eli tilanne on tämä: ollaan mieheni kanssa oltu ja asuttu yhdessä noin kuusi vuotta. meillä on kaksi ihanaa lasta ja omakotitalo. minä kuitenkin rakastan toista miestä.
mieheni kanssa meillä menee vaihtelevasti. miehessäni ei ole mitään vikaa. hän on hyvä isä ja huolehtii perheestään. kiinnostuksenkohteet meillä on kuin yö ja päivä ja välillä tuntuukin, ettei meillä ole muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset.
olen haaveillut erosta. kuitenkin minusta tuntuu, että teen todella väärin ja itsekkäästi edes ajatellessani sitä. tämä mies ketä oikeasti rakastan on villi poikamies, enkä hänestä uskoisikaan olevan isäpuoleksi lapsilleni ainakaan ihan heti.kunnon mies hän on silti. haluaisin vain viettää aikaa hänen kanssaan ilman huonoa omaatuntoa tai salailua. meillä ei ole suhdetta enää, mutta hän tietää tunteeni.
onko siis oikein elää suhteessa vain siksi, ettei halua satuttaa toista jättämällä, kun suhde on vain tottumusta. ?????
kiitos teille jotka edes jaksoitte lukea tämän. olen todella kiitollinen jos viitsitte kertoa mielipiteenne.
mieheni kanssa meillä menee vaihtelevasti. miehessäni ei ole mitään vikaa. hän on hyvä isä ja huolehtii perheestään. kiinnostuksenkohteet meillä on kuin yö ja päivä ja välillä tuntuukin, ettei meillä ole muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset.
olen haaveillut erosta. kuitenkin minusta tuntuu, että teen todella väärin ja itsekkäästi edes ajatellessani sitä. tämä mies ketä oikeasti rakastan on villi poikamies, enkä hänestä uskoisikaan olevan isäpuoleksi lapsilleni ainakaan ihan heti.kunnon mies hän on silti. haluaisin vain viettää aikaa hänen kanssaan ilman huonoa omaatuntoa tai salailua. meillä ei ole suhdetta enää, mutta hän tietää tunteeni.
onko siis oikein elää suhteessa vain siksi, ettei halua satuttaa toista jättämällä, kun suhde on vain tottumusta. ?????
kiitos teille jotka edes jaksoitte lukea tämän. olen todella kiitollinen jos viitsitte kertoa mielipiteenne.
Vastaukset 18
Vanhimmat
miettiä asiat omalle kohdalle tapahtuviksi.
Jos miehesi olisi rakastunut/tuntisi himoa toista naista kohtaan, mutta jäisi kanssasi liittoon vain koska ei halua loukata; siis rakastamatta sinua?
Kun tämä joskus kuitenkin tulisi ilmi, niin mitä silloin ajattelisit?
Todennäköisesti antaisit mitä vain, että toinen olisi ollut rehellinen; rakastanut sinua niin paljon IHMISENÄ, että olisi suonut sinulle mahdollisuuden oikeaan ja todelliseen onneen.
Ihmettelen, miksi ihmiset tujlaavat elämänsä suhteissa, jotka todella kokee kuolleiksi, vääriksi. En tiedä, voiko ihmistä enemmän vihata muulla tavalla kuin antaa elää onnettomana. Ja onnettomia on siinä myös lapset; lapset ovat parisuhteen ilmapuntareita. Parisuhteessa elävillä aikuisilla pitäisi olla vastuu ei vain omasta, vaan kaikkien perheenjäsenten onnesta!
lapset on juuri se suurin asia mikä tässä pitelee. pelkään että joskus minua syyttävät lapsetkin perheen hajottamisesta, jos nyt erotaan.
ajattelin tuota itselle tapahtuvaksi ja totta on mitä puhut. haluaisin tosiaan hänen jättävän minut siinä tilanteessa.
vaikeaa tämä on ja pelottaa tulevaisuus...
Ihmettelen miestä joka sotkeutuu toisen vaimoon .saattaa olla että sinut vielä kohtlo iskee kovalla kädellä.Asiallisilla miehillä on vapaita naisia tarjolla.
Jos tekisit sitten, jos tämän poikamiehen kanssa ei enää menisikään yhtä hyvin.
Sitten vaan takaisin vanhan miehen hoiviin, jos se vielä huolii. Huh. Mä en ymmärrä tommosia naisia. En ees tosissani viitti kirjottaa tähän mitä mieltä tollasista ihmisistä olen. Säälin miestäsi sekä lapsiasi.
