Eilen laitoin aloituksen, missä etsin vastausta kysymykseen, mitä haluan parisuhteesta.
Mietin sitä polkupyöräillessä aamulenkillä. Minusta minä haluan samankaltaisia elämänarvoja. Ihan hyviä huomioita oli muiltakin, mutta kaipaain jotain yksinkertaisempaa ja taas kaikenkattavaa.
Oma hyvinvointi on tärkein arvo minulle. Epäitsekkään siitä tekee se, että mitä paremmin voin, sitä paremmin huomioin muut. Itsensä arvostaminen ja kunnioitus on vaikeaa, siinä lipsuu nopeasti rajojen yli ja omalla kohdalla se toi esimerkiksi alkoholin antamaan jotain, mitä en osannut itselleni antaa.
Läheiset ihmiset. Verisukulaiset etunenässä, koska kaikki muut voi lähteä, mutta veri ei. Kumppanien pitää hyväksyä kakkospaikka, mutta hyvästä syystä. Samahan se tietenkin on itsellä. Mutta tästäkin arvosta oman itsensä arvostaminen jyrää yli. Vaikka läheiset ihmiset jotenkin tekee elämisestä elämisen arvoista, ei sitä voi elämäänsä riskeerata toisen vuoksi.
Eläminen. Minusta tämä viimeinen arvo pitää sisällään kaiken arkipäiväisen ja juhlahumunkin asiat. Siellä on erilaisissa järjestyksissä työ, toimeentulo, koti, harrastukset, intohimot.... jos nuo kaksi edellistä arvoa ovat liha ja peruna, niin tämä on suola. Sopivalla annostuksella se tukee perusraaka -aineiden makua.
Kovin tarkkaan noita ei osaa kukaan rajata. Varmasti kaikilla lipsuu rajoista jotkut yli ja varmasti parisuhteissa joutuukin tekemään kompromisseja, mutta jos kummallakin on samansuuntaiset arvot ja tärkeimpänä tuo oma itsensä, pystyy varmasti perustelemaan omat rajansa.
Niin ja lopuksi... kaikista näistä arvoista ja rajoista jokainen kantaa itse oman vastuunsa. Joskus se tuntuu kipeältä ja varmasti epäilee itseään. Mutta se onkin inhimillistä.
Mietin sitä polkupyöräillessä aamulenkillä. Minusta minä haluan samankaltaisia elämänarvoja. Ihan hyviä huomioita oli muiltakin, mutta kaipaain jotain yksinkertaisempaa ja taas kaikenkattavaa.
Oma hyvinvointi on tärkein arvo minulle. Epäitsekkään siitä tekee se, että mitä paremmin voin, sitä paremmin huomioin muut. Itsensä arvostaminen ja kunnioitus on vaikeaa, siinä lipsuu nopeasti rajojen yli ja omalla kohdalla se toi esimerkiksi alkoholin antamaan jotain, mitä en osannut itselleni antaa.
Läheiset ihmiset. Verisukulaiset etunenässä, koska kaikki muut voi lähteä, mutta veri ei. Kumppanien pitää hyväksyä kakkospaikka, mutta hyvästä syystä. Samahan se tietenkin on itsellä. Mutta tästäkin arvosta oman itsensä arvostaminen jyrää yli. Vaikka läheiset ihmiset jotenkin tekee elämisestä elämisen arvoista, ei sitä voi elämäänsä riskeerata toisen vuoksi.
Eläminen. Minusta tämä viimeinen arvo pitää sisällään kaiken arkipäiväisen ja juhlahumunkin asiat. Siellä on erilaisissa järjestyksissä työ, toimeentulo, koti, harrastukset, intohimot.... jos nuo kaksi edellistä arvoa ovat liha ja peruna, niin tämä on suola. Sopivalla annostuksella se tukee perusraaka -aineiden makua.
Kovin tarkkaan noita ei osaa kukaan rajata. Varmasti kaikilla lipsuu rajoista jotkut yli ja varmasti parisuhteissa joutuukin tekemään kompromisseja, mutta jos kummallakin on samansuuntaiset arvot ja tärkeimpänä tuo oma itsensä, pystyy varmasti perustelemaan omat rajansa.
Niin ja lopuksi... kaikista näistä arvoista ja rajoista jokainen kantaa itse oman vastuunsa. Joskus se tuntuu kipeältä ja varmasti epäilee itseään. Mutta se onkin inhimillistä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
" Epäitsekkään siitä tekee se, että mitä paremmin voin, sitä paremmin huomioin muut. "
Kunhan vaan tuo oman hyvän voinnin tavoittelu ei käänny itsekkääksi niin että sen toisen hyvinvointi alkaakin olla aivan merkityksetön juttu omien hedonististen nautintojen rinnalla.
