Olen aikuinen ihminen. Olen naimisissa, minulla on ammatti ja työ- ja elämänkokemusta ja nyt pääsin opiskelemaan jatkoa ammattiin.
Opinnot ovat toisella paikkakunnalla ja vaatii muuttoa. Olen itse valmis (totta kai) muuttoon ja puolisollani onkin jo työpaikka uudella paikkakunnalla.
Ongelmani on perheeni. Olen aina ollut kaikille perheessäni (isä, äiti, sisarukset) tukipilari. Autan kaikkia kaikessa ja apuani pyydetään jos nyt ei viikottain niin kuukausittain.
Minua ahdistaa ihan suunnattomasti kertoa heille tästä muutosta, sillä tiedän heidän loukkaantuvan ja mahdollisesti jopa suuttuvan. Koko ilo tästä uudesta mahdollisuudesta on peittynyt tämän ahdistuksen alle, kun mietin miten kertoa heille ja kuinka kestää se marttyyrius.
Samoja kokemuksia?
Opinnot ovat toisella paikkakunnalla ja vaatii muuttoa. Olen itse valmis (totta kai) muuttoon ja puolisollani onkin jo työpaikka uudella paikkakunnalla.
Ongelmani on perheeni. Olen aina ollut kaikille perheessäni (isä, äiti, sisarukset) tukipilari. Autan kaikkia kaikessa ja apuani pyydetään jos nyt ei viikottain niin kuukausittain.
Minua ahdistaa ihan suunnattomasti kertoa heille tästä muutosta, sillä tiedän heidän loukkaantuvan ja mahdollisesti jopa suuttuvan. Koko ilo tästä uudesta mahdollisuudesta on peittynyt tämän ahdistuksen alle, kun mietin miten kertoa heille ja kuinka kestää se marttyyrius.
Samoja kokemuksia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei sinun mitään tartte aikuisena ja täysi-ikäisena kertoa perheellesi muutosta kun se ei heille kuulu. Kun olet muuttanut niin voi ilmoittaa uuden osoiteen perheellesi niin ei tule sanomista. Teet niinkuin itse haluat ja vähät välität mitä aitisi tai isäsi tai sisarukset ajattelevat ja elä omaa elämääsi.
Sinulla on perheessäsi auttajan rooli. On hyvä asia, että nyt sinulle tarjoutuu vihdoin mahdollisuus irrottautua siitä muuton kautta. Voit vähitellen antaa perheellesi viestiä, että asut nyt muualla etkä ole enää niin usein käytettävissä. Sinun täytyy muuttua ja heidän täytyy muuttua. Muutos on hyvästä, usko pois.
Muutos on sinullehyväksi, usko pois. Älä mieti miten muut pärjäävät tai rwagoivat, tunnistan itsestäni samoja piirteitä. Olen kiltti ja jietin liikaa perheeni parasta, toisin sanoen olen liian kiltti. Olen auttanut perhettäni rahallisesti jo vuosia ja lopulta jäljelle jää vain vihainen olo. Vaikka sitä haluaa auttaa läheisiää, mut lopulta miettii kuinka paljon he auttaisivat sinua? Oletko liian uhrautuva? Tee asiota joista nautit, äläkä välitä läheisten reagointia. Tämä on sinun elämäsi.
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
Olet aivan oikeassa. Täytyy vaan opetella päästämään negatiiviset sanat läpi, eikä jäädä niitä miettimään.
Muutos varmasti tuo hyvää tullessaan.
Miksi teet tästäkin numeron. Normaaliahan tuo on. Mies on perheensä vanki ja sillä sipuli. Ei ne pärjää ilman tosimiestä.
Tämä on selvää kuin pässin liha.
"Tästäkin"?
Et tainnut ymmärtää lukemaasi. Olen sitä paitsi nainen.
Kysy itseltäsi elätko itseäsi ja omia unelmiasi varten todella? ja oletko sinä itse tässä nyt se itsenäistymistä pelkäävä ..?
Vanhempasi ovat aikuisia ihmisiä jotka selkeästi haltsevat sinua vieläki ko pikkulasta ...
Et sä kuole ... opit vain vähä tervettä itsenäisyyttä jos et oo hetkeen tekemisissä ...
Kiukunpuuskat menee aina ohi ...
Mutta oma elämäton elämä mahdolisuuksineen tuo katkeran vanhuuden tulessaan... silloin ei oo enää perhettä mille elää.
jos ei oo eläny aikanaan itselle olet vanhana hukassa itsesi kanssa.
Oot nuori... eli miksi et elä kun sen aika on ?
Aikuinen ... hmmm tuskin oot ees 30 ko on nii nuoren ja omilleenmuuttavan puhetta ku olla ja voi.... tuitui pikusta XD.
Jos taat oot oikeasti joku äipän helmoihin jumittunut keskikäinen, niin kuolen nauruuni.
Terveisin oli 16 vuotiaana aikoinaan pakko lähteä kotoa.
Onkohan sinulla kaikki hyvin itselläsi?
Olen muuttanut pois kotoa 16 vuotiaana, tehnyt aina töitä ja todellakin elänyt omaa elämääni. Et tainnut lukea koko aloitustani. Perheeni roikkuu minussa ja turvaa minuun todella paljon, ei toisinpäin. Jos en voi / suostu auttamaan saan lokaa päälleni. Siitä kyse. En jaksaisi kuunnella sitä narinaa "kun nyt hylkään" heidät.
Ja juu, olen kyllä yli 30.
Tui tui vaan. Ota päikkärit vaikka.
Itsestäni huomaan että omat ajatukset vangitsee eniten. Kyllä ne pärjää vaikka katoankin. Voivat kyllä loukkaantua mutta kestävät sen.
Hyvä näkökulma. Asiaa voi tarkastella myös niin, että omat ajatukset ovat liioiteltuja ongelman suhteen. Perhe voi loukkaantua, mutta he todellakin pärjäävät - eivät kuole tähänkään ongelmaan!
Kiitos vastauksesta!
Totta tuokin, että itse jää päänsä sisään kiertämään kehää niiden huonojen ajatusten kanssa, kun tottunut pelkäämään pahinta
Loukkaantunut varmasti ajan kanssa ymmärtää hölmöytensä.
Sano niille vaa et voi auttaa.
Jos ne suuttuu siitä ni sano et painuu helvettii.