Moi
Syön masennuslääkettä pakkoneuroosin takia.
Tuntuu siltä ettei mikään juurikaan kiinnosta, hoidan työn, syön terveellisesti, urheilen, jaksan vaikka mitä MUTTA mikään ei oikein kiinnosta minua.
Mahtaakohan tämä masennuslääke jota olen käyttänyt yhtä mittaan ylivuoden olla syynä siihen ettei mikään kiinnosta?
Masennuslääke vie tietenkin pois ahdistusta ja muitakin ns. negatiivisena pidettyjä tunteita mutta eihän se osaa rajata, vie myös positiivisuuden tunteita.
Syön masennuslääkettä pakkoneuroosin takia.
Tuntuu siltä ettei mikään juurikaan kiinnosta, hoidan työn, syön terveellisesti, urheilen, jaksan vaikka mitä MUTTA mikään ei oikein kiinnosta minua.
Mahtaakohan tämä masennuslääke jota olen käyttänyt yhtä mittaan ylivuoden olla syynä siihen ettei mikään kiinnosta?
Masennuslääke vie tietenkin pois ahdistusta ja muitakin ns. negatiivisena pidettyjä tunteita mutta eihän se osaa rajata, vie myös positiivisuuden tunteita.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi! MInä syön mielialalääkettä, olen syönyt jo vuosikaudet, eikä se kyllä noin pidä toimia, eikä toimi mulla. Kyllä mulla on tunteet ihan ennallaan, tunnen iloa, sura, ja koko skaala, ihan kuin nekin ihmiset jotka eivät mitään lääkettä syö. Niiden tarkoitus ei ole todellakaan hävittää huonoja tuntemuksia, koska nekin kuuluu elämään. Mutta lääkkeen ei pitäisi myöskään tuhota ilon ja innostuksen tunnetta. Pitäisikö sinun puhua psyk.sairaaanhoitajan kanssa! Apua varmasti saa!
SSRI-lääkkeen perusolemukseen kuuluu tunneskaalan laimentaminen, jolloin se laimentaa sitä ahdistusta, sekä myö rakastumisen tunnetta ym. myös kehollisia psykofyysisiä tuntemuksia.
Joten kokemuksesi voi olla totta vain siinä subejktiivisessa tasossa, että et joko muista miten voimakkaasti olet voinut kokea asioita ennen lääkettä, tai sitten masennuksesta tms. johtuen tämä kokemisen reservi ei ole ollut ainakaan siihen positiiviseen suntaan käytössä aikoihin ennen lääkkeen aloitusta. Ei ole olemassa SSRI-lääkettä joka ei salpaisi aivjone ja kehoen psykofyysiä tuntemuksia, Kauniita tuntemuksia erilaisista tunnelmista, aistillisista vivahteista, kosketusksesta jne.
Teoria siittä, että SSRI-lääkitys yhdistettynä terapiaan olisi hyvä hoitava yhdistelmä on täysin väärä ja täyttä puppua. Kuinka voi kuvitella, että alitajunta olisi kovin vastaanottavassa tilassa tai patoutumia ja traumoja pois purkavassa tilassa, jos henkilö ottaa lääkettä joka nimenomaan kahlitsee koko kehon psykofyysistä tunne- ja aistijärjestelmää. Lääke heikentää oivalluksen ja ihan kaikkien syvälle sisimpään tunkeutuvien voimaannuttavien ja eheyttävien tunteiden, sanojen, ym voimaa. Lääke myös heikentää voimaannuttavien ja eheyttävien tunteiden, sanojen, ym kykyä tunkeutua syvälle sisimpään.
Lääke heikentää tai salpaa kokonaan terapeuttisia psykofyysisia tunnekokemuksia, kuten itkeminen, ilon kyyneleet, riemun tunne rinnassa, rakkauden täyteiset värähtelyt kehossa, jne. Jos perehdytään esimerkiksi itkuun. Itku ei ole vain kyyneleitä seurauksena surusta, vaan itku on osa psykofyysistä eheyttävää ja ajatuksia selkeyttävää tunteiden ulos päästämistä. Itku voi tuntua koko kehossa helpottavana kihelmöivänä väreilynä, puhdistavana tunteena siittä, että jotakin päästää pois sisältään.
SSRI-lääke heikentää kykyä tuntea kehossa ja mielessä rakkauden ja kosketuksen voimia. SSRI-lääke tavallaan puuduttaa kehon psykofyysisen tuntoaistin.
