Taulun omistaminen

Terve
Minua on ruvennut vaivaamaan seuraava kysymys.
-Omistanko taulun? Maalaus oli taloyhtiön roskiksessa noin kymmenen vuotta sitten. Vein sen kellariini. Omistanko sen?
Siis jos osoittautuu arvokkaaksi. Miten sen myynnistä saatu raha tulkitaan. Tavallaan minulla ei ole mitään näyttöä taulun hankinnasta.
Ei mikään maailman kallein mutta minun tuloluokassa merkittävä.
Ilmoita


151 Vastausta

Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.


Esineen voi hylätä, ja tällöin se ei enää ole kenenkään omistuksessa. Se, että löytää esineen jätteiden luovutuspisteestä viittaisi siihen, että omistaja on se tarkoituksella hylännyt. Omistuksettoman esineen voi kuka tahansa vallata ja saada siten laillisesti omakseen.

Mutta jos on kysymys arvokkaasta esineestä, voi esine olla joutunut erehdyksessä tms. syystä jätteiden sekaan, jolloin se ei ole hylätty esine. Tällöin puhutaan löytötavarasta ja siitä olisi lain mukaan joko ilmoitettava omistajalle tai poliisille. Omistus löytötavaraan säilyy oikealla omistajallaan, jos hän noutaa löytötavaran 3 kk kuluessa poliisilta. Sen jälkeen omistuoikeus joissakin tapauksissa siirtyy löytäjälle, jollei omistaja sitä nouda poliisilta.

Löytäjällä on oikeus löytöpalkkioon ja korvaukseen kuluistaan, mitä säilyttäminen ja mahdollinen kuljettaminen on aiheuttanut.
7 VASTAUSTA:
Olisiko siis selvempää jos sanon ostaneeni se kirppikseltä kymmenellä eurolla?
jormalaiset kirjoitti:
Olisiko siis selvempää jos sanon ostaneeni se kirppikseltä kymmenellä eurolla?
No ei. Jos oikea omistaja kaipaa tauluaan, ja kerrot valheita sen hankinnasta, voit syyllistyä petokseen myydessäsi toisen omistaman taulun eteenpäin. Lailline tapa myydä taulu on tietenkin kertoa sen oikea historia, jos sitä kysytään.
Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa. Jos taulu olisi miljoonan euron arvoinen Rembrandt, niin ei sen roskiksesta ottanut tule ilmaiseksi taulun omistajaksi. Roskikseen heitetyt esineet ovat joko taloyhtiön omaisuutta, tai taloyhtiön tekemän sopimuksen perusteella jätefirman omaisuutta, ellei esineitten omistaja ole ollut erehdyksen vallassa, tai täysin tietämätön esineen arvosta.
Moni asukkaille täysin arvoton on rahan arvoista tavaraa jätefirmoille. Jätepaperi, metalli, kodinkoneet, lumppu, lasipullot, muovi, jne.
Löytötavara on esine, jonka joku on kadottanut, ei hylännyt. Erehdyksen vallassa hylätty esine voidaan tulkita löytötavaraksi. Esimerkkitapaukseen se ei kuitenkaan sovi, koska taulun omistusoikeus on siirtynyt joko roskiksen omistavalle taloyhtiölle, tai jätefirmalle siinä vaiheessa kun se roskikseen heitetään.
Kannattaa aina lukea aloittajan selvitys, mutta tärkeintä on lukemansa ymmärtäminen.

Jätteiden luovutuspiste on jäteasema, ei siis taloyhtiön roskis, vaan se on jätteiden KERÄILYpiste johon asukkaat vievät jätteensä.

Roskiksesta löydetty/haltuunotettu esine ei ole kenenkään omaisuutta (keräilypisteeseen ei saa edes lain mukaan tuollaisia laittaa, koska sisältää maalia, riippuen siitä millä tekniikalla maalaus on tehty, eli öljymaalilla tehty taulu on siis ongelmajätettä ja jotkut maalit sisältää, ennen 80-lukua maalatut, myrkyksi luokiteltavia ainesosia), eli talteen ottaja on tehnyt hyvän työn.

Ei ole merkitystä sillä onko arvokas vaiko ei, ei talteenottaja voi sitä tietää, eikä myöskään sitä onko se joutunut sinne vahingossa vaiko ei, pitäisikö talteenottajan muka ensinnä selvittää kaikki asiat ennen kuin voi ottaa talteen???

Huomioithan sen seikan, että tuosta talteenotosta on jo 10 vuotta?

Aloittaja, pidä hyvänäsi vaan, ei sinun tarvitse kenellekkään mitään selittää.
Anonyymi kirjoitti:
Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa. Jos taulu olisi miljoonan euron arvoinen Rembrandt, niin ei sen roskiksesta ottanut tule ilmaiseksi taulun omistajaksi. Roskikseen heitetyt esineet ovat joko taloyhtiön omaisuutta, tai taloyhtiön tekemän sopimuksen perusteella jätefirman omaisuutta, ellei esineitten omistaja ole ollut erehdyksen vallassa, tai täysin tietämätön esineen arvosta.
Moni asukkaille täysin arvoton on rahan arvoista tavaraa jätefirmoille. Jätepaperi, metalli, kodinkoneet, lumppu, lasipullot, muovi, jne.
Löytötavara on esine, jonka joku on kadottanut, ei hylännyt. Erehdyksen vallassa hylätty esine voidaan tulkita löytötavaraksi. Esimerkkitapaukseen se ei kuitenkaan sovi, koska taulun omistusoikeus on siirtynyt joko roskiksen omistavalle taloyhtiölle, tai jätefirmalle siinä vaiheessa kun se roskikseen heitetään.
Kannattaisiko lukaista kauppakaari ja esineen omistusoikeuden siirtyminen.

Minkä nuorena munaat lukematta mitään, sen vanhana levität tietämättömyyttäsi yhä edelleen.
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaisiko lukaista kauppakaari ja esineen omistusoikeuden siirtyminen.

Minkä nuorena munaat lukematta mitään, sen vanhana levität tietämättömyyttäsi yhä edelleen.
Kauppakaari on luettu jo silloin, kun olit vielä isäsi lahkeessa.

Tähänkö viittaat ?

Tavaroita, jotka ovat kaupungin runsimiesten katsottavat ja tutkittavat, älköön ostaja luoksensa ottako, ennenkuin se on tehty, taikka vetäkööt ostaja ja myyjä sakkoa, kumpikin kymmenen talaria.
Höh.
Ei ole uskottavaa että juuri arvokkaat esineet joutuvat vahingossa roskalavoille tai kaatopaikkajätteisiin, kuten että ei kukaan väittäne myöskään turhan roinan jätelavalla tai kaatopaikalla olevan joutunut sinne vahingossa.

Ei kukaan ole kiinnostunut keräämään jätettä jonka kierrätys voisi jatkossa olla jopa maksullista.

Turhaa spekulointia tuo.
+Lisää kommentti
Mikään jätekuljetusyhtiö ei omista jätteitä.

"Roskikseen heitetyt esineet ovat joko taloyhtiön omaisuutta, tai taloyhtiön tekemän sopimuksen perusteella jätefirman omaisuutta, ellei esineitten omistaja ole ollut erehdyksen vallassa, tai täysin tietämätön esineen arvosta."

Kommentoin tätä hyvin yleistä harhakäsitystä. Taloyhtiö on tapauksessa ainoastaan toissijainen jätehuoltovelvollinen taho. Sen tulee siis jätelain nojalla hoitaa taloyhtiön asukkaiden jätehuolto, mikä tarkoittaa jätteen kuljettamisesta sopimista jätteen käsittelijälle. Taloyhtiölle ei missään vaiheessa siirryy jätteen omistusoikeus. Taloyhtiö on sen sijaan jätteen haltija, kunnes se luovutetaan jätteen kuljettajan toimesta jätteen (lopulliselle) käsittelijälle.

Mitkään jätteen kuljetusyhtiöt eivät tule jätteen omistajiksi missään vaiheessa, vaan he toimivat vain jätteen tilapäisinä haltijoina toimeksiantonsa mukaisesti. Jätteen kuljettajalla on jätelain mukainen velvollisuus palauttaa jäte taloyhtiölle, jollei jätteen käsittelijä (so. kaatopaikka) ota sitä vastaan.

Niinpä kuten aiemmin totesin, kysymyksessä on joko hylätty esine ja kenen tahansa vallattavissa sieltä roskiksesta tai erehdyksen tms. johdosta sinne joutunut, jolloin oikea omistaja taululle on edelleen taulun (alkuperäinen) omistaja.

Arvokkaan omaisuuden kysymyksessä ollessa selvintä on aina viedä esine poliisille löytötavarana, jolloin voi saada sen omakseen, jollei omistaja sitä nouda poliisilta. Ja ainakin saa löytöpalkkion.

TIEDOKSI KAIKILLE: Omistusoikeus ei myöskään vanhennu 10 vuodessa!!
Ilmoita
Aikaisempi omistaja on omaisuudestaan luopunut laittamalla sen roskapönttöön. Tämän jälkeen hän ei ole enää taulun laillinen omistaja.

Jos taulu oli roskapöntön sisällä se on jätehuoltoyrityksen omaisuutta. Käytännössä, koska he eivät tiedä jäteastiassa olleen arvokkaan taulun, asia ei heitä kiinnosta. Paitsi nyt kun aloit huutelemaan asiasta julkisella keskustelupalstalla.
3 VASTAUSTA:
Kerro toki, millä laillisella perusteella omistusoikeus voisi siirtyä jätehuoltoyritykselle?

Minäpä kerron, ei millään. Omistusoikeus ei siirry sillä, että jokin esine (olipa hylätty tai ei) laitetaan johonkin yrityksen omistamaan astiaan tms. Mitään tällaista automaattisesti laukeavaa omistuksen siirtoa ei laki eikä oikeuskäytäntö tunne.

Hylätty esine voidaan vallata. Valtaaminen on ns. alkuperäinen saanto. Muita alkuperäisiä saantoja ovat esineen yhdistäminen toiseen esineeseen ja esineen valmistus. Jätteen kuljetusyhtiö ei tee mitään valtausta jätteinä kerättyihin esineisiin silloin, kun esine viedään yhtiön roskalavalle. Siinä vaiheessa yhtiö tai sen edustajat eivät ole edes tietoisia esineen sijainnista, vaan he ovat täysin passiivisia. Valtaaminen edellyttää aktiivista toimintaa sen suorittajalta.

Roskisdyykkarit eivät syyllisty mihinkään laittomaan viedessään jätteitä roskalavoilta tai -astioista. He saavat laillisesti vallata niillä olevia esineitä, ellei niiden hallussapito itsessään ole lainvastaista (esim. luvanvaraiset aseet ym.).

Kaatopaikan tms. jätteen käsittelylaitoksen vastaanottaessaan jätteitä voidaan katsoa suorittavan aktiivisen valtauksen sinne luovutettuihin hylättyihin esineisiin. Vasta silloin jätteen omistusoikeudellinen tila muuttuu.
Anonyymi kirjoitti:
Kerro toki, millä laillisella perusteella omistusoikeus voisi siirtyä jätehuoltoyritykselle?

Minäpä kerron, ei millään. Omistusoikeus ei siirry sillä, että jokin esine (olipa hylätty tai ei) laitetaan johonkin yrityksen omistamaan astiaan tms. Mitään tällaista automaattisesti laukeavaa omistuksen siirtoa ei laki eikä oikeuskäytäntö tunne.

Hylätty esine voidaan vallata. Valtaaminen on ns. alkuperäinen saanto. Muita alkuperäisiä saantoja ovat esineen yhdistäminen toiseen esineeseen ja esineen valmistus. Jätteen kuljetusyhtiö ei tee mitään valtausta jätteinä kerättyihin esineisiin silloin, kun esine viedään yhtiön roskalavalle. Siinä vaiheessa yhtiö tai sen edustajat eivät ole edes tietoisia esineen sijainnista, vaan he ovat täysin passiivisia. Valtaaminen edellyttää aktiivista toimintaa sen suorittajalta.

Roskisdyykkarit eivät syyllisty mihinkään laittomaan viedessään jätteitä roskalavoilta tai -astioista. He saavat laillisesti vallata niillä olevia esineitä, ellei niiden hallussapito itsessään ole lainvastaista (esim. luvanvaraiset aseet ym.).

Kaatopaikan tms. jätteen käsittelylaitoksen vastaanottaessaan jätteitä voidaan katsoa suorittavan aktiivisen valtauksen sinne luovutettuihin hylättyihin esineisiin. Vasta silloin jätteen omistusoikeudellinen tila muuttuu.
Täyttä hölynpölyä. Joitakin vuosia sitten mies tuomittiin varkaudesta, kun hän oli käynyt omin luvin keräämässä mettalliromua Ämmässuon kaatopaikalta Espoossa.
Anonyymi kirjoitti:
Täyttä hölynpölyä. Joitakin vuosia sitten mies tuomittiin varkaudesta, kun hän oli käynyt omin luvin keräämässä mettalliromua Ämmässuon kaatopaikalta Espoossa.
Se lukutaito!

Kaatopaikan vastaanottama jäte siirtyy laitoksen omaisuudeksi. Tietenkin silloin voidaan tuomita varkaudesta, jos edellä kirjoitetun jälkeen ryhtyy ko. omaisuuteen <--- "Kaatopaikan tms. jätteen käsittelylaitoksen vastaanottaessaan jätteitä voidaan katsoa suorittavan aktiivisen valtauksen sinne luovutettuihin hylättyihin esineisiin. Vasta silloin jätteen omistusoikeudellinen tila muuttuu.
+Lisää kommentti
"Jos irtaimen omaisuuden hylkääjä on tietoisesti luopunut omistusoikeudestaan, joku muu voi laillisesti ottaa esineen haltuunsa omistajatarkoituksessa. Kuitenkin paikkaan, johon irtain on hylkäämistarkoituksessa jätetty, löytäjälle (tai dyykkaajalla) pitää olla vapaa kulkuoikeus. Tietyissä olosuhteissa on voitu sopia, että sinänsä omistajan jäteastiaan toimittama hylätyltä ulospäin vaikuttava tavara kuljetetaan vastaanottajalle korvausta vastaan hyödynnettäväksi (vrt. lasi, paperi, metalli), jolloin näennäinen jäte, nyt irtain, ei olekaan vapaasti otettavissa. Tavaran, siis irtaimen, ottaminen keräyslaatikosta on rikos."

"Alkuperäisen saannon kohteena olevalla esineellä ei ole entuudestaan omistajaa. Tyypillinen alkuperäinen saanto on valtaus. Valtaus edellyttää esineen hallinnan saamista ja valtaustahtoa eli halua tulla isännättömän esineen omistajaksi. Riittävä valtauksen edellyttämän hallinnan saamiseksi ja todentamiseksi periaatteessa on, että omistaja tietää mistä esine on noudettavissa. Pitkään kadoksissa olleen esineen löytäjä voi tulla välittömästi löytöhetkellä esineen omistajaksi, jos on ilmeistä, ettei kukaan enää kykene todistamaan omistusoikeuttaan esineeseen."

Omistusoikeus syntyy saannolla, joita ovat alkuperäissaanto ja omistajanvaihdossaanto eli muiden muassa valtaus, yhdistäminen ja valmistaminen ja vastaavasti luovuttaminen. Valtauksen kohteena oleva esine ei ole ennestään kenenkään omistuksessa tai alkuperäinen omistaja on hylännyt esineen.

Omistusoikeus antaa haltijalleen oikeuden vallita esinettä kaikin tavoin, joita ei ole rajattu pois. Omistusoikeus sisältää oikeuden faktisesti käyttää esinettä. Toinen ulottuvuus on omistusoikeuden haltijan valta oikeudellisesti disponoida esineestä.

Lopullisesti omistusoikeus vahvistuu käsitteillä staattinen ja dynaaminen suoja, joka todennetaan vasta kollisiotilanteissa. Aikaisemmin syntynyt oikeusperuste syrjäyttää yleensä myöhemmin tulleen. Sitomattomuusperiaatteen soveltaminen johtaa puolestaan siihen, että aikaisempi oikeus ei sido myöhemmin syntyneeseen oikeuteen nähden. Ensimmäisen oikeudensaajan oikeus voidaan syrjäyttää ekstinktiolla.

Selkein sivullisten havaittavissa oleva keino vahvistaa omistusoikeutta on esineen fyysinen hallussapito eli hallinta. Irtaimen esineen haltija on lähtökohtaisesti myös sen omistaja eli kyse on hallinnan luomasta omistajaolettamasta.

Lähtökohtaisesti sinä omistat taulun, ja siitä koituva myyntituotto tulee eduksesi. Jos joku riitauttaa omistusoikeutesi, riitautus voidaan tehdä vain kanteella käräjäoikeudessa. Edelleen, jos joku riitauttaisi omistusoikeutesi (valtauksesi), riitauttavan tahon on kyettävä todistamaan, että valtaus ei ole ollut pätevä ja että todellinen hallinta- ja omistusoikeus ei ole vaihtunut.
3 VASTAUSTA:
"Lähtökohtaisesti sinä omistat taulun, ja siitä koituva myyntituotto tulee eduksesi. Jos joku riitauttaa omistusoikeutesi, riitautus voidaan tehdä vain kanteella käräjäoikeudessa."

