Mitens tämä päivä on lähtenyt teillä käyntiin?
Onko auringo päässyt valaisemaan päiväänne?
Minä sinnittelen särkyneen sydämmen kanssa täällä aina vain...
Mietin kokoajan vain että kuinka elämä heitti maailman näin sekaisin, ja voinko enää tehdä mitään saadakseni miehen takaisin...
Kyllä sydän pomppas kurkkuun, kun näin miehellä sen korun...meidän rakkaudensymbolin...
Onko kellään mitään positiivista sattunut?
Onko auringo päässyt valaisemaan päiväänne?
Minä sinnittelen särkyneen sydämmen kanssa täällä aina vain...
Mietin kokoajan vain että kuinka elämä heitti maailman näin sekaisin, ja voinko enää tehdä mitään saadakseni miehen takaisin...
Kyllä sydän pomppas kurkkuun, kun näin miehellä sen korun...meidän rakkaudensymbolin...
Onko kellään mitään positiivista sattunut?
Vastaukset 11
Vanhimmat
viikonloppua. Ei edes ahdista, kun on tiedossa viikonloppu minulle tärkeiden ihmisten kanssa!Eilen tuli ahdistus, kun mietin, että jos se yksi soittaa, niin mitä teen. Vaikka yrittäisin kuinka positiivisesti ajatella, niin pelko on todellinen, p.... sieltä vaan saa niskaansa. Lisäksi aamulla ensimmäisenä hän oli mielessä, kun näin unta hänestä!Muutoin ihan jees. Tulevaisuuden aukinaisuus ahdisti eilen myös, kun annoin asioille vallan mutta eiköhän nämä asiat lutviudu yksi kerrallaan.Tsemppiä sinnekin!
että odotat viikonloppua innoissasi, tekee hyvää viettää vkl tärkeiden ihmisten ympäröimänä!
Älä mieti sitä puhelua ennalta liian negatiivisesti, silloin jos varaudut pelkästään p...niin saatat käyttäytyä itse huomaamatta liian kylmästi ja toinen saattaa säikähtää..mutta toki ei saa ajatella liian positiivisestikkaan, ettei tipu korkeelta...
niin et, kuinkahan sitten olis hyvä ajatella :)
Minäkin näin rakkaastani unta, ja vielä kaiken lisäksi aivan ihanaa unta...mutta aamulla juuri se ahdisti että uni oli niin ihana...
Kyllä kaikki selviää aikanaan, ei tässä enää muuhun pysty uskomaan :)
Jaksamisia!
Eilinen päivä oli vähän helpompi, mutta tänä aamuna taas ahdisti, kun näin rakkaani ohimennen. Minä myös mietin, että voiko meidän asiat muuttua onnelliseksi enää koskaan...Tuntuu vain, että ahdistus lisääntyy koko ajan, kun mietin että tänä viikonloppuna meidän pitäisi olla yhdes, mutta tuskinpa se toteutuu. Ja mun täytyy nyt olla tosi kovana eikä olla aina niin itsestään selvyys tälle miehelle. Mutta minkäs teet, kun on ne TUNTEET.......
kumpa pystyisikin olla kova ja kylmä, mutta tunteet vievät voiton, ainakin yleensä...
Näitkö vahingossa vai sovitusti?
toivottavasti näette viikonloppuna ja saat puhuttua hänelle järkeä ja asettaa vähän "rajoja", mutta muista kuitenkin mitä eilen kirjoitin, jookos :)
Mulla ainaki tunteet vaihtelee tunneittain, välillä pätän että nyt vain jatkan yksin eteenpäin, ja sitten taas aattelen että vaikka ryömin hänen edessään saadakseni hänet takaisin...ei kovin hyvin mene :)
Kyllä tiedän että pärjään yksinkin, kun kaikki perusasiat ovat hyvin, mutta jotenkin vain en näe tulevaisuutta yksin..en halua vielä luovuttaa...
Mitä meinaatte puuhata vkl, onko hänen ollut puhe tulla luoksesi?
Tuli aivan kamala olo illalla...
Olimme miehen kanssa haaveilleet omasta lapsesta, ja niinhän kävi että tulin raskaaksi, mutta valitettavasti se oli kohdunulkopuolinen...en ole viitsinyt ennemmin täällä asiaa "huudella", arka asia...