Minä en ainakaan haluaisi jakaa elämääni ihmisen kanssa, joka ei minua rakasta eikä kunnioita.
Minusta pitäisi aina pysyä sen verran rehellisenä itselleen, että kertoo puolisollekin jos omat tunteet ovat siirtyneet toiseen osoitteeseen.
Liitosta voi lähteä vasta sitten, kun kaikki muut mahdollisuudet on tutkittu. 70% eronneista katuu päätöstään jossain vaiheessa.
En ole masokisti, mutta ajattelen elämää pidemmällä aikajänteellä. Ajattelen, että vaimoni ja minut on tarkoitettu yhteen ja mitä sitten, jos vuoden pari menee vähän tasaisemmin tai huonommin.
Onko sinulla suurempi päämäärä kuin oma onnellisuus? Esim. elinikäinen liitto, tai lasten hyvinvointi tai joku muu?
Yleensä eron hetkellä omasta onnellisuudesta ja oikeudesta siihen tulee tärkein arvo, ja kaikki muut unohtuvat. Eron jälkeen sitten muut arvot palaavat omalle paikalleen ja syyllisyydentunteet alkavat painaa.
Oletko kertonut miehellesi, mitä elämältäsi haluat, mitkä ovat sinun tarpeesi? Usein naiset odottavat, että jos tuo mies rakastaa minua, hänen täytyy tietää minun tarpeeni, ilman, että sanon niitä.
Ei ketään voi lukea kuin avointa kirjaa, sinun on kerrottava omista tarpeistasi, toiveistasi, unelmistasi. Miehestäsi voi löytyä aivan uudenlaisia puolia.
On tutkimuksissa todettu, että jos alat kohdella jotakuta ihmistä rakastettavasti, sinulle kehittyy lämpimiä tunteita häntä kohtaan. On sinun valintasi, haluatko kehittää suhdetta miehesi kanssa vai haluatko hypätä uuteen suhteeseen, aloittaa puhtaalta pöydältä.
Tällöin kuitenkin kiellät kasvamisen, palaat ihmissuhteen kehityksessä alkuun ja kestää taas aikansa, että olet tässä samassa vaiheessa. Et kai usko, että ihastuminen ja rakastuminen kestää ikuisesti.
Rakkaus on sitä mitä teet sille jota rakastat.
Hei!
Naisen elämässä on kaksi tukipilaria, siinä kaikki!
Numero yksi: VAHVA ITSETUNTO ja kyky arvostaa itseän. Kehitä sitä itsetutkiskelun kautta.
Älä koskaan elä vain toisten sanelemien ehtojen mukaan.
Numero kaksi: TYÖ tai vähintään hyvä ammattitutkinto.Et koskaan jää tyhjänpäälle tapahtui mitä tahansa.
Olen selvinnyt elämässäni näillä eväillä ja tottavieköön todella vaikeistakin tilanteista.
Luulen että itsetutkiskelun paikka olisi sinulle nyt hyväksi.Pysähdy ja mieti mitä oikeasti haluat.
Onnea sinulle matkalle itseesi!
laidasta laitaan on mielipiteitä ja niin arvelinkin. omassakin päässäkin vaihtelee niin paljon ja siksi tämä niin vaikeaa onkin.
minä mietin vielä ennen kuin edes otan asian miehelleni puheeksi. uskallusta puuttuu... rakastan miestäni ja toivoisin hänellekin jotain parempaa, kuin mitä nyt on. rakkautta kun ei kuitenkaan riittävästi ole.
olen vaan jo tavallaan alistunut tähän asemaani. valinta on tullut aikoinaan tehtyä. pelkään vaan että elämä valuu hukkaan ja myöhemmin kaduttaa...
vaikeaa on...
Nämä asiat ovat tuskallisia. Mutta jos rakkautta kuitenkin riittää edes hitusen.
Uskoisin että onni on vanheta yhdessä.
Ei se hetken huuma vie ihmistä pitkälle. Jossain vaiheessa se tuttu ja turvallinen suhde on kaiken kattavin. Mutta itse sen parhaiten tiedät.
Sinun kanssasi olen jotenkin samaa mieltä. Minä ainakin haluan vanheta saman ihmisen kanssa.
Hiukan oudoksun sitä, että et kerro tunteistasi miehellesi. Ei tilanne voi muuttua parempaan, ennenkuin puhutte asiat selviksi. Miesten kanssa on kuitenkin edettävä varovasti, jos he joutuvat puolustuskannalle, kommunikaatio päättyy siihen. Päättyy se kyllä vastaavassa tilanteessa naisiltakin.
