • Extreme-lajeissa on varmaankin kyse itsensä haastamisesta ja rajojensa hakemisesta, jopa kuoleman haastaminen, kuten olette kirjoittaneet, äärimmäinen haaste. Voi olla näyttämisen halua , uhoilua ja seikkailunhalua, voi sitten lähettää itsestään selfien Mont Everestin huipulta hymyillen auringonpaisteessa . Tai ei kai siellä matkapuhelimen kenttää ole... Elämä voi olla tylsää puurtamista toimistossa, kaikki on jo kokeiltu , lapsena aloitetusta karting-ajosta täysi-ikäisyyden juhlinnan benji-hyppyyn. Jotkut ovat myös koukussa adrenaliiniryöppyyn , yhä uudelleen on päästävä se kokemaan yhä hurjemmissa aktiviteeteissa. Saattaahan joillekin huikeat maisemat maailman korkeimmissa vuoristoissa olla niin lumoavat , että kannattaa lähteä ja varmasti porukalle retkin on yhteenhitsaava. Riskit ovat kuitenkin niin suuret, että ainakin perheellisten pitäisi ajatella muitakin kuin itseään.

      Järkyttävän näköisiä nuo jumiin jääneiden toivottoman pitkät jonot vuoren "kuolemanvyöhykkeellä", tuntikausien odotus vie happivarastot ja voimat. Vaikka varusteet ovat parantuneet , vieläkin tapahtuu paleltumisia ja niistä seuraa amputaatioita. Sää voi yllättää kokeneenkin, varsinkin kun aikaa suoritukseen on vain vähän. Lupia myönnetään paljon, myös sherpojen työtulo ovat merkittävä tulolähde Nepalille. Järkyttävät määrät ruumiita ja etenkin roskaa makaa rinteillä ja rotkoissa. Luin, että nykyisin jokainen kiipeilijä on velvollinen tuomaan 8 kg roskaa tullessaan. Mutta liian usein palaaja on henkihieverissä, pääseekö ylipäätään ilman tuomisiakaan alas.

      Jos omainen olisi vuorilla vaikeuksissa, varmaan haluaisimme helikopterin ja kaikki mahdolliset pelastustoimet. Pelastajatkin ovat vaarassa. Ehkä vielä kauheammalta tuntuisi sukeltaa luoliin, eksyä ja joutua paniikkiin. Saksan rannikon Laboessa kävin hiljattain sukellusveneessä, miten hirveää siellä on täytynyt olla veden alla vihollisen uhatessa.

    • Mitä "seikkailua" on kiivetä valmista polkua ylös vuorenrinnettä kymmenien muiden samanhenkisten kanssa jonossa?
      Välillä ajattelee, että lainlaatijat ja päättäjät ovat vailla järkeä. Rahantuloahan se tietysti alueelle tietää, kun varakkaat vuorikiipeilijät tulevat harrastamaan urheiluaan ikiaikaiselle vuorelle, jota pitäisi suojella roskaamiselta ja kulumiselta.
      Sherpat ovat oppaita ja tavaroiden kantajia monessa skukupolvessa, se on heidän pääasiallinen toimeentulonsa.
      Mutta joku raja pitäisi vetää. Ihmiset kaatuvat kuolleina tien poskeen, ja muut kulkevat heidän ylitseen kohti tavoitetta. Tämän luin jostakin artikkelista, enkä todellakaan voi tajuta koko toimintaa. Miksi ne kiipeilijätkin vain jatkavat! Millainen moraali heillä on?
      Onko nyt syntymässä uusi ammattiala: kuolleitten etsintä, kuljetus ja kotimaaahansa palautus maksua vastaan?

      • Anonyymi

        Ei se nyt ihan vaan valmiin polun tallaamista ole. Jos tulee lumimyrsky, ei näe mitään , pakkasta voi olla 60 astetta. Mene itse tallustamaan sitä polkua, jos niin helppoa on. Mistä ne kuolleet tulee, jos on helppoa ja vaaratonta ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se nyt ihan vaan valmiin polun tallaamista ole. Jos tulee lumimyrsky, ei näe mitään , pakkasta voi olla 60 astetta. Mene itse tallustamaan sitä polkua, jos niin helppoa on. Mistä ne kuolleet tulee, jos on helppoa ja vaaratonta ?

        En mene.
        Katsoin kuvaa polulta, joka nousi kohti huippua, ja kymmeniä tallustelijoita nousemassa ylös. Mitä hohtoa tuossa on? Millaisia vaaroja oletat kohtaavasi polulla joka on valmiiksi tallattu huipulle asti. Millaiset varusteet?

