Kuten jokainen yökerhojen meininkiin perehtynyt tietää, ei kiltti, ujo ja kokematon poika sikäläisillä lihatiskeillä pitkälle pötki. Niinpä tulee eri verkkosivuille jätettyjen seuranhakuilmoitusten runsaus riemastuttavana yllätyksenä yllämainitut ansiot omaavalle Matti Meikäläiselle, joka on päättänyt yrittää löytää kauan kaipaamaansa naisseuraa nettitreffailun avulla.
Ensimmäinen Matin silmään pistävä seikka netissä yksinäisyydestään ilmoittavissa naisissa on, että he harvoin omasta mielestään tietävät mitä etsivät. Liiankin moni ilmoitus alkaa sanoin: ”No en siis todellakaaaa tiiä mitä täält etin. Kerro sä mulle(?)”. Muuan nainen on halunnut suoda ilmoituksia selailevalle miehelle virkistävää vaihtelua. Hän aloittaa ilmoituksensa näin: ”No en siis todellakaaa aio alottaa mun ilmotust kliseemäisesti sanomalla etten todellakaaa tiiä mitä täält etin, vaik se onki totta…”. Kuitenkin miehelle asetetut kriteerit saavat Matin ihokarvat nousemaan pystyyn.
Ilmoitusten mukaan miehen tulee olla pitkä, komea, atleettinen, vähintään yhden syvällisen ihmissuhteen kokenut, seksin saralla vähintään jonkin verran kokenut, ei liian kiltti, akateemisesti kouluttautuva, töissä käyvä, rennon katumuodin mukaisesti pukeutuva, merkkiaurinkolaseja käyttävä, ruskeasilmäinen, tummatukkainen, ei todellakaan mikään tosikko, huumorintajuinen, sosiaalinen, sellainen joka sekä puhuu että pussaa keskellä Espaa, tykkää bailaamisesta sekä tuntee salonkietiketit –ja säännöt. Melkein jokaisessa ilmoituksessa myös vaaditaan, että mies on mies ISOLLA M:llä (symboloiko iso M:ä munan vai egon kokoa?). Pään päätteeksi naiset vielä korostavat, etteivät suinkaan etsi Herra Täydellistä. Mitä he sillä mahtavat tarkoittaa?
Matti on 170 pitkä, omasta mielestään ihan katseenkestävä, normaalipainoinen, rakkaussuhteiden ja seksin saralla täysin kokematon, luonteeltaan nimenomaan kiltti, ammattikorkeakoulun valintakokeisiin lukeva, tavallisiin farkkuihin ja T-paitoihin pukeutuva, oikeita rillejä käyttävä, harmaasilmäinen, vaaleahiuksinen, nauraa itse paremmin kuin naurattaa muita, on ujo eikä välttämättä pussaa keskellä Espaa, ei viihdy kovin hyvin savuisissa ja meluisissa yökerhoissa, eikä sen kummemmin ole perehtynyt mihinkään salonkietiketteihin –tai sääntöihin. Hänen siittimensä on 14 sentin pituinen erektiossa, eikä hänellä vaatimattomuudessaan ole suunnattoman suurta egoakaan. Hän on sanalla sanoen Matti, joka etsii kaltaistaan Maijaa.
Hän vastaa muutamaan ilmoitukseen kuvansa kera, mutta kun mitään ei kyseisistä naisista pariin kuukauteen kuulu, olettaa Matti tulleensa hylätyksi heti alkumetreillä. Nettitreffailu alkaa hahmottua Matin mielessä hieman uudessa valossa. Se ei taidakaan olla kiltille, ujolle ja kokemattomalle miehelle sen parempi tapa hakea kontakteja naisiin kuin yökerhojen lihatiskeillä roikkuminenkaan. Itse asiassa nettitreffailu on sitäkin armottomampaa. Siinä ei vain ulkonäkö ja näennäinen itsevarmuus ja sosiaalisuus ratkaise. Siinä vaaditaan kaikkea työkokemuksesta peniksen ja/tai egon kokoon, kaikkea luonteenlaadusta muotitietoisuuteen ja kaikkea silmien väristä aurinkolasien merkkiin. Nettitreffailussa, kuten lihatiskeilläkin, tuntuu yletön pinnallisuus olevan se näkyvin piirre. Ne vain ilmenevät hieman eri muodoissa.
Ensimmäinen Matin silmään pistävä seikka netissä yksinäisyydestään ilmoittavissa naisissa on, että he harvoin omasta mielestään tietävät mitä etsivät. Liiankin moni ilmoitus alkaa sanoin: ”No en siis todellakaaaa tiiä mitä täält etin. Kerro sä mulle(?)”. Muuan nainen on halunnut suoda ilmoituksia selailevalle miehelle virkistävää vaihtelua. Hän aloittaa ilmoituksensa näin: ”No en siis todellakaaa aio alottaa mun ilmotust kliseemäisesti sanomalla etten todellakaaa tiiä mitä täält etin, vaik se onki totta…”. Kuitenkin miehelle asetetut kriteerit saavat Matin ihokarvat nousemaan pystyyn.
