ettei vaan halua mitään seurustelua tai säätöä, ilman että menee kaveruus samalla? Oon työn puolesta ollut tekemisissä erään naisen kanssa jonka kanssa on kiva jutella niitä näitä ja heittää läppää.
Mulla on sellanen tilanne etten yksinkertasesti pysty ajattelemaan mitään seurusteluun liittyvää tällä hetkellä, ahdistusta ja muutenkin menee päin persettä. Nyt tämä naishenkilö laittaa jatkuvalla syötöllä vihjailevaa viestiä. Olen tarkoituksella aina aiemmin pysynyt näistä tilanteista mahdollisimman kaukana ja en vaan koe että mikään suhde-elämä tai mikään siihen liittyvä olisi mun juttu. Mulla on kavereita ja olen heistä tosi kiitollinen. Parisuhde vaan on iso EI kun omakin kroppa ja ääni tuntuu vieraalta.
Miten ton selittäisi? En halua pahottaa tuon naisen mieltä kun on tosi mukava ihminen enkä todellakaan halua antaa kuvaa että ottasin noita fiiliksiä mitenkään itsestään selvyytenä. Mitä itse ollut joskus johonkin ihastunut niin saanut sellasia pakkeja että mennyt luotto ihmisiin pitkäksi aikaa jos tunnustanut kohteelle. Ja todellakin haluaisin kaverina jatkaa tuon naisen kanssa, tuli mulle täysin puskista tuo tykästyminen, En todellakaan koe olevani sellanen tyyppi tai persoona johon moni kehittäisi tunteita ja nyt on olo että oon jotenkin puun ja kuoren välissä.
Mulla on sellanen tilanne etten yksinkertasesti pysty ajattelemaan mitään seurusteluun liittyvää tällä hetkellä, ahdistusta ja muutenkin menee päin persettä. Nyt tämä naishenkilö laittaa jatkuvalla syötöllä vihjailevaa viestiä. Olen tarkoituksella aina aiemmin pysynyt näistä tilanteista mahdollisimman kaukana ja en vaan koe että mikään suhde-elämä tai mikään siihen liittyvä olisi mun juttu. Mulla on kavereita ja olen heistä tosi kiitollinen. Parisuhde vaan on iso EI kun omakin kroppa ja ääni tuntuu vieraalta.
Miten ton selittäisi? En halua pahottaa tuon naisen mieltä kun on tosi mukava ihminen enkä todellakaan halua antaa kuvaa että ottasin noita fiiliksiä mitenkään itsestään selvyytenä. Mitä itse ollut joskus johonkin ihastunut niin saanut sellasia pakkeja että mennyt luotto ihmisiin pitkäksi aikaa jos tunnustanut kohteelle. Ja todellakin haluaisin kaverina jatkaa tuon naisen kanssa, tuli mulle täysin puskista tuo tykästyminen, En todellakaan koe olevani sellanen tyyppi tai persoona johon moni kehittäisi tunteita ja nyt on olo että oon jotenkin puun ja kuoren välissä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitäs jos vaan kertoisit totuuden ja sanoisit uskottavasti perustellen, ettet ole tällä hetkellä valmis parisuhteeseen. Esimerkiksi tuo peruste, että omakin kroppa tuntuu tällä hetkellä vieraalta on uskottavan kuuloinen peruste.
Itsekin olen joskus naiselle sanonut, etten ole nyt/vielä valmis parisuhteeseen. Ymmärsi asian ihan ok, eikä kaveruus siihen kaatunut,
Sanot suoraan, että et ole tällä hetkellä riittävän sinut itsesi kanssa, että voisit aloittaa minkäänlaista seurustelusuhdetta.
Sanot miten asia on ja se siitä. Totuudesta ei kukaan suutu.
Kerroin asian ja sovittiin että ollaan vaan kavereita. Mitä huomannut nyt jälkikäteen, kun kyseisen naisen kanssa oli kiva keskustella, että ei tule enää mitään. Ei vastaa kun kysyn että miten menee,ym.
Kyllä se taitaa niin mennä että mies ja nainen ei voi olla aidosti vaan YSTÄVIÄ ilman että toinen haluaa jotain enemmän TAI sitten ystävyys nähdään ns "friends with benefits" muotona. Jälkimmäisimmän olen kokenut useampaan kertaan eri ihmisten kanssa kun toinen halunnut olla kaveri silloin kun hänelle sopinut/ halunnut huomiota tai palveluksia. Tuo pelkkä tasapuolinen kaveruus ei tunnu sukupuolten välillä onnistuvan. Tuli nyt kokeiltua
tai siis tuli taas kokeiltua
Noh, jos itse olisin tuon naisen asemassa ja olisi tunteita, niin itsekin menettelisin noin. Koska JOS niitä tunteita on kehkeytynyt, niin ei ne sillä poistu kun keskenään todetaan, että ollaan kavereita. Etäisyys tekee ihan hyvää eikä pistä sinuakaan epämukavaan tilanteeseen, jos hänellä kiinnostusta silti on.
Tuollaisissa tilanteissa ei toimi, mutta kyllä itsellä ainakin on onnistuneita kaveruussuhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa - oman käsityksen mukaan (en siis itse tunne minkäänlaista kiinnostusta enkä ole vastaavaa missään mielessä aistinut toisesta).
Niin ikävää kuin se on, niin kyllä minä sitten vaikka luopuisin noissa tilanteissa odotuksesta johonkin syvempään ystävyyteen. Itselleni tulisi ehkäpä jopa olo, että kituutan toista sellaisessa yksipuolisessa suhteessa.