Sinkuille, varsinkin kauan sinkkuna olleille, on tunnusomaista tietynlainen joustamattomuus ja perfektionismi. Tämä ilmenee siinä, että jo hyvin pieni syy riittää suhteen lopettamiseen ja kumppanille asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia - erityisesti maallisia sellaisia (tulot, koulutus, asunto, auto, ulkonäkö).
Lapsuus vaikuttaa huomattavasti riskitekijöiden syntyyn. Pilalle hemmottelevat ja vaativat vanhemmat tekevät lapsestaa itserakkaan perfektionistin. Vanhempien ero taas vie uskon todelliseen rakkauteen ja johtaa tilapäissuhteisiin. Pahimmillaan nuoresta tulee naisten tai miesten vihaaja!
Monet sinkut peittelevät epätoivoaan valittamalla sitä, ettei tarpeeksi tasokkaita miehiä yksinkertaisesti löydy. Hölmöintä on ajattelumalli jonka mukaan miehen voi löytää vain ja ainoastaan baarista. Itse en todellakaan halua tutustua kenenkään humalassa jossain pimeässä yökerhossa. Ei riitä, jos kännissä synkkaa hyvin, mutta aamulla kaikki on toisin.
Minulla on munaa olla selvinpäin! En ole koskaan ottanut tosissani niitä huppelissa olevia tytönressukoita jotka antavat itsestään säälittävän kuvan savuisessa baarissa. Tuntemani avioituneet parit ovat n. 95-prosenttisesti tavanneet jossain muualla kuin ravintolassa. He ovat myös hyvin joustavia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä.
Lapsi on terve kun hän leikkii nukeilla "täydellisen prinssin ja täydellisen prinsessan täydellisiä unelmahäitä", mutta vakavasti sairas jos hän haaveilee niistä vielä yli 3-kymppisenä. Siinä vaiheessa samaikäisten lapset ovat jo isoja...
Mitäs sanotte? Oletko sinä potentiaalinen ikisinkku?
Lapsuus vaikuttaa huomattavasti riskitekijöiden syntyyn. Pilalle hemmottelevat ja vaativat vanhemmat tekevät lapsestaa itserakkaan perfektionistin. Vanhempien ero taas vie uskon todelliseen rakkauteen ja johtaa tilapäissuhteisiin. Pahimmillaan nuoresta tulee naisten tai miesten vihaaja!
Monet sinkut peittelevät epätoivoaan valittamalla sitä, ettei tarpeeksi tasokkaita miehiä yksinkertaisesti löydy. Hölmöintä on ajattelumalli jonka mukaan miehen voi löytää vain ja ainoastaan baarista. Itse en todellakaan halua tutustua kenenkään humalassa jossain pimeässä yökerhossa. Ei riitä, jos kännissä synkkaa hyvin, mutta aamulla kaikki on toisin.
Minulla on munaa olla selvinpäin! En ole koskaan ottanut tosissani niitä huppelissa olevia tytönressukoita jotka antavat itsestään säälittävän kuvan savuisessa baarissa. Tuntemani avioituneet parit ovat n. 95-prosenttisesti tavanneet jossain muualla kuin ravintolassa. He ovat myös hyvin joustavia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä.
Lapsi on terve kun hän leikkii nukeilla "täydellisen prinssin ja täydellisen prinsessan täydellisiä unelmahäitä", mutta vakavasti sairas jos hän haaveilee niistä vielä yli 3-kymppisenä. Siinä vaiheessa samaikäisten lapset ovat jo isoja...
Mitäs sanotte? Oletko sinä potentiaalinen ikisinkku?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tulla haukkumaan sinkkuja. Keskity sinä vaan omaan parisuhteeseen, ja jätä sinkkuilut niille, joille se elämäntyyli sopii. Ei kaikki kärsi sinkkuna olosta. Parisuhteessa olen ollut, pitkäänkin. Mutta tällä hetkellä elän sinkkuna, onnellisena. Ja mitä tuohon känniin tulee, niin empä käytä alkoholia minäkään. Enkä jaksa baareissa juosta. Lenkkipolut vie suurimmat energiat niistä juoksuista.
Ihmettelen sitä, että mikä näitä parisuhteessa eläviä oikeesti ahistaa, koska heille sinkkuus tuntuu olevan niin kammottava ajatus, että kuolisivat, jos ei kumppania ole. Onnea kai sit sekin. Omalla tavalla. Älkää ihmiset puuttuko muiden elämään. Keskittykää vaan siihen omaan napaan. Kuten tähänkin saakka.
Miten muuten ne tänne jaksaa tulla syyttelemään muiden luuseriutta.
"varsinkin kauan sinkkuna olleille"
-Luultavasti määritelmä "kauan sinkkuna" on aika joustava, mutta ainakin omassa kaveripiirissäni olin se ainoa/niitä harvoja, joka ei seurustellut. Koen siis ainakin jossain määrin täyttäväni ikisinkun määritelmän.
"joustamattomuus ja perfektionismi"
-Juu, harvinaisen kranttu olin.. Jos ei kolahtanut, niin sitten ei, vaikka olisi ollut kuinka hieno ihminen kyseessä. Mutta..
"kumppanille asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia"
-Mies käynyt vuoden ammattikoulua, autovelkaa maksamatta, tulot pienet, oma kämppä (_lievää_ ilmaisua käyttäen) onneton luukku. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että itse opiskelen yliopistossa, ja oma talous ollut aina vakaa. (Ja joku tahtoo ottaa pulttia tästä vertailusta: älkää jaksako enää)
"miehen voi löytää vain ja ainoastaan baarista"
-Sieltähän se löytyikin.
En väitä, että ihan väärässäkään olet, mutta aika ronskisti yleistät asioita. Pointtini siis omissa vastineissani se, että vaikka olinkin pitkään sinkkuna (silloin käytinkin termiä ikisinkku), olin kranttu (perfektionisti), ja etsin miestä baarista (humalassa), niin onnelliseen parisuhteeseen päädyin. Asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia..
Ystäväni on 28 sinkku tyttö, kukaan ei kelpaa ja tyhmintä on se, että pitää sitten kavereille kertoa miten tyhmä joku oli kun ei osannut jutella juuri näitä mitä se halusi tai jotain sellaista, mutta kyllä ilomielin syö ja juo miehen laskuun ravintolassa ja miettii "onko se nyt tarpeeks hyvä".
Ja vaatimuksia kyllä löytyy. En sanois et kaikki sinkut ovat sellaisia, mut se ei oo mitenkään ainoa tapaus.
Vähän realismia peliin niin ei tartte olla yksin.
Harhakuva täydellisestä parista ilmenee sekä treffaavilla ihmisillä että treffaamattomilla ihmisillä, ja myös avioon ehtineillä ihmisillä. Tai voisi ehkä sanoa, että siinä on kysymyksessä sitoutumisen pelko, jolloin mikä tahansa negatiivinen asia estää suhteeseen heittäytymisen. Parempi kysymys kuin sinkkujen asenneongelmat on niiden ihmisten asenneongelmat, jotka torjuvat lähestymisyritykset heti alkuunsa.
'Parempi kysymys kuin sinkkujen asenneongelmat on niiden ihmisten asenneongelmat, jotka torjuvat lähestymisyritykset heti alkuunsa. ' Tuo on hyvä kommentti.
Tutustuin yllättävään ihmiseen, kun annoin itselleni (ja hänelle) tilaisuuden. Tutustuimme 'olosuhteiden pakosta', en luultavasti olisi kiinnittänyt häneen suurempaa huomiota jos olisin ollut 'metsästämässä'. Olen onnellinen nyt.