Vai onko elämäsi vain yhtä tissuttelua ja elbaamista ja krapulaisena valkosipulilta haisemista.
Ei ihme että naiselle tuli kiire pois tukahduttavan besserwisserpölinäsi luota!
Etsit unelmaa jota ei ole. JUNA MENI JO!
Ei ihme että naiselle tuli kiire pois tukahduttavan besserwisserpölinäsi luota!
Etsit unelmaa jota ei ole. JUNA MENI JO!
Vastaukset 11
Vanhimmat
No niin. Keltä palstalaiselta tippui kriittinen mutteri koneistosta? Tule vaan rohkeasti esiin. Me halitellaan ja pusitellaan sinut terveeksi.
Sanoisin tähän jotain mutta olen hiljaa.
P-kaverin virtuaalinen pusittelu jatkuu... haukotus.
Leikki leikkinä, mutta olen tosissani.
Salibandyahan tuota tulee harrastettua, mutta viime vuonna lokakuun lopussa meni vasemmasta jalasta eturistiside poikki (pelasin vielä tunnin silti sen jälkeen) se leikattiin joulukuussa ja olen ollut 6 kk pelikiellossa lääkärin määräyksestä. Nyt laitoin katusäbäturnaukseen peliporukan pystyyn, että se harrastus palannee.
Yks harrastus on ollut polttopuiden teko. Tein niitäkin sillä kipeällä jalalla ennen leikkausta ja olen tehnyt niitä sen jälkeenkin, viime keväänä moottorikelkalla raahsilin pihaan 3 kuutiota leppää.
Että on harrastuksia. Ja tissuttelu omalla sohvalla yksin on jäänyt pois, onneksi. En ole tämän eron jälkeenkään tissutellut yksin. Eilen otin pari olutta saunassa, mutta lienee normaalia?
Mutta eniten minua mietityttää se, että mikähän mahtaa olla näillä kirjoittajilla jotka miettii minun elämää, oikein viksna omassa elämässään? Onko joidenkin ongelmien myöntäminen itselleen niin kipeä kohta, että toisten ongelmia pitää nostaa esiin?
Annan hyvän vinkin! Tehkää jotain ongelmillenne! Se ongelma kuin ongelma lähtee usein omasta päästä.
Niin no.. Taitaa ihmisiä tuo eron syy kiinnostaa. Olet kuitenkin puhunut täällä paljon parisuhteistasi ja siitä, miten ongelmat ratkeavat itsensä tiedostamisella. Minullekin erosi on yllätys. Ajattelin, että luovit sosiaalisilla taidoillasi ja keskustelukyvylläsi kaikkien karikoiden yli. Onko meillä muilla mitään toivoa, jos jopa sinulle kävi noin? Oma parisuhdevinkkini on: Välillä kannattaa olla sokea, kuuro ja mykkä. Tämän voi helposti ymmärtää väärin. En tarkoita vaaleanpunaisia laseja, sitä ettei kuuntele toista, tai selvitä asioita puhumalla.
" sosiaalisilla taidoillasi " hheh. Ei palstalaisella ole mitään sosiaalisia taitoja, jos suusta tulee jonninjoutavaa soopaa koko ajan ja luulee olevansa sosiaalinen.
Kukaan jaksa kuunnella puusta pudonnutta p***kan jauhajaa.
Yllätyshän se on kaikille. Mutta ei sen syitä täällä voi käydä läpi, minusta se ei kuulu muille.
Mitä tulee minuun ja minun rooliin tässä suhteessa sekään ei ole oikein naista kohtaan, joka voi lukea näitä juttuja, että kävisin sitä läpi.
Mutta olen sinäänsä hyvä esimerkki siitä, että vaikka koittaisi kuinka järkeistää, toimia oikein ja tavoitella täydellisyyttä, on kyse ihmissuhteesta ja silloin kun puhutaan ihmisistä, puhutaan epätäydellisyydestä aina. Ja kyllä tämä ero ja suhde opetti minulle juuri sen. Ei ole mitään varmaa, ei ole mitään oikeaa tapaa, ei oikeaa konstia, ei oikeaa sanoitusta, on vaan jokin kohtalon tai sattumuksien viitoittama aika, mikä vie tarinan päätökseen. Se on joko 2 viikkoa, vuosi tai loppuelämä yhdessä.
Minun kannalta (tietty naisenkin, mutta hänen vastuullaan) tärkeintä on, miten otan tämän ja mitä otan tästä matkaan. Ja kyllä minä olen tästä paljon saanut ja aion käyttää jokaikisen uuden elämääni tulleen hyvän jutun tästä antaumuksella. Kunnioitan tuota suhdetta niin paljon, että haluan näyttää sen tuomat hyvät asiat tulevaisuudessa elämässäni. Se kultaa muistot ja asettaa sen kultaiseen lippaaseen mun muistoissa.
Kukaan ei pähkäilis sun elämää tai eroa jos et ois itse niistä kertonut. Siis kestä arvostelukin.
Se on juuri näin. Jokohan kaveri nyt oppi? Meillä muillakin on omat taistelumme, mutta ei niistä palstalle hölötetä.
Joo, ei minua haittaa mun arvostelu. Mä koitan pitää vain mun edesmennyt suhde pois riepottelusta ja sen toinen osapuoli. Mua saa pöllyyttää kyllä henkilökohtaisesti, jos siltä tuntuu, ei haittaa.