Rakkauden jälkeen

Rakkauden jälkeen...

https://www.youtube.com/watch?v=ClAGYVvzQAM

Hyviä muistoja ja itseni löytämistä uudelleen. Kaikenlaista elämässä tapahtuu, mutta niistä selviää ja oppii asioita.

Minkä rakkauden jälkeen? Mihin se rakkaus häviää? En mä edes noin ajattele... Ei mun rakkaus mihinkään häviä? Pitääks se niin muka käydä?

Seksimuistoja jää. ei muuta.

Suru sydämen se on salaisuus.
✨

Ensiksi vitutus. Sen jälkeen inhosin toista. Kun siitä pääsin, inhosin itseäni. Ja lopulta ymmärsin mistä on kyse... :)

Niin ja joo... Kun kerran on rakastanut, ei rakkaus loppunut. Paitsi yhden poikkeuksen kanssa... :)

Tarkoitat siis itsekästä rakkautta yhtä kohtaan , omistussuhdetta toisinsanoen...rakkaus on aina tasaista kaikkea elävää kohtaan ellei itsekkyys kohdista sitä johonkin tiettyyn mielihalujensa kautta.
Ei jäänyt sellaisesta mitään muuta kuin oleminen :)

Hmm... joskus tuollainen pieni masennuskin pitää hyväksyä että: En nyt välttämättä tällä tunnilla jaksa siivoilla, kun masentaa, ja sitten se pitää hyväksyä sitten ja levätä, kun hommat hoituu sen levon jälkeen sitten, kuitenkin.

Niin, muistoja siitä tietysti jäi ja ikäväkin. Ai miksi ikävöidä? No siksi koska ihminen ja elämä voi eri vaiheissa olla ihan erilainen ja se mikä ei ennen toiminut voisi toimia nykyään. Haaveena on joskus vielä saada rakkaudesta päivitetty versio.

Aloittaja: " Rakkauden jälkeen Mitä muistoja teille jäi? Arpia, unikuvia, tarinoita? Toveruutta?"

Itse määrittelisin voimakkaan ihastumisen tai rakastumisen seuraavasti - vähintään viikon pää on täysin pyörällä rakastumisesta (ihastumisesta), mielessä silloin haaveita yhteisestä elämästä tunteiden kohteen kanssa ja silloin mielessä on tosissaan avioliiton mahdollisuus. Vuonna 2016 minulle sattui kaksi tälläistä tapausta.

Lukiolainen 17-18 v. : Ihastuin häneen dösässä, kun istui vieressäni tammikuun lopussa 2016. Hänellä oli tosi söpöilme ja pääni meni viikoksi aivan pyörälle toista kertaa tapaamani nuoren naisen suhteen. Viikon rakkaushaaveitteni jälkeen tajusin, että on ilmeisesti vasta 17 v. lukion tokaluokkalainen.

Kuukautta myöhemmin rakastuin Yliopisto 22 v. Olin kaksi kuukautta aivan pilvessä ja olisin 29.2.2016 vastanut oikeasti myöntäväisesti hänen kosintaansa, jos hän olisi kosinut. Pidin itseäni sopimattomana tälle nuorelle yllopiston kolmannen vuoden opiskelijalle. En kertonut tunteistani, vaikka aina olin hänen läsnäollessaan seitsemännessä taivaassa.

Lukiolainen 18v. ja kolmasluokka. Kas kummaa se lukion tokaluokkalainen meni kolmannelle luokalle ja täytti 18 v. Hän ihastui marraskuussa 2016 minuun ja katselimme toisiamme ihastuneesti silmiin dösässä. Muistan hänen silmänsä ja kuinka elinkään niissä. Seuraavan ja viimeisen kerran näin hänet maaliskuussa 2017. Hän tuli ja tarjosi puhelinnumeroaan, mutta en vastaanottanut sitä. Annoin hänelle sähköpostiosoitteeni, joka taisi olla väärinkirjoitettu. Se saattoi olla syy miksi hän ei ottanut yhteyttä tai se, että ylioppilaskirjoituksiin oli vain kaksi viikkoa. Hän valitsi vaarallisen rakkauden sijaan kirjoitukset, joita en halunnut häiritä. Muistan hänen kasvot monelta osin myös tältä viimeiseltä kohtaamiseltamme.

En ole mikään suuri naistenmies, mutta onnekseni olen saanut kokea ainakin nämä ihastumiset ja sen, että tunteilleni oli toisessa tapauksessa vastakaikua! :)

Yhden kerran olen aikaisemmin rakastunut, mutta siitä en jaksa tänne kertoa. Liian iso tarina tänne kerrottavaksi.

Mistä tietää että kyse oli rakkaudesta.

Suhteesta jäi lapset, hyvä niin.

Jälkeenpäin ajatellen en ole koskaan rakastanut ketään. Ihastuminen (joka on kestänyt aikansa) on auttanut suhteet alkuun. Jotenkin kauheaa, enkä tiedä syytä. Hyviä ja huonoja muistoja on jäänyt, ja paljon oppia tullut. Kenenkään kanssa en ole missään tekemisissä, mutta tervehdin kyllä.