"mutta jos kummallakin on samansuuntaiset arvot ja tärkeimpänä tuo oma itsensä, pystyy varmasti perustelemaan omat rajansa. "
No joo mutta jos kumpikin ajattelee aina vain omaa itseään top ykkösenä kyllä siinä yhteentörmäystä tulee väkisin, joskus pitää voida myös joustaa ja asettaa se toinen ykkäseksi edes hetkeksi, sitten se ehkä jaksaa olla taas kakkosena jonkin aikaa.
Yhteentörmäyksiä tulee aina. Se miten kovaa pitää törmätä on törmääjistä kiinni. Joskus voi tehdä hallitun väistöliikkeen.
xL
”Kunhan vaan tuon oman hyvän voinnin tavoittelu ei käänny itsekkääksi niin että sen toisen hyvinvointi alkaakin olla aivan merkityksetön juttu omien hedonististen nautintojen rinnalla.
”
No eipä tuossa mitään ristiriitaa tulekaan. Jos toisesta tykkää ja rakastaa, sitä haluaakin tehdä toiselle mukavia asioita itseään unohtamatta tai itseään alistamatta. Silloinhan sitä huomioi itsensä, kun saa ja antaa itsensä välittää toisesta, siinä tulee se oma etu etunenässä.
”No joo mutta jos kumpikin ajattelee aina vain omaa itseään top ykkösenä kyllä siinä yhteentörmäystä tulee väkisin, joskus pitää voida myös joustaa ja asettaa se toinen ykkäseksi edes hetkeksi, sitten se ehkä jaksaa olla taas kakkosena jonkin aikaa.”
Minusta oikeastaan on tärkeämpää keskittyä aina itseensä. Sieltä saa sen ykköspaikan ja voi antaa toisenkin ottaa se oma ykköspaikkansa. Silloin ei puutukaan liikaa toisen elämään, vaan antaa jokaisen ottaa omasta elämästään koppi.
Jokainen kun voi vaan päättää omasta elämästään ja itsestään, on siihen oltava jokin looginen järjestys. Silti toisista voi välittää ja sanoa, että hei, nytten minusta sinä et välitä itsestäsi, vaan teet aivan liikaa töitä. Ja sen toisen pitää huomata se itse ja tehdä itse sille asialle jotain, jos haluaa, tai kokee tarpeelliseksi. Tässä minusta on tärkeä vastuukysymyskohta. Jokaisen pitää osata itse ottaa vastuu itsestään.
Me ehkä nyt nähdään tuo itsensä edelle asettaminen vähänn eri tavalla Minulla tulee siitä mieleen vaikkapa aviopari joista toinen haluaa olla koko loman mökillä ja toinen reissussa, jos kumpikin pitää tiukasti kiinni omasta halustaan niin sitten toinen murjottaa yksin siellä möksällä lomansa ja toinen reissuaa. Voi se toimiakin mutta voi myös etäännyttää aika pahasti niin sitä minä vaan että kompromisseihinkin on kyettävä ja siihen että joskus joustaa toisen halujen vuoksi.
No minä luulen, että kyllä myö jokseenkin samaa ajetaan takaa. Kyllä tuossakin molemmat tulee huomioiduksi ja sitä varmasti osaa nauttia toisenkin tarpeen tyydyttämisestä.
Minusta siinä on se pointti, että huomioi myös oikeasti itsensä. Esimerkiksi toisella ei ole välttämättä niin väliä missä käy, kunhan käy jossain ja toisenkaan ei välttämättä täydy olla just tietyllä mökillä, vois vaikka ottaa mökin jostain muualta ja winwin.
Minusta avoin keskustelu ja asian esiinottaminen on tärkeää. Pelkkä alisteisuus vaan jää kalvamaan.
"Silti toisista voi välittää ja sanoa, että hei, nytten minusta sinä et välitä itsestäsi, vaan teet aivan liikaa töitä. Ja sen toisen pitää huomata se itse ja tehdä itse sille asialle jotain, jos haluaa, tai kokee tarpeelliseksi."
Nyt pääsen todistamaan mulkkuuteni, jee..!