Tämä kommentti on hauska! Jos oletetaankin, että taulu on joutunut roksiin erehdyksessä, taulun talteenottaja, joka ei ilmoita sitä omistajalle tai poliisille syyllistyy löytötavaran kavallukseen.

Toisin sanoen, koska kaikki tosiasiat eivät ole tiedossa, lähtökohtaisesti tilanne ei ole juridisesti arvioitavissa.

Riittauttamishöpinä on virheellistä, jos oletuksena on em. rikos. Silloin voidaan nostaa syyte, jolloin toki syyttäjän on näytettävä toteen syyllisyys.
Anonyymi kirjoitti:
"Lähtökohtaisesti sinä omistat taulun, ja siitä koituva myyntituotto tulee eduksesi. Jos joku riitauttaa omistusoikeutesi, riitautus voidaan tehdä vain kanteella käräjäoikeudessa."

Tämä kommentti on hauska! Jos oletetaankin, että taulu on joutunut roksiin erehdyksessä, taulun talteenottaja, joka ei ilmoita sitä omistajalle tai poliisille syyllistyy löytötavaran kavallukseen.

Toisin sanoen, koska kaikki tosiasiat eivät ole tiedossa, lähtökohtaisesti tilanne ei ole juridisesti arvioitavissa.

Riittauttamishöpinä on virheellistä, jos oletuksena on em. rikos. Silloin voidaan nostaa syyte, jolloin toki syyttäjän on näytettävä toteen syyllisyys.
"Tämä kommentti on hauska!"

Onnea, sinulla on halvat huvit!

"Jos oletetaankin, että taulu on joutunut roksiin erehdyksessä, taulun talteenottaja, joka ei ilmoita sitä omistajalle tai poliisille syyllistyy löytötavaran kavallukseen."

Olipa siinä ihan kamalaa puppua! Olettama on, että kaikki roska tai irtain, mitä taloyhtiön roskiksessa on, on hylättyä, joka voidaan vapaasti ottaa ja dyykata ja niin sanotusti vallata. Tähän on poikkeus eli hyötykäyttöön menevän aineksen osalta keräysastiasta ei saa ottaa dyykattavaa.

"Toisin sanoen, koska kaikki tosiasiat eivät ole tiedossa, lähtökohtaisesti tilanne ei ole juridisesti arvioitavissa."

Ei ole dyykkaajan tehtävä edes arvioida asian juridista puolta, sillä ainoa taho, joka sellaisen kykenee tekemään, on tuomioistuinlaitos. Jos dyykkaaja pitää todennäköisenä, kuten on aina ilmeistä, että irtain on hylätty ja isännätön, irtaimen saa vapaasti roskiksesta ottaa. Dyykkaajan tehtävä ei ole arvioida sitä, että irtain onkin roskiksessa erehdyksessä.

"Riittauttamishöpinä on virheellistä, jos oletuksena on em. rikos."

Lapsellista pelleilyä sinulta! Ei roskiksesta, johon dyykkaajalla on vapaa pääsy, voi kavaltaa irtainta! Tuossa dyykkaamisessa ei ole mitää oikeudetonta, sillä kyseessä ei ole löytämänsä irtaimen tai toisen omaisuuden anastaminen.

"Silloin voidaan nostaa syyte, jolloin toki syyttäjän on näytettävä toteen syyllisyys."

Ensin vaiun pitäisi osoittaa rikos, joka olisi avauksen tapauksessa täysin mahdoton toimenpide. Avauksen tapoauksessa (mahdolljnen) rikos on vanhentunut aikaa sitten.

Näin 10 vuoden kuluttua ainoa tapa irtaimen alkuperäiselle luopujalle (omistajalle) saada taulu haltuunsa olisi käräjäoikeudessa nostettava

Kiitos pelleilystäsi - ei voittoa!
Anonyymi kirjoitti:
"Tämä kommentti on hauska!"

Onnea, sinulla on halvat huvit!

"Jos oletetaankin, että taulu on joutunut roksiin erehdyksessä, taulun talteenottaja, joka ei ilmoita sitä omistajalle tai poliisille syyllistyy löytötavaran kavallukseen."

Olipa siinä ihan kamalaa puppua! Olettama on, että kaikki roska tai irtain, mitä taloyhtiön roskiksessa on, on hylättyä, joka voidaan vapaasti ottaa ja dyykata ja niin sanotusti vallata. Tähän on poikkeus eli hyötykäyttöön menevän aineksen osalta keräysastiasta ei saa ottaa dyykattavaa.

"Toisin sanoen, koska kaikki tosiasiat eivät ole tiedossa, lähtökohtaisesti tilanne ei ole juridisesti arvioitavissa."

Ei ole dyykkaajan tehtävä edes arvioida asian juridista puolta, sillä ainoa taho, joka sellaisen kykenee tekemään, on tuomioistuinlaitos. Jos dyykkaaja pitää todennäköisenä, kuten on aina ilmeistä, että irtain on hylätty ja isännätön, irtaimen saa vapaasti roskiksesta ottaa. Dyykkaajan tehtävä ei ole arvioida sitä, että irtain onkin roskiksessa erehdyksessä.

"Riittauttamishöpinä on virheellistä, jos oletuksena on em. rikos."

Lapsellista pelleilyä sinulta! Ei roskiksesta, johon dyykkaajalla on vapaa pääsy, voi kavaltaa irtainta! Tuossa dyykkaamisessa ei ole mitää oikeudetonta, sillä kyseessä ei ole löytämänsä irtaimen tai toisen omaisuuden anastaminen.

"Silloin voidaan nostaa syyte, jolloin toki syyttäjän on näytettävä toteen syyllisyys."

Ensin vaiun pitäisi osoittaa rikos, joka olisi avauksen tapauksessa täysin mahdoton toimenpide. Avauksen tapoauksessa (mahdolljnen) rikos on vanhentunut aikaa sitten.

Näin 10 vuoden kuluttua ainoa tapa irtaimen alkuperäiselle luopujalle (omistajalle) saada taulu haltuunsa olisi käräjäoikeudessa nostettava

Kiitos pelleilystäsi - ei voittoa!
"Ensin vain pitäisi osoittaa rikos, joka olisi avauksen tapauksessa täysin mahdoton toimenpide. Avauksen tapauksessa (mahdollinen) rikos on vanhentunut aikaa sitten.

Näin 10 vuoden kuluttua ainoa tapa irtaimen alkuperäiselle luopujalle (omistajalle) saada taulu haltuunsa olisi käräjäoikeudessa nostettava kanne.

Kiitos pelleilystäsi - ei voittoa! "
+Lisää kommentti
" Olettama on, että kaikki roska tai irtain, mitä taloyhtiön roskiksessa on, on hylättyä, joka voidaan vapaasti ottaa ja dyykata ja niin sanotusti vallata."

Täyttä puppua!

Mitään tällaista laillista olettamaa ei ole olemassa. Niin kuin olet todennut, esineen löytyminen roskiksesta VIITTAA siihen, että se olisi hylätty. Missään tapauksessa tämä ei muodosta niin vahvaa tosiseikkaa (esineen oleminen roskiksessa), että sen perusteella olisi oikeutettua vallata esinettä hylättynä.

Valtaus on mahdollista ainoastaan, jos esine on isännätön. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että mitä arvokkaammasta omaisuudesta on kysysmys, sitä todennäköisemmin esinettä ei voida katsoa hylätyksi. Tämä on ihan yleiseen elämänkokomukseen perustuva kokemussääntö.

Avaaja puhuu NOIN 10 v sitten tapahtuneesta. Törkeän kavalluksen (max rangaistus on 4 v) vanhentumisaika on 10 vuotta. "Syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu .... kymmenessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan vuotta vankeutta" (Rikoslaki 8 luku 1,2 §). On mahdollista että syyteaikaa on vielä jäljellä.

Asiassa on aivan olennaista, onko esine joutunut roskiin vahingossa tms. syystä vai onko esine omistajansa hylkäämä. Oikeusseuraamukset muuttuvat tästä riiippuen.
Ilmoita
Avaaja: "Maalaus oli taloyhtiön roskiksessa noin kymmenen vuotta sitten. Vein sen kellariini. Omistanko sen?"

Arvaaja: "Riittauttamishöpinä on virheellistä, jos oletuksena on em. rikos. Silloin voidaan nostaa syyte, jolloin toki syyttäjän on näytettävä toteen syyllisyys."

Arvaaja arvaa, että dyykkaaja on anastanut, nyt kavaltanut, taulun taloyhtiön roskiksesta. Jos jostakin ihmeen ja kumman merkillisestä syystä näin olisikin, kavallus on vanhentunut joko kahdessa tai viidessä vuodessa. Jotta arvaaja saisi läpi toivomansa rikoksen, kyseessä tulisi olla törkeä kavallus, joka vanhenee vasta kymmenessä vuodessa. Roskiksesta löydetyn irtaimen dyykkaamisen muuttaminen törkeäksi kavallukseksi on sama kuin muuttaisi veden viiniksi.

Avaajalle tiedoksi, että kyllä omistat taulun. Jos haluat olla täysin varma siitä, että Arvaajan ehdottama (täysin hypoteettinen) törkeä kavallus ei toteudu missään olosuhteissa, odota, kunnes kymmenen vuoden määräaika on mennyt umpeen. Silloin myös todella ja täysin hypoteettinen rikos on vanhentunut, eikä syyteoikeutta enää ole.

Jos olisikin niin, että alkuperäinen omistaja (tai myötäpuolensa) olisi erehdyksessä pannut taulun roskikseen, hänen oikeutensa voidaan kollisiotilanteessa todeta vain käynnistämällä riita-asiassa kanne tai saannonmoite käräjäoikeudessa. Tämä koskee kaikkea mahdollista omistamista. Jos minulla on kotonani arvokas kultarahakokoelma, kuka tahansa voi väittää, että kokoelma onkin hänen. Hallinnan luoma omistusolettama, ostokuitit, vanhat valokuvat ja vastaavat toimivat omistajuuden puolesta, kyseessä on staattinen suoja.

Kiinteistöt, autot, moottoripyörät, veneet, laivat ja lentokoneet sekä avioehtosopimukset, osda arvopapereista, tavanomaista suuremmat lahjat, patentit ja tuotemerkit sekä koirat ja hevoset rekisteröidään tai voidaan rekisteröidä. Kaikkea muuta on vaikea rekisteröidä, kuten roskiksesta löydettyä taulua.

Omistatko taulun? Omistat, kuten omistat televisiosikin, mutta sinun tulee aina olla valmis näyttämään todeksi omistusoikeutesi. Lähes mikä tahansa omistajuus voidaan riitauttaa oikeudessa.
2 VASTAUSTA:
Hupi jatkuu näemmä kommentistasi päätellen!

"Arvaaja arvaa, että dyykkaaja on anastanut, nyt kavaltanut, taulun taloyhtiön roskiksesta."

Minä en arvaile mitään. Olen tuonut esiin kaksi mahdollista oletusta, mikä olisi voinut olla taulun aiempi kohtalo. Edelleen vahvin vaihtoehto on: jos on kysymys arvokkaasta esineestä, voi esine olla joutunut erehdyksessä tms. syystä jätteiden sekaan, jolloin se ei ole hylätty esine. Tällöin puhutaan löytötavarasta ja siitä olisi lain mukaan joko ilmoitettava omistajalle tai poliisille. Omistus löytötavaraan säilyy oikealla omistajallaan, jos hän noutaa löytötavaran 3 kk kuluessa poliisilta. Sen jälkeen omistuoikeus joissakin tapauksissa siirtyy löytäjälle, jollei omistaja sitä nouda poliisilta.

Avaaja mainitsee taulun arvosta: "Ei mikään maailman kallein mutta minun tuloluokassa merkittävä." Kun emme tiedä avaajan tuloluokkaa, jää tietenkin epävarmaksi, minkä arvoisesta tauluista on lopulta kysymys. Tähän nähden kommentti "Roskiksesta löydetyn irtaimen dyykkaamisen muuttaminen törkeäksi kavallukseksi on sama kuin muuttaisi veden viiniksi" on todellakin hyvin hupaisa!! Tauluhan voisi olla vaikka kymmenien ellei satojen tuhansien arvoinen.

"Avaajalle tiedoksi, että kyllä omistat taulun."

No, ei varmasti ole selvää, kuka taulun omistaa. Syyteoikeuden vanhentumisella ei varsinkaan ole merkitystä, koska omistusoikeus ei siitä vanhennu.

Oikeudenkäynti on luonnollisesti tarpeen, jos osapuolet ovat erimieltä oikeasta omistajasta. Mutta on kovin merkillistä sanoa, ettei omistusoikeutta voida todeta muutoin. Tokihan taulusta voidaan esittää sen hankitaa koskevia dokumentteja, joista avaaja on kertonut niiden puuttuvan häneltä. Avaaja olisi siis heikoilla oikeudenkäynnissä, eikä hänen tietenkään kannattaisi asiaa sinne asti päästää jo oikeudenkäyntikuluvastuunsakin vuoksi.

Mahdollinen riita koskisi omistusoikeuden dynaamista suojaa, joten höpinät staattisesta suojasta eivät kuulu aiheeseen.
Anonyymi kirjoitti:
Hupi jatkuu näemmä kommentistasi päätellen!

"Arvaaja arvaa, että dyykkaaja on anastanut, nyt kavaltanut, taulun taloyhtiön roskiksesta."

Minä en arvaile mitään. Olen tuonut esiin kaksi mahdollista oletusta, mikä olisi voinut olla taulun aiempi kohtalo. Edelleen vahvin vaihtoehto on: jos on kysymys arvokkaasta esineestä, voi esine olla joutunut erehdyksessä tms. syystä jätteiden sekaan, jolloin se ei ole hylätty esine. Tällöin puhutaan löytötavarasta ja siitä olisi lain mukaan joko ilmoitettava omistajalle tai poliisille. Omistus löytötavaraan säilyy oikealla omistajallaan, jos hän noutaa löytötavaran 3 kk kuluessa poliisilta. Sen jälkeen omistuoikeus joissakin tapauksissa siirtyy löytäjälle, jollei omistaja sitä nouda poliisilta.

Avaaja mainitsee taulun arvosta: "Ei mikään maailman kallein mutta minun tuloluokassa merkittävä." Kun emme tiedä avaajan tuloluokkaa, jää tietenkin epävarmaksi, minkä arvoisesta tauluista on lopulta kysymys. Tähän nähden kommentti "Roskiksesta löydetyn irtaimen dyykkaamisen muuttaminen törkeäksi kavallukseksi on sama kuin muuttaisi veden viiniksi" on todellakin hyvin hupaisa!! Tauluhan voisi olla vaikka kymmenien ellei satojen tuhansien arvoinen.

"Avaajalle tiedoksi, että kyllä omistat taulun."

No, ei varmasti ole selvää, kuka taulun omistaa. Syyteoikeuden vanhentumisella ei varsinkaan ole merkitystä, koska omistusoikeus ei siitä vanhennu.

Oikeudenkäynti on luonnollisesti tarpeen, jos osapuolet ovat erimieltä oikeasta omistajasta. Mutta on kovin merkillistä sanoa, ettei omistusoikeutta voida todeta muutoin. Tokihan taulusta voidaan esittää sen hankitaa koskevia dokumentteja, joista avaaja on kertonut niiden puuttuvan häneltä. Avaaja olisi siis heikoilla oikeudenkäynnissä, eikä hänen tietenkään kannattaisi asiaa sinne asti päästää jo oikeudenkäyntikuluvastuunsakin vuoksi.

Mahdollinen riita koskisi omistusoikeuden dynaamista suojaa, joten höpinät staattisesta suojasta eivät kuulu aiheeseen.
Taulun arvosta. Jos myyn sen ja sijoitan rahat muuhun kiinteään omaisuuteen. Verottaja voi laittaa selvityspyynnön millä rahalla olen hankkinut omaisuutta.
+Lisää kommentti
"riitauttavan tahon on kyettävä todistamaan, että valtaus ei ole ollut pätevä ja että todellinen hallinta- ja omistusoikeus ei ole vaihtunut."

Jos omistaja tulee paikalle ja kiistää hylänneensä esinettä, on valtaajan vaikea esittää mitään tuekseen valtaukselleen. Esinehän ei ole silloin ollut isännätön. Jos omaisuus oli arvokas taulu, ei liene uskottavaa sitä hylätä, joten valtaajan saanto on pätemätön.

Omistusoikeuden siirtyminen edellyttää useimmiten suostumusta, kuten on asia silloin kun on kysymyksessä luovutus (ts. kauppa, vaihto tai lahja). Alkuperäinen saanto (valtaus, yhdistäminen tai valmistaminen) edellyttää, että esine on isännätön tai omistajan suostumuksin saajansa hallinnassa (viimeksi mainitut).

