Apua parisuhteeseen haettiin ja saatiinkin,surullista vain ettei se auttanut kuin hetkellisesti. Usein olen miettinyt ,että lyödyksi tuleminen sattuisi vähemmän kuin tämä henkinen väkivalta, josta minunkauttani kärsivät myös lapset (joutuessaan sitä kuuntelemaan). Mikä tekee ihmisluonteesta niin julman, että on kykenevä kaikeen julmuuteen? Kuinka itsekäs voikaan olla tehdessään muista omien virheidensä "synninkantajia"? Tilanne on toivoton ja ratkasuja vain yksi. Silti tuntuu kohtuuttomalta ,että kalleimman hinnan kaikesta maksavat lapset. Surua, katkeruutta, vihaa, syytöksiä ja hylätyksi tulemisen tunnetta...mistä on pienet lapset tehty? Tunnen olevani luovuttaja, olkoon se seuraava asia mistä minua tullaan syyllistämään. Lapsilleni lupaan kuitenkin paremman huomisen.
ALEA
JACTA EST
1342
0Äänestä
Vastaukset 1
Vanhimmat
hakemaan apua, YKSIN, ensin. Ei saa luovuttaa eikä kieriä itsesyytöksissä. Ota vastuu vain omista teoistasi. älä syyttele muita. Oma koppa kuntoon, sitten lasten.