Eksyin tänne lueskelemaan näitä työpaikka-juttuja ja minua rupesi ihan oikeasti pelottamaan. Tulenko olemaan lopun elämääni työtön, kun tuntuu, että työnsaanti on niin himputin vaikeaa!
Viimeksi hain töitä pääkaupunkiseudulta noin viisi vuotta sitten; silloin laitoin noin 10 hakemusta, pääsin viiteen haastatteluun ja työtä tarjottiin kahdesta paikasta. Nyt sitten kun tulen kohta jäämään työttömäksi, ajattelin, että eihän tässä mitään, kyllä sitä työtä löytyy. Onhan minulla hyvä koulutus, jo yli kymmenen vuoden työkokemus, lapsetkin tehty ja nainen parhaassa iässä (35). Ja omalta alalta tunnenkin paljon ihmisiä...Soittelin pariin paikkaan ja lähetin muutaman hakemuksen ja nyt olen vain jäänyt odottelemaan kutsua töihin ;)...
Ja sitten tosiaan eksyin tänne lueskelemaan näitä tarinoita ja huomasin, että ei ainakaan kaikki saa työtä. Miksi siis minä saisin? Lohduttakaahan nyt joku minua, etten vaivu aivan epätoivoon!! Onko se työn saanti nykyisin tosiaan näin vaikeaa?
Viimeksi hain töitä pääkaupunkiseudulta noin viisi vuotta sitten; silloin laitoin noin 10 hakemusta, pääsin viiteen haastatteluun ja työtä tarjottiin kahdesta paikasta. Nyt sitten kun tulen kohta jäämään työttömäksi, ajattelin, että eihän tässä mitään, kyllä sitä työtä löytyy. Onhan minulla hyvä koulutus, jo yli kymmenen vuoden työkokemus, lapsetkin tehty ja nainen parhaassa iässä (35). Ja omalta alalta tunnenkin paljon ihmisiä...Soittelin pariin paikkaan ja lähetin muutaman hakemuksen ja nyt olen vain jäänyt odottelemaan kutsua töihin ;)...
Ja sitten tosiaan eksyin tänne lueskelemaan näitä tarinoita ja huomasin, että ei ainakaan kaikki saa työtä. Miksi siis minä saisin? Lohduttakaahan nyt joku minua, etten vaivu aivan epätoivoon!! Onko se työn saanti nykyisin tosiaan näin vaikeaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
..tuntuu olevan.. Tietty jotkut saa melkein heti, ehkä sinäkin kuulut niihin :)
Itse olen hakenut jo pitempään. Tradenomi olen koulutukseltani, ikää 25 vuotta, asiakaspalvelusta melkein viisi vuotta kokemusta, toimistoteht. ei kuin muutama kk, puhun suomen lisäksi 3 kieltä hyvin ja neljännestä alkeet.
Enpä ole muutenkaan mitenkään outo paperilla tai livenä, mutta reilun vuoden sisällä minut on kutsuttu vain kolmeen haastatteluun. Nyt alkaa pääsykokeisiin luku, jotta olisi jotain tekemistä. Ollaan sitten taas vähän paremmin koulutettu työtön..
Mutta en halunnu masentaa.. Kuhan vaan purkauduin..
Nykyisessä työpaikassani, josta siis minut irtisanotaan nyt taloudellisista ja tuotannollisista syistä, oli eräs määräaikainen (n. 5 kk) assistentin paikka vapaana viime keväänä. Siihen tuli hakemuksia yhteensä noin 300 aina kauppatieteen maistereista lähtien. Useimmat tuntuivat puhuvan useampia kieliä, monilla oli jopa kaksi tai enemmän tutkintoa jne. Aivan uskomatonta; siinä tällainen tavallinen yhden tutkinnon maisteri tunsi itsensä aivan luuseriksi... Silloin ajattelinkin, että onneksi on vakituinen työpaikka, mutta niin ne ajat vaan muuttuu. :(
Itse olen irtisanomisajalla parhaillaan ja todellakin pelottaa, että saako sitä ikinä uusia töitä. Olen vuoden aikana hakenut n. 20 työpaikka ja n. 10:een olen päässyt haastatteluun, mutta työpaikkaa en ole saanut. Akateeminen koulutus ja hyvä työkokemus löytyy. Liekö syynä, että olen nainen "huonoimmassa" iässä eli kihloissa oleva, lapseton ja 30-vuotias eli todellinen aikapommi työnantajille...Huonoon aikaan minun kannalta tuli irtisanominen taloud.& tuotan. perusteilla.