Kumoavia saantoja ovat pakkolunastus, vilpittömän mielen ekstinktio ja löytö. Tässä taulun tapauksessa löytäminen ja siinä laillinen menettely voisi tuoda seurauksena taulun laillisen saannon löytäjälleen.
Ilmoita
"Hupi jatkuu näemmä kommentistasi päätellen!"

Näin voidaan sanoa; tämä on minulle puhdasta hupia. Mielelläni minä sinua opetan.

"Edelleen vahvin vaihtoehto on: jos on kysymys arvokkaasta esineestä, voi esine olla joutunut erehdyksessä tms. syystä jätteiden sekaan, jolloin se ei ole hylätty esine."

Se on mahdollista, mutta avauksessa vain arvellaan taulun arvoa, eikä dyykkaajan tehtävä ole mitenkään arvioida taulun arvoa dyykkaushetkellä. Dyykkaaja saa ottaa hylätyn ja isännättömän irtaimen, ellei taloyhtiön sopimus roskiksista muuta kerro.

"Tällöin puhutaan löytötavarasta ja siitä olisi lain mukaan joko ilmoitettava omistajalle tai poliisille."

Ihan kamalaa huttua, jossa ei sanaakaan totta! Jos tuntisit lainkaan lakia, tietäisit, että löytötavaralaki ei koske irtainta esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt. Siis ILMEISESTI hylännyt, joka tarkoittaa sitä, että dyykkaajan tehtävä ei ole arvuutella, miksi taulu on joutunut roskikseen. Roskiksessa oleva irtain on todennäköisesti ja lain sanamuodon mukaan ILMEISESTI hylätty.

"Roskiksesta löydetyn irtaimen dyykkaamisen muuttaminen törkeäksi kavallukseksi on sama kuin muuttaisi veden viiniksi" on todellakin hyvin hupaisa."

Hyvä, että tykkäsit. Törkeäksi kavallukseksi jutun saa samalla tavoin kuin kuuman naulan pitämään vastakirnutussa voissa. Avaaja on hyvä, ja varmuudeksi odottaa pienen hetken, ja kymmenen vuoden syyteaika on ummessa.

"No, ei varmasti ole selvää, kuka taulun omistaa."

Avaajalle tiedoksi, että kyllä omistat taulun. Rikosoikeudella ei ole de facto mitään tekemistä tämän asian kanssa.

"Omistusoikeus ei siitä vanhennu."

Alkuperäisen omistajan tulee kyetä käräjäoikeudessa todistamaan omistusoikeutensa pelkästään jo siitä syystä, että taulun kymmenen vuoden hallinta luo oletuksen omistusoikeudesta. Vain käynnistämällä riita-asian ja kanteen tai saannonmoitteen käräjäoikeudessa (mahdollinen) hylkääjä voi saada taulun itselleen.

"Tokihan taulusta voidaan esittää sen hankitaa koskevia dokumentteja, joista avaaja on kertonut niiden puuttuvan häneltä."

Voidaan, mutta dyykkaajalla ei ole mitään velvollisuutta luopua taulusta ilman käräjäoikeuden ratkaisua.

"Mahdollinen riita koskisi omistusoikeuden dynaamista suojaa, joten höpinät staattisesta suojasta eivät kuulu aiheeseen."

Älä sotke puuroja ja vellejä keskenään. Dynaaminen suoja tulee kyseeseen vain siinä tapauksessa, että taulu menisi myyntiin (= vaihdantaan), mutta se ei koske oikeutta myydä, vaan luovutuksen jälkeistä tilaa. Siihen saakka staattinen suoja koskee oletettua omistajaa eli sitä, jolla on nyt 10 vuotta ollut taulun todellionen hallinta.

"Jos omistaja tulee paikalle ja kiistää hylänneensä esinettä, on valtaajan vaikea esittää mitään tuekseen valtaukselleen."

Näin kymmenen vuoden kuluttua nykyisen haltijan ei tarvitse olkaansa kohauttaa tuollaiselle väitteelle.

Aloittaja: sinulla on kaikki mahdolliset oikeudet tauluun, etkä varmuudella ole rikkonut mitään lakia, ellet ole rikkonut sopimusta taloyhtiön kanssa, joka sekin olisi juttuna vanhentunut. Jos joku haluaa taulun, hän saa sen omistukseensa vain luovutuksella tai käräjäoikeuden kautta! Taulu on oletusarvoisesti sinun.

ON turha kuunnella wanna-be-loijereita, jotka haluavat soveltaa tähän tapaukseen löytötavaralakia. Ihan naurettavaa.
1 VASTAUS:
"Näin voidaan sanoa; tämä on minulle puhdasta hupia."

Niin, siksi onkin helppo ymmärtää, miten metsään olet mennyt neuvoissasi. Kannattaisi ihan vakavasti miettiä, ettei löydettäessä arvokas taulu roskiksessa se tule uudelle omistajalle kuin manulle illallinen.

"dyykkaajan tehtävä ole mitenkään arvioida taulun arvoa dyykkaushetkellä."

Kyllä se on jokaisen käytettävä harkintakykyään asiassa, jottei joudu haitallisten oikeusseuraamusten kohteeksi. Asiassa on rikosoikeudelliset riskinsä (kuten mainittu mahdollinen löytötavaran kavallus) ja siviilioikeudelliset menettelyt, joita tulee ja myös kannattaa löytäjän omassa intressissä noudattaa.

"Jos tuntisit lainkaan lakia, tietäisit, että löytötavaralaki ei koske irtainta esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt."

Olet ilmeisesti lukutaidoton, sillä muuten ole selitettävissä, miten et ole ymmärtänyt aiemmin kirjoittamaani. Sinä sen sijaan olet esittänyt lukuisia asiaa koskevia väitteitä, jotka eivät vastaa voimassa olevaan lakia.

"Avaajalle tiedoksi, että kyllä omistat taulun."

Avaajalle tiedoksi, että tämä wanna-be-lawyer on todella pahasti hakoteillä asiassa. Hän näkee vain yhden puolen asiasta, vaikka tosiasiat eivät ole kaikki edes avaajan tiedossa.

"Alkuperäisen omistajan tulee kyetä käräjäoikeudessa todistamaan omistusoikeutensa pelkästään jo siitä syystä, että taulun kymmenen vuoden hallinta luo oletuksen omistusoikeudesta."

Nyt menee jo syvään huttuun, että ihmettelen kommenttejasi. Vai että irtaimen esineen kohdalla olisi olemassa jonkinlainen nautinta-aika, jonka seurauksena omistusoikeus noin vain "oletetaan" muuttuneen. Näin ei todellakaan ole!

"Älä sotke puuroja ja vellejä keskenään. Dynaaminen suoja tulee kyseeseen vain siinä tapauksessa, että taulu menisi myyntiin (= vaihdantaan), mutta se ei koske oikeutta myydä, vaan luovutuksen jälkeistä tilaa."

No, sinulla ei ole nyt edes perusasiat selvillä tätä asiaa koskevan voimassa olevan oikeuden sisällöstä. Dynaamiseen suojaan kuuluu kaikki kiistat, joissa on kysymyksenä esineen oikeaa omistajaa koskeva erimielisyys. Tässä asiassa siis on kysymys siitä kollisiosta, onko oikea omistaja mahdollisesti erehdyksessä kadottanut taulunsa ja miten löytäjän on toimittava saadakseen kumoavan saannon tauluun.

"Näin kymmenen vuoden kuluttua nykyisen haltijan ei tarvitse olkaansa kohauttaa tuollaiselle väitteelle."

Toki haltijan tulee selvittää asiaa, jos oikea omistaja esittää taulun olevan hänen omaisuuttaan. Muuten haltija voi löytää itsensä käräjiltä haastettuna riita-asiassa. Oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen olisi erittäin järkevää tällöin selvittää taulun oikea omistaja.

Avaajalle neuvoksi, että arvokkaan talun kysymyksessä ollessa, se ei ole todennäköisesti hylätty, vaan se tulee löytötavarana lain mukaisesti toimittaa poliisille, ellei sen oikea omistaja ole tavoitettavissa.

Tämän hyvin asiantuntemattoman kirjoittajan neuvot soveltuvat ainoastaan silloin, jos taulu todella on ilmeisen selvästi hylätty. Pelkästään se, mistä esine löydetään ei ratkaiseva seikka asiassa.
+Lisää kommentti
ValkkuMoktar leikkii lakioppinutta. Eihän se osaa kuin niksutella dysleksiansa kourissa.
Ilmoita
"ValkkuMoktar leikkii lakioppinutta."

Jälleen kerran ilmeisessä pelleilymielessä.

"...jos taulu todella on ilmeisen selvästi hylätty. Pelkästään se, mistä esine löydetään ei ratkaiseva seikka asiassa."

Kärsivällisyys on usein tuollaisen kirjoittajan kanssa kovilla, kun kaveri keksii omia lakejaan ja täysin omia lain tulkintatapojaan. Liekö sama kirjoittaja, joka joskus väitti kivenkovaan, että ´WinCapitan jäsenet maksavat saamansa tuotot kahteen kertaan eli ensin valtiolle ja sitten tunkille´, tai että tiettyjen tahojen tietoisuuden puute oli kirjoittajan mukaan katsottava WinCapitassa ´erityisen tahalliseksi´ tai ´erityisen tuottamukselliseksi´, ja että Suomen laissa ´käännettyä todistustaakka´ on poikkeuksetta sovellettavissa. Sama kirjoittaja väärensi myös jopa piin desimaalit saadakseen tahtonsa läpi.

Laki ei tunne termiä "todella ilmeisen selvästi hylätty". Löytötavaralaki toteaa täysin yksiselitteisesti, että laki ei koske esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt. Esineen kunnosta, arvosta, löytöpaikasta ja muista olosuhteista voidaan yrittää päätellä, milloin esine on katsottava hylätyksi. Hylätyt esineet saa niiden löytäjä pitää.

Suomalaiset heittävät jatkuvasti arvokasta design-tavaraa, lasitavaraa, tauluja, lamppuja ja huonekaluja roskiin, koska eivät itse pidä niistä. Ei ole dyykkaajan tehtävä lähteä arvoimaan luopujan taidemakua, eikä ole dyykkaajan tehtävä arvioida myöskään luopujan tietämättömyyden astetta asiassa. Kuolinpesien ja muuttajien jäljiltä arvokasta tavaraa joutuu miljoonien edestä roskikseen vuosittain. Eikä kukaan kaipaa tätä tavaraa.

Jos dyykkaaja löytää roskiksesta irtaimen esineen, oletuksena on, että esine on hylätty ja ns. isännätön. Dyykkaaja saattaa helpostikin päätellä, että aidot timantti- ja kultakorut, kultaharkot, arvokkaat kellot, lompakot, seteliniput tai henkilökortit tuskin ovat joutuneet roskikseen ilmeisen hylättyinä, Silloin pitää toimia ilman aiheetonta viivytystä ja löydöstä on ilmoitettava omistajalle tai toimitettava löytötavara poliisille. Kymmenen vuoden hallinta-ajan kuluttua myös tällaisessa tapauksessa syyteaika eli rikos on jo vanhentunut.

Avaaja: "Omistanko sen (taulun)?"

Omistat, kuten omistat televisiosikin, mutta sinun tulee aina olla valmis näyttämään todeksi omistusoikeutesi. Lähes mikä tahansa omistajuus voidaan riitauttaa oikeudessa.
4 VASTAUSTA:
Uskomatonta, että kaveri keskii omasta päästään laintulkintoja. Mutta trollauksesi tietenkin palkitsee!

Mutta olen havaitsevani horjuntaa vihdoin oikeaan laintulkinnan suuntaan, kun kirjoitat: "Esineen kunnosta, arvosta, löytöpaikasta ja muista olosuhteista voidaan yrittää päätellä, milloin esine on katsottava hylätyksi."

JUURI NÄIN asia on. Mitään oletuksia ei pidä tehdä, vaan objektiivisista olosuhteista on pääteltävä, mikä on esineen status. Jos kyseessä on arvokas esine (kuten taulu) on todennäköistä ettei se ole hylätty vaan kuten totetat jo aiemmin esittämäni tulkinnan kanssa yhdenmukaisesti, että "aidot timantti- ja kultakorut, kultaharkot, arvokkaat kellot, lompakot, seteliniput tai henkilökortit tuskin ovat joutuneet roskikseen ilmeisen hylättyinä."

Muu kirjoittamasi onkin sitten tuuttua huttua, ettei sitä sen enempää ole aihetta kommnetoida.
Anonyymi kirjoitti:
Uskomatonta, että kaveri keskii omasta päästään laintulkintoja. Mutta trollauksesi tietenkin palkitsee!

Mutta olen havaitsevani horjuntaa vihdoin oikeaan laintulkinnan suuntaan, kun kirjoitat: "Esineen kunnosta, arvosta, löytöpaikasta ja muista olosuhteista voidaan yrittää päätellä, milloin esine on katsottava hylätyksi."

JUURI NÄIN asia on. Mitään oletuksia ei pidä tehdä, vaan objektiivisista olosuhteista on pääteltävä, mikä on esineen status. Jos kyseessä on arvokas esine (kuten taulu) on todennäköistä ettei se ole hylätty vaan kuten totetat jo aiemmin esittämäni tulkinnan kanssa yhdenmukaisesti, että "aidot timantti- ja kultakorut, kultaharkot, arvokkaat kellot, lompakot, seteliniput tai henkilökortit tuskin ovat joutuneet roskikseen ilmeisen hylättyinä."

Muu kirjoittamasi onkin sitten tuuttua huttua, ettei sitä sen enempää ole aihetta kommnetoida.
Tässä onkin hyvä kommentti, johon vänkääjä ei osannut edes vastata!
Anonyymi kirjoitti:
Tässä onkin hyvä kommentti, johon vänkääjä ei osannut edes vastata!
Kysymys:
Miten alkuperäinen omistaja osoittaa omistavansa taulun edelleen ja että ei ole tietoisesti hylännyt sitä roskikseen? Irtaimen pitkäaikainen hallinta lähtökohtaisesti osoittaa myös omistusoikeutta, ellei irtaimeen liity rikosta.

Taulun alkuperäinen omistaja ei avauksen tapauksessa ole edes tietoinen siitä, että taulu on nyt avauksen tekijän kellarissa ja hallinnassa. Ollut tuolla kellarissa jo kymmenen vuotta.

Vastaus:
Kollisiotilanteessa ainoa tapa on kanne käräjäoikeudessa.
Anonyymi kirjoitti:
Kysymys:
Miten alkuperäinen omistaja osoittaa omistavansa taulun edelleen ja että ei ole tietoisesti hylännyt sitä roskikseen? Irtaimen pitkäaikainen hallinta lähtökohtaisesti osoittaa myös omistusoikeutta, ellei irtaimeen liity rikosta.

Taulun alkuperäinen omistaja ei avauksen tapauksessa ole edes tietoinen siitä, että taulu on nyt avauksen tekijän kellarissa ja hallinnassa. Ollut tuolla kellarissa jo kymmenen vuotta.

Vastaus:
Kollisiotilanteessa ainoa tapa on kanne käräjäoikeudessa.
"Miten alkuperäinen omistaja osoittaa omistavansa taulun edelleen ja että ei ole tietoisesti hylännyt sitä roskikseen?"

Hän ilmoittaa, ettei ole sitä hylännyt.

"Irtaimen pitkäaikainen hallinta lähtökohtaisesti osoittaa myös omistusoikeutta,"

No huh huh! Omistusoikeus ei vanhennu. Mikään ajanjakso ei lakkauta omistusoikeutta irtaimeen.
+Lisää kommentti
Avaaja: "Omistanko sen (taulun)?"

Omistat, kuten omistat televisiosikin, mutta sinun tulee aina olla valmis näyttämään todeksi omistusoikeutesi. Lähes mikä tahansa omistajuus voidaan riitauttaa oikeudessa.

Sinulta voidaan ottaa taulu pois vain käräjäoikeuden päätöksellä.

Huttukauppias: "Jos kyseessä on arvokas esine (kuten taulu) on todennäköistä, ettei se ole hylätty."

Rumakin taulu voi olla arvokas. Suomalaiset heittävät jatkuvasti arvokasta design-tavaraa, lasitavaraa, tauluja, lamppuja ja huonekaluja roskiin, koska eivät itse pidä niistä.

Ei ole dyykkaajan tehtävä lähteä arvioimaan luopujan taidemakua, eikä ole dyykkaajan tehtävä arvioida myöskään luopujan tietämättömyyden astetta asiassa. Kuolinpesien ja muuttajien jäljiltä arvokasta tavaraa joutuu miljoonien edestä roskikseen vuosittain.

Jos dyykkaaja löytää roskiksesta irtaimen esineen, oletuksena on, että esine on hylätty ja ns. isännätön. Kahden, viiden ja kymmenen vuoden kuluessa kaikki mahdollinen löytötavaraa koskeva (kavallus)rikos on vanhentunut - ja riippumatta irtaimen arvosta.
Ilmoita
Kuka omistaa jätteet?

Jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä.

Roskiksessa oleva irtain, sen alkuperäisestä tai luopumishetken arvosta riippumatta, on joko kierrätettävää, hyödynnettävää tai hyötykäyttöön sopimatonta jätettä. Aine, esine tai irtain muuttuu jätteeksi hylkäyshetkellä. Se että esineestä tulee jätettä, ei poista aineen tai esineen haltijan omistusoikeutta. Lähtökohtaisesti jätteeksi muuttuneen tuotteen haltija omistaa esineen. Jätteen, sen arvosta huolimatta, omistaa sopimukseen perustuen joko taloyhtiö tai jätehuoltoyhtiö.

Jätehuollon sääntelyssä perustuslaillinen omaisuudensuojavaatimus on liitetty jätteen haltijan (omistajan) oikeuteen päättää jätteen hallintaoikeuden luovuttamisesta jätehuoltoa varten. Lainsäätäjä on asettanut jätteen omistajalle omistusoikeusrajoituksen eli sekä taloyhtiöllä että jätehuoltoyhtiöllä on laissa asetettu velvollisuus luopua omistusoikeudestaan jätteen keräämistä, kuljettamista, hyödyntämistä tai loppukäsittelyä varten. Perustuslain mukaista omistusoikeutta rajoitetaan ympäristön ja terveyden turvaamiseksi.
Ilmoita
"Taulun arvosta. Jos myyn sen ja sijoitan rahat muuhun kiinteään omaisuuteen. Verottaja voi laittaa selvityspyynnön millä rahalla olen hankkinut omaisuutta. "

Taulu ei ole "muuta kiinteää omaisuutta".

Kun myyt taulut, joudut (ehkä) maksamaan veroa. Tavanomaisen koti-irtaimiston luovutusvoitto on verovapaata, kun voitto on enintään 5 000 euroa vuodessa. Luovutusvoittoveron määrä on 30 (34) %. Tavanomaiseen koti-irtaimistoon eivät kuulu autot, veneet, arvokkaat korut, taide-esineet ja muu sijoitusomaisuus.

Hankintameno-olettama voidaan vähentää hankintamenon sijaan, jos se tuottaa edullisemman lopputuloksen verovelvolliselle. Hankintameno-olettama on 20 % myyntihinnasta, kun omaisuus on omistettu alle 10 vuotta. Olettama on 40 % myyntihinnasta, kun omaisuus on omistettu vähintään 10 vuotta.

Esineiden arvona käytetään niiden todellista, käytetyn tavaran arvoa, ei uuden vastaavan tavaran arvoa tai alkuperäistä hankintahintaa. Hinta-arviot eivät saa olla summittaisia tai perusteettomasti arvioituja. Siksi irtaimistoluettelossa on selvitettävä kunkin esineen laatu, hankintavuosi ja perusteltu nykyarvo.

Hankintapäiväksi merkitset löytöpäivän eli sen päivän, kun dyykkasit taulun roskiksesta.

Teet verottajalle ilmoituksen lomakkeella 9. Voit myös halutessasi hakea verottajalta ennakkoratkaisua ennen myyntiä.

https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/asuminen/asunnon_myynti/kotiirtaimiston_myynt/
Ilmoita
>>> Avaajalle neuvoksi, että arvokkaan talun kysymyksessä ollessa, se ei ole todennäköisesti hylätty, vaan se tulee löytötavarana lain mukaisesti toimittaa poliisille, ellei sen oikea omistaja ole tavoitettavissa. <<<

Näin kymmenen vuoden kuluttua roskiksesta vallattu tauluko?

Olipa huono ja täysin tarpeeton ehdotus.

Jos kansalainen löytää tavaraa, jota ei pidä ilmeisen hylättynä, pitää hänen toimia ilman aiheetonta viivytystä ja löydöstä on ilmoitettava omistajalle tai toimitettava löytötavara poliisille. Löytötavaralaki ei sovellu kymmenen vuotta henkilön hallussa olleeseen irtaimeen, ja toisaalta kaikki mahdollisen kavallus-, petos- tai vastaavat syyteoikeudet ovat jo vanhentuneet kymmenen vuoden hallinta-ajan kuluessa.

Poliisilla ja löytötavaralailla ei ole enää mitään tekemistä tämän asian kanssa. Mahdollista alkuperäistä omistajaa, joka olisi epähuomiossa ja erehdyksen vallassa menettänyt hallintansa tauluun, voi auttaa ainoastaan käräjäoikeus. Vain käräjillä nykyisen taulun omistajan (hallinta) oikeudet voidaan edes periaatteessa riitauttaa.
3 VASTAUSTA:
Mikä oli kinan lopputulos, oliko se jotakuinkin tämä jonka jo kirjoitin aikaisemmin: "Anonyymi

25.6.2019 15:37
Kannattaa aina lukea aloittajan selvitys, mutta tärkeintä on lukemansa ymmärtäminen.

Jätteiden luovutuspiste on jäteasema, ei siis taloyhtiön roskis, vaan se on jätteiden KERÄILYpiste johon asukkaat vievät jätteensä.

Roskiksesta löydetty/haltuunotettu esine ei ole kenenkään omaisuutta (keräilypisteeseen ei saa edes lain mukaan tuollaisia laittaa, koska sisältää maalia, riippuen siitä millä tekniikalla maalaus on tehty, eli öljymaalilla tehty taulu on siis ongelmajätettä ja jotkut maalit sisältää, ennen 80-lukua maalatut, myrkyksi luokiteltavia ainesosia), eli talteen ottaja on tehnyt hyvän työn.

Ei ole merkitystä sillä onko arvokas vaiko ei, ei talteenottaja voi sitä tietää, eikä myöskään sitä onko se joutunut sinne vahingossa vaiko ei, pitäisikö talteenottajan muka ensinnä selvittää kaikki asiat ennen kuin voi ottaa talteen???

Huomioithan sen seikan, että tuosta talteenotosta on jo 10 vuotta?

Aloittaja, pidä hyvänäsi vaan, ei sinun tarvitse kenellekkään mitään selittää".

Terveisin Lawetorder
Anonyymi kirjoitti:
Mikä oli kinan lopputulos, oliko se jotakuinkin tämä jonka jo kirjoitin aikaisemmin: "Anonyymi

25.6.2019 15:37
Kannattaa aina lukea aloittajan selvitys, mutta tärkeintä on lukemansa ymmärtäminen.

Jätteiden luovutuspiste on jäteasema, ei siis taloyhtiön roskis, vaan se on jätteiden KERÄILYpiste johon asukkaat vievät jätteensä.

Roskiksesta löydetty/haltuunotettu esine ei ole kenenkään omaisuutta (keräilypisteeseen ei saa edes lain mukaan tuollaisia laittaa, koska sisältää maalia, riippuen siitä millä tekniikalla maalaus on tehty, eli öljymaalilla tehty taulu on siis ongelmajätettä ja jotkut maalit sisältää, ennen 80-lukua maalatut, myrkyksi luokiteltavia ainesosia), eli talteen ottaja on tehnyt hyvän työn.

Ei ole merkitystä sillä onko arvokas vaiko ei, ei talteenottaja voi sitä tietää, eikä myöskään sitä onko se joutunut sinne vahingossa vaiko ei, pitäisikö talteenottajan muka ensinnä selvittää kaikki asiat ennen kuin voi ottaa talteen???

Huomioithan sen seikan, että tuosta talteenotosta on jo 10 vuotta?

Aloittaja, pidä hyvänäsi vaan, ei sinun tarvitse kenellekkään mitään selittää".

Terveisin Lawetorder
"Jätteiden luovutuspiste on jäteasema, ei siis taloyhtiön roskis, vaan se on jätteiden KERÄILYpiste johon asukkaat vievät jätteensä."

Jäte vaihtaa omistajaa jo luovutuksen yhteydessä eli roskiksessa, Sopimuksella voidaan sopia myös muuta, ellei itse laista muuta johdu. Tavaran, siis irtaimen, ottaminen (suljetusta tai lukittavasta) keräyslaatikosta on rikos. Vaikka jäte- tai jätehuoltoyhtiö omistaakin näennäisesti jätteen, jätteen omistajalle on laissa asetettu omistusoikeusrajoitus eli velvollisuus luopua omistusoikeudestaan jätteen keräämistä, kuljettamista, hyödyntämistä tai loppukäsittelyä varten.

Jäte on nykyisin enää harvoin "vain jätettä", vaan rahanarvoista tavaraa, joka kierrätetään, uusiokäytetään tai vaikkapa poltetaan energiaksi.

"Roskiksesta löydetty/haltuunotettu esine ei ole kenenkään omaisuutta."

Katso edellinen kohta.

"Ei ole merkitystä sillä onko arvokas vaiko ei, ei talteenottaja voi sitä tietää, eikä myöskään sitä onko se joutunut sinne vahingossa vaiko ei, pitäisikö talteenottajan muka ensinnä selvittää kaikki asiat ennen kuin voi ottaa talteen."

Tämä pitää paikkansa ja ei pidä paikkaansa. On selvää, että lähtökohtaisesti roskiksessa oleva irtain on hylättyä ja isännätöntä edellä kuvatuin rajoittein. Löytötavaralaki ei kuitenkaan erittele sitä, mistä esine tai irtain löydetään eli roksis voi sisältää löytötavaraa. Löytötavaralaki toteaa täysin yksiselitteisesti, että laki ei koske esinettä, jonka omistaja on ILMEISESTI hylännyt. Esineen kunnosta, arvosta, löytöpaikasta ja muista olosuhteista voidaan yrittää päätellä, milloin esine on katsottava hylätyksi. Hylätyt esineet saa niiden löytäjä pitää.

Yleensä ei ole dyykkaajan tehtävä lähteä arvioimaan vaikkapa luopujan taidemakua, eikä ole dyykkaajan tehtävä arvioida myöskään luopujan tietämättömyyden astetta asiassa. Kuolinpesien ja muuttajien jäljiltä arvokasta - mutta tietoisesti hylättyä - tavaraa päätyy miljoonien edestä roskikseen vuosittain.

Jos kansalainen löytää tavaraa, jota ei pidä ilmeisen hylättynä, pitää hänen toimia ilman aiheetonta viivytystä ja löydöstä on ilmoitettava omistajalle tai toimitettava löytötavara poliisille.

"Huomioithan sen seikan, että tuosta talteenotosta on jo 10 vuotta?"

Löytötavaralaki ei varmuudella sovellu kymmenen vuotta henkilön hallussa olleeseen irtaimeen, ja toisaalta kaikki mahdollisen kavallus-, petos- tai vastaavat syyteoikeudet vanhentuvat kahden, viiden ja kymmenen vuoden hallinta-ajan kuluessa.

"Aloittaja, pidä hyvänäsi vaan, ei sinun tarvitse kenellekkään mitään selittää".

Tämä pitää täysin paikkansa.

Eräs toistaitoinen kirjoittaja on kertonut, että taulu pitää toimittaa poliisille, joka väite ei pidä lainkaan paikkaansa. Tuo anonyymi ajaa takaa törkeää kavallusta, jonka syytteen vanhentumisaika on kymmenen vuotta. Törkeä kavallus roskiksesta löydetylle irtaimelle on avauksen tapauksessa täysi mahdottomuus.

Jos olisikin niin, että alkuperäinen omistaja (tai myötäpuolensa) olisi erehdyksessä pannut taulun roskikseen, hänen oikeutensa voidaan kollisiotilanteessa todeta vain käynnistämällä riita-asiassa kanne tai saannonmoite käräjäoikeudessa. Tämä koskee kaikkea mahdollista omistamista, johon ei liity oletettua rikosta.

Nykyinen kymmenen vuoden hallintaan perustuva oletus taulun omistusoikeudesta voidaan riitauttaa vain käräjäoikeudessa.
Anonyymi kirjoitti:
"Jätteiden luovutuspiste on jäteasema, ei siis taloyhtiön roskis, vaan se on jätteiden KERÄILYpiste johon asukkaat vievät jätteensä."

Jäte vaihtaa omistajaa jo luovutuksen yhteydessä eli roskiksessa, Sopimuksella voidaan sopia myös muuta, ellei itse laista muuta johdu. Tavaran, siis irtaimen, ottaminen (suljetusta tai lukittavasta) keräyslaatikosta on rikos. Vaikka jäte- tai jätehuoltoyhtiö omistaakin näennäisesti jätteen, jätteen omistajalle on laissa asetettu omistusoikeusrajoitus eli velvollisuus luopua omistusoikeudestaan jätteen keräämistä, kuljettamista, hyödyntämistä tai loppukäsittelyä varten.

Jäte on nykyisin enää harvoin "vain jätettä", vaan rahanarvoista tavaraa, joka kierrätetään, uusiokäytetään tai vaikkapa poltetaan energiaksi.

"Roskiksesta löydetty/haltuunotettu esine ei ole kenenkään omaisuutta."

Katso edellinen kohta.

"Ei ole merkitystä sillä onko arvokas vaiko ei, ei talteenottaja voi sitä tietää, eikä myöskään sitä onko se joutunut sinne vahingossa vaiko ei, pitäisikö talteenottajan muka ensinnä selvittää kaikki asiat ennen kuin voi ottaa talteen."

Tämä pitää paikkansa ja ei pidä paikkaansa. On selvää, että lähtökohtaisesti roskiksessa oleva irtain on hylättyä ja isännätöntä edellä kuvatuin rajoittein. Löytötavaralaki ei kuitenkaan erittele sitä, mistä esine tai irtain löydetään eli roksis voi sisältää löytötavaraa. Löytötavaralaki toteaa täysin yksiselitteisesti, että laki ei koske esinettä, jonka omistaja on ILMEISESTI hylännyt. Esineen kunnosta, arvosta, löytöpaikasta ja muista olosuhteista voidaan yrittää päätellä, milloin esine on katsottava hylätyksi. Hylätyt esineet saa niiden löytäjä pitää.

Yleensä ei ole dyykkaajan tehtävä lähteä arvioimaan vaikkapa luopujan taidemakua, eikä ole dyykkaajan tehtävä arvioida myöskään luopujan tietämättömyyden astetta asiassa. Kuolinpesien ja muuttajien jäljiltä arvokasta - mutta tietoisesti hylättyä - tavaraa päätyy miljoonien edestä roskikseen vuosittain.

Jos kansalainen löytää tavaraa, jota ei pidä ilmeisen hylättynä, pitää hänen toimia ilman aiheetonta viivytystä ja löydöstä on ilmoitettava omistajalle tai toimitettava löytötavara poliisille.

"Huomioithan sen seikan, että tuosta talteenotosta on jo 10 vuotta?"

Löytötavaralaki ei varmuudella sovellu kymmenen vuotta henkilön hallussa olleeseen irtaimeen, ja toisaalta kaikki mahdollisen kavallus-, petos- tai vastaavat syyteoikeudet vanhentuvat kahden, viiden ja kymmenen vuoden hallinta-ajan kuluessa.

"Aloittaja, pidä hyvänäsi vaan, ei sinun tarvitse kenellekkään mitään selittää".

Tämä pitää täysin paikkansa.

Eräs toistaitoinen kirjoittaja on kertonut, että taulu pitää toimittaa poliisille, joka väite ei pidä lainkaan paikkaansa. Tuo anonyymi ajaa takaa törkeää kavallusta, jonka syytteen vanhentumisaika on kymmenen vuotta. Törkeä kavallus roskiksesta löydetylle irtaimelle on avauksen tapauksessa täysi mahdottomuus.

Jos olisikin niin, että alkuperäinen omistaja (tai myötäpuolensa) olisi erehdyksessä pannut taulun roskikseen, hänen oikeutensa voidaan kollisiotilanteessa todeta vain käynnistämällä riita-asiassa kanne tai saannonmoite käräjäoikeudessa. Tämä koskee kaikkea mahdollista omistamista, johon ei liity oletettua rikosta.

Nykyinen kymmenen vuoden hallintaan perustuva oletus taulun omistusoikeudesta voidaan riitauttaa vain käräjäoikeudessa.
Kohtalaisen hyvin päätelty, mutta menee väärin omistusoikeuden kohdalla, koska esine ei voi hallita esinettä ja omistus perustuu esineen hallintaan, eli hallinta on siis fyysistä, että myöskin realistista eli omistaja on aina se kenen hallussa esine on.

Roskis ei ole oikeustoimikelpoinen eikä voi hallita omaisuutta, jos roskiksen omistaja ottaa esineen vastaan fyysisesti, nii tällöin esineen omistuskin siirtyy.

Se että roskikseen laitetaan jotain, ei siirrä omistusoikeutta, vaikka joku omistaa roskiksen, niin se ei ole fyysistä haltuunottoa.

Se jos roskis on lukittu, niin on ainoastaan laiton tunkeutuminen julkisessa paikkaa olevaan tilaan, eli se ei ole edes yksityinen tila.

Tiedän itse koska olin syytettynä muka varastamisesta seri-pisteestä, ja kävin siellä myöhemminkin, syyte varkaudesta kaatui.