Ilmoitusten mukaan miehen tulee olla pitkä, komea, atleettinen, vähintään yhden syvällisen ihmissuhteen kokenut, seksin saralla vähintään jonkin verran kokenut, ei liian kiltti, akateemisesti kouluttautuva, töissä käyvä, rennon katumuodin mukaisesti pukeutuva, merkkiaurinkolaseja käyttävä, ruskeasilmäinen, tummatukkainen, ei todellakaan mikään tosikko, huumorintajuinen, sosiaalinen, sellainen joka sekä puhuu että pussaa keskellä Espaa, tykkää bailaamisesta sekä tuntee salonkietiketit –ja säännöt. Melkein jokaisessa ilmoituksessa myös vaaditaan, että mies on mies ISOLLA M:llä (symboloiko iso M:ä munan vai egon kokoa?). Pään päätteeksi naiset vielä korostavat, etteivät suinkaan etsi Herra Täydellistä. Mitä he sillä mahtavat tarkoittaa?
Matti on 170 pitkä, omasta mielestään ihan katseenkestävä, normaalipainoinen, rakkaussuhteiden ja seksin saralla täysin kokematon, luonteeltaan nimenomaan kiltti, ammattikorkeakoulun valintakokeisiin lukeva, tavallisiin farkkuihin ja T-paitoihin pukeutuva, oikeita rillejä käyttävä, harmaasilmäinen, vaaleahiuksinen, nauraa itse paremmin kuin naurattaa muita, on ujo eikä välttämättä pussaa keskellä Espaa, ei viihdy kovin hyvin savuisissa ja meluisissa yökerhoissa, eikä sen kummemmin ole perehtynyt mihinkään salonkietiketteihin –tai sääntöihin. Hänen siittimensä on 14 sentin pituinen erektiossa, eikä hänellä vaatimattomuudessaan ole suunnattoman suurta egoakaan. Hän on sanalla sanoen Matti, joka etsii kaltaistaan Maijaa.
Hän vastaa muutamaan ilmoitukseen kuvansa kera, mutta kun mitään ei kyseisistä naisista pariin kuukauteen kuulu, olettaa Matti tulleensa hylätyksi heti alkumetreillä. Nettitreffailu alkaa hahmottua Matin mielessä hieman uudessa valossa. Se ei taidakaan olla kiltille, ujolle ja kokemattomalle miehelle sen parempi tapa hakea kontakteja naisiin kuin yökerhojen lihatiskeillä roikkuminenkaan. Itse asiassa nettitreffailu on sitäkin armottomampaa. Siinä ei vain ulkonäkö ja näennäinen itsevarmuus ja sosiaalisuus ratkaise. Siinä vaaditaan kaikkea työkokemuksesta peniksen ja/tai egon kokoon, kaikkea luonteenlaadusta muotitietoisuuteen ja kaikkea silmien väristä aurinkolasien merkkiin. Nettitreffailussa, kuten lihatiskeilläkin, tuntuu yletön pinnallisuus olevan se näkyvin piirre. Ne vain ilmenevät hieman eri muodoissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuon on huomannut kaikki miehet jotka ovat vähääkään yrittänyt netin kautta etsiä naisia. Olen itse tavannut lukuisia naisia, vielä useampi on jättänyt vastaamatta heti kun olen kuvani heille s.postilla lähettänyt. Ainoa nainen joka olisi vissiin ruvennut minun kanssa jopa seurustelemaan, oli työtön, 160cm pitkä ja n. 150kg painava nainen. Vaikka en ole itse kovin pinnallinen, niin tuo oli jo liikaa mullekin, siis se että hänelle oli 4x leveempi perse kuin mulla. Lisäksi hän oli vielä epätoivoisemman tuntuinen kuin minä itse!
Edelleen oon sinkku ja vissiin jos netin varaan jättäisin niin jäisinkin sinkuksi.
Itse saan 98 % vastauksia naisilta kun kirjoitan heidän jättämiin ilmoituksiinsa (etenkin City.fi). Kehittämäni taktiikka on kolmivaiheinen, niitä vaiheita en tietystikään tässä paljasta.;) Sanotaan nyt näin, että tietyllä tavalla salapoliisin vikaa täytyy olla, mutta mitään huijausmeinikiä en kuitenkaan harrasta. Taktiikallani olen päässyt jokaisen haluamani naisen kanssa treffeille eikä ne aina ole jääneet siihen yhteen kertaan.
Mikä se noin tehokas kolmivaiheinen menetelmä tarkalleen ottaen on. Ite jos pistän 100 vastausta, niin vain muutamat vastaa takasin ja nekin lopettaa keskustelun viimeistään kun näkevät kuvani. Nykyään tää on vaikeampaa kun on kova kilpailu, ennen tuli vastauksia enemmän takasin. Elämä on mennyt vaan vaikeammaksi.