Enkä minäkään halua masentaa - sitäpaitsi sinulla on lapset tehty ja sehän on plussaa! Toivotaan ja uskotaan, että tyäpaikat löytyy!
Olen kahden tutkinnon suorittanut (Insinööri amk ja DI) kolmekymppinen nainen, jolla on oman alan työkokemusta useita vuosia. Jäin työttömäksi reilu puoli vuotta sitten ja sen jälkeen olen vastannut ainakin 30 työpaikkailmoitukseen, lähettänyt kymmeniä avoimia hakemuksia, soittanut lukuisia puheluita ja yrittänyt jopa suhdetoiminnalla laittaa sanaa kiertämään, että täällä olisi tälläinen tyyppi työtä vailla. Olen päässyt muutamaan haastatteluun, mutta siinäpä se sitten onkin ollut. Jokaiseen avoimeen paikkaan, johon olen hakenut, on kuulemma tullut satoja hakemuksia. Yritä siinä sitten erottua joukosta.
Riippuu tietenkin alasta, kuinka helppo on saada töitä. Suosittelisin kuitenkin varautumaan pahimpaan ja ottamaan työnhaku tosissaan heti ensi päivästä lähtien. Meitä akateemisia työnhakijoita on nykyään todella paljon, eikä koulutus tai edes hyvät suhteet takaa enää työpaikan saantia. Itselläni alkaa kohta olemaan jo epätoivoinen olo, mutta yritän siitä huolimatta tsempata itseäni. Kyllä se paikka tässä maailmassa varmaan mullekin joskus löytyy. Ennemmin tai myöhemmin.
On tietysti tosi alasidonnaista tuo työpaikan saanti- harmi ettei ole tullut lääkäriksi opiskeltua...Minä olen koulutukseltani KTM. Sen olen havainnut työnhakemisesta, että sellaisiin paikkoihin, joihin minun työkokemukseni täsmää, niin lähes poikkeuksetta pääsen haastatteluun, mutta jos liippaa vähänkään vierestä, niin ihan turha kuvitella. Onhan se tietysti luonnollista, mutta kun ei niitä täsmäpaikkoja usein tule ja jos haluaisi kokeilla jotain vähän erilaista...
Kyllä tässä itsellänikin on suht epätoivoinen olo, vaikken vielä ole "virallisesti" ollut työttömänä päivääkään, vasta kk:n päästä. Mutta ne kaikki kymmenet paikat, joita olen vuoden aikana hakenut enkä ole työpaikkaa saanut, puhuvat puolestaan.
Niin että minäkin suosittelen mieluimmin varautumaan pahimpaan (=realisimia?) kuin olemaan yltiöoptimistinen. Minä sain "hyvän lähdön" vuosi sitten kun aloin töitä hakemaan - lähetin kolme hakemusta ja pääsin kaikkiin haastatteluun. Kuvittelin, että tämähän on helppoa!! Mut ei se sitten ollutkaan.
Mutta kaikesta huolimatta tsemppiä kaikille työnhakijoille, pakko se on joskus tärpätä!!
Niimpä niin, meikäläinenkin tässä kuvitteli, että kun on KTM-paperit plakkarissa ja töitäkin on tullut tehtyä, niin sen kun marssii saman tien töihin.. Hekoheko. Parikymmentä hakemusta EIKÄ YHTÄÄN HAASTATTELUA!!! ilmeisesti hakutekniikassa sitten jokin mättää.. Tai syynä voi olla sekin, ettei työkokemukseni ole täsmälleen vastaavaa kuin hakemani paikat, kuitenkin ihan vaativiakin tehtäviä. Eikö kukaan palkkaa enää "raakaa" väkeä? Nyt kyllä huvittaa tuo yltiöoptimistisuus.. Aiemmat työpaikat on irronnut niin helpolla, ensimmäinen yhdellä ainoalla hakemuksella ja toinen sattuman kautta, että ei paljoa ollut kokemusta tästä hakemisesta..
...kuinka idioottimaisesti suomessa ylikoulutetaan väkeä. Siwan kassallakin alkaa olla merkonomeja ja tradenomeja, niitä kun on niin älyttömästi työmarkkinoilla. No, ihmekös tuo jos 60-70% ikäluokasta haluaa amk:hon tai yliopistoon.