Täällä suomessa alkaa oleen kohta 100% lait päin persettä ja niillähän tienaavat vain lakihenkilöt, ( tasa-arvoinen nimike).
+Lisää kommentti
"Kuka omistaa jätteet? Jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä."

Omistaja hylkää esineen, kun hän poistaa sen käytöstä. Itse en ole ainakaan tehnyt mitään jätteen kierrätyssopimusta kenenkään kanssa. Taloyhtiö ei voi puolestani tehdä sellaista sopimusta. Ts. jätteet ovat niiden kierrätys- tai hyödyntämiskelpoisuudesta huolimatta hylättyjä esineitä ja siten niiden omistusoikeus ei kuulu kenellekään.

"Roskiksessa oleva irtain, sen alkuperäisestä tai luopumishetken arvosta riippumatta, on joko kierrätettävää, hyödynnettävää tai hyötykäyttöön sopimatonta jätettä. Aine, esine tai irtain muuttuu jätteeksi hylkäyshetkellä. Se että esineestä tulee jätettä, ei poista aineen tai esineen haltijan omistusoikeutta."

Tässä kirjoittaja on risitiitainen, koska hylätessäään omistaja menettää omistuoikeutensa siihen. Jäte on siis isännätöntä, ellei muuta ole sovittu.

"Jätehuollon sääntelyssä perustuslaillinen omaisuudensuojavaatimus on liitetty jätteen haltijan (omistajan) oikeuteen päättää jätteen hallintaoikeuden luovuttamisesta jätehuoltoa varten."

Asukkailla on jätelain mukainen velvollisuus hoitaa jätteen käsittely etusijajärjestyksen mukaisesti (ks. jätelaki 8 §: "ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä." Tämän mukaisesti jäte luovutetaan keräyspisteeseen edelleen kuljettavaksi jätteen jatkokäsittelyä varten.

"Lainsäätäjä on asettanut jätteen omistajalle omistusoikeusrajoituksen eli sekä taloyhtiöllä että jätehuoltoyhtiöllä on laissa asetettu velvollisuus luopua omistusoikeudestaan jätteen keräämistä, kuljettamista, hyödyntämistä tai loppukäsittelyä varten. Perustuslain mukaista omistusoikeutta rajoitetaan ympäristön ja terveyden turvaamiseksi."

Jätelaissa ei säädetä mitään jätteen omistusoikeudesta, eikä jätteen omistusoikedesta ole mitään velvollisuutta luopua. Kirjoittaja keksii jälleen omia "lakejaan", joita ei ole olemassakaan.

Omistusoikeus siirtyy siinä vaiheessa, kun isännötön jäte luovutetaan lopulliselle käsittelijälle, joka valtaa sen ja saa siihen omistusoikeuden. Tällaisia jätteen käsittelypaikkoja ovat kaatopaikat tms. laitokset.
1 VASTAUS:
Näin se onkin, paitsi että syyte kaatui varkaudesta oikeudessa, kyseinen päätös on lainvoimainen.

Siitäkin voisi päätellä sen, ettei edes jäteasema taikka seri-piste edes omista sinne tuotua, koska esitin perusteet, ettei omistusoikeus siirry heille, tästä on kyllä aikaa, että laki saattaa olla muuttunut, koska puhutaan haltuunottajasta.

Löytötavarahan on asia erikseen, paitsi alle 100€ esine on löytäjän oma.

Eli hyvät ihmiset, ottakaa talteen kaikki mahdollinen, koska talteenottamattomuus rasittaa ilmastoa, koska kaikki pitää eritellä, polttaa tai tuhota mekaanisesti.
+Lisää kommentti
"Löytötavaralaki ei varmuudella sovellu kymmenen vuotta henkilön hallussa olleeseen irtaimeen"

Et ilmoittanut mitään laillista perustetta, miksi löytötavaralaki ei soveltuisi ajan kulumisen vuoksi esineeseen, jota ei voida pitää ilmeisen hylättynä. Syykin on selvä, koska mitään sellaista ajan kulumiseen perustuvaa perustetta ei ole olemassa.

Avaajan tilannetta koskee löytötavaralaki, jollei kysymys ole isännöttömäksi jääneestä hylätystä esineestä, jonka hän saa pitää omanaan.
1 VASTAUS:
Hienosti ja ymmärrettävästi osaat kirjoittaa, mutta olen tässä miettinyt pääni puhki, että jo löydän tienvarsiluiskasta von wrightin taulun, niin uskoisin sen tippuneen muuttokuormasta ja tällöin se on löytötavara.

Kun taas löydän roskista vaikkapa arabian piippuleimaisen maitokannun tai kopioksi luulemani Edelfeltin tai Nelimarkan latomeren, niin uskon niitä hylätyksi eli isännöttömiksi ja otan ne haltuun, niin tällöin olen niiden omistaja.

Erittäin yksinkertaista.

Tästä aiheesta on turha jatkaa, jokaisella on oma näkökantansa.
+Lisää kommentti
Plokkasin yks joulupyhä aidon käsinsolmitun maton viedessäni jätteitä takapihalle. Siinä oli vielä hintalappu n. 2500:- e. Oli tyhjässä laatikossa vain se. Myin sen kirpparilla jotain n. 100:- kummitelemasta pois hyvillä mielin.
Ilmoita
Dyykkaaminen ei ole lähtökohtaisesti rikos, jos roskikselle on vapaa pääsy tai avaimet. Roskiksesta dyykkaamiseen löytötavaralaki sopii usein huonosti tai ei lainkaan.

Löytötavaralain mukaan löytäjän on ilmoitettava viipymättä löydöstään esineen omistajalle tai toimitettava esine poliisille. Kymmenen vuoden kuluttua ei ole viipymättä. Löytötavaralaki ei koske esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt.

Jos löytäjä jättää noudattamatta, mitä löytötavaran ilmoittamisesta tai toimittamisesta on säädetty, tai jos hän salaa löytötavaran, kun omistaja tai muu oikeutettu sitä tiedustelee, taikka jos hän sen anastaa ilman laillista oikeutta, hän menettää kaikki löytöön perustuvat oikeutensa. Tämä lain kohta ei ole aikaan sidottu, eli oikeutta löytöön ei muodostu, vaikka syyteoikeus löytötavaran anastamiseen olisikin vanhentunut.

Lähtökohtaisesti jäte vaihtaa omistajaa jo luovutuksen yhteydessä eli fyysisesti kun irtain tiputetaan roskikseen. Luopuja tuskin on ajatellut siirtää omistusoikeutta jollekin tietylle taholle, mutta taloyhtiön ja jätehuoltoyrityksen välisellä sopimuksella voidaan sopia myös muuta, ellei itse laista muuta johdu. Tavaran, siis irtaimen, ottaminen (suljetusta tai lukittavasta) keräyslaatikosta on rikos. Vaikka jäte- tai jätehuoltoyhtiö omistaakin näennäisesti jätteen, jätteen omistajalle on laissa asetettu omistusoikeusrajoitus eli velvollisuus luopua omistusoikeudestaan jätteen keräämistä, kuljettamista, hyödyntämistä tai loppukäsittelyä varten.

Löytötavaran kunnosta, arvosta, löytöpaikasta ja muista olosuhteista voidaan yrittää päätellä, milloin esine on katsottava hylätyksi. Hylätyt esineet saa niiden löytäjä pitää. Suomalaiset heittävät jatkuvasti pois arvokastakin design-tavaraa, koska eivät itse pidä niistä. Ei kuitenkaan ole dyykkaajan tehtävä lähteä arvoimaan luopujan taidemakua, eikä ole dyykkaajan tehtävä arvioida luopujan tietämättömyyden astetta asiassa. Kuolinpesien ja muuttajien jäljiltä arvokasta tavaraa joutuu miljoonien edestä roskikseen vuosittain kenenkään kaipaamatta.

Kyse on siis siitä, onko omistaja ilmeisesti hylännyt taulun. Avauksesta ei ole mistään pääteltävissä, että alkuperäinen omistaja ei olisi ilmeisesti hylännyt taulua tai että jostakin olisi pääteltävissä, että taulu olisi löytöhetkellään ollut poikkeuksellisen arvokas ja roskiksessa erehdyksessä.

Ruma ja arvokas taulu voi olla roskiksessa erehdyksessä. Kaunis ja arvoton taulu voi olla roskiksessa tarkoituksella ja hylättynä.
2 VASTAUSTA:
Roskiksista löytyy usein sekä Suomessa että ulkomailla arvoesineitä varkauden seurauksena. Silloin löytäjä voi syyllistyä kätkemisrikoskeen, jos vaikkapa pitäisi roskiksesta löydetyn aidon Stradivariuksen sellon.

Avaajalle kysymykset: oletko rehellinen ihminen ja tunnistitko jo löytöhetkellä taulun kohtalaisen arvokkaaksi ja miksi veit sen kellariin, etkä arvotauluna olohuoneen seinälle?

Jos olet rikkonut tarkoituksellisesti löytötavaralakia, omistusoikeus ei siirry sinulle vaikka sinulla olisikin ollut taulun hallinta jo kymmenen vuotta.

Voit testata onneasi myymällä taulun, mitään rangaistusta et siitä kuitenkaan tule saamaan.
"Roskalava Helsinki-ryhmään kuuluu Facebookissa jo yli 20 tuhatta kaupunkilaista."

"Tällä viikolla Kansallisooppera heitti roskalavalle tuolit, jotka oli suunnitellut Yrjö Kukkapuro. Viime vuonna verohallinto heitti roskalavalle Alvar Aallon suunnittelemia tuoleja."

-Lähtökohta on se, että roskalavalle heitetty tavara on roskaa, hylättyä jätettä. Mikäli lava sijaitsee kaupungin julkisella alueella, sieltä voi hakea tavaraa kuka tahansa. Suljetulle sisäpihalle ei ole pääsyä eli sinne ei kannata luvatta mennä, sanoo Kiinteistöliiton lakimies Maria Kulomäki.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/roskalavalta-voi-tehda-arvokkaita-loytoja-ilmaista-aaltoa-ja-tapiovaaraa/5120192

Tänään tonnin arvoisia, kymmenen vuoden päästä kymppitonnin.
+Lisää kommentti
"Löytötavaralain mukaan löytäjän on ilmoitettava viipymättä löydöstään esineen omistajalle tai toimitettava esine poliisille. Kymmenen vuoden kuluttua ei ole viipymättä."

Jep. Mutta kysymys oli, millä perusteella omistusoikeus olisi lakannut ajan kulumisen myötä? Alkuperäinen omistaja omistaa edelleen taulun, jollei ole sitä hylännyt. Omistusoikeus ei vanhennu ajan kulumisen myötä!!
1 VASTAUS:
Miten alkuperäinen omistaja osoittaa omistavansa taulun edelleen? Hänellähän ei ole edes tiedossa, että taulu on jonkun muun hallinnassa.
+Lisää kommentti
Avaajan ongelmaa voidaan lähestyä joko oikeusteoreettisesti tai käytännönläheisesti.

Jos arvokas taulu olisi joutunut erehdyksessä taloyhtiön roskikseen, itse olisin tehnyt kaikkeni, jotta saisin taulun takaisin itselleni. Ellen ole mitään tehnyt taulun takaisin saadakseni, olen passiivisuudessani sekä käytännössä että teoriassa hylännyt taulun.

Voimme sulkea taloyhtiön ja jätehuoltoyhtiön pois taulun omistajista.

Lain mukaan

1) yhtäältä, jos alkuperäinen omistaja on ilmeisesti hylännyt taulun, löytäjä saa pitää sen;
2) toisaalta, jos löytäjä jättää noudattamatta, mitä löytötavaran ilmoittamisesta tai toimittamisesta on säädetty, ja hän anastaa taulun ilman laillista oikeutta, hän menettää kaikki löytöön perustuvat oikeutensa (ilman mainintaa aikarajoituksista);
3) viimeksi, onko nykyinen haltija voinut taulun kunnosta, arvosta, löytöpaikasta tai joistakin muista olosuhteista päätellä, että taulu on katsottava hylätyksi.

On tiedossa, että roskiin heitetty tavara on lähtökohtaisesti hylättyä jätettä, mutta jäljelle jää edelleen erehdyksen mahdollisuus. Ehkäpä alkuperäinen omistaja on ilmoittanut erehdyksestään taloyhtiön ilmoitustaululla, paikallisessa lehdessä, löytötavaratoimistossa jonka lisäksi hän heti huomatessaan erehdyksen, penkoi taloyhtiön roskiksen läpi.

Jotta nykyinen haltija menettäisi oikeutensa tauluun, tulisi voida osoittaa, että hän on rikkonut lakia ja anastanut löytötavaraa. Tiukasti lakia tulkiten, vaikka kaikki mahdolliset rikokset tauluun liittyen olisivat jo vanhentuneet, hän menettää oikeutensa tauluun, ellei hän ole noudattanut löytötavaralakia ja on anastanut taulun oikeudetta.

Tilanne kymmenen vuotta sitten on jäänyt taulun ottajan omaan harkintaan. Onko ottajalla ollut laillinen oikeus ottaa taulu taloyhtiön roskiksesta, onko ottaja anastanut taulun ja olisiko ottajan noudattaa löytötavaralakia? Taulu saattoi olla arvoton silloin mutta arvokas nyt.

Mikäli esine ei ole kenenkään omistuksessa, valtaamalla se voidaan saada alkuperäissaanto. Taulun vieminen poliisille ei ratkaise tilannetta, sillä mikään laki ei enää kymmenen vuoden kuluttua velvoita tähän. Voitaneen sanoa, että nykyinen haltija on myös todennäköinen omistaja, mutta omistajuus voidaan alkuperäisen omistajan puolesta riitauttaa.
3 VASTAUSTA:
"Voitaneen sanoa, että nykyinen haltija on myös todennäköinen omistaja, mutta omistajuus voidaan alkuperäisen omistajan puolesta riitauttaa."

Valtaushetkellä omistajaa ei ole voitu osoittaa, joten dyykkaaja lienee kuvitellut saaneensa esineeseen alkuperäisen saannon, paikkahan kuitenkin oli taloyhtiön roskis, ei tuulikaappi tai porraskäytävä.

Olettama on, että omistus kuuluu vain yhdelle taholle kerrallaan. Omistajuus ei nyt vaadi taulun nykyiseltä haltijalta mitään toimenpiteitä. Sen sijaan, jos alkuperäinen omistaja haluaisi vedota erehdykseen ja ettei ole hylännyt taulua, hänen tulee käynnistää kanne käräjäoikeudessa.

Ilman erillisiä toimenpiteitä taulun nykyinen haltija on myös taulun ainoa omistaja. Vänkääjä ei osaa tuohon mitään lisätä.
"Roskiin heitetty tavara on lähtökohtaisesti hylättyä jätettä, mutta jäljelle jää edelleen erehdyksen mahdollisuus. Ehkäpä alkuperäinen omistaja on ilmoittanut erehdyksestään taloyhtiön ilmoitustaululla, paikallisessa lehdessä, löytötavaratoimistossa jonka lisäksi hän heti huomatessaan erehdyksen, penkoi taloyhtiön roskiksen läpi."

Löytötavaralle on yhtäaikaisesti voimassa kaksi määritelmää: tavara on kadotettu ja tavara on löydetty. Se, että alkuperäinen omistaja tulisi katumapäälle, kun saa kuulla tavaran oikean hinnan, ei tee jo kertaalleen "hylatystä" tavarasta "kadotettua" tavaraa ja siten löytötavaraa. Jonkun pitää siis osata kaivata tavaraa, jotta siitä voisi muodostua löytötavaraa.
Anonyymi kirjoitti:
"Voitaneen sanoa, että nykyinen haltija on myös todennäköinen omistaja, mutta omistajuus voidaan alkuperäisen omistajan puolesta riitauttaa."

Valtaushetkellä omistajaa ei ole voitu osoittaa, joten dyykkaaja lienee kuvitellut saaneensa esineeseen alkuperäisen saannon, paikkahan kuitenkin oli taloyhtiön roskis, ei tuulikaappi tai porraskäytävä.

Olettama on, että omistus kuuluu vain yhdelle taholle kerrallaan. Omistajuus ei nyt vaadi taulun nykyiseltä haltijalta mitään toimenpiteitä. Sen sijaan, jos alkuperäinen omistaja haluaisi vedota erehdykseen ja ettei ole hylännyt taulua, hänen tulee käynnistää kanne käräjäoikeudessa.

Ilman erillisiä toimenpiteitä taulun nykyinen haltija on myös taulun ainoa omistaja. Vänkääjä ei osaa tuohon mitään lisätä.
"Olettama on, että omistus kuuluu vain yhdelle taholle kerrallaan. Omistajuus ei nyt vaadi taulun nykyiseltä haltijalta mitään toimenpiteitä. Sen sijaan, jos alkuperäinen omistaja haluaisi vedota erehdykseen ja ettei ole hylännyt taulua, hänen tulee käynnistää kanne käräjäoikeudessa."