Esimerkiksi halauksella voi olla isoja koko kehoa ravisuttavia voimia, jotka voi tuntua todella ihmeelliseltä, aistikkaalta ja rikkaalta kokemukselta. Koko kehossa voi säteillä riemun, vapautumisen ja rakkauden tunteita. Voi tuntea kuinka jokin lämmin voima virtaa joka puolelle kehoa. Voi tuntea pakahduttavan ilon tunteen sydämmessä.
Onkin karmivaa, että ihminen on kehittänyt lääkeaineen, joka heikentää näitä tuntemuksia tai vie kyvyn tuntea olleenkaan mitään, siis mitään muuta kuin kylmää ja merkityksetöntä paineen tunnetta ihoa vasten.
SSRI-lääkee hillitsee ahdistuksen, pelon ja alakulon tunteiden lisäksi yhtälailla mm. Innostumisen, kiinnostuminen ja nautinnon tunnetta. SSRI-lääke heikentää myös erilaisten monenkirjavien tunnelmien tuntemist.
SSRI-lääke hillitsee myös tervettä suuttumuksen tunnetta, jota ihminen oikeissa paikoissa tarvitsee suojellakseen itseään tai toisia ihmisiä. Suuttumuksen tunne voi toimia myös elämässä eteenpäin ajavana voimana tai jossakin tilanteessa eteenpäin ajavana voimana. SSRI-lääkkeitä käyttävillä voi emootiot olla niin lamautuneita, etteivät he kykene edes suuttumaan silloin kuin se olisi oikeutettua ja henkilön etujen mukaista. Voi vain kuvitella kuinka vahingollista tällainen voi kyseiselle henkilölle olla. On myös vaarallista, että SSRI-lääke hillitsee psyykeongelmaan liittyvän oireiluahdistuksen lisäksi myös tarpeellisia elämässä eteenpäin ajavia ja elämää koossa pitäviä suojelevia ahdistusten tunteita.
SSRI-lääkkeen emootioita laimentava vaikutus passivoi ihmistä, kun keppi on pehmeä ja porkkana mauton.
Älkää ihmiset rakkaat käyttäkö johonkin luonnollisiin ongelmiin hyvin epäeettisiä ja luonnottomia ssri-lääkkeitä, joiden todellisesta tarkasta toiminnasta aivoista ja kehossa ja välillisistä vaikutuksestai oleva tieto on oikeasti aivan muulla tasolla kuin fiksujen ihmisten maailmaan luottava ihminen luulisi siinä missä niistä aivosta ja kehosta muutenkin tieto on lapsenkengissä. Koittakaa miettiä voisiko ongelmiini puuttua vaikka tarve tyydyttämisen kautta, ensin nämä tarpeet on tunnistettava. Tai onko olosuhteissa joku pielessä tai ei vastaa tarpeitanne jne.
(Sama kirjoittaja)
SSRI:n lopettaminen oli itselleni todella tuskallista ja pitkäkestoista, sillä olin voimakkaasti fyysiesti riippuvainen siittä (tämäkin on tabu), ja esim. pienistäkin annosten vähentämisistä tuli lamaavaa valon yliherkkyyttä tai silmien liikuttamisestakin pelkästään tulevaan huimausta, tai aivan älytöntä reaktiivisuuta, ja olemattomatkin ärsykkeet sai sykkeen nousemaan paljon ja tärisemään, ja reaktiivisuus näkyi myös älyttömänä hermoston reaktiivisusuten kuumaan lämpötilaankin, eikä saunaan ollut asiaan esim. Eli korostaa asian hermostollista luonnetta.
Kun kuukausien alasajon jälkeen olin lopettanut lääkkeen, ja siitä hiljalleen sähköset kihelmöinnit päässä väheni, niin se vaihtui eräänlaiseen onttouden tunteeseen samoilla aluilla, niin tarinalta ku se kuulostaakin. Ja olin seuraavat puolivuotta todella sairaanloisessa tilassa, todella reaktiivinen, ym. Niin ja seksuaalinen tuntoherkkyys lähti sen alasajon loppupuolella kokonaan, kun luonnostani ennen lääkettä olin ollu todella sensitiivenn seksuaaliselta tuntoaistilta kuten muutenkin. Lääkkeen aikanakin tätä herkyyttä oli, mutta ei yhtäpaljon, ja se nousi ja laskin samassa suhteessa lääkeannoksen kanssa. Kun lopetin lääkettä niin se herkkyys nousi kohti luonnollista olemustaan, kunnes pahimpien vieristusoireden aikana lopussa katosikin, joka aivan ristiriitaista. Tila lähti siitä puolenvuoden kuluttua nousuun, ja aloin olla todella toiveikas, että saan itseni takaisin. En tiedä oliko karnosiinilla ja c-vitaminilla roolia toipumisessa, mutta sanon nyt kuitenkin jollekkin muulle samassa tilanteessa olevalla, että tuollaisia otin. Karnosiinia olin kyllä alkanu ottamaan peri kk ennen lopettamisen alottamista, että varmuuden vuoksi voi olla viisasta olla ottamatta lopettamisen aikana sitä, kun eihän sitä mistään ikinä voi varmaksi tietää mitä jos ollu negatiivista vaikutusta, mikä toki aika epätodennäköistä. Se tosin ainakin varmaa että lopettamista olin yrittäny aiemminkin huonoin tuliksin, että ei karnosiini ainakaan sitä koviin huumeisiin verrattavaa fysiologista riipuvuutta tehnyt.
