Hanhiniemen ja pataässän hurautettua tiehensä, jäin kummissani katselemaan ulkovessan ikkunasta, kun Pauli raahasi grillin takaisin terassille.
Paulille on mennyt maaseutu päähän.
(Hihitystä)
Paulille on mennyt maaseutu päähän.
(Hihitystä)
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tänään puoliltapäivin käväisimme ihka oikealla maitotilalla, jossa katselimme laitumella käyskenteleviä kiireettömiä lehmiä, jotka katselivat vielä kiireettömämpiä meitä.
Välinpitämättömyys oli yhteistä.
(Naurua)
Silläkin on vaan vaihdevuodet menossa.
Mjoo
Itse ajattelin hieman samaan tapaan, mutta muistin sitten että muutakin maailmaa on olemassa kuin Helsinki. Ehkä Pauli on löytänyt jotain olennaista elämästään, esim. grillaamisen.
(Hihitystä)
Mä laitan tästä lähtien kaikki mun vaivat ja vitutukset, oikeat ja olemattomat, vaihdevuosien piikkiin..
Jos huomenna olis duunia, niin sanoisin ettei nyt pääse kun on vaihdevuodet, tsori. Huomiseen.
Vaihdevuodet kestävät vuosia.
Tuossa hampaita pestessäni tulin ajatelleeksi että seuraavaksi Pauli haluaa käynnistää moottorisahan, sitten ampua haulikolla ja päälle päätteeksi lypsää lehmän.
Välittömästi alkaa fiilis laskea, sillä jokin ero pitää olla kaupunkilaisen ja maalaisen välillä.
(Hirn)
Paulin ollessa uuden kynnyksellä tuo lienee varsin ymmärrettävää käytöstä.
Mulla on sitten vaihteluvuodet. Mennään fiiliksen mukaan..
Mä en oikein tunne Paulia, mutta suurin osa stadilaisista on tullut maalta. Kuulemma. En minä, mä oon toisen polven..
Ootteko katellu Paulin Pelivideoita?
Maaseuturaportteja
Välittömästi juhannuksen jälkeen lämpötila tipahti huomattavasti. Helle muuttui aamukoleudeksi ja välittömiä lisätoimia tarvittiin.
Etsiessäni aamutakkia kuulin tuvan puolelta kolinaa.
Koskaan en ole kuullut siitä että joku näillä main olisi murtautunut kenenkään kotiin, sillä ovet olivat aina auki. Sitä paitsi naapurit saattaisivat pitää hieman outona, jos tavaroita ei voisi enää käydä lainailemassa tai palauttelemassa kun isäntäväki ei ollut paikalla. Voisi helposti syntyä mielikuva siitä että rakennuksen omistajilla saattaisi olla jotain salattavaa ja että meneillään olisi jotain salamyhkäistä ja epäortodoksista, joka ei kestänyt päivänvaloa. Tämän vuoksi ovet olivat aina lukitsematta. Ainoa mikä lukittiin, oli ihmisen avoimmuus ja läpinäkyvyys helpoksi läpikävellä ja tutkia läpikotaisin. Ja jos lähdettiin ulkomaanmatkalle, niin varmuuden vuoksi otettiin perämoottorista potkuri mukaan, ja tämä vain siksi että se oli niin kiiltävä ja toi kotiseudun ja runsaat kalansaaliit mieleen, laineiden äänet veneen keulassa.
Kolina tuvan puolella oli vaiennut ja kuulin kuinka tulitikkuja sytyteltiin. Heti kuullessani tämän ymmärsin että Pauli oli jälleen vauhdissa. Tämä ajatus kävi toteen ehtiessäni tuvan kynnykselle.
Paulilla oli nokiset kädet, nokiset kasvot ja kaikki luukut kiinni sytytellessään tuvan suurta keskushahmoa, uunia.