Omistajuus ei ole voinut siirytä millään keinolla taulun nykyiselle haltijalle, jos edellinen omistaja ei ole sitä hylännyt. Mitään kanteita ei tämä asia vaadi. Oikeudessa käsitellään riita-asioita ja oikeudenkäynti on tarpeen, jos osapuolet ovat erimieltä asioista. Mikään ei viittaa siihen, että nykyinen haltija olisi riitelemässä asiasta.

"Ilman erillisiä toimenpiteitä taulun nykyinen haltija on myös taulun ainoa omistaja."

Ei. Omistusoikeus ei noin vain muutu mihinkään, vaan alkuperäinen omistaja pysyy omistajana, koska omistusoikeus ei vanhennu ajan kulumisen myötä.
+Lisää kommentti
>>> Mikä oli kinan lopputulos, oliko se jotakuinkin tämä jonka jo kirjoitin aikaisemmin. <<<

Tapaus ei ole periaatteessa ihan helppo, eikä löytötavaralaki tai pakkokeinolaki sovellu taulun tapaukseen sellaisenaan.

Löytäjä saa pitää taulun, jos se on ilmeisesti hylätty. Lähtökohta on se, että roskikseen heitetty tavara on roskaa, hylättyä jätettä. Jos taulu on hyvin arvokas, on teoreettisesti mahdollista, että taulu on joutunut taloyhtiön roskikseen erehdyksessä. Tuskin on, mutta se on mahdollista.

Esineen hallinta on suojattu, vaikka hallinta olisikin laiton. Esineen alkuperäinen omistaja ei voi ottaa esinettä takaisin, vaikka haluaisikin, jos se on toisen hallussa. Tällaisessa tilanteessa alkuperäisen omistajan on nostettava tuomioistuimessa kanne esineen hallinnan palauttamiseksi itselleen. Nyt alkuperäinen omistaja tuskin on edes tietoinen siitä, että taulu on ollut kymmenen vuotta löytäjänsä hallinnassa kellarissa.

Ongelma syntyy siitä, että taulun pitkäaikaisella haltijalla ei ole mitään todistetta, mikä osoittaisi hänen omistusoikeutensa pois lukien taulun pitkäaikainen hallinta. Jos haltija kertoo omistavansa taulun, hän saattaa syyllistyä petokseen, sillä alkuperäinen omistusoikeus ei vanhene, vaikka törkeäkin kavallus vanhenee kymmenessä vuodessa. Petoksen tekohetki on se hetki, kun löytäjä (haltija) luovuttaa eli myy, lahjoittaa tai vaihtaa taulun kolmannelle ilman todellista omistusoikeutta.

(1) Löytäjä vetoaa siihen, että on löytänyt ilmeisesti hylätyn ja hylättynä pitämänsä taulun roskiksesta kymmenen vuotta sitten. Luovutuksen saaja (ilmeinen ostaja) joko uskoo tämän tai ei usko.

(2) Helppoa olisi kirjoittaa taulusta kuitti, jossa taulu on luovutettu nykyiselle haltijalle sovitulla summalla. Tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, ja löytäjä saattaa syyllistyä petokseen.

(3) Taulun haltija muuntaa jälleen totuutta, toimittaa taulun löytötavarana poliisille ja kertoo löytäneensä taulun roskiksesta juuri äsken. Haltija saa poliisilta haltuunsa lomakkeen (kuitin), jossa taulu todetaan löytötavaraksi ja kolmen kuukauden kuluttua, ellei alkuperäinen omistaja ilmaannu, haltija saa omistusoikeuden. Samalla hän saa virallisen dokumentin omistuksestaan.

(4) Kun törkeän kavalluksen kymmenen vuoden raja on mennyt umpeen ja syyteoikeus on vanhentunut, löytäjä toimittaa taulun poliisille ja kertoo asian juuri kuten se on. Poliisi takavarikoi taulun pakkokeinolakiin ja mahdolliseen rikokseen vedoten. Poliisi suorittaa esitutkinnan, etsii mahdollista oikeaa omistajaa ja ellei sellaista löydy, julkaisee virallisen esinekuulutuksen. Jos kukaan ei vaadi takavarikon kohdetta itselleen kuuden kuukauden kuluessa kuuluttamisesta, esine siirtyy esineen löytäjälle laissa säädetyllä tavalla. Löytäjä saa virallisen dokumentin omistuksestaan.

Taulun haltija voi myös itse keksiä paremman vaihtoehdon. Ihmeellistä asiassa on se, miksi arvokas taulu on piilossa kellarissa eikä olohuoneen seinällä.
5 VASTAUSTA:
Kohta 3:
Jos taulun haltija esittää vääriä tietoja poliisille, hän syyllistyy petokseen.

Kohta 4:
Kun taulun haltija vasta 10 v kuluuttua noudattaa löytötavaralakia ja toimittaa taulun poliisille hän ei silloinkaan tule taulun omistajaksi, koska ei ole noudattanut po. lain 4 § säännöstä ilmoittaa viipymättä asiasta. Taulu julistetaan valtiolle mnetetyksi, ellei sen omistaja ilmaannu 3 kk kuluessa.
Anonyymi kirjoitti:
Kohta 3:
Jos taulun haltija esittää vääriä tietoja poliisille, hän syyllistyy petokseen.

Kohta 4:
Kun taulun haltija vasta 10 v kuluuttua noudattaa löytötavaralakia ja toimittaa taulun poliisille hän ei silloinkaan tule taulun omistajaksi, koska ei ole noudattanut po. lain 4 § säännöstä ilmoittaa viipymättä asiasta. Taulu julistetaan valtiolle mnetetyksi, ellei sen omistaja ilmaannu 3 kk kuluessa.
Eräillä on erikoinen ja jatkuva tapa etsiä lisää ja lisää seikkoja, joilla löytötavaroiden etsijät ja kerääjät saadaan syyllistettyä. Tavaroiden kierrätys on hyödyllistä.

"Jos taulun haltija esittää vääriä tietoja poliisille, hän syyllistyy petokseen."

Totaalisen väärä lain tulkinta, tuo ei täytä petoksen tunnusmerkkejä. Poliisille ei aiheudu vahinkoa väärän tiedon antamisesta. Jos jollekin on aiheutunut vahinkoa, vahinko on aiheutunut jo kymmenen vuotta sitten, ja rikos on sitä kautta vanhentunut.

Jos löytäjä luovuttaa taulun kolmannelle omanaan, hän saattaa syyllistyä petokseen edellyttäen, että taulua ei ole hylätty. Petoksen toteen näyttäminen olisi kuitenkin roskis-tavaralle käytännössä mahdotonta.

"Kun taulun haltija vasta 10 v kuluuttua noudattaa löytötavaralakia."

Löytäjä ei noudata eikä ole noudattanut löytötavaralakia, ainoastaan vie taulun poliisille. Poliisi käynnistää halutessaan esitutkinnan esitutkintalain pohjalta.

"Taulu julistetaan valtiolle mnetetyksi, ellei sen omistaja ilmaannu 3 kk kuluessa."

Ei julisteta, ellei ole rikosta, vaan jos löytäjä vaatii löytäjän oikeuttaan tauluun, se oikeus myös hänelle myönnetään. Oikeus löytöön ei vanhene.
Anonyymi kirjoitti:
Eräillä on erikoinen ja jatkuva tapa etsiä lisää ja lisää seikkoja, joilla löytötavaroiden etsijät ja kerääjät saadaan syyllistettyä. Tavaroiden kierrätys on hyödyllistä.

"Jos taulun haltija esittää vääriä tietoja poliisille, hän syyllistyy petokseen."

Totaalisen väärä lain tulkinta, tuo ei täytä petoksen tunnusmerkkejä. Poliisille ei aiheudu vahinkoa väärän tiedon antamisesta. Jos jollekin on aiheutunut vahinkoa, vahinko on aiheutunut jo kymmenen vuotta sitten, ja rikos on sitä kautta vanhentunut.

Jos löytäjä luovuttaa taulun kolmannelle omanaan, hän saattaa syyllistyä petokseen edellyttäen, että taulua ei ole hylätty. Petoksen toteen näyttäminen olisi kuitenkin roskis-tavaralle käytännössä mahdotonta.

"Kun taulun haltija vasta 10 v kuluuttua noudattaa löytötavaralakia."

Löytäjä ei noudata eikä ole noudattanut löytötavaralakia, ainoastaan vie taulun poliisille. Poliisi käynnistää halutessaan esitutkinnan esitutkintalain pohjalta.

"Taulu julistetaan valtiolle mnetetyksi, ellei sen omistaja ilmaannu 3 kk kuluessa."

Ei julisteta, ellei ole rikosta, vaan jos löytäjä vaatii löytäjän oikeuttaan tauluun, se oikeus myös hänelle myönnetään. Oikeus löytöön ei vanhene.
Oikeus löytöön ei vanhene, jos toimii määräajassa, joka olisi kohdassa (4) kolme kuukautta. Kuulutuksesta siis 6 + 3 kuukautta.
Anonyymi kirjoitti:
Eräillä on erikoinen ja jatkuva tapa etsiä lisää ja lisää seikkoja, joilla löytötavaroiden etsijät ja kerääjät saadaan syyllistettyä. Tavaroiden kierrätys on hyödyllistä.

"Jos taulun haltija esittää vääriä tietoja poliisille, hän syyllistyy petokseen."

Totaalisen väärä lain tulkinta, tuo ei täytä petoksen tunnusmerkkejä. Poliisille ei aiheudu vahinkoa väärän tiedon antamisesta. Jos jollekin on aiheutunut vahinkoa, vahinko on aiheutunut jo kymmenen vuotta sitten, ja rikos on sitä kautta vanhentunut.

Jos löytäjä luovuttaa taulun kolmannelle omanaan, hän saattaa syyllistyä petokseen edellyttäen, että taulua ei ole hylätty. Petoksen toteen näyttäminen olisi kuitenkin roskis-tavaralle käytännössä mahdotonta.

"Kun taulun haltija vasta 10 v kuluuttua noudattaa löytötavaralakia."

Löytäjä ei noudata eikä ole noudattanut löytötavaralakia, ainoastaan vie taulun poliisille. Poliisi käynnistää halutessaan esitutkinnan esitutkintalain pohjalta.

"Taulu julistetaan valtiolle mnetetyksi, ellei sen omistaja ilmaannu 3 kk kuluessa."

Ei julisteta, ellei ole rikosta, vaan jos löytäjä vaatii löytäjän oikeuttaan tauluun, se oikeus myös hänelle myönnetään. Oikeus löytöön ei vanhene.
"Totaalisen väärä lain tulkinta, tuo ei täytä petoksen tunnusmerkkejä. Poliisille ei aiheudu vahinkoa väärän tiedon antamisesta."

Niin sinun tulkintasi. Petos ei edellytä, että sille jolle annetaan erehdyttävää tietoa ainoastaan tulisi vahinkoa.

"Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai ------> sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä <------ , on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Jos poliisi määrää löytäjälle omistusoikeuden saatuaan tältä väärien tietoja, on löytäjä syyllistynyt petokseen.

"Jos jollekin on aiheutunut vahinkoa, vahinko on aiheutunut jo kymmenen vuotta sitten, ja rikos on sitä kautta vanhentunut."

Väärin tämäkin. Kun löytäjä harhaanjohtaa poliisia ja saa löytöön omistusoikeuden, vahinko aiheutuu silloin, kun omistusoikeus siirtyy. Petos ei ole siten vanhentunut.
Anonyymi kirjoitti:
Eräillä on erikoinen ja jatkuva tapa etsiä lisää ja lisää seikkoja, joilla löytötavaroiden etsijät ja kerääjät saadaan syyllistettyä. Tavaroiden kierrätys on hyödyllistä.

"Jos taulun haltija esittää vääriä tietoja poliisille, hän syyllistyy petokseen."

Totaalisen väärä lain tulkinta, tuo ei täytä petoksen tunnusmerkkejä. Poliisille ei aiheudu vahinkoa väärän tiedon antamisesta. Jos jollekin on aiheutunut vahinkoa, vahinko on aiheutunut jo kymmenen vuotta sitten, ja rikos on sitä kautta vanhentunut.

Jos löytäjä luovuttaa taulun kolmannelle omanaan, hän saattaa syyllistyä petokseen edellyttäen, että taulua ei ole hylätty. Petoksen toteen näyttäminen olisi kuitenkin roskis-tavaralle käytännössä mahdotonta.

"Kun taulun haltija vasta 10 v kuluuttua noudattaa löytötavaralakia."

Löytäjä ei noudata eikä ole noudattanut löytötavaralakia, ainoastaan vie taulun poliisille. Poliisi käynnistää halutessaan esitutkinnan esitutkintalain pohjalta.

"Taulu julistetaan valtiolle mnetetyksi, ellei sen omistaja ilmaannu 3 kk kuluessa."

Ei julisteta, ellei ole rikosta, vaan jos löytäjä vaatii löytäjän oikeuttaan tauluun, se oikeus myös hänelle myönnetään. Oikeus löytöön ei vanhene.
"Totaalisen väärä lain tulkinta, tuo ei täytä petoksen tunnusmerkkejä. Poliisille ei aiheudu vahinkoa väärän tiedon antamisesta."

Niin sinun tulkintasi. Petos ei edellytä, että sille jolle annetaan erehdyttävää tietoa ainoastaan tulisi vahinkoa.

"Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai ------> sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä <------ , on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Jos poliisi määrää löytäjälle omistusoikeuden saatuaan tältä väärien tietoja, on löytäjä syyllistynyt petokseen.

"Jos jollekin on aiheutunut vahinkoa, vahinko on aiheutunut jo kymmenen vuotta sitten, ja rikos on sitä kautta vanhentunut."

Väärin tämäkin. Kun löytäjä harhaanjohtaa poliisia ja saa löytöön omistusoikeuden, vahinko aiheutuu silloin, kun omistusoikeus siirtyy. Petos ei ole siten vanhentunut.
+Lisää kommentti
"Miten alkuperäinen omistaja osoittaa omistavansa taulun edelleen ja että ei ole tietoisesti hylännyt sitä roskikseen?" -Hän ilmoittaa, ettei ole sitä hylännyt."

Kenelle hän näin kymmenen vuoden päästä ilmoittaa, että ei ole hylännyt taulua ja miten hän osoittaa omistusoikeutensa? Alkuperäinen omistaja ei nyt edes tiedä, että taulu on ollut jo pitkään jonkun toisen hallinnassa.

Alkuperäinen omistaja voi tehdä toki rikosilmoituksen poliisille, jonka jälkeen yhteydenotto vakuutusyhtiöön, jossa väittää (valehtelee), että taulu on kadonnut 0 - 10 vuotta sitten.

Kollisiotilanteessa ainoa oikea taho tutkimaan asiaa on käräjäoikeus. Jotta alkuperäinen omistaja sinne asti pääsisi, hänen pitäisi tietää, että taulu on jonkun toisen hallinnassa.

"Irtaimen pitkäaikainen hallinta lähtökohtaisesti osoittaa myös omistusoikeutta," -No huh huh! Omistusoikeus ei vanhennu. Mikään ajanjakso ei lakkauta omistusoikeutta irtaimeen."

Irtaimen hylkääminen ja toisen suorittama tahdonvaltainen valtaaminen lakkauttaa alkuperäisen omistusoikeuden. Lähtökohtaisesti irtaimen löytyminen taloyhtiön roskiksesta on osoitus siitä, että irtain tavara on roskaa, hylättyä jätettä. Kaikki muu pitää osoittaa ja perustella ja varsinkin kymmenen vuoden jälkeen asia ei onnistu tavallisia reittejä.

"Taulun haltija muuntaa jälleen totuutta, toimittaa taulun löytötavarana poliisille ja kertoo löytäneensä taulun roskiksesta juuri äsken. Haltija saa poliisilta haltuunsa lomakkeen (kuitin), jossa taulu todetaan löytötavaraksi ja kolmen kuukauden kuluttua, ellei alkuperäinen omistaja ilmaannu, haltija saa omistusoikeuden. Samalla hän saa virallisen dokumentin omistuksestaan."

Tämä on paras ja virallinen tapa edetä, jolloin dyykkaaja saa virallisen dokumentin omistuksestaan. Herää tosin kysymys, onko dykkaaja toiminut rehellisesti, koska on piilottanut arvokkaan taulun omaan varastoonsa.

Jos on perusteltua syytä epäillä, että esimerkiksi pantattavaksi tarkoitettu esine on varastettu tai että panttaaja muuten on luvattomasti saanut esineen haltuunsa, panttilainauslaitoksen on välittömästi ilmoitettava tästä esitutkintaviranomaiselle. Varastettua irtainta vastaanottava taho saattaa syyllistyä kätkemisrikokseen.
Ilmoita
Jotta kyseeseen tulisi rikos, mukana pitää olla tahallisuus.

Ylikomisario Ari Taipale Helsingin keskustan poliisipiiristä sanoo Uutispäivä Demarin haastattelussa, että roskikseen heitetty tavara on hylätty, joten sen talteen ottaminen ei ole varastamista. Lukolliseen roskakatokseen ei saa murtautua. Se katsotaan vahingonteoksi. "Lähden siitä, että poliisin näkemyksen mukaan tavara on hylättyä, kun se on viety roskasäiliöön", Taipale selittää.

