Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vuoden ja kirjoitusten jälkeen olemme puhuneet muuttavamme yhteen, mutta nyt on alkanut tuntua siltä kun olen asiasta puhunut ettei hänellä ole aikomustakaan muuttaa kotoota monee vuoteen...Hän on äidinpoika, nuorin perheessä, "iltatähti"...joskus tuntuu että kaikki muu menee minun edelle...äiti, kaverit...hän on vielä jotenkin lapsi joka ei voi olla ilman perhettä ja kavereiden kanssa pelaamista..miten saan hänet kasvamaan?
yhteenmuuttaminen
lalli
7790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pakko sanoa tuohon, että olette aika nuoria. Itse olen 20v ja poikaystäväni on jo pitkään maukunut yhteenmuuttamista. Minä jarruttelen, sillä en ole varma suhteestamme. Sama juttu voi olla poikaystäväsi kohdalla. Olemme seurustelleet yli 3,5vuotta, mutta aloittaneet nuorina, joten jokin vaivaa... (Ja epäilijöille, ei, minä en halua irrotella vieraiden miesten kanssa.) Asia ei tietysti välttämättä ole näin, mutta kannattaa miettiä...
vikaa suhteessamme ei ole...sen tiedän 100% varmuudella.....kiitos kuitenkin
Faktaa.
Olette niin nuoria että teillä ehtii tyttö- ja poikaystävät vaihtua vielä moneen otteeseen. Ja mikäli niin ei käy vaan pysytte yhdessä, niin 90% varmuudella jompi kumpi pettää jossakin suhteen vaiheessa, kun tulee kolmenkympin kriisit ja viidenkympin villitykset. Tietenkään et tätä nyt usko. Mutta paina tämä mieleesi ja muistele tätä sitten kun huomaat että se mitä sanoin on muuttunut todeksi.
vaikka sun suhtees ei ole kestäviä ollutkaa niin ei kaikilla käy samoin...
jotkut ovat luotettavia ihmisiä ja minä olen sellaisen löytänyt...kiitos neuvoistanne...ja voin pelkäämättä sanoa että hän on minun elämäni mies ja rakastaa muo yli kaiken..SORI:)
Naurettavaa väittää, että nuorena seurustelunsa aloittaneet pettää 90% varmuudella. Jotkut ovat vain niin kypsiä, että niin ei tarvitse tehdä... Itse olen myös iltatähti ja lellitty, aivan kuten poikaystävänikin. Eihän siinä ole mitään vikaa jos äiti on pojalle tärkeä(soitellaan molemmat kotiin joka päivä ja vanhemmat asuu lähellä) ja kaverit kuuluukin olla tuossa iässä todella tärkeitä. Kunhan hän ei aina laita muita sinun edellesi, niin aika varmasti korjaa tuon asian. Oma poikaystävänikin oli yhteenmuuttamisen suhteen ns. saamaton, vaikka kyllä halusikin muuttaa. Esim. vanhemmille muutostamme kertominen oli hänelle lähes ylivoimaista:) Julmalla painostuksella hän sitten kertoi, eivätkä he siitä tietenkään järkyttyneet:) Tuntuu, että joskus miehet vain tarvitsevat hiukan painostusta, meillä ainakin tämä yhdessä asuminen on sujunut todella hyvin ja tämä vuosi, kun ollaan asuttu yhdessä on ollut molempien mielestä elämämme onnellisin. Joskus miehet tarvitsevat vain potkun perseeseen:D
Sori Lalli, tarkoitus ei ollut viedä nimimerkkiäsi!
olen samaa mieltä, että kaikki ei petä! Naurettava yleistää tuollaista asiaa...
Minusta on aivan normaalia että kaverit on tärkeitä jne.. mutta joskus ne menee kyllä minun edelle melkeen aina! se tuntuu pahalta kyllä..
poikaystäväni on juuri sellainen että sitä saa patistaa ja minä hoitaa sen asioita, että ne hoituvat:D olen minäkin mammantyttö mutta en halua asua hänen helmoissaan ikuisesti!
Olemme kuin luodut toisillemme, sovimme täysin yhteen, siitä olemme molemmat 100% varmoja:) onneksi molemmat:)...kirjoitusten jälkeen pitää hiukan potkia persiille...hänenkin äiti on sitä mieltä että muuttaa jne...ettei se ole sellainen et minun poika asuu kototna 50 vuotiaaksi:D onneksi....olemme hänen kanssa kuin kaksimarjaa...melkein parhaat ystävät( poikäystäväni äidin kanssa siis) mielipiteet jne...menee aina yksii...myös se ärsyttää joskus poikaystävääni paljon:D