Treffeille olen päässyt useimmiten vain niiden kanssa joille en ole kuvaani lähettänyt. Treffit on kaikki mennyt enempi tai vähempi pieleen. oon heti huomannut että ne haluu vain eroon minusta ja sitten keksivät tekosyitä että niillä onkin tullut yllättävää menoa loppupäiväksi tms. Ei ole kivaa kun huomaa että naiset haluaa minusta vain eroon. On sitten sekin sakki jotka voisi tavata minut jopa uudestaan, mutte he ovat olleet sairaalloisen lihavia ja vaatetyyli jotain käsittämättömän kamalaa. Minua ei semmoiset sitten kiinnosta, vaikka epätoivoinen kai olen kun ei naista mulle löydy.
En nyt tässä ala "menetelmääni" ;) selittämään mutta sen verran sanon, että huumoria huumoria! Ei naisia kiinnosta se kuinka monta kertaa käyt salilla viikossa eikä muutkaan sellaiset muutamaan riviin mahtuvat perusjutut. Asioista voi kirjoittaa hyvinkin mielenkiintoisella tavalla eikä kaikkea pidä paljastaa heti ensimmäisessä mailissa. Juttuja täytyy jättää arvailujen varaankin.
Vastaamisen kanssa kannattaa olla ajoissa liikenteessä, koska naiset valitsevat hyvissä ajoin sen kenen kanssa kirjoittelevat. Ilmoitus kannattaa lukea huolella ja "ikävä" tosiasia on, että kuva kannattaa lähettää heti ensimmäisenä. Naiset eivät saa jokaiselta vastaajalta kuvaa, niin siinä on heti saumaa karsiutua "jatkoon" mikäli siis kuva miellyttää. En itse ole mitenkään erityisen näköinen, mutta kuvan valinnalla siihenkin voi vaikuttaa.
Sitten eräs vaihe jonka menetelmästäni kerron. Tämä pätee vain silloin jos naisen kanssa on vaihtanut jo muutaman meilin. Nykyään on aika helposti saatavissa selville vaikka pelkän etunimen ja esim. oppilaitoksen perusteella henkilöllisyys. Monethan kirjoittelevat jopa osoitteesta josta ilmenee koko nimi. Tätä kannattaa käyttää hyödyksi.;) Eikä siis taaskaan mitään huijauspuuhia. Itse olen saanut selville miltei jokaisen henkilön kuvan ennen tapaamista ja ihan muuta kautta kun henkilön itsensä lähettämänä. Tuo kuva ei kuitenkaan ole se pääasia vaan nimen avulla saa muutakin tietoa varsin näppärästi ja sitä voi käyttää positiivisella tavalla hyödyksi.
Harjoitus tekee tässäkin mestarin, ja kun tarpeeksi kauan alaa treenaa, niin kyllä niitä tuloksiakin tulee. Eilen heitin jälleen erääseen varsin tunnettuun deittailupalveluun vastauksen ja aamulla tulleessa viestissä nainen itse ehdotti jopa tapaamista. Siis yhden mailin perusteella.
Tsemppiä deittailuun!
Halusin lähinnä kommentoida tuota naisten käyttäytymistä treffipalstoilla. On totta, että monilla naisilla on turhankin tarkat kriteerit miehestä, jota hakee. Tietää millaisen haluaa, mutta valitettavasti sopivia miehiä ei voi valmistaa mittatilaustyönä. Sama pätee toisinkin päin. Olen itsekin kokeillut nettitreffailua vastaamalla muiden ilmoituksiin ja tekemällä oman, ja myönnän karsineeni monia minulle vastanneita vastaamatta heille. Ensivaikutelma on hyvin tärkeä. Netissä ulkonäkö ei ainakaan aluksi sen enempää minulle merkkaa, kunhan kyseessä vain on hyvä tyyppi. Netin huono puoli on se, että täytyy monesti olla luova kirjoittaja, jotta antaa itsestään toiselle itseään mahdollisimman paljon vastaavan kuvan. Monesti ihmiset käyttävät teksteissään niitä kliseitä, koska eivät tiedä, mitä muutakaan kirjottaisi. Ei naiset välttämättä siis tarkoita mitään erityistä sillä, jos sanovat, etteivät tarvitse Herra Täydellistä, mutta kuitenkin kriteerien lista on pitkä. Ehkä tytöt kasvatetaan niin, että miehen tulee olla oikea uros, valioyksilö. Loppujen lopuksi se on monesti niin, että ulkonäköä katsotaan vain mahdollisen suvunjatkeen takia...
Olet kyllä pahassa paikassa, kun et baarissa tutustu keneenkään etkä netissä. Kaveripiirin kautta? Opiskelujen ohella? Ilmoitapa mullekin, kun löydät jostain jotain, niin saisin siitä ehkä itsekin vinkin!