Itse olen kolmekymppinen aikuisopiskelija (työn ohella) ja viittävaille valmis tekniikan alan amk insinööri. Olen hakenut kymmeniin paikkoihin (tehtävinä asentaja-teknikko-insinööri), enkä meinaa kelvata edes asennustehtäviin (asentajaksi ylikoulutettu, insinöörin tehtäviin taas ei kokemusta. Pattitilanne siis.). On minulla sentään asennustöistä n. 8 vuoden kokemus ja alan koulutus. Tekniikan alan insinöörejä valmistuu joka vuosi satoja lisää, eikä kaikille entisillekään ole töitä edes nyt. Masentaa aika lailla, koko amk on ihan vitsi ja ajan hukkaa. Vielä enemmän masentaisi jos olisin lukenut vuosia yliopistossa ja sitten valmistuisin työttömäksi. Sori vaan. Akateemisten työttömyys taitaa olla räjähdysmäisessä kasvussa, tai ainakin asiasta puhutaan nykyään paljon enemmän.
Omalla työmaalla on useita amk inssejä haalarihommissa. Että eipä ole ruusuiset tulevaisuuden odotukset. Ainakin turhat luulot karisee itsestä heti kättelystä, koska saa olla TODELLA hyvä jos saat sen työpaikan jota hakee pari-kolmesataa muutakin insinööriä. Yhteenkään insinöörin paikkaan en ole ikinä päässyt edes haastatteluun. Kerran pääsin yhteen teknikon paikkaan haastateltavaksi. Sekin duuni meni jollekin insinöörille. Nyt on työnantajien helppo kuoria kermat päältä, kunhan jaksavat kahlata kaikki hakemukset läpi. Ja palkkoja voidaan polkea, koska kysyntää on enemmän kun tarjontaa.
Aikaisemmat keskustelijathan oli tässä siis korkeakoulutettuja maistereita. Siitä maailmasta minulla ei ole mitään tietoa, mutta sama ilmiö on nähtävissä näköjään useimmillakin korkeammin koulutettujen aloilla.
"Masentaa aika lailla, koko amk on ihan vitsi ja ajan hukkaa. Vielä enemmän masentaisi jos olisin lukenut vuosia yliopistossa ja sitten valmistuisin työttömäksi."
Ja kaikkein eniten mahtaa masentaa sitä, joka luki itsensä ensin työttömäksi amk-insinööriksi ja sen jälkeen vielä työttömäksi diplomi-insinööriksi. Nimimerikillä: been there, done that... ;)
Akateeminen työttömyys on todellakin kasvussa ja nyt valmistuvilla on kokoajan vaikeampi löytää paikkaansa työelämästä. Ja nekin jotka löytävät, iso osa ketkuloi määräaikaisissa työsuhteissa, ilman mahdollisuutta suunnitella tulevaisuuttaan muutamaa kuukautta pidemmälle.
Ja vielä ainakin akateemisillä on vaikeuksia päästä esim. vaikka kaupan kassalle, vaikka haluaisivatkin, koska koulutusta on "liikaa". Saas nähdä, jos se paljonpuhuttu työvoimapula tulee, niin josko sitten nämä koulutetutkin huolitaan näille vähemmän arvostetuille paikoille, niihinhän se työvoimapula iskee, jos nyt ylipäätään iskee.
minä olen ollut työtön vain omasta halustani lyhyitä jaksoja ja toistuvasti tulee tarjouksia muista työpaikoista. Tiedän että moni firma tuskailee etenkin pääkaupunkiseudulla mistä löytäisi osaavia ja aikaansaavia hyviä tyyppejä. Nämä firmat jotka ovat kysyneet minua vaihtamaan työpaikkaa ovat saaneet vihiä firmojensa henkilöiltä eli niiltä joiden kanssa olen ammatillisesti tekemisissä.
Erääseen firmaan on kysytty jo kolme kertaa, saa nähdä tuleeko kohta neljättä tarjousta, tiedän että heille tarvitaan henkilöä =)
Hakekaa hakekaa, ette ole osuneet oikeisiin firmoihin.
Juu, sitä se on kun on "oikealla" alalla. Niin minunkin miehelleni tarjotaan vähän väliä muita töitä ja nykyisessä nostetaan sitten taas kerran palkkaa, ettei vaan lähtisi pois. Ja tekniikan miehiä hänkin.
Mutta kun itse on tällainen humanisti ja vielä eksynyt omalta alaltaan vähän sivummalle, niin ei ole kukaan kinumassa töihin, ei. Ja epätoivo vaan syvenee!
hetken riemu oli kun olin työhaastattelussa joka mielestäni meni hyvin ja ajattelin että josko siitä poikis jotain. no, eikö tänä aamuna sähköpostissa odottanut "kiitos, mutta ei kiitos".
että kun yrittää joskus ajatella positiivisesti, niin tulee kyllä alas korkealta ja kovaa...!