Mä teen välillä "liikaa" töitä, mutta tiedän sen itsekin. Mulle on kuitenkin tärkeää että ne työt tulee tehtyä, pysytään aikataulussa. Eikä ne jaksot välttämättä kestä kauaa, tai sitten kestää. Kun mulle on valitettu aiheesta, se on tehty täysin itsekkäistä syistä, ei siksi että joku olisi aidosti kiinnostunut mun hyvinvoinnistani, vaan pelkästään omastaan. Seuraa ollaan mustasukkaisesti ja vaativasti vailla ja sitten syyllistetään... Joillekin on todella vaikeaa ymmärtää, että voi olla toisenlaisiakin työkuvioita kuin mitä itsellä on. Nykyaikana omat työt loppuu nopeasti, jos niitä ei tee. Harvoilla on enää vanhanaikaisia suojatyöpaikkoja eläkeikään saakka.
xLiner
No en mä tuota pidä mulkkuutena.
Minusta vaan tuosta voi sulle sanoa ja jos sille ei tapahdu mitään toisen mielestä, se voi tehdä omat johtopäätökset itsensä huomioiden ja jättää sut painamaan sitä duunia keskenäs. Ei toisen ahdinkoa tartte määrättömiin sietää. Se on sen omalla vastuulla, ei sun. Itse saat hommata teholle ittes letkuihin jos et muuten tajua. 😬
Aika moni työ on kausipainotteista. Yhden yrittäjän kanssa juttelin eilen, se reppana on tehnyt nyt pitkän aikaa täyttä viikkoa ja vähintään täysiä päivätunteja. Sanoi olevansa väsynyt, mutta deadline häämöttää, sitten se projekti on ohi. Sitten seuraavan kimppuun. Luvatut työt hoidetaan, tietysti, ja työntekijöissä arvostetaan joustavuutta kiirehuipuissa. Jos haluat pysyä työelämässä, pitää sopeutua. Se vaan on nykyaikaa :( Mulla kun on vielä treenit siihen päälle.. Jos aiheesta tulee ongelma, suhde loppuu varmasti siihen. En lopeta urheilua enkä töitä kenenkään miehen vuoksi. Toisellakin täytyy olla omaa elämää. Ei ole aina helppoa. Enkä edes yritä puolustella itseäni, teen varmasti väärin mutta haluan elää oman elämäni näin.
Huomasin vasta äsken jostain nyt auki olevasta ketjusta, että olit perjantaina avautunut jostain aiheeseen liittyvästä, ehkä? En kirjoittanut aiheesta siis siksi, kun en tiennyt tuosta.
xL
No jokainen aikuinen kyllä tietää, tai pitäis tietää omat rajansa. Ja toisaalta toisen siinä vierellä antaa sen toisen ottaa itse vastuu tekemisistään omalla elämällä. Ja toimia itse sen oman vastuunsa mukaan. Huomaaminen ja siitä sanominen on välittämistä, mutta vastuutahan toisesta ei voi ottaa, eikä edes kannata yrittää.... pettyy vaan.
En mielellään puisi kyllä nyt yhtään sitä mun mennyttä suhdetta, mutta sanottakoot, että siinä avautumisessa oli kyse laajemmasta asiasta, ei mistään yksittäisestä.
Joo älä kerro liikaa yksityisasioita palstalla. Jeesustelijat kyllä rakastaa suolata toisten haavoja ja pahimmassa tapauksessa joku tunnistaa sut tai sun läheisesi.
Kaikesta huomauttaminen ei ole toisesta välittämistä. Joskus on paree pitää suunsa kiinni, jollei toinen ole jotenkin vajaavaltainen.
Tän ikäisillä ihmisillä on oma elämä jo valmiina. Siihen ei ole helppoa sujahtaa mukaan. Mä tarvin paljon omaa aikaa, niin kuin varmaan muistatkin, siitä on ollut vääntöä :) Parisuhteet ovat paljon vaikeampia kuin muut läheiset ihmissuhteet.
xL
"Oma hyvinvointi on tärkein arvo minulle."
Mulle kans. Mutta. Määrittelisin sen ennemminkin kokonaissaldoksi. Välillä voi olla vähän pskaa, mutta kokonaisuutena täytyy jäädä hyvälle ololle. Lähden siitä, että kumppani on aikuinen itsestään huolehtiva ihminen, joka pärjää yksin, kuten minäkin. Mä olen vain siinä tukena jos halutaan, mutta kenenkään onnellisuus ei ole mun kontollani. Voin itse lähtökohtaisesti hyvin enkä anna kenenkään huonontaa mun oloani vaatimuksillaan. Itsekästä, mutta huomionkipeät energiasyöpöt ripustautujat saavat etsiä jonkun paremmin hyväksikäyttöön soveltuvan.
xL
No käsitän, ettei juuri väännön aihetta löydy.