Seksuaalinen herkkyyskin lähti palautumaan puolenvuoden kuluttua, mutta ei ole vielä sillä tasolla millä sen kuuluisi olla, mutta koska se on voimistunut aika lineaarisesti viimesien kahden vuoden aikana, niin kyllä se voimistuminen tässä jatkuu.
Eli tosiaan pitkään SSRI:tä käyttäneellä voi sen lopettaminen ja luonnolisen minän hakeminen olla todella massiivinen ja hankala projekti, johon tarvii kaiken mahdollisen tuen, ja tavallisen elämän pyörittämien voi olla jonkun aikaa mahdoton yhtälö, riippue mitä se elämän pyörittäminen kelläkin sisältää.
Itselläni pää oli tosiaan totaallisen lamassa sen puolivuotta lopettamisen jälkeen, mutta näin ei ole ollenkaan pakko olla, joten etukäteen ei tarvitse säikähtää, eikä senlaista riippuvuuttakaan läheskään jokaiselle synny. Ja itsesasissa minäkin olisin parivuotta takaperin päässyt helpommalla, koska se lopetusyritys oli paljon kevyempi kuin parivuotta myöhemmin samaan pisteesen asti mentäess. Silloin vain taso oli työkykyisyys, kun nyt elämä oli omistettu sen lopettamiseen, joten siksi en silloin parivuotta sitten vienyt sitä finaaliin, koska sekin oirelu teki aivan työkyvyttömäksi, ja lykkäsin sitä eteenpäin (joka oli typerää).
Yksi mielenkiintoinen juttu oli, että se aine oli sulkenu mun hengitystä tietämättäni, ja sitä mukaan kun lopetin lääkettä alko keuhkot laajentua ja laajentu, enkä ollu muistanutkaan kuinka upeaa on hengitää pallealla. Tämä silti samaan aikaan niiden muiden pahasti potkivien tekijöiden kanssa, joiden kannsa selviämiseen auttoi paljon kun henkikulki kunnolla. Siinä selitys miksi ssri tavallaan aiheutti ahdistusta loppuaikoina, ventilaatiovajaukseen kun liittyy psyykkisiä oireitakin kuten ahdistusta.
Aihepiiristä riittäisi vaikka kuinka eri asianhaaroista kerrottavaa, mutta eiköhän siinä tullut tarpellista infoa.
Yhden asian aloittajalle vielä kerron. Eli kokemusta on myös toisesta SSRI-lääkkestää aiemmin teininä (Seronil), kun äskönen mistä kerroin oli Cipralex (Escitalopram.... it samoja, eri merkkisiä vain). Tämä Seronil oli esilläollo- ja kanssakäymistianteisiin liittyviin ahdistusongelmiin niin kuin tuo Cipralexikin. Ja kyseinen Seroni aiheutti minulle minun täysin ymmärtämättäkin masennuksen, eli toisin sanoen kaikki ne hienot asiat mistä olin saanu ilo ja rikkaustta elämään vaikka kahvihetkistä seksuualisuuten laimentu sillä lääkkellä, ja tämä masentava vaikutus yhdessä olemattomaan apuun niihin ongelmiin, johti itsemurhayritykseen, tai ainakakin olin päättänyt tehdä itsemurhan ja kun hetki oli sulkea pellit ja mennä takan eteen makuulle, niin en sitä voinut tehdä, eikä ollut lähelläkkään, sen verta vahvoja oli emootiot esim. muita ihmisiä kohtaan jne. Toisenkin kerran hain lohtua tilanteeseen huijaamalla itseäni suunniteltuun itsemurhaan, minkä todellinen toteuttaminen itse hetkellä ei kyllä ollut lähelläkään.