Kerro omista epäilyistä, peloista, mieltäsi askarruttavista kysymyksistä.
Keinoja parisuhteen uudistamiseen on:
Voisitte jonakin iltana palata muistelemaan sitä, millaista oli kuin tutustuitte ja rakastuitte. Mitä teitte, miten vietitte aikaa. Mitä teitte mieluusti yhdessä. Palauttakaa tämä vaihe uudestaan mieleen ja myös tekoihin.
Mieti ennen eroa, jos siihen päädyt, oletko valmis kestämään sen kaiken itsehalveksunnan, häpeän, epävarmuuden, mikä usein kielletään. Jos ennakoit, että tällaisia tunteita on tulossa, et ole valmis eroon. Ota myös huomioon, että jos eroamisessa on vähänkin epävarmuutta, se aiheuttaa melkoisesti ylimääräisiä paineita uudelle suhteellenne.
Puolisoon on mahdollista ihastua ja rakastua uudelleen. Parisuhde etenee tietyn mallin mukaan, jossa suurimmat kriisivuodet ovat heti alussa ja esim. 5-7 vuoden aikaan ja sitten kun lapset jättävät pesän. Ette te ole poikkeus.
Sitäkin ihmettelen, miksi ihmiset ensimmäiseksi ottavat ja sanovat, että olen ajatellut erota, kun tuntuu vähän "tyhjältä" tai miltä nyt tuntuukin. Miksi ero otetaan vaihtoehdoista ensimmäiseksi esille? Ei se, että erotaan paljon ja muutkin, tee siitä yleensä parasta ratkaisua. Kai tästä on paljon esimerkkejä jokaisella. Joskus erokin on toki paikallaan.
Miksi ei lähdetä asiaa purkemaan siitä näkökulmasta että ei erota, ja selvitetä sitten vaihtoehdot. Ja sen jälkeen tehdää vasta eropäätös, kun mikään muu ei auta.
Silloin vältytään syyllisyydentunteilta eron jälkeen, vasta sitten ollaan valmiita eroamaan. Te ette ole vielä valmiita eroamaan. Jos nyt eroatte, jäätte kuitenkin tunnetasolla kiinni toisiinne. Vaikka ette rakastaisikaan, jäisitte kiinni toisiinne, pettymysten, katkeruuden, vihan, ym. negatiivisten tunteiden koukkuun.
Suurin osa eronneista jää näiden negatiivisten tunteiden koukkuun. Niin ei tarvitse olla. Erokin voi olla iloinen asia, mutta miksi näitä eroja näkee niin harvoin. Ero on taidetta, mutta niin on parisuhdekin. Kumpaa taideteosta haluat alkaa maalaamaan?
Miksi ei sanota, että en minä nyt ainakaan seuraavaan vuoteen tai pariin eroa (jotta voidaan luoda turvallinen ympäristö muutokselle)
se, että en kerro tunteistani miehelleni: se on niin vaikeaa. emme ole paljon tunteista puhuneet enää pitkään aikaan muutenkaan. suoraan sanottuna pelottaa puhua, vaikka niinhän sitä pitäisi. mieheni on sitä suomalaista puhumatonta tyyppiä joten vaikeaa se on yksinään selvittää asioita. olen jo turhautunut yrittämään saada häntä puhumaan kanssani vakavasti.
toisekseen: tämä suhteemme on jo kertaalleen ylös tuhkasta nostettu. siksi tuntuukin, että tämä kierre on jatkuvaa. aina päädytään samaan pisteeseen. emme joko sovi yhteen tai sitten teemme kumpikin kaiken väärin. meidän historiaamme kuuluu paljon mm pettämistä.
ajattelin noita tunteita niin kuin sanoit ja osaan jo ennustaa sen epävarmuuden ja pelon puhumattakaan häpeästä mitä tulisi eron jälkeen...
me emme ole ensimmäisenä vaihtoehtona kuitenkaan eroamassa. olemme taistelleet kovasti tämän suhteen eteen ja tuntuu vaan, että ei se toimi siltikään. ollaan satutettu ja anteeksi pyydetty. anteeksi antaminen ei vain ole aina niin yksinkertaista, jos jää syvät haavat...
aika näyttää...
Ok,
aika näyttää siis minne "kohtalo" teidät johdataa. Eikö teilläkin pitäisi olla sananne sanottavana.
Näin täysin ulkopuolisesta kyllä näyttää, että tilanteenne on niin solmussa, että ette te sitä yksin pysty selvittämään.