Nää mun arvot ei ole niin tarkkaan piirrettyjä linjoja, että heti huomaisin missä minun pitää puuttua mihinkin. Kuten Floweri kirjoitti eilisessä aloituksessaan, että pitääkö ihmisen olla niin valmis kaikkeen jo suhteeseen lähdettyään, ettei tarvitse kuin julistaa... ei minusta, kyllä näitä rajoja pitää voida sumplia kohdalleen, mutta siinä tulee vastaan ihmisten oman minuuden puollustusjärjestelmät herkästi ja varsinainen pointti unohtuu. Ei kai uskota siihen, että jokainen ihminen haluaa olla hyvä toisia kohtaan.
Sinäänsä huvittaa kyllä Flowerin jutut, kun penää vajavaisuuden puolesta ja sen hyväksymisestä, mutta kirjoittaa minun olevan itsekäs paska. 😁
Mutta mä olen ennemmin itsekäs paskakin, kuin toisista mariseva uhriutuja.
Hei, itsekkäät paskat on just parhaita! Siinä on jotain aitoa. Kaikki muu on teeskentelyä. 😇
Jokaisen ihmisen kanssa on erilailla. Just niin kuin kirjoitit, että ei voi vetää valmiilla kaavalla. Joku piirre on toisessa ihmisessä sietämätön ja jollain toisella se on vain inhimillinen tai jotain muuta, ja aina ei heti ymmärrä itsekään miksi joku ihminen herättää tiettyjä tunteita.
xL
Aamen! 😌
Ei sinusta ole nyt minkään vääntäjäks! Nössö! 😬
Hyvä että pisti mietityttämään. Ehkä sä joku päivä uskallat vielä katsoa sinne peiliin, oikein kunnolla.
-flowersreally-
Kyllä mä uskallan katsos itseäni taas silmiin.... ehkä tuon suhteen loppumetreillä en enää uskaltanut tehdä niin. Mä olin laiminlyönyt tärkeintä arvoani ja sitä kautta taas laiminlyönyt muitakin arvoja.... nainen mukaanlukien.
Mutta kokoajan mä vaan opin enemmän ja löydän itseni pysymässä valitulla tiellä... silloin voi katsoa peiliin ja hymyilläkin.
Muuten asioista aika samoilla hehtaareilla mutta tuo läheiset ihmiset on asia jonka näen hieman eri tavalla. Kumppania en laittaisi kakkospaikalle sillä en oikein osaa niitä sijoittaa samalle "pelikentälle." Sukulaiset pelaisi veikkausliigaa, kumppani 1-divisioonaa ja ystävät maakuntasarjaa.
Itse mietin enemmän niin että parisuhde vaikka jalkapalloa, sukulaiset jääkiekkoa ja ystävät vaikka sählyä. Eri laji, eri säännöt. Se toki yhteistä että on kyse ystävistä, sukulaisista tai kumppanista niin kylmästi vaan ulos elämästä jos tuntuu että tarkoitus on vaan minun elämäni tylyttäminen.
No ehkä mun tarkoitus ei ollut sanoittaa noita niin laatikkomaisesti. Kyllähän mun on töissä käytävä, vaikka lapsi ei sitä haluaisi tai itse en vaikka jaksais.....
Enkä voi valita työtänikään ihan tuosta vaan, vaikka kumppani haluaisi niin, koska siihen vaikuttaa moni muukin asia.
Mutta tärkeimpänä onkin toi minä itse. Kun huomioin itseni hyvin, voin nämä muut asiat järjestellä kyllä mahdollisuuksien mukaan oikeudenmukaisesti. Ei tarvitse kaivella arvojärjestystaulukkoa, vaan uskon itseeni siinä.
Mä pidän kokolailla oleellisena, että on samansuuntaiset arvot kummallakin paria muodostavalla osapuolella. Mutta sitten persoonana ja yksilönä saa olla sellainen, kun on. Kunhan ne tietyt yhdistävät arvot vaan kohtaa.