Ja kun lopetin lääkkeen, niin kaikki muuttu niin paljon aistittavammaksi, ja elämän ilot tuli takaisin. Ongelmani kyllä varjosti elämää paljonkin, mutta masentunut en ollut, ja sain elämään iloa monenlaisesta pienestä. Tämän SSRI:n lopettaminen taas sitten ei tuntunut oikeen missään. Puoli vuotta olin käyttänyt sitä. Cipralexhan ei niin voimakkaasti vähentänyt aistittavuutta ympäristöstään jne. ja teki sellaisen huumaavan tasapaksun näinennäisen hyvänolon tunteen nopeasti jo ekan viikon aikana. tälläistä huumausainemaista huletonta hyvänolon tunnetta Seronil ei tehnnyt. Ja tässä se syy varmasti niihin vieroitusoire eroihinkin.
Minä olen käyttänyt masislääkettä hyvin pitkään sekä masikseen että ahdistuneisuuteenkin ja silti koen ihan samoin kuin aloittaja, että asiat eivät kiinnosta, eivät tunnu miltään mitä kivaksi sanotaan. Fiilis jatkuvasti ettei huvita. Ihmettelen ulkopuolelta, että kuinka ihmiset niin innoissaan touhuta tekevät sitä sun tätä sekä huvittelevat, iloitsevat kesästä, haluavat mennä sinne tänne. Minä en ollenkaan. Jotenkin poikkeus tästä on, että valoisuus on ihanaa ja johan minä syksyä stressaan kun pimeät alkavat. Minäkin kyllä toimittelen elämäni asiat kun on pakko, mutta en niistä nauti, on jatkuva suorittaminen päällä kun sentäs joskus ihmisellä pitäisi olla 'flow'. terv Elina
https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/26/masentavat-laakkeet-kasikirjoitus
26.05.2014 YLE TV1 kanavalla esitetty "Masentavat Lääkkeet" MOT dokumentti käsitteli masennuslääkkeiden suosiota. Masennuslääkkeitä kun syödään yhä suurempia annoksia ja entistä kauemmin.
No joo, tuo asia kyllä tiedetään ja nuo ohjelmat. Se on yksi katsontakanta, sopii kenelle sopii. - Onhan siis olemassa ihan oikeasti masennussairaita ihmisiä, vaikka onkin ikävä joutua näin sanomaan. Ja erittäin montaa ihmistä todella auttavat eri tyyppiset psyykenapuun tarkoitetut lääkkeet. Muihin ihmisen sairauksiin on sitten muita lääkkeitä.
Moi
Kiitos kaikille vastauksista.
Itsellä on käytössä brintellix-lääke joka ei kuulu ssri-ryhmään, toki vaikuttaa varmaankin samoin.
Lääkettä en tarkoittanut täysin tyrmätä, ilman lääkkeitä en olisi selvinnyt tai elämä olisi yhtä tuskaa päivästä toiseen. Olen kiitollinen lääkkeistä.
Nyt kun on kesäloma niin voin lopettaa lääkityksen, katsotaan miltä sitten tuntuu :)
Esim minulla alkoi kesäloma niin ei se tunnu miltään, ei minkäänlaista kummempaa iloa,, siinähän se,,, uskon että johtuu lääkkeestä ja vieläpä kun olen joutunut ottamaan niin suurta annosta.
-aloittaja
"Lääkettä en tarkoittanut täysin tyrmätä, ilman lääkkeitä en olisi selvinnyt tai elämä olisi yhtä tuskaa päivästä toiseen. Olen kiitollinen lääkkeistä."
Ymmärrän suhtautumisesi. Tilanteita on hyvin monenlaisia. On toki sellaistakin että joku on vaikka jättänyt tekemättä itsemurhan kun päässyt pakoon lääkkeeseen. Siinä missä on sitten toki niitäkin jotka ajautunut itsemurhaan kyseisillä lääkkeillä, joko suoraan tai välillisten vaikutusten kautta.
Kun tuet terveyttäsi, ja että pärjäisit ilman tätä lääkettä joku päivä niin tiedostathan, että fysiologisilla asioilla on kanssa suuri merkitys psyykkiseen hyvinvointiisi, ja fysiologia on osa sitä. Eli lyhyesti muista unirytmi! Syö terveellisesti! Harrasta erinäistä liikuntaa! Ulkoilu on tärkeää, erityisellä painoarvolla luonnossa liikkuminen! Sitten osana fysiologiaa neurologinen puoli, eli tunnista rajasi itsesi kuormittamisessa erinäisellä asialla puhutaan sitten ihmissuhteista tai vaikka älylaitteista.
Muista olla armollinen itsellesi ja rakastaa itseäsi!