Taas yksi ihmettelyn aihe: miten ihmiset kuvittelevat, että he omin voimin saavat asiansa sivistyneesti selvitettyä. Sotkuun ne kyllä saa. Löytäisittekö ketään vanhempaa tai viisaampaa avioparia, joka voisi teitä auttaa. Tai onhan näitä julkisiakin auttamistahoja.
Tarvitsette jonkun, joka laittaa teidän suhteenne jollekin "suhteellisuuden kartalle", jotta itse näette ulkopuolisen silmin, mikä tässä nyt se olennainen asia on.
Kirjoittaminen sinulta tuntuu sujuvan. Kirjoita ensin yksi kirje miehellesi, sitten toinen. Kirjoitettua viestiä ei voi niin helposti sivuuttaa kuin sanotun.
Ja anteeksianto on prosessi, ja se on yli-inhimillistä. Se on aina pieni tai suuri ihme. Kuten on uusi alkukin. Jos asia vielä vaivaa, siitä on keskusteltava. On vaikea antaa anteeksi, jos huomaa, että toinen ihminen ei ymmärrä, miten paljon on tullut loukatuksi.Loukkajan velvollisuus on kuunnella, mutta näitä "jatkuvia keskusteluja" ei saa käyttää lyömäaseena.
Kyllä lapset ovat hyvä syy pysyä yhdessä, varsinkin kun pearisuhteeseen ei kuulu väkivaltaa, alkoholismia tms., josta lapset kärsisivät. Lapset kärsivät ja reagoivat aina avioeroon. En näe mitään syytä erota hetken ihastuksen tai rakastumisen takia. Nyky-yhteiskunnassa kannustetaan usein yhden tuntemuksen perusteella tekemään isojakin ratkaisuja ja yleensä nämä kannustajat ovat itsekeskeisiä, omaan napaansa tujottajia, joilla arvomaailma vaihtelee trendien mukaan. Miksi perhe pitäisi hajoittaa sen takia, että äiti/isä ihastuu ja hetkellisesti kuvittelee sen tunteen kantavan ja olevan tärkeintä elämässä ( nyt romantikot huutavat, että rakkaus on tärkeintä elämässä, totta rakkaus lapsiin!). Kun on aikuinen ja kypsä ihminen, ymmärtää, että elämä rakentuu muustakin kuin vain siitä, mitä minä tunnen tai mitä minä ajattelen. Naisen elämässä, ihan niin kuin kenen muunkin elämässä, on tärkeää hyvä itsetuntemus ja sitä kautta saavutettu itsetunto (ei vahva itsetunto!?, mitä liene tarkoittaa..) Elämän tarkoitus on kuitenkin kokonaisvaltainen hyvinvointi ja se tulee kun kokee tehneensä hyviä päätöksiä, kokee antaneensa lapsilleen hyvät elämän eväät, pyrkii tekemään parisuhteessa oman osuuntensa ja pyrkii YHTEISEEN HYVÄÄN. Itsekäs elämäntyyli ei johda kuin katkeraan vanhuuteen ja toisten arvosteluun, lähinnä niiden, jotka ovat tajunneet elämän moninaisuuden. "naisellinen ja vahva" matka itseensä on usein väärä suunta, jos se on ainoa suunta elämässä!
vähän vastaavasta aiheesta Soneran parisuhdekeskustelupalstalle syksyllä kuin painin samojen asioiden kanssa. Sain mielestäni hyviä vastauksia. Jos kiinnostaa niin käy lukemassa viestiketju jonka otsikko on Voiko...?. Mielestäni ei kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja, kun kyseessä on kuitenkin isot asiat. Ja näinhän se on että asioilla on tapana järjestyä...
niin, se viestiketju näytti olevan keskustelupalstan sivulla 86.... jos haluat käydä lukemassa...
kirjoitan ystäväni koneella nyt käytin vahingossa hänen nimimerkkiään...... en osaa käyttää koneita.....
käyn katsomassa mitä siellä on.
mites sinulla on asia järjestynyt?
Olenpa ollut pois koneen äärestä jonkin aikaa, mutta kiitos kysymästä kyllä tämä aina välillä alkaa helpottamaan. Sydän haikailee vielä muualle, mutta pakko on ( ainakin yrittää ) pitää järki päässä ja keskittyä kotiin. Lasten takia en halua tehdä hätiköityjä ratkaisuja.
Toivottavasti saat omat asiat järjestykseen. Tsemppiä ja jaksamisia sulle! Asioilla on tapana järjestyä...