Mies ja nainen tapaavat, tutustuvat, alkaa kenties seurustelu joka johtaa saman katon alle. Sitten tulee ehkä lapsi tai lapsia, oma koti, avioituminen ja mahd. Erokin. Tässä se karsinoituminen johonkin jota en ymmärrä. Ei ollut ajatuksissa että saan jäkikasvua tai ostan velaksi kodin, auton ja avioidun. Tapasin ihanan nuoren naisen joka vastasi odotuksiani, toisen aivojen sisälle ei vaan näe ja joskus tulee yhteenottoja. Aikuinen lapsi on, velkarahalla ostettu asuntokin myyty matkan varrella, naimisiin en ole halunnut. Kun naisen odotukset oli täytetty tuli tyhjiö, vaikea selittää mutta aina nainen halusi jotain uutta koetun tilalle, jopa niin pitkälle että oli pari salasuhdettakin vaikka parisuhde kyllä toimi vaikka arkista olikin. Lokeroidaanko meidet yhteiskunnan odotusten mukaan johonkin tiettyyn karegoriaan. Mulla on sinkku tuttuja heidän mielestään he ovat jotenkin hylkiöitä koska ihmetellään että miks et seurustele, lapsettomille pariskunnille että eikö olis jo aika tehdä lapsia, ostakaa nyt oma koti jne. Olen kuunnellut samanlaista höpinää yli 20 vuotta kun en ole naisen kanssa naimisiin mennyt. Mikä teitä pidättelee, vihille nyt vaan ja sormukset sormeen tulee teistäkin virallinen aviopari, mikä vitun virallinen kysyn vaan. Olet yhteiskuntakelpoinen kun menet naimisiin, saat lapsia, teet työtä jotta voit maksaa veroja ja elättää itsesi ja säilyt ehkä vielä terveenäkin, no multa meni viimeksi mainittu. Kutsun tuota oravan pyöräksi jossa en enää ole kuin verojen osalta ja helpottunut olo. Jussin jatkoo ja olutta alas.
Kaikki "karsinoidut"
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
suunta on se, että tulevaisuudessa "karsinoidutaan" vielä enempi.
Pitänee olla "sosiaaliluokka. . .status.
"Lokeroidaanko meidet yhteiskunnan odotusten mukaan johonkin tiettyyn karegoriaan."
Ei lokeroida. Jotkut ihmiset ovat kovia lokeroimaan, suurin osa ei ole.
Oman elämäni missään vaiheessa ei lokerointi ole kuulunut perheeni, sukulaisteni, ystävien... elämään. Pois sellainen! Jokainen voi olla sellainen kuin on, ilmaista itseään ja tehdä vapaasti omia valintojaan. Silloinkin kun ne ovat ns. valtavirrasta (valtavirtakin on hankalasti määriteltävä) poikkeavia.
Olen 50 nainen, jolla on neljä lasta. Valtavirrasta poikkeava määrä siis. Etenkin kun kaikki ystäväni pitivät minua introverttina boheemina uranaisena ilman uskonnollista taustaa. Ystävät joutuivat muuttamaan käsitystään > ovat joustavia.
Hoidin lapsia kotona lähes 10v kotona. Myöhemmin erosin lasten isästä, joka muuttui vastakohdakseen. Uusi mies, jonka kanssa emme asu yhdessä (emmekä muuta). Jo aikuisille lapsille läheisempi kuin oma isänsä. Nykymiehelleni voi vapaasti avautua ilman mitään "vastamelua". Hän osaa keskustella, on hyvä kuuntelemaan ja omaa tunneälyä.
Lähipiiriin kuuluu ihan kaikenlaisia erilaisia ihmisiä (oikeasti kovin erilaisia). Sitä minä pidän elämän suurimpana rikkautena.
Mä inhoan kaikkea mitä kutsutaan normi yhteiskunaksi, se ahdistaa, kaikki se mitä muka valtavirta edustaa on oikein ja muut on väärässä, ei olo oikeaa tai väärää tapaa on vain erilaisia elämän tyylejä.
Taas tätä samaa...missä ihmeen porukoissa pyörit kun jatkuvasti jankutatte samoista muka-normeista.
Mitään tai mikään, mitä kirjoitat ei pidä paikkaana yleisellä tasolla, vain laput silmillä kulkevat ihmiset ja te/sinä jotka koko ajan mietitte mitä muut ajattelee, tukee tätä muka-normiajattelua.