Tämä kyseinen uuni oli niin suunnattoman kaunis luomus, niin monimutkainen, ollessaan silti hyvin yksinkertainen, että ihmettelen yhä kokemustani vain katsellessani sitä. Se on lumoavan kaunis eikä se ole menettänyt lumovoimaansa vuosien saatossa lainkaan. Se on puhtaanvalkoinen, moniluukullinen takan, leivinuunin, sekä lieden yhdistelmä, jossa riitti sielua. Se oli kuin abstrakti veistos rakennuksen keskeisimmällä paikalla. Se oli ollut aikaansa edellä jo valmistuessaan satoja vuosia sitten. Se oli yksinkertaisesti ajaton ja kaunis.
Ja nyt sen sisään oli Pauli työntänyt päänsä.
Menin auttamaan vierastani, sillä hänen tikkunsa katkeilivat toinen toisensa jälkeen ja puut oli ladottu omituisesti. Lisäksi en pitänyt savunhajusta sisällä, tai vaatteissa, mustista kynnenalusista ihollani, saati siitä että puita yritetään sytyttää sanomalehdellä. Se on kardinaalivirhe, vaikka kyseessä olisi HS:n sunnuntaipainos tai maaseudun tulevaisuus.
(Hihitystä)
Aamukahvilla keskustelimme Paulin kanssa sinkkuudesta; oikeastaan keskustelimme epäsuorasti minun sinkkuudestani, sillä Pauli oli onnellisesti naimisissa.
Sinkkuus on hyvä myyntiartikkeli. Sinkkuuteen liittyy vahvasti urbaanin vapauden käsite ja eräänlainen evolutiivisen ajattelun päätepisteenä esiintyminen.
Periaatteessa lopullisuuden karnevaali - joka näin tullaan valituksi - kuvastaa minäkeskeisen maailman arvoja ja tätä aikaa paremmin kuin mikään muu ilmiö. Taas maaseudulla tämä sama tilanne tai valinta lisää väistämättä tehtävän pakkotyön määrää ja ahdistusta sosiaalisten linjojen vähäisyydestä. Mitään ei voi delegoida minnekkään, tai edes riidellä sen tekemättömyydestä.
Ihminen on puhuva eläin, ei mikään tuppisuu. Siinä missä urbaani citynainen ei osaa olla hiljaa kuin sisimmässään, niin maalaisen on oltava verbaalisesti vaiti ääneen, jottei luulisi tulleensa vajaamieliseksi, eli hulluksi. Juuri tämän vuoksi maalaisnaiset keskustelevat telepaattisella tasolla luonnon kanssa, koska se on heidän syvin olomuotonsa ja keskustelukumppaninsa. Luonto on heidän henkensä, ystävänsä ja rakkaimpansa, sen lisäksi että heillä on erilainen aikakäsitys kuin kaupunkilaisnaisella.
Pauli mutusteli piirakkaa ja kuunteli puhettani. Hänellä ei tuntunut olevan tasoa tätä ymmärtää, joten puhe, debatti, kommentointi, tai väittely Paulin osalla oli muuttunut leukojen liikkeeksi ilman sanoja. Odotin jonkinlaista mielipidettä, mutta piirakka oli Paulin mielestä ehkä liian hyvää ollakseen totta, näin ajattelin. Välittömästi tämän ajatuksen jälkeen Pauli kysyi minulta:
- Oletko harkinnut koskaan kirjoitella nettiin?
(Hihitystä)
Paulin seuraavat sanat olivat viisaita. Lähes hämmästyin ystäväni yllättävistä piirteistä ajattelun tasolla, sillä Pauli ei ollut kovin äänekäs mies, vaan harkitsi sanojaan tarkkaan, eikä metelöinyt suuna ja päätä pitkin kyliä. Pauli oli ajattelija, näkijä ja lähes näkemyksensä kokija.
- Olen tässä vähän ajatellut, Pauli sanoi. Sitten Pauli pyyhki servettiin suupielensä ja vilkuili pöydältä lisää syötävää. Hän päätti ottaa toisen piirakan.
- Miksi et laita noihin mitään päälle?
- Eivät nämä tarvitse mitään. Nämä ovat vähän kuin sinä, rehellisiä ja hyviä. Vastustamattomia luomuksia. Päältä rapeita ja sisältä silkkaa mielihyvää. Lisäksi nämä eivät ole liian pieniä eivätkä liian suuria, kuten kaikki piirakat Helsingissä tuntuvat olevan.