        Miksi mennä 60 asteen pakkaseen, jos ei ole paikka minne asettuisi lämmittelemään ja aterioimaan. Eihän tuolla polulla voi edes pysähtyä.
        Niin, miksi sinne kuollaan? Olisiko huonoilla varusteilla, liikaporukalla, ahtaudella, taitamattomuudella, oppaiden ahneudella, järjestäjien taitamattomuudella jne. osansa kuolemiin.
        Ja mitä tekisit, kun löytäisit kuolemaisillaan olevan retkeilijän polulta? Astuisit yli?


      • Anonyymi
        Makriina2 kirjoitti:

        En mene.
        Katsoin kuvaa polulta, joka nousi kohti huippua, ja kymmeniä tallustelijoita nousemassa ylös. Mitä hohtoa tuossa on? Millaisia vaaroja oletat kohtaavasi polulla joka on valmiiksi tallattu huipulle asti. Millaiset varusteet?

        Miksi mennä 60 asteen pakkaseen, jos ei ole paikka minne asettuisi lämmittelemään ja aterioimaan. Eihän tuolla polulla voi edes pysähtyä.
        Niin, miksi sinne kuollaan? Olisiko huonoilla varusteilla, liikaporukalla, ahtaudella, taitamattomuudella, oppaiden ahneudella, järjestäjien taitamattomuudella jne. osansa kuolemiin.
        Ja mitä tekisit, kun löytäisit kuolemaisillaan olevan retkeilijän polulta? Astuisit yli?

        Kyllä ne varusteet on huippuluokkaa, mutta ne kiipeilijät ei. Naislääkärikin siellä on käynyt keski-ikäisenä. Uskon ettei sherpat paljon saa, välikäsiä on rahastamassa. Välineiden mainosarvo on suuri, kaikenmaailman erikoisvaatteet ja retkiteltat ja muut.


    • Sanokaas muuta. Arvailuja syistä esitettiinkin jo. Kyllä minäkin kysyisin vähän moraalin ja vastuullisuuden perään.
      Moraalin siinä mielessä, että iso bisness rakennetaan tämänkin "harrastuksen" ympärille ja kiipeilystä tehdyt dokumentit tahkoavat rahaa niiden tuottajille.

      Eräs etäisesti tuntemani nuorimies kuoli vuosia sitten Grönlannin vaelluksella (Hesarin sponsoroima matka), eikä perhe luultavasti toivu menetyksestään koskaan. No. Tämä "uusi aikahan" opettaa, että ihminen on vastuussa vain omista valinnoistaan, omasta elämästään ja unohtaa sen, että omat valinnat vaikuttavat aina toisiin, hyvässä ja pahassa.

      Samaan sarjaan vuorikiipeilyn kanssa voisi mielestäni liittää laskuvarjohypyn, vai harrastetaanko sitä enää ? Satuin kerran tällaisen laskuvarjohyppääjän huonekaveriksi ja hän kertoi, että lääkärinsä oli suosittanut harrastuksesta luopumista, vammautumisten vuoksi. Lääkäri oli myös nähnyt harrastuksessa itsetuhoisuutta ja kehottanut tutkimaan sitä.

    • Anonyymi

      Hulluus. - Nm. Oletettavasti

    • Anonyymi

      Veikka Gustafsson suoritti nousun vuosikymmenet sitten autiolla vuorenrinteellä. Tänä päivänä hänelle ei tulisi mieleenkään "Himalajan valloitus". Valloittajia on nyt sadoittain.

    • Ikä useimmiten tasoittaa kun tietoisuus omien voiminen asteettaisesta vähenemisestä käy selväksi. Tosin Gustavsson muistaakseni kiipesi ilman happilaitetta ensimmäisellä kerralla, mikä kyllä on osoitus erinomaisesta hapenottokyvystä.

      Kaunis kesöpäivä kutsuu nyt ulos, kesäpäivänä vetää muuhunkin rientoon kuin kotikonnuilla olemiseen,...

    • Olettaisin että kysymys on kuten Ramoona jo sanoi siitä että on olemassa ihmisiä jotka haluavat testata omia rajojansa. Ne joilla ei ole tarvetta siihen eivät kai voi sitä tajuta, vaan katsovat sen negatiiviseksi ominaisuudeksi: kunnianhimoksi, hulluudeksi jne.
      Mutta maailma ja ihmiskunta on aina tarvinnut ihmisiä jotka eivät tyydy asumaan saman perunamaan vieressä koko elämäänsä ja nyppimään tomaateista varkaita. Myös seikkailijoita, tutkimusmatkailijoita, uranuurtajia ja jopa omatoimireissaajia tarvitaan.

      Med vänlig hälsning
      Paloma (mitään ei kadu koskaan enempää kuin elämää jonka jätti elämättä pelkästä pelkuruudesta)

    • Selväähän se, seikkailijat on tarpeen kaikkialla, vaan eipä ihan seikkailumielessä kilpa-ajajat tai syvyyssukeltajatkaan ota riskejä! Kyllä se vaatii ottamaan huomioon, että saatan menehtyä jonkin tapahtuman ollessa yllättävä,...ja näitähän sattuu!
      Istun ulkona, joten enpä syvenny kuoleman varjoon tämän enempää! 😅)) Lähes helle jo on täällä Suomenlahden rannalla,...moikka

      • Kuuntelin äskettäin ylen PUHE-radiosta ohjelmaa; "miten minusta tuli minä" ja kuinka ollakkaan, siellä Veikka Gustafson kertoi oman tarinansa.