Lakia noudattavan dyykkarin on oltava valppaana, ettei sekoita tarkoituksella hylättyä esinettä vaikkapa hukattuun tai hylättyyn tavaraan, joka on varastettu. Harkittavaksi saattaa tulla myös se onko pois heitetyn tavaran uusi omistaja jätesopimuksen tehnyt firma.
2 VASTAUSTA:
Epäpätevä poliisimies ei takaa että löytäjä noudattaa lakia. Esinettä voidaan pitää hylättynä, jos sen kunto, arvo ja muutkin löytöön liittyvät olosuhteet ovat sellaiset, että niiden perusteella voidaan päätellä esine hylätyksi.

Alkuperäisen omistajan kannalta esine ei ole koskaan hylätty osoitti edellä kerrotut olosuhteet mitä hyvänsä, ellei omistaja todellakin ole tahtonut esinettä hylätä. Tavaraa on voinut joutua erehdyksessä roskalavalle esim. muuton yhetdessä, jolloin esinettä ei ole koskaan sen omistaja tahtonut hylätä eikä se siten ole hylätty.

Epäpätevät poliisimiehet tulisi erottaa välittömästi.
Anonyymi kirjoitti:
Epäpätevä poliisimies ei takaa että löytäjä noudattaa lakia. Esinettä voidaan pitää hylättynä, jos sen kunto, arvo ja muutkin löytöön liittyvät olosuhteet ovat sellaiset, että niiden perusteella voidaan päätellä esine hylätyksi.

Alkuperäisen omistajan kannalta esine ei ole koskaan hylätty osoitti edellä kerrotut olosuhteet mitä hyvänsä, ellei omistaja todellakin ole tahtonut esinettä hylätä. Tavaraa on voinut joutua erehdyksessä roskalavalle esim. muuton yhetdessä, jolloin esinettä ei ole koskaan sen omistaja tahtonut hylätä eikä se siten ole hylätty.

Epäpätevät poliisimiehet tulisi erottaa välittömästi.
>>> Epäpätevä poliisimies ei takaa että löytäjä noudattaa lakia.

Onko Demarissa haastateltu ylikomisario epäpätevä?

Ylikomisario on johtava poliisipäällystön virka joko paikallispoliisin järjestysosastolla tai sisäministeriön poliisiosastolla.
+Lisää kommentti
"Irtaimen hylkääminen ja toisen suorittama tahdonvaltainen valtaaminen lakkauttaa alkuperäisen omistusoikeuden. Lähtökohtaisesti irtaimen löytyminen taloyhtiön roskiksesta on osoitus siitä, että irtain tavara on roskaa, hylättyä jätettä. Kaikki muu pitää osoittaa ja perustella ja varsinkin kymmenen vuoden jälkeen asia ei onnistu tavallisia reittejä."

Niinpä. Vain hylätyn esineen voi vallata ja saada siihen omistusoikeuden.

Jollei omistaja ole tahdonvaltaisesti hylännyt esinettä, hänen omistusoikeus siihen pysyy voimassa löytyipä esine mistä hyvänsä, vaikka valtameren pohjasta.

Alkuperäinen omistaja voi osoittaa omistusoikeudensa esineen hankitaan koskevin dokumentein. Sille asialle omistaja ei tietenkään mitään voi, jos joku voro on hänen taulunsa kavaltanut löytäessään eikä tämä katala rikos koskaan tule ilmi. Omistusoikeus ei silti vanhennu, eikä taulun kellariinsa jemmannut tule sen omistajaksi ajan kulumisen myötä. Hän joutuu tekemään jonkin rikoksen saadakseen taulun hallinnan näyttämään lailliselta sen omistajan kaltaiselta.
Ilmoita
"Totaalisen väärä lain tulkinta, tuo ei täytä petoksen tunnusmerkkejä. Poliisille ei aiheudu vahinkoa väärän tiedon antamisesta. -Niin sinun tulkintasi. Petos ei edellytä, että sille jolle annetaan erehdyttävää tietoa ainoastaan tulisi vahinkoa."

Olet ihme vänkääjä. Siihen voi lisätä että nix-nax.

Poliisi toimii virkavastuulla. Poliisi ei ole se, jota petetään, vaan poliisi valvoo järjestystä ja lakia sekä estää ja tutkii rikoksia, kuten väittämääsi petosta. Petos ei mitenkään voi olla se, että antaa asian poliisille selvitettäväksi, eikä ole rikos olla todistamatta tai valehdella omassa asiassaan: kenenkään ei tarvitse edesauttaa oman syyllisyytensä osoittamisessa. Mahdollinen anastaminen on tapahtunut kymmenen vuotta sitten eli sekin olisi rikoksena vanhentunut.

Jos petos tapahtuisi, se tapahtuisi siinä vaiheessa, kun löytäjä väittäisi ilman oikeudellisia perusteita taulun kuuluvan omistukseensa, ja aiheuttaisi erehdyttämällä vahinkoa kolmannelle. Löytäjän tulisi siis tahallaan ja tarkoituksella tehdä rikos ja tietoisena siitä, että luopuu taulusta, johon hänellä ei ole omistusoikeutta. Rikosta ei voi tehdä vahingossa, ja koska taulu on löytynyt taloyhtiön roskiksesta, rikoksen osoittaminen olisi käytännössä mahdotonta.

"Jos poliisi määrää löytäjälle omistusoikeuden saatuaan tältä väärien tietoja, on löytäjä syyllistynyt petokseen."

Poliisi toimii edelleenkin virkavastuulla, ja sen on pakko noudattaa lakia. Löytäjän ei tarvitse pysyä totuudessa omassa asiassaan, ja viranomaiselle saa valehdella ja kertoa muunneltua totuutta, ellei toimi todistajana tai todistelutarkoituksessa. Viranomaiselle ei saa myöskään valehdella henkilöllisyyttään.

"Jos jollekin on aiheutunut vahinkoa, vahinko on aiheutunut jo kymmenen vuotta sitten, ja rikos on sitä kautta vanhentunut. -Väärin tämäkin. Kun löytäjä harhaanjohtaa poliisia ja saa löytöön omistusoikeuden, vahinko aiheutuu silloin, kun omistusoikeus siirtyy. Petos ei ole siten vanhentunut."

Jokainen saa valehdella viranomaiselle omassa asiassaan, ellei laista muuta johdu, eikä ketään vaadita selvittämään omaa syyllisyyttään. Ko. tapauksessa taulun löytäjä on antanut asian viranomaisen selvitettäväksi, ja poliisin on noudatettava huolellisesti lakia hoitaessaan virkatehtäviään. Löytäjä ei syyllisty rikokseen antaessaan asiansa poliisin selvitettäväksi. Rikos on kyettävä aluksi osoittamaan ja sen jälkeen oikeudessa saattamaan tuomio lainvoimaiseksi.

Kannattaisi sinunkin tutustua lakiin ennen kuin kirjoittaa täyttä puppua.

"Omistusoikeus ei silti vanhennu, eikä taulun kellariinsa jemmannut tule sen omistajaksi ajan kulumisen myötä."

Irtaimen hylkääminen ja toisen suorittama tahdonvaltainen valtaaminen lakkauttaa alkuperäisen omistusoikeuden. Lähtökohtaisesti irtaimen löytyminen taloyhtiön roskiksesta on osoitus siitä, että irtain tavara on roskaa, hylättyä jätettä. Jos haluaa saada dokumentin omistusoikeudestaan, sen voi saada vain poliisiviranomaisen kautta.

Jos todellisesta omistajasta tulee kiista, alkuperäinen omistaja voi vahvistaa, koska on hallintaoikeutensa jo kymmenen vuotta sitten menettänyt, omistuksensa vain käräjäoikeudessa.
1 VASTAUS:
"Kannattaisi sinunkin tutustua lakiin ennen kuin kirjoittaa täyttä puppua."

Tämän neuvon voi antaa erityisesti sinulle, sillä niin paljon virheellisiä käsityksiä sinulla on petoksesta ja siitä, mitä viranomiselle tulee kertoa. Palaan aiheeseen.
+Lisää kommentti
Kauppakirja ja ostokuitit ovat luontainen tapa osoittaa omistusoikeutensa.

Sitä, joka hallinnoi esinettä, koskettaa omistusoikeusolettama. Esineen hallinta luo olettaman omistusoikeudesta hallinnan kohteeseen.

Omistusoikeusolettamalla on merkitystä ”vilpittömän mielen” sääntöön. Ostaja kaupan osapuolena saa luottaa siihen, että myyjä on esineen omistaja ja oikeutettu myymään esineen, kun esine on myyjän hallussa. Myyjän ei tarvitse esittää kauppakirjaa, ellei ole syytä epäillä rikosta.

Taulun mahdollinen ostaja ei syyllisty rikokseen (lähtökohtaisesti varastettuun tavaraan ryhtyminen, rahanpesu ja kätkeminen), jos taulun myyjä kykenee luotettavasti esittämään asiansa. Taulu on löytynyt kymmenen vuotta sitten hylättynä taloyhtiön roskiksesta. Vaikka taulu ja raha vaihtaisikin nyt omistajaa ja kauppakirja laadittaisiin, taulun alkuperäisellä omistajalla on mahdollisuus käräjäoikeudessa kanteella osoittaa omistusoikeutensa.

Jos myyjä eli taulun haltija haluaa virallisen todisteen omistusoikeuteensa, hänen tulee viedä taulu poliisille käsiteltäväksi löytötavarana tai mahdolliseen rikokseen vedoten. Ellei alkuperäistä omistajaa löydy, taulun haltija saa pitää taulun ja saa omistusta osoittavan asiakirjan.
3 VASTAUSTA:
"Provenance" eli alkuperä on taidekaupassa oleellista. Jokin "löysin roskiksesta" ei oikein vakuuta ja ostavana osapuolena oleva taideliike voi tehdä asiasta rikosilmoituksen.

Tällöin yritetään selvittää kaikki ne tahot, jotka ovat taideteoksen jossakin ajanhetkessä omistaneet. Jos erehdyksessä roskapönttöön arvoteoksen laittanut jälkikäteen kieltää tietoisesti luopuneensa teoksesta (erehdys), voi ahkera "roskisdyykkari" jopa pahimmassa tapauksessa saada syytteen törkeästä varkaudesta.
Anonyymi kirjoitti:
"Provenance" eli alkuperä on taidekaupassa oleellista. Jokin "löysin roskiksesta" ei oikein vakuuta ja ostavana osapuolena oleva taideliike voi tehdä asiasta rikosilmoituksen.

Tällöin yritetään selvittää kaikki ne tahot, jotka ovat taideteoksen jossakin ajanhetkessä omistaneet. Jos erehdyksessä roskapönttöön arvoteoksen laittanut jälkikäteen kieltää tietoisesti luopuneensa teoksesta (erehdys), voi ahkera "roskisdyykkari" jopa pahimmassa tapauksessa saada syytteen törkeästä varkaudesta.
"Jos erehdyksessä roskapönttöön arvoteoksen laittanut jälkikäteen kieltää tietoisesti luopuneensa teoksesta (erehdys), voi ahkera "roskisdyykkari" jopa pahimmassa tapauksessa saada syytteen törkeästä varkaudesta."

Ei voi saada, sillä roskapöntöstä ei voi varastaa. Varkaus on toisen irtaimen omaisuuden anastamista toisen hallusta, eikä taulu ole ollut löytöhetkellä alkuperäisen omistajansa hallussa.

Kaikki itse roskislöytöön liittyvät törkeätkin rikokset vanhenevat kymmenessä vuodessa.

Rikokseen liittyy AINA tahallisuus. Jotta petos voisi tapahtua, sen tulisi tapahtua siinä vaiheessa, kun löytäjä väittäisi ilman oikeudellisia perusteita taulun kuuluvan omistukseensa, ja samalla erehdyttämisellä aiheutuisi vahinkoa kolmannelle.
En puutu kuin tähän yhteen virheeseen: "Jos myyjä eli taulun haltija haluaa virallisen todisteen omistusoikeuteensa, hänen tulee viedä taulu poliisille käsiteltäväksi löytötavarana tai mahdolliseen rikokseen vedoten. Ellei alkuperäistä omistajaa löydy, taulun haltija saa pitää taulun ja saa omistusta osoittavan asiakirjan."

Löytötavaralaki säätää 26 § "Jos löytäjä jättää noudattamatta, mitä löytötavaran ilmoittamisesta tai toimittamisesta on edellä säädetty, tai jos hän salaa löytötavaran, kun omistaja tai muu oikeutettu sitä tiedustelee, taikka jos hän sen anastaa ilman laillista oikeutta, hän menettää kaikki löytöön perustuvat oikeutensa."

Jos siis tilanne on se, että löytäjä vasta kymmenen vuoden kuluttua vie tavaran poliisille, hän ei ole noudattanut löytötavaralain 4 §:ää toimittaa löytötavara ilman aiheetonta viivytystä poliisille. Hän ei saa silloin omistusoikeutta löytötavaraan, vaikka alkuperäistä omistajaa ei löydy. Tavara menetetään valtiolle.
+Lisää kommentti
Puutun itsekin vain näihin kahteen virheeseen:

"...jos hän sen anastaa ilman laillista oikeutta, hän menettää kaikki löytöön perustuvat oikeutensa."

Väärin. Avauksen mukaisessa tapauksessa roskiksesta löytyvää irtainta on mahdotonta anastaa ilman laillista oikeutta, sillä roskiksesta löytyy lähtökohtaisesti vain hylättyä tavaraa, ellei irtaimen ominaisuuksista, kunnosta tai arvosta voida suoraan jotain muuta päätellä.

"Hän ei saa silloin omistusoikeutta löytötavaraan, vaikka alkuperäistä omistajaa ei löydy. Tavara menetetään valtiolle. "

Väärin. Kyse ei ole löytötavarasta vaan lähtökohtaisesti roskikseen hylätystä tavarasta, jonka todellinen omistusoikeus halutaan selvittää. Poliisin tehtävä on tarvittaessa poliisi- ja esitutkintalakeja noudattaen selvittää asia.
1 VASTAUS:
"Väärin. Avauksen mukaisessa tapauksessa roskiksesta löytyvää irtainta on mahdotonta anastaa ilman laillista oikeutta, sillä roskiksesta löytyy lähtökohtaisesti vain hylättyä tavaraa "

Lukutaitoon kannataisi sinunkin panostaa, koska anastamisesta ei ole kysymys, kun löytötavaralakia jättää noudattamatta. Henkilö, joka ei ilman aiheetonta viivytystä ilmoita löytötavarasta, menettää löytötavaralain mukaiset oikeutensa tavaraan.

"Väärin. Kyse ei ole löytötavarasta vaan lähtökohtaisesti roskikseen hylätystä tavarasta, jonka todellinen omistusoikeus halutaan selvittää."

Jollei löytötavaralain 4 §:ää noudata, ei saa omistusoikeutta löytäjänä tavaraan. Asiassa ei ole mitään poliisin selvittämistä, vaan löytötavara osalta noudatetaan löytötavaralakia. Jos esine on hylätty, esineen voi vallata omakseen. Poliisi tutkii rikoksia.
+Lisää kommentti
Näinkin uskomattomaa väärää tietoa jollakin voi olla Suomessa siitä, kuinka viranomaisien kanssa asioitaessa toimitaan. Lainataanpa tämän tietämättömän henkilön kirjoitusta.

"Poliisi toimii edelleenkin virkavastuulla, ja sen on pakko noudattaa lakia. Löytäjän ei tarvitse pysyä totuudessa omassa asiassaan, ja viranomaiselle saa valehdella ja kertoa muunneltua totuutta, ellei toimi todistajana tai todistelutarkoituksessa."

Kun henkilö vie löytämänsä esineen poliisille löytötavarana, hänen on ehdottomasti pysyttävä totuudessa, sillä muutoin hän saattaa syyllistyä petokseen. Löytäjä ei voi valehdella viranomaiselle "omassa asiassaan" niin kuin ei missään muussakaan hallintomenettelyssä, jossa hänelle itselleen voisi tulla tästä valehtelusta hyötyä. Täysin eri asia olisi rikosprosessi, jossa epäillyn/syytetyn asemassa ei ole totuudessapysymisvelvollisuutta.

"Jokainen saa valehdella viranomaiselle omassa asiassaan, ellei laista muuta johdu, eikä ketään vaadita selvittämään omaa syyllisyyttään."

Asia on kylläkin päin vastoin!! Jokaisen on pysyttävä totuudessa omassa asiassaan, ellei ole kysymys rikosprosessista, jossa henkilö on epällyn tai syytetyn asemassa. Erityisesti on huomattava, että asianomistajan on poliisin suorittamassa esitutkinnassa pysyttävä totuudessa.

