kevyt aihe

Kuka noi on keksinyt?

Esim. seiska-aiheesta on tällä palstalla joskus käyty reipasta keskustelua ja se on selvää, että ihmiset suhtautuvat asiaan eri tavoin ja yleensä niin, että toisten asenteen voi luokitella oikeaksi ja vääräksi. Sen pidemmälle keskustelu aiheesta tuskin voi johtaa.

Mutta mikä sitten on ideaali ja mistä se on peräisin? Kyseessä on jonkinlainen kollektiivinen ankkuri, jonka olemassaolon hyväksymme ja koemme että emme voi asemoida itseämme kovin kauas siitä. En osaa sanoa kuka tai miksi ankkurin on siihen paikkaan heittänyt. Mutta sitä voi vapaasti kokeilla, miten kauas ankkurista pääsee.

Voi esim. kokeilla pystyykö laittamaan sukat ja sandaalit jalkoihin samaan aikaan.

1. Täydellisyys- Täydellisyys on sitä kun oivaltaa olevansa epätäydellinen ja oppii elämään sen kanssa sitä sen enempää pohtimatta.

2. Optimismi- Sama kuin stubbismi tai jotain. Kallistun realismin, ellen jopa inhorealismin kannalle.

3. Individualismi- Miten sen nyt ottaisi? Minä taidan olla ääri-individualisti, vaikka tiedänkin, etten yksin tässä maailmassa pärjää. Se on ehkä enemmän sitä psyykkistä ja henkistä indivisualismia. Kannan vastuuni omista valinnoistani enkä ota taakkaa muiden valinnoista kannettavaksi.

4. Erikoisuus - Joo... Se erikoisuus. Ei erikoiseksi tulla. Erikoiseksi synnytään. Jokainen oikeasti erikoinen tietää sen. Muut on sitten omassa erikoisuuden tavoittelussaan vähän sitä ja tätä... :)

5. Meritokratia- Nojaa... Näinköhän...? :)

6. Ihmiskeskeisyys- Ne puheet ja teot... :D

7. Romantiikan korostaminen- Kyllä romantikko on romantikko ilman asian korostamista. Romantiikan korostajat ovat erittäin epäromanttisia ihmisiä.

8. Uutuus, nuoruus- Se kai riippuu minkä ikäiseltä asiaa kysytään... :)

ja niiden vastapainona "lohduttavat hyveet":

1. Keskeneräisyys, rikkinäisyys- Minulla herää tässä kohtaa aina kysymys, että kuin kauan joku meinaa olla keskeneräinen ja rikkinäinen? Ehkä se on joillekin turvallisempaa. Voi aina piiloutua sen taakse tai vedota siihen.

2. Yleinen melankolia- Ei sitäkään loputtomiin jaksa. Jossain vaiheessa on noustava ja jatkettava matkaa

3. Riippuvuus, yhteisöllisyys- Niinno... Me tarvitaan toisiamme tässä maailmassa. Mutta että ihan riippuvuuteen asti?

4. Tavallisuus- Se on ok.

5. Tragedia, sattuma- Niitä ei voi tässä elämässä välttää... :)

6. Ihmisen pienuus- Ihminen on pieni, vaikka kuin isoksi itsensä kuvittelisi.

7. Riittävän hyvä- Eikö se ole helpompaa niin...? :)

8. Toistuvuus, syklisyys- Jos ei haittaa niin mikä jottei...? :)

Mjoo

Itse nerokkaana individuaalina ja multifunktionaalisena fiktiivisenä persoonana tunsin ihollani ensimmäiset renessanssin väreet jo ennen kuin 1400-luvun renessanssi puhkesi kukkaansa Firenzessä Italiassa. Tämän kauden jälkeen syntyneet muut ovat olleet sieluttomia tihkumisia realismin ytimestä, jossa eivät mellasta kuin mutterit ja pikselit, konkreettiset harhat.

Tämä tie on tulossa päätökseensä.

2000-luvun alussa koin jälleen tämän saman värinän, sillä huomasin osaavani jotain jota ei kukaan enää osannut. Minusta oli tuleman uuden ajan renessanssin reformi.

(Hihitystä)

No on muuten paska aihe.

Jos sitten vaan oikeesti kevyt aihe, nimittäin kivan näköisiä ja kuuloisia miehiä.😄

https://youtu.be/z6zug2U__TE

Elämää tää on vaan vai kuin se meni..

Jälkimmäisestä listasta tunnistan enemmän itseäni, mutta tilanne voi muuttua, koska en vieläkään ole täysin löytänyt itseäni