No jokatapauksessa, vitsailimme aina miehen kanssa että millaista olisi synnytyslaitoksella, hän aina naureskeli että varmaan siinä vaiheessa kiroisin hänet alimpaan helvettiin, ja minä kiusaisin häntä että hän kuitenkin pyörtyisi...
No jokatapauksessa, luin eilen seiskaa ja siinä oli juttua Lolasta ja hänen miehestään ja niiden lapsesta, joha repes taas itkukanavat...
Elämä on julmaa!!!
Mutta tänään taas jaksan edes vähän hymyillä :)
Miten voikin olla näin samanlainen tilanne...Mietin tosiaan liikaa asioita eilen ...ja sama juttu. Vauva-asiat tulivat mieleen ja kyynel vierähti poskelle.On ihanaa, kun todella monet kaverit saavat vauvoja, mutta tässä vaiheessa alusta aloittaen pohtii kauanko menee aikaa, ennenkuin on minun vuoroni...Se on niin suuri asia, ettei ihan kaikkien kanssa lapsia hankita...:(Mutta ei paniikkia, tilanteet voivat muuttua pienessä hetkessä.Niin se on aikaisemminkin ollut. Sitä mielessäni naureskelin, että saas nähdä milloin miehelle tulee tarve puhua asiat halki...Mutta enpä jaksa sitä enää odottaa/pelätä. Nautitaan elämän pienistä iloista!Ei elämä murehtimalla parane :)
Katsotaanhan miten asiat selviää vkonloppuna ja palataan taas asiaan maanantaina. Koetahan jaksella, minä myös yritän vaikka vaikeaahan se on....
Toivottavasti kaikki sujuu viikonloppuna hyvin, pidän peukkuja puolestasi.
Juu, kirjoitellaan maanantaina lisempää :)
Yritetään kaikki pitää hauska ja mukava viikonloppu, ja yritetään hymyillä :)
Viikonloput on vietetty ja aika mielenkiintoista tapahtui. Pe hän otti minuun yhteyttä tekstiviestillä ja oli tosi pettyny kun en ilmaantunut hänen luokseen. Enhän minä noin vaan ilmesty, kun mua edellisenä vkonloppuna loukattiin tosi pahasti. Häen selvästi piti mua itsestäänselvyytenä, mutta kaikesta huolimatta taitaa välittää oikein paljon minusta. Keskustelimme meidän asioista, mutta eihän ne oikein kunnolla selvinny vieläkään. Seuraavana päivänä jatkettiin jutustelua puhelimessa ja hän kertoi, että jatketaan juttua niin kuin ennenkin. En tiedä miten suhtautua asiaan, kun hän ei kuulemma ole valmis muuttumaan. Erota ei halua minusta lopullisesti, mutta ei osaa myöskään kohdella mua oikein. Pelkään koko ajan,että vähän ajan päästä sydämmeen sattuu taas oikein kunnolla. Pitäsiköhän yrittää puhua siitä yhteenmuuttamisesta, auttasko se asiaa...
Toisaalta todella hienoa että hän joutui kyselemään perääsi, eli näytit hänelle ettet ole niin itsestäänselvyys.
Ei varmastikkaan kaikki selkene nopeasti, mutta hyvä että olette ottaneet jo askeleen eteenpäin.
mitä itse luulet, olisitko valmis asumaan hänen kanssaan?
Kun hän sairastaa masennusta, vaaditaan sinulta tosi paljon...mutta jos asuisitte yhdessä, voisitte tavallaan kohdata vaikean ajan yhdessä, toinen toistaan tukien.
Mitä tarkoitti kun sanoi ettei ole valmis muuttumaan? miten ymmärsit sen ja mistä puhuitte sen yhteydessä?
Tottakai pelkäät, se on itsesuojelu vaistoa :)
jälkeen oli helpompi ottaa vastaan mitä sain.....Kaikki on kuulemma totaalisesti loppu!Nyt sain kuulla, että tunteet ovat kuulemma viilenneet (yllätys, jos niitä on parin kuukauden ajan työllä tappanut). Ei halua enää nähdä tms. On tullut siis aika todella jatkaa elämää sydänsärkyneenä. No, tässä on nyt sitten todella paljon asioita pohdittavana. Toivon vain, että minä vielä kohtaa sen toisen oikean tämän elämän aikana....Uusi alku here I come. Tsemppiä leijonalle, toivottavasti pääsette molempia tyydyttävään ratkaisuun!Susannelle myös jaksamista.