- Mjaa. Omituisin kehaisu minkä olen kuullut.
- Puhun tässä siis ihmisenä ja ystävänä, en toimitusjohtajana tai leipurina.
Pauli katseli minua silmiin ja hänen silmänsä hymyilivät.
(Naurua)
Kolmas osapuoli
Hyvää huomenta.
Olen kolmanneksi osapuoleksi nimitetty tekijä hirsivuoratussa interiöörissä, joka on luotu toimivaksi ja eläväiseksi muutamin tarkoin vedoin. Heräsin juuri ja tupsahdin tupaan, jossa keskustelevat neiti Funeua ja Aller Median toimitusjohtaja herra Pauli Aalto-Setälä pitkän pirttipöydän molemmin puolin. On meneillään kuin huipputason neuvottelu maailman johtajien kesken.
Pauli on ryhdikäs ja edustava mies. Hänestä ei kuitenkaan huou mitään asemaansa liittyvää ylimääräistä negaa, vaan hän on kuin pidättyvältä vaikuttava innostunut ja utelias pikkupoika jokaisen eteen ilmestyneen asian äärellä. Paulin ääni on tasainen ja hieman soinnuton, yläsävyinen ja narahteleva, eikä hänen laulutaidollisista tai kirjallisista saavutuksistaan tiedetä juuri mitään, mutta se on selvää, että asiansa tämä mies osasi, sillä ihmiset olivat hänen asiansa. Ja hänen edessään istui eräs tällainen ihmisyyden edustaja.
Neiti Funeau ei ollut sitä miltä näytti. Hän oli pitkäraajainen karjalaiskaunotar hämmentävän pitkine mustine hiuksineen, joita tämän tästä (luultavasti) taivasteltiin kaduilla ja toreilla.
Katu- ja torikammoisena neiti Funeau tuntui vetäytyneen hirsiseen linnakkeeseensa pitääkseen itsellään etäisyyden itseensä, joka tuntui olevan mahdotonta.
Neiti Funeau saattaa olla jonkinlaisessa pulassa, sillä hän on hermostunut, ja keskustelukumppani taas ei, kolmas osapuoli ajatteli, sillä Pauli oli perusrauhallinen ja vaikutti näin tuntevan ihmiset paremmin kuin neiti Funeau. Neiti Funeau sen sijaan vaikutti kolmannen osapuolen mielestä lähes infantiililta ja eksyneeltä - vaikka luoja oli pukenut hänet sellaisen naisen fyysiseen olemukseen, jolta ei tällaista sielullista tilaa olisi helpolla voinut odottaa. Niin vahvalta hän vaikutti. Kolmas osapuoli kuitenkin havaitsi tämän eron keskustelijoiden välillä, sillä hänellä oli tarkimmat sensorit ja nopeimmat reseptorit.
Taidan syödä pöydältä nuo pullat, sillä niihin ei kukaan ole koskenut.
(Naurua)
Huippulaadukkaassa ja rauhallisessa miljöössä käydään hidastettuja resurssikeskusteluita, joita häiritsee vain erikoislaatuinen hyttynen, joka ikään kuin ensin on ja sitten ei ole. Taito olla ja olla yhtäkkiä olematta, on tämän hyttysen erikoispiirre. Ensin on kuuluva ääni, sitten ei, ja sitten kun vähiten odottaa, tulee miekkailupisto, ja lisäksi lätkäisee pistosta ohi. Lisäksi hyttysten oletetaan (tiedetään) olevan hitaita ja kömpelöitä lentäjiä, mutta tämä hyttynen on salamannopea ja lentää siksakkia. Lisäksi hyttyskarkotteet eivät siihen tehoa, saati muut myrkyt.
Pauli raapii otsaansa ja neiti Funeau säärtään.
Tämä siksi että jos neiti Funeau raapisi otsaansa ja Pauli säärtään, asetelma keikahtaisi päälaelleen.
(Hihitystä)
Tarkemmin ajateltuna tämä on resurssitriangeli.
Neiti Funeau istuu resurssiensa päällä, Pauli resurssiensa edessä ja hyttynen on osa resurssiproblematiikkaa..
(Hirn)