Olen ihmetellyt seuraavaa asiaa... Jos olen kipeä, flunssainen ja väsynyt, niin kuinka mieheni voi yhtäkkiä sairastua vielä kovempaan flunssaan ja olla taatusti väsyneempi, ja haluta minun hoivaavan häntä? Sama toistuu, jos olen pahantuulinen. Yhtäkkiä mieheni on vielä pahantuulisempi ja asiat kääntyvätkin niin, että minä lepyttelen häntä, tai ainakin minun hänen mielestään pitäisi lepytellä häntä. Tämä sama käyttäytymismalli on toistunut useilla poikaystävilläni. Mikä saa miehen käyttäytymään noin huomionkipeästi ja onko tällaisista tavoista mahdollista kasvaa ulos?
Onko syynä
itsekeskeisyys?
81437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaapa omituiselta. Tuohon olisi mukava kuulla jokin selitys...
Jospa sinä omaat äidillsiä ominaisuuksia ja vedät puoleesi huolenpitoa kaipaavia miehiä. Minun mieheni käyttäytyy samalla tavalla eikä ole muuttunut vaikka on jo keski-ikäinen. En pidä tätä pahana asiana, sillä mielelläni hoivaankin häntä.
Aivan sama kuvio meilläkin. Ja jos jonain iltana nenäni vuotaa ja aivastelen ja itsekseni jupisen, että "En kai vaan ole tulossa kipeäksi" niin miehen kommentti siihen on "Mulla onkin ollut kurkku tänään tosi kipeänä" ja alkaa köhimään. Ei mitään empatiaa minun mahdollista sairastumistani kohtaan, vaan hän kääntää asian heti itseensä. Toinen hänen tapansa on, jos olen jo flunssan kourissa, hän sanoo "Kunpa tuo ei tarttuisi minuun" sen sijaan että sanoisi esim. "Paranisitpa pian. Ikävää että olet noin sairas".
kun aviossa ollessa mies ei kuunnellu vaivojani,sano mene lääkäriin,sitä piti kuitenkin silitellä kun se oli noon säälittävä väsynyt ressukka,töitäkin niin paljon.Kunnes kaikki selvisi,toinen nainen oli vienyt mehut,se ylitöistä.Minä hoidin sitä että se jakso käydä toisen naisen luona?Olen ollut todella sairas!
Ihan saman olen huomannut jo kahdessa miehessä. Huvitti kyllä kun tuli ensimmäisen kerran esiin. Ei taida olla miehillä hoitoviettiä, pelkäävät kai että joutuvat hoitamaan...
No minäpä selitän:
Alkeellisin viestinnän muoto on olotilan muutos. Pieni vauvakin sen osaa. Kun tuntuu pahalta, tulee muuttaa olotilaa, niin helpostusta on tulossa. Eli kun on nälkä tai vaippa kaipaa vaihtoa pitää vaihtaa olotilaa eli alkaa huutamaan ja lujaa.
Aikuisenakin me tämän osaamme. Kun meistä tuntuu huonolta, alamme huutaa, silloin kuvittelemme, että meitä tullaan hoitamaan ja rakastamaan. Kun huudamme, haluamme itse asiassa hoivaa ja hyväksyntää.
Entä sitten miehesi tapaus. Hänen on vaikea käsitellä sitä, että sinä olet tarvitseva, että sinua kuuluisi hoitaa. Hän ei osaa suoraan sanoa, että et sinä voi olla sairas, että sinun tehtävänäsihän on hoitaa minua. Ei hän tietenkään voi tietoisesti mitään näin järjetöntä sanoa.
Siksi hän muuttaa olotilaansa, jotta viesti menisi perille. Keskenkasvuista, mutta totta. Kyseessä on kilpailu, se voittaa, kuka huonontaa olotilaansa eniten.
Koettakaa pysyä hengissä!
vaavelikin hermostuu, kun äitskä hermostuu...miehesi on VAUVA!
Flunssa tarttuu ja niin tekee pahantuulisuuskin, mut voithan tietysti olla niin äidillinenkin, että vedät vauvoja puoleesi. Kun se kerran on tapahtunut muittenkin miestesi kanssa, niin itsekin jollain tavalla koet vauvamaiset miehet kiinnostavina.