Mistä löydät sä ystävän (onko oikea sulle hän)?

Olen liikuntarajoitteinen eläkeläisnainen. Toivoin vapaaehtoisystävää, jonka kanssa voisi ulkoilla. Otin yhteyttä suureen ja tunnettuun järjestöön. Yllättäen ilmaantui sopiva naishenkilö, joka kävelyttäisi kerran kuukaudessa. Siis pyörätuolissa.
Se ei vain oikein sujunut ympäröivän mäkimaaston ja uuden, ikäiseni ystävän reumatismin vuoksi. Sen sijaan tämä (kutsun häntä Gurliksi) ilmaisi haluavansa mukaan viikottaisiin asuintaloni ryhmiin. Yhteiseen, johon osallistui suurempi joukko, sekä pikkuryhmään, joka käsitti tietovisailua.
Molemmissa oli tuttuja, joista erään kanssa pystyin alun alkaen kommunikoimaan. Se oli hänen vahvuutensa, mikä kohdistui kaikkiin muihinkin. Näihin aikoihin tosin kaikki yhteys tuntui väliltämme lopahtaneen. Muuttuen ajoittain vihamielisyydeksi, jota en ymmärtänyt.
Juhannusjuhlasta 2018 oli puhetta. Se toteutui kylmänä, sateisena päivänä pienessä lasiseinäisessä patiossa. Huolimattomasti järjestetty, tunnelmaltaan ankea. Koska minulla kaiken ikää on ollut hyvin oikeaan osuvia selvänäköisyyden hetkiä, tiesin tässäkin olevan ”koira haudattuna”.
Nyt, vuotta myöhemmin kun Gurli, pitkän tauon jälkeen, tahtoi tulla taas mukaan ryhmiin, oivallan asioiden oikean laidan. Gurli ja sairaalloinen Vuokko (nimi muutettu), jonka kanssa kuvittelin ns. synkkaavan, jättivät äskettäin, ryhmän jälkeen, minut ja vielä iäkkäämmän ryhmäläisen, poistuakseen näkymättömiin hämärään nurkkaan.
Pian räjähti ilmoille typerryttävää hihittelyä, hävyttömän kuuloista. Vihdoin tajusin olleeni kuin aisankannattaja, joka toimi lavasteena kahden ”rakastavaisen” lemmenleikille kutunurkassa.
Tämän jälkeen tajusin myös, että viime kesän juhannusjuhlani oli silmänlumetta. Oikea juhannusjuhla oli pidetty aurinkoisena päivänä talon takana. Minua ei siis kutsuttu, vaikka kuuluin vielä asukasyhdistykseen ja toimin sen hyväksi.
Mutta Gurli, - ”ystävä ja avustaja” sekä toinen, maksullinen auttaja, oli kutsuttu viettämään (kosteaa) juhlaa. Nyt ei kumpikaan kuulu tuttaviini, ei myöskään Vuokko.
Vuokon kanssa Gurli on kuin ”paita ja peppu”. Mahdollisesti asuinkumppaneita jo. Kumpikaan ei ole inahtanutkaan muuttuneista olosuhteista. Muitta mutkitta uskoivat minun (tyhmän, aina muita avustaneen) järjestävän heille, egoisteille helpot ”muhinatärskyt” kerran viikossa, tai useammin.
Mieluummin olen yksin kuin petollisten ”ystävien” uhrina.
Petturuuteen on tekosyynä kateus ja Gurlin edustamana ”puolisukuni” kauna. – Jonka ovat itse aiheuttaneet. Sillä ”periksi ei anneta”.
Mutta ilon kautta: Vuokko uskoo löytäneensä ihka oikean rakkauden. Vaikka puoli vuotta sitten oli etelässä lemmenlomalla toisen, ehta oikean kanssa.
Tein kyselyn a.o. kansainväliselle järjestölle. Halusin tietää, onko Gurli, joka mahdollisesti esiintyy väärällä sukunimellä, todella heidän listoillaan. Vastausta ei ole tullut.

Nimimerkki Isabella