        Siitä jäi mieleeni, että hän oli veljensä kanssa lukenut jo pienestäpitäen <10-v kaikenlaisia seikkailukertomuksia aina Tartzanista alkaen ja saanut sitten Joululahjaksi (olikohan jotain 14-v) jonkun kirjan, jossa kerrottiin Himalajalle kiipeilijästä.

        Siitä se alkoi, mutta oli siinä paljon muutakin juuri kiipeilyyn liittyvää.


    • Olihan sattuma juuri kun puhe oli hänestä :) sisälle tulin juuri vilpoisampaa, jauhelihapihvi pitäisi paistaa, kun sulatin lihan. mutta ei suorastaan nälkäkään ole. Juotavaa pitää taas muistaa tankata, ja viehän se nälän tai tilan nestekin.

      Juttelin aika hentorakenteisen rouvan kanssa, kun kertoi olleensa niin viluinen ennen, nyt nautti kun ei pipo päässä tarvinnut sisätiloissa olla. Ehkä lämmitys kerrostalossa oli vähennetty, vai oliko laihanpuoleisena vaan viluisempi.

      Kyllähän nuo seikkailukirjat saa pojat unelmoimaan sankaruudesta. Jules Vernen Nautilus oli maalla kesälomalla ollessa lempikirjana tällä likallakin. Ja Tarzan nehän tuli hotkaistua peräjälkeen, niin, että pelkäsin iltaisin rummun pärinää, ja kauhulla alkuasukkaita hiippailemassa lehvistön( sireenipensaan) seassa 🌿🧛🏼‍♂️🌳🦜👩🏾‍🚀🦚👨🏿🧕🏾🌴👩🏾

      • Olisi siinä paljonkin spekulointia, kuinka minusta tuli mitä, sillä jokaisella lienee se "joku" joka vie sille tielle, joko hyvään tai pahaan.

        Minut vei ilmeisesti hyvään omistava puoliso, joka ei kovinkaan hyvin hyväksynyt minun "haihatuksia" esim. teatterista, jota olin harrastanut siellä Liisankadulla. Toki lapsemmekin sitten saimme , joten koti se oli joka sitoi sen jälkeen ja tietenkin työ, työ ja työ plus säästäminen omaan asuntoon, joka ei ole mikään "kerrostalo kolmio" "Kontulassa, vaan aivan ikioma omakotitalo, jonka sitten saimmekkin ja nyt minä olen melkein "kusessa", kuinka siitä pääsisi eroon?

        Vai jauhelihaa nyt! Onneksi ei maistu, kuten lohestakin olen saanut kiintiöni täyteen, vaikka on tuolla viellä muutama nokare odotamassa, jonka paistoin kanamuna höysteenä.

        Usein olen lukenut ja kuullut radiosta, mistä kukin sai virikkeensä tulevaan ammattiinsa, kuten esim. Alpo Suhonen ja entäs Kalle Päätalo?

        Aika monelle on myös joku musiikki kappale kolahtanut, kuten minulle joskus Tonavan Aaallot, joka oli ainoa levy naapurin krammarissa, josta oli vieteri poikki ja jouduimme siskoni kanssa sitä sormella kierrittelemään, että se sopi oikeaan rytmiin. Onneksi meistä ei tullut muusikoita, mutta hyviä laulajia nuorison kilpailuissa, joten jossain kaatopaikalla lienee jokunen lusikka tuleville argeologeille.


    • Anonyymi

      Ilman ihmisiä jotka uskaltavat kulkea omia polkujaan, niin kehitys olisi ollut toisenlaista.
      Satoja vuosia sitten purjehtineet löytöretkeilijät olivat uskomattomia kavereita.
      Sen ajan laivoilla kohti tuntematonta , ilman nykyajan hienouksia .
      Palomakin julisti useimmat pottumaan pelkureiksi.
      Kieltämättä nuoruuden villikkoa hänessä on ollut, kun uskalti sissejä kuhisevaan maahan mennä asumaan.
      Itse en vaivaudu edes pottumaalle , käyn kaupan hinkalolla.

    • Anonyymi

      Apinan aivot, heitä ei saa auttaa!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4336
    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      184
      2489
    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1627
    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      25
      1260
    5. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1187
    6. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      922
    7. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      113
      918
    8. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      171
      904
    9. Junan kylkeen autolla

      Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä
      Pyhäjärvi
      74
      885
    10. Oletko päättänyt

      Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa
      Ikävä
      72
      830
    Aihe