Tässä avaajan tapauksessa asia ei ole tullut millään tavalla poliisin selvitettäväksi. Avaaja on säilyttänyt ilmeisen arvokasta taulua kellarissaan ja aprikoi, kuka sen voisi omistaa. Varmuudella tiedämme, että avaajasta ei voi tulla enää kymmenen vuoden jälkeen löytötavaralain mukaisesti taulun omistajaa, koska hänen mahdollisuutensa ilmoittaa se löytötavaraksi ja saada siten siihen omistusoikeus löytäjänä ovat rauenneet löytötavaralain 26 §:n johdosta.

Avaajana ainoa mahdollisuus tulla taulun omistajaksi on se, että taulu on omistajansa hylkäämä ja siten hän on voinut sen vallata itselleen. Jollei se kuitenkaan ole hylätty, isännätön esine, taulun omistaa edelleen sen alkuperäinen omistaja. Mitkään vankäämiset oikeudenkäyntiprosesseista eikä ajankulusta eivät muuta tätä omistusoikeutta mihinkään.
Ilmoita
Nix Nax, olipa ihan hirveää huttua eli korjataan pahimmat virheet!

"Kun henkilö vie löytämänsä esineen poliisille löytötavarana, hänen on ehdottomasti pysyttävä totuudessa, sillä muutoin hän saattaa syyllistyä petokseen."

Nyt kyse ei ole löytötavarasta, vaan taulusta, joka on otettu talteen roskiksesta kymmenen vuotta sitten. Siis ilmeinen hylätty irtain esine.

" Löytäjä ei voi valehdella viranomaiselle "omassa asiassaan" niin kuin ei missään muussakaan hallintomenettelyssä, jossa hänelle itselleen voisi tulla tästä valehtelusta hyötyä. Täysin eri asia olisi rikosprosessi, jossa epäillyn/syytetyn asemassa ei ole totuudessapysymisvelvollisuutta."

Hallintomenettelyssä; missä ihme hallintomenettelyssä?

Roskiksesta kymmenen vuotta sitten hylättynä talteen otettu taulu ei kuulu millään tavoin hallintomenettelyyn. Eräs ääliö foorumilla on uhkaillut kymmenen vuotta sitten taulun roskiksesta löytänyttä henkilöä jo tähän mennessä syytteellä anastuksesta, kavalluksesta, törkeästä kavalluksesta, varkaudesta, törkeästä varkaudesta sekä petoksesta. Ja nyt on kyse vielä hallintomenettelystä eli anna mun kaikki kestää.

Taulun haltijan ei tarvitse missään vaiheessa syyllistää itseään omassa asiassaan.

"Asia on kylläkin päin vastoin!! Jokaisen on pysyttävä totuudessa omassa asiassaan, ellei ole kysymys rikosprosessista, jossa henkilö on epällyn tai syytetyn asemassa."

Täällähän on pyritty syllistämään taulun löytäjää oikein urakalla! Taulun löytäjän ei tarvitse syyllistää itseään.

"Erityisesti on huomattava, että asianomistajan on poliisin suorittamassa esitutkinnassa pysyttävä totuudessa."

Erityisesti on huomattava, että nyt NAURATTAA todella paljon! Kirjoittaja sotkee TAAS kerran puurot ja vellit keskenään. Asianomistaja on henkilö, jonka oikeutta tai etua rikos on loukannut, tai johon rikos on kohdistunut. Käytännössä siis rikoksen uhri.

(1) Missä on osoitettu rikos;
(2) Taulun haltija ei ole asiassa asianomistaja;
(3) Jos taulun löytäjä saattaa taulun omistuksen tutkinnan poliisin tehtäväksi, hän saa halutessaan kertoa aivan mitä tahansa, eikä hän siitä huolimatta riko lakia. Onko siitä etua, on sitten eri asia.

"Varmuudella tiedämme, että avaajasta ei voi tulla enää kymmenen vuoden jälkeen löytötavaralain mukaisesti taulun omistajaa,"

Varmuudella tiedämme, että aivan vamasti voi tulla. Se, jonka hallinnassa taulu on, on myös oletusarvoisesti taulun omistaja. Toimittamalla taulun poliisille ja poliisin suorittaman tutkinnalla nykyinen haltija saa valtauksen kautta alkuperäisen kaltaisen omistusoikeuden tauluunsa.

Jos omistajasta tulee todellinen kiista, alkuperäinen omistaja voi vahvistaa omistusoikeutensa vain käräjäoikeudessa.
3 VASTAUSTA:
"Nyt kyse ei ole löytötavarasta, vaan taulusta, joka on otettu talteen roskiksesta kymmenen vuotta sitten. Siis ilmeinen hylätty irtain esine."

Edelleenkään emme avaajan antamin tiedoin voi sanoa, onko esine hylätty, vai olisiko kysymys sellaisesta esineestä, että se olisi tullut aikanaan toimittaa poliisille tai omistajalleen löytötavarana. Niin kuin on todettu, pelkästään löytöpaikka ei ratkaise, onko pääteltävissä sitä, onko esine hylätty.

"Hallintomenettelyssä; missä ihme hallintomenettelyssä?"

Näin suuri tietämättömyys on huvittavaa! Löytötavaraa käsittelyyn soveltuu myös hallintomenettely.

"Taulun haltijan ei tarvitse missään vaiheessa syyllistää itseään omassa asiassaan."

Hehe!! On monta syytä, miksi löytäjän on syytä olla tarkkana, miten menettelee. Kukaan ei tule "omassa asiassaan" noin vain omistajaksi, kuten on useasti todettu.

Ainut mahdollisuus avaajan omistajuudelle on se, että alkuperäinen omistaja on taulun hylännyt. Jollei ole hylännyt, viimeksi mainitun omistusoikeus on voimassa. Tämän yskinkertaisen totuuden tajuamiseen sinulta menee vielä varmaankin hetki!!!

"(1) Missä on osoitettu rikos;
(2) Taulun haltija ei ole asiassa asianomistaja;
(3) Jos taulun löytäjä saattaa taulun omistuksen tutkinnan poliisin tehtäväksi, hän saa halutessaan kertoa aivan mitä tahansa, eikä hän siitä huolimatta riko lakia. Onko siitä etua, on sitten eri asia."

Sekoilet jo täydellisesti. En ole maininnut mitään rikosta tehdyn asiassa. Taulun haltija voisi olla epäiltynä löytötavaran kavaltamisesta syyteoikeuden vanhentumista koskevien reunaehtojen puitteissa. Kun kerroit jälleen virheellistä tietoa siitä, miten kuka vain voi omassa asiassaan valehdella, totesin myös sen, että asianomistajankin on pysyttävä totuudessa. Tätäkään asiaa et tiennyt!!!

Miksi taulun löytäjä veisi asian poliisin tutkittavaksi? Luuletko, että hän tekisi rikosilmoituksen itseään koskien. Olet lopullisesti sekaisin!!

Poliisi ei ryhdy tutkimaan mitään taulun omistusoikeuksia, vaan poliisin tehtävänä on rikosten tutkiminen. Jos löytäjä toimittaa taulun löytötavarana poliisille, taulun oikeaa omistajaa voidaan olosuhteista riippuen yrittää etsiä.

"Toimittamalla taulun poliisille ja poliisin suorittaman tutkinnalla nykyinen haltija saa valtauksen kautta alkuperäisen kaltaisen omistusoikeuden tauluunsa."

Tämä on jo niin syvää huttua, ettei paremmasta väliä!!

Poliisi ei suorita mitään tutkintaa, jotta joku henkilö voisi tehdä valtauksen johonkin esineeseen. Juttusi ovat täyttä puuta heinää!!!

Kuten kerroin, mutta et ilmeisesti lukenut riittävän tarkoin: ""Varmuudella tiedämme, että avaajasta ei voi tulla enää kymmenen vuoden jälkeen --------> löytötavaralain mukaisesti <------------ taulun omistajaa," (korostus tässä).

Löytötavaralain mukainen menettely on kymmenen vuoden jälkeen poissuljettu mahdollisuus, koska löytäjä ei ole toiminut ilman aiheetonta viivästystä (ks. Löytötavaralaki 26 §).

"Jos omistajasta tulee todellinen kiista, alkuperäinen omistaja voi vahvistaa omistusoikeutensa vain käräjäoikeudessa."

Miksi siitä tulisi kiistaa? Jollei taulu ole hylätty, nykyinen haltija luovuttaa sen tietenkin oikealle omistajalleen. Ainoastaan kaltaisesi vänkääjä riitelisi asiassa korkeinta mahdollisinta oikeutta myöten häviten rahansa oikeudenkäyntikuluihin.
Nix Nax.

"Erityisesti on huomattava, että asianomistajan on poliisin suorittamassa esitutkinnassa pysyttävä totuudessa."

Erityisesti on huomattava, että nyt NAURATTAA todella paljon!

Kirjoittaja sotkee TAAS kerran puurot ja vellit keskenään. Asianomistaja on henkilö, jonka oikeutta tai etua rikos on loukannut, tai johon rikos on kohdistunut. Käytännössä siis rikoksen uhri.

Taulun haltija ei ole asianomistaja, joten hän saa kertoa omassa asiassaan kuten hänelle sopii. Hänellä ei ole totuudessapysymisvelvoitetta, ja hän saa myös valehdella, jos katsoo sen sopivaksi.
Anonyymi kirjoitti:
Nix Nax.

"Erityisesti on huomattava, että asianomistajan on poliisin suorittamassa esitutkinnassa pysyttävä totuudessa."

Erityisesti on huomattava, että nyt NAURATTAA todella paljon!

Kirjoittaja sotkee TAAS kerran puurot ja vellit keskenään. Asianomistaja on henkilö, jonka oikeutta tai etua rikos on loukannut, tai johon rikos on kohdistunut. Käytännössä siis rikoksen uhri.

Taulun haltija ei ole asianomistaja, joten hän saa kertoa omassa asiassaan kuten hänelle sopii. Hänellä ei ole totuudessapysymisvelvoitetta, ja hän saa myös valehdella, jos katsoo sen sopivaksi.
"Löytötavaraa käsittelyyn soveltuu myös hallintomenettely."

????? Ihan sanattomaksi vetää. Kuka ystävällinen osaisi suomeksi selittää, mitä tuossa kerrotaan?

"Poliisi ei suorita mitään tutkintaa, jotta joku henkilö voisi tehdä valtauksen johonkin esineeseen."

Jos asiassa on syytä epäillä rikosta, poliisi suorittaa esitutkinnan poliisilain ja esitutkintalain mukaan. Jos taas kyse on ilmeisen isännättömästä ja hylätystä esineestä, poliisi toimii löytötavaralain mukaan. Jos kyseessä on arvokas taulu, kuten joku jo on osannut ennustaa, poliisi ei voi tietää asiaa etukäteen. Poliisi tutkii ja selvittää.

Ellei alkuperäistä omistajaa löydy, eikä rikosta katsota tapahtuneeksi, poliisilta saatu asiakirja toimii omitusoikeusdokumenttina. Haltija saa roskiksesta otettuun ja ilmeisen hylättyyn tauluun alkuperäisen kaltaisen omistusoikeuden.

"Jollei taulu ole hylätty, nykyinen haltija luovuttaa sen tietenkin oikealle omistajalleen."

Missä se omistaja on, jolle kymmenen vuotta sitten mukaan roskiksesta haalittu taulu luovutetaan?

"Jos löytäjä toimittaa taulun löytötavarana poliisille, taulun oikeaa omistajaa voidaan olosuhteista riippuen yrittää etsiä."

JA ellei alkuperäistä omistajaa ja mahdollista hylkääjää löydy, omistusoikeus siirtyy poliisin antamalla asiakirjalla taulun nykyiselle haltijalle, joka on toimittanut taulun poliisin haltuun.

"Varmuudella tiedämme, että avaajasta ei voi tulla enää kymmenen vuoden jälkeen löytötavaralain mukaisesti taulun omistajaa,"

Varmuudella tiedämme, että aivan vamasti voi tulla. Se, jonka hallinnassa taulu on, on myös oletusarvoisesti taulun omistaja. Toimittamalla taulun poliisille ja poliisin (tarvittaessa) suorittamalla tutkinnalla nykyinen haltija saa omistusoikeusasiakirjan tauluunsa. Arvokkaan taulun osalta joko esitutkintalain ja poliisilain mukaan tai puhtaasti löytötavaralain pohjalta tai tietenkin sekä että. Poliisin on noudatettava lakia ja käytettävä harkintaa.

Jos omistajasta tulisikin todellinen kiista (haltija vs. hylkääjä-kadottaja), alkuperäinen omistaja voi vahvistaa omistusoikeutensa vain käräjäoikeudessa.
+Lisää kommentti
Hyvinhän tämä trollaus vetää trolleja puoleensa.
Erinomaista ajan tuhlaamista. ;)
2 VASTAUSTA:
Olet niin oikeassa!

Taulu vaan seinälle ja sitten makaamaan vaaka-asentoon aurinkoon. Ellei sada.

Ei siinä sen kummempaa.
Kertoo Moktar-Valuuttakauppias, trollauksen ykkösnyrkki.

Mitä mieltä muuten olet avaajan tilanteesta maahanmuuttomyönteisessä mielessä? Vaikuttaako Talvivaaran ympäristöasiat, uraanin louhiminen tai Jussin siivapyörä ja hammasratas asiaan?
+Lisää kommentti
Anonyymi: "Erityisesti on huomattava, että asianomistajan on poliisin suorittamassa esitutkinnassa pysyttävä totuudessa."

Missä vaiheessa taloyhtiön roskiksesta kymmenen vuotta sitten taulun löytänyt henkilö on muuttunut asianomistajaksi?
2 VASTAUSTA:
Entisen nimimerkki Urpo Lehtinen (entinen Lakimies93, entinen Meedio, entinen Verottajan esimies, entinen Ylikomisario, entinen.....) höpinät kannattaa jättää omaan arvoonsa. Sehän pystyy jankkaamaan jostakin täysin tyhjästä vaikkapa 500 viestin verran.

Sillä ei ole kaikki kotona, joten kenenkään ei pidä tuhlata aikaansa hänen kanssaan. Se jankuttaa samasta asiasta vaikka maailman tappiin. Lawandorder ja Urpo Lehtinen ovat samaa kastia eli puhdasta pelleilyluokkaa. Mistä lienevät tännekin löytäneet.
Anonyymi kirjoitti:
Entisen nimimerkki Urpo Lehtinen (entinen Lakimies93, entinen Meedio, entinen Verottajan esimies, entinen Ylikomisario, entinen.....) höpinät kannattaa jättää omaan arvoonsa. Sehän pystyy jankkaamaan jostakin täysin tyhjästä vaikkapa 500 viestin verran.

Sillä ei ole kaikki kotona, joten kenenkään ei pidä tuhlata aikaansa hänen kanssaan. Se jankuttaa samasta asiasta vaikka maailman tappiin. Lawandorder ja Urpo Lehtinen ovat samaa kastia eli puhdasta pelleilyluokkaa. Mistä lienevät tännekin löytäneet.
Juu, vakuutan sen kaverin olevan aivan sekaisin. Kuvittelee jostain ihme syystä olevansa perintöoikeuden professori?!
+Lisää kommentti
Hupi sen kun jatkuu. Hyvin täällä näkyy osattavan nimetäkin tämän anonyymin huopiveikon henkilöllisyys. Vai on hän oikein perintöoikeuden professori. Sitten toki ymmärtääkin hyvin hänen sekoilunsa.

Asianomistaja ei todellakaan saa valehdella omassa asiassaan. Miten et tiennyt tätäkään asiaa??? No, onneksi sekin asia tuli nyt sitten kerrotuksi, sillä eihän hyvät neuvot ojaan kaada!!!

Mutta aiheeseen:
"Jos asiassa on syytä epäillä rikosta, poliisi suorittaa esitutkinnan poliisilain ja esitutkintalain mukaan."

Niin, mitähän rikosta nyt sitten epäilet? Olethan koko ajan väittänyt, että taulun haltija on omistaja eikä hänellä voi olla hätäpäivääkään taulunsa kanssa, ellei joku tule sitä käräjäoikeudessa vaatimaan!

"Jos taas kyse on ilmeisen isännättömästä ja hylätystä esineestä, poliisi toimii löytötavaralain mukaan."

Viimeksi olet päin vastaista mieltä, eli hylättyä esinettä ei käsitellä löytötavaralain mukaisesti. Koita hyvä trolli jo päättää, mitä mieltä olet asiassa. Voi mitä sekoilua taas!!!

Minäpä valaisen vielä lyhyesti. Hylättyyn esineeseen ei sovelleta löytötavaralakia. Isännättömän esineen haltuunsa ottanut tulee valtauksella sen omistajaksi. Mutta valtaus ei ole kumoava saanto, niinpä jollei esine olekaan omaistajansa hylkäämä, sen haltija ei voi tulla sen omistajaksi valtauksella.

"Jos kyseessä on arvokas taulu, kuten joku jo on osannut ennustaa, poliisi ei voi tietää asiaa etukäteen. Poliisi tutkii ja selvittää."

Väärin. Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä.

"Ellei alkuperäistä omistajaa löydