Kuten jokainen yökerhojen meininkiin perehtynyt tietää, ei kiltti, ujo ja kokematon poika sikäläisillä lihatiskeillä pitkälle pötki. Niinpä tulee eri verkkosivuille jätettyjen seuranhakuilmoitusten runsaus riemastuttavana yllätyksenä yllämainitut ansiot omaavalle Matti Meikäläiselle, joka on päättänyt yrittää löytää kauan kaipaamaansa naisseuraa nettitreffailun avulla.
Ensimmäinen Matin silmään pistävä seikka netissä yksinäisyydestään ilmoittavissa naisissa on, että he harvoin omasta mielestään tietävät mitä etsivät. Liiankin moni ilmoitus alkaa sanoin: ”No en siis todellakaaaa tiiä mitä täält etin. Kerro sä mulle(?)”. Muuan nainen on halunnut suoda ilmoituksia selailevalle miehelle virkistävää vaihtelua. Hän aloittaa ilmoituksensa näin: ”No en siis todellakaaa aio alottaa mun ilmotust kliseemäisesti sanomalla etten todellakaaa tiiä mitä täält etin, vaik se onki totta…”. Kuitenkin miehelle asetetut kriteerit saavat Matin ihokarvat nousemaan pystyyn.
Ilmoitusten mukaan miehen tulee olla pitkä, komea, atleettinen, vähintään yhden syvällisen ihmissuhteen kokenut, seksin saralla vähintään jonkin verran kokenut, ei liian kiltti, akateemisesti kouluttautuva, töissä käyvä, rennon katumuodin mukaisesti pukeutuva, merkkiaurinkolaseja käyttävä, ruskeasilmäinen, tummatukkainen, ei todellakaan mikään tosikko, huumorintajuinen, sosiaalinen, sellainen joka sekä puhuu että pussaa keskellä Espaa, tykkää bailaamisesta sekä tuntee salonkietiketit –ja säännöt. Melkein jokaisessa ilmoituksessa myös vaaditaan, että mies on mies ISOLLA M:llä (symboloiko iso M:ä munan vai egon kokoa?). Pään päätteeksi naiset vielä korostavat, etteivät suinkaan etsi Herra Täydellistä. Mitä he sillä mahtavat tarkoittaa?
Matti on 170 pitkä, omasta mielestään ihan katseenkestävä, normaalipainoinen, rakkaussuhteiden ja seksin saralla täysin kokematon, luonteeltaan nimenomaan kiltti, ammattikorkeakoulun valintakokeisiin lukeva, tavallisiin farkkuihin ja T-paitoihin pukeutuva, oikeita rillejä käyttävä, harmaasilmäinen, vaaleahiuksinen, nauraa itse paremmin kuin naurattaa muita, on ujo eikä välttämättä pussaa keskellä Espaa, ei viihdy kovin hyvin savuisissa ja meluisissa yökerhoissa, eikä sen kummemmin ole perehtynyt mihinkään salonkietiketteihin –tai sääntöihin. Hänen siittimensä on 14 sentin pituinen erektiossa, eikä hänellä vaatimattomuudessaan ole suunnattoman suurta egoakaan. Hän on sanalla sanoen Matti, joka etsii kaltaistaan Maijaa.
Hän vastaa muutamaan ilmoitukseen kuvansa kera, mutta kun mitään ei kyseisistä naisista pariin kuukauteen kuulu, olettaa Matti tulleensa hylätyksi heti alkumetreillä. Nettitreffailu alkaa hahmottua Matin mielessä hieman uudessa valossa. Se ei taidakaan olla kiltille, ujolle ja kokemattomalle miehelle sen parempi tapa hakea kontakteja naisiin kuin yökerhojen lihatiskeillä roikkuminenkaan. Itse asiassa nettitreffailu on sitäkin armottomampaa. Siinä ei vain ulkonäkö ja näennäinen itsevarmuus ja sosiaalisuus ratkaise. Siinä vaaditaan kaikkea työkokemuksesta peniksen ja/tai egon kokoon, kaikkea luonteenlaadusta muotitietoisuuteen ja kaikkea silmien väristä aurinkolasien merkkiin. Nettitreffailussa, kuten lihatiskeilläkin, tuntuu yletön pinnallisuus olevan se näkyvin piirre. Ne vain ilmenevät hieman eri muodoissa.
Ensimmäinen Matin silmään pistävä seikka netissä yksinäisyydestään ilmoittavissa naisissa on, että he harvoin omasta mielestään tietävät mitä etsivät. Liiankin moni ilmoitus alkaa sanoin: ”No en siis todellakaaaa tiiä mitä täält etin. Kerro sä mulle(?)”. Muuan nainen on halunnut suoda ilmoituksia selailevalle miehelle virkistävää vaihtelua. Hän aloittaa ilmoituksensa näin: ”No en siis todellakaaa aio alottaa mun ilmotust kliseemäisesti sanomalla etten todellakaaa tiiä mitä täält etin, vaik se onki totta…”. Kuitenkin miehelle asetetut kriteerit saavat Matin ihokarvat nousemaan pystyyn.
Ilmoitusten mukaan miehen tulee olla pitkä, komea, atleettinen, vähintään yhden syvällisen ihmissuhteen kokenut, seksin saralla vähintään jonkin verran kokenut, ei liian kiltti, akateemisesti kouluttautuva, töissä käyvä, rennon katumuodin mukaisesti pukeutuva, merkkiaurinkolaseja käyttävä, ruskeasilmäinen, tummatukkainen, ei todellakaan mikään tosikko, huumorintajuinen, sosiaalinen, sellainen joka sekä puhuu että pussaa keskellä Espaa, tykkää bailaamisesta sekä tuntee salonkietiketit –ja säännöt. Melkein jokaisessa ilmoituksessa myös vaaditaan, että mies on mies ISOLLA M:llä (symboloiko iso M:ä munan vai egon kokoa?). Pään päätteeksi naiset vielä korostavat, etteivät suinkaan etsi Herra Täydellistä. Mitä he sillä mahtavat tarkoittaa?
Matti on 170 pitkä, omasta mielestään ihan katseenkestävä, normaalipainoinen, rakkaussuhteiden ja seksin saralla täysin kokematon, luonteeltaan nimenomaan kiltti, ammattikorkeakoulun valintakokeisiin lukeva, tavallisiin farkkuihin ja T-paitoihin pukeutuva, oikeita rillejä käyttävä, harmaasilmäinen, vaaleahiuksinen, nauraa itse paremmin kuin naurattaa muita, on ujo eikä välttämättä pussaa keskellä Espaa, ei viihdy kovin hyvin savuisissa ja meluisissa yökerhoissa, eikä sen kummemmin ole perehtynyt mihinkään salonkietiketteihin –tai sääntöihin. Hänen siittimensä on 14 sentin pituinen erektiossa, eikä hänellä vaatimattomuudessaan ole suunnattoman suurta egoakaan. Hän on sanalla sanoen Matti, joka etsii kaltaistaan Maijaa.
Hän vastaa muutamaan ilmoitukseen kuvansa kera, mutta kun mitään ei kyseisistä naisista pariin kuukauteen kuulu, olettaa Matti tulleensa hylätyksi heti alkumetreillä. Nettitreffailu alkaa hahmottua Matin mielessä hieman uudessa valossa. Se ei taidakaan olla kiltille, ujolle ja kokemattomalle miehelle sen parempi tapa hakea kontakteja naisiin kuin yökerhojen lihatiskeillä roikkuminenkaan. Itse asiassa nettitreffailu on sitäkin armottomampaa. Siinä ei vain ulkonäkö ja näennäinen itsevarmuus ja sosiaalisuus ratkaise. Siinä vaaditaan kaikkea työkokemuksesta peniksen ja/tai egon kokoon, kaikkea luonteenlaadusta muotitietoisuuteen ja kaikkea silmien väristä aurinkolasien merkkiin. Nettitreffailussa, kuten lihatiskeilläkin, tuntuu yletön pinnallisuus olevan se näkyvin piirre. Ne vain ilmenevät hieman eri muodoissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hieno puheenvuoro. Lähes samat mitat täyttävä mies on myös samaa mieltä. Sentti toisesta pois ja sentti toiseen lisää, niin se on mä.
Mutta miten tämä pitäis ottaa: naiset saa about 10 viestiä päivässä. miten ne sieltä parhaan voivat löytää? no ei mitenkään.
Ei kaikki naiset varmaan ole noin kamalia..mie en ainakaan tunnusta olevani. Matti kirjoitti hienosti ja varmaankin aivan tosissaan.
Kyllä täällä miehetkin etsivät blondia,kurvikasta,mutta hoikkaa naista jolla kauniit kasvot ja pituutta kuin koripalloilijalla. Mie en taas täytä tuollaista kriteerisöä millään tavalla,paitsi kenties rinnanympäryksessä ;0) Mutta luulenpa että rinnat ovat heikkoja keskustelukavereita. Tseppiä teille pojat,anteeksi miehet! Kyllä se elämän nainen vielä eteen tulee! "Niin kauan kuin on elämää on toivoa" Joten häntä pystyyn!!
...joku kun 80-luvulla tuli ensimmäinen tietokonepohjainen "mikäsenniminytonkaan" treffipalvelu. Masiinaa kierrätettiin maatalousnäyttelyissä ja vanhatpojat kävivät siellä elämänsä enkeleitä pongaamassa. Pettymys oli valtava kun tulokset jäivätkin yllättävän laihoiksi :-)
Taitaa olla ihan sama juttu näiden nettitreffien kanssa. Ei se netti kai kenestäkään tee komeampaa, viksumpaa, pitempää, rikkaampaa tai isompi vehkeisempää kun todellisuudessa on. Kumppanivaihtoehtoja kyllä on enemmän kuin kotikylän lihatiskillä.
Ei siinä matti muuta kuin uutta matoa vaan pyssyn piippuun !
Älkää hyvät ihmiset odottako Treffien olevan takuuvarma automaatti sen oikean löytämiseen! Seassa on kaikenlaista onnenonkijaa ja huijaria, niin miehiä kuin naisiakin.
Kaikille innokkaille ei tarvitse vastata ja toisaalta pitää itse olla aktiivinen, kun löytyy aidosti kiinnostava ihminen.
Senteillä pelleilijät erottuvat äkkiä joukosta, kun malttaa viestitellä vähänkään pitempään.
Minä löysin onnekkaasti vain muutaman viikon kirjoittelun jälkeen kumppanin - ihmisen, jota en olisi edes katsonut kahdesti vastaan tullessa! Hänen profiilinsakaan ei alkuun herättänyt kiinnostusta, mutta yhteydenotto oli´omaperäinen ja aito. Tällä forumilla tutustuimme ensin toistemme ajatuksiin ja odotuksiin, siihen henkiseen puoleen, joka lopulta on kaikista tärkein.
Kaikki eivät joudu pettymään, eikä kannata lannistua, vaikkei heti tunnu tärppäävän. Maltti on valttia!
Mutta... Itse kuitenkin etsin sitä "sielunkumppania" .Siihen ei vaikuta silmälasit tai harmaat silmät. Ja luulenpa että myös monen muun naisen ajatus nettideittailusta on tämä sama. Tottakai pidän pitkistä miehistä ja omassa profiilissani myös sen tuon julki mutta mikä estää sinne kirjoittamasta lyhemmänkin miehen. Monen miehen profiilissa myös lukee ettei halua tupakoivaa naista, ei minun itsetuntoni ole niin nollassa etten voi ottaa yhteyttä vaikka itse poltankin. Eihän nuo kriteerit ole mikään ehdoton vaatimus, ainakaan minulla. Laitoin sinne mitä toivon ja jos se sielunkumppani "kävelee" täällä vastaan niin olen kyllä hyväsestikin valmis joustamaan kriteereissä. Ja jos viitsit vilkaista miesten profiileja ja heidän vaatimuksiaan niin siellä etsitään usein sitä "Barbieta" mitä ei oikeasti ole olemassakaan. Luulen että täällä pitkälti selviää sillä kun ennen tapaamista pitää mielikuvituksensa ja haaveensa kurissa ja ajattelee tapaavansa mukavan miehen/naisen ihan ystäväperiaatteella aluksi. Mielestäni ei kannata ennen tapaamista alkaa "ruusulinnoja" rakentamaan ihmisen kanssa jota ei ole tavannut. Siitä ei yleensä hyvää seuraa. Itse olen huomannut muutamien treffien perusteella ettei miehissä ole sinänsä ulkonäössä vikaa ollut mutta psyykkisellä puolella on kyllä ollut huomautettavaa enkä nyt yleistä että täällä olevat miehet olisivat hoitoonohjauksen tarpeessa vaan minun kohdalle nyt niitä on vain pari sattunut. Kevään odotusta ja mukavia treffejä kaikille :)