Se mitä kukin sitten millaiseltakin ihmiseltä ja persoonalta sietää ja tahtoo on oma lukunsa. Mulle on tärkeintä, että puolin ja toisin ei tarvitse teeskennellä mitään toiselle ollakseen jotenkin kelpaava. Vaan saa olla omaittensä, kumminkin niin että kykenee myös ottamaan toisen itsen huomoon ja antamaan sille tarvittavaa tilaa. Hiukan se voi alkuun vaatia sitä, että on valmis antamaan joustoa sille toisen tarpeelle, mutta kun puhutaan särmien hiontuumisesta niin puhuisin myös tässä kohtaa siitä, että oppii ymmärtämään ja hyväksymään toisen tarpeita.
Toisen erilaisuutta suhteessa omaan persoonaan. Tottakai mikä tuntuu ylitsepääsemätömälle sitä sitten on...ihan kaikkea ei tarvitse vaan kuitata, kelpaa.
Mutta itsestä poikkeavan erilaisen persoonan kanssakin voi oppia ihan uusia asioita ja nauttimaan elämässä uusista asioista. parhaimmillaan sen kumppanin myötä kasvaa ja kehittyy itsekin, saa tavallaan enemmän kun hakikaan...koska sen toisen persoonan kautta avautuu ihan uusiakin ovia. Minusta se on mukavaa. Siksi olen monesti todennutkin, että olkaa avoimia erilaisille ihmisille.
Kun ne ei sodi liikaa omia arvoja vastaan...kaikkeen järjenvastaiseen ei tarvi mukaan lähteä eikä semmosien kanssa hengailla jotka niin toimii. Mutta oikeesti erilaisuus on rikkaus siksikin, että se oikein oivallettuna on eräänlaien "elämysmatka". :)
Mielenkiintoista ja antoisaa...
Olen jokaiselta kumppaniltani oppinut jotain elämästä ja oivaltanut heidän kanssaan ja kauttaan joitakin asioita, jos en suoraan heiltä kuin kannusta kaadettuna mutta hänen kauttaan, joku asia on valjennut ja loksahtanut ikään kuin paikalleen. Tullut tietoisuuteeni.
Toisilta ihmisiltä oppii paljon, jos vaan ottaa vastaan mitä opittavissa on.
No minun arvoissa ei olekaan määritelty sitä, miten kukakin ottaa yksilönä vastaan mitäkin ja millätavalla, kyllä minusta niihin sopii monenlainen ihminen.
Mä vaan veikkaan, että jos noi kolme arvoa ei ole jonkun itsensä hallussa, vaan ne määrittyy muitten mukaan, on vaikeaa olla tasapainotilassa suhteessa. Niitähän voi siinä suhteessa kyllä funtsailla kohdalleen, mutta onhan se vaikeaa, kun ei tiedä itse mikä on oma ja mikä toisen vaatimus, vaikka eihän suhteessa voi mitään vaatia... mutta se tuleekin ehkä epäuskon itseään kohtaan tuntemisen kautta... luulee siis, että toinen vaatii ja syyttää. Ei näe, että se on oma valinta.
Tulin välillä kahveelle. Suikin taas pitkin kartsaa pyörällä. Pikkukujia ja mestoja tsekkaillen. Tulee lapsuus mieleen, kun ajeltiin pyörillä ristiin rastiin kamun kanssa. 😌
Eipä niitä yleensä kai määritelläkään, jos on oikeesti avoin erilaisille ihmisille. :)
Silloin voi hyväksyä sen ihmisen vastaanottamiset semmosena, kun ne vastaanottaa. Että okei, oot tota mieltä, otit sen noin. Ja selvä. :)
Helpointa on kun ei alunperinkään lähde linjalle syyttely. Vaan mielummin selvitetään mitä en ymmärrä. Pikemminkin siis avataan syitä miksi toimin näin, kun että syyteltäs. :)
Wroom wroon... :D
Juttelitko koskaan kumppanisi kanssa mistään muusta kuin tälläisistä asioista, vähemmästäkin jo kyllästyisi. Moottoripyöräharrastusta kai tarjosi sulle että tulisi edes jotain vaihtelua yhdessäoloon, ei jatkuvaa pälätystä tunnevastuista ym. skeidasta.
Harrastitteko seksiä koskaan vai olitko aina juovuksis?
Muistaisit joskus imarrella naisiasi iänikuisten tunnevastuista jauhamisten sijaan.
Jos olisi yhtä tylsä kuin sinä, joisin varmaan yhtä paljon kuin sinä.
En ollut ainoa joka on sitä mieltä että dissi on vähä ulkona parisuhdeasioista vaikka yrittää palstalla esittää muuta. Iku-turson kanssa nähtävästi samat mielipiteet herrasta.
Liian tylsä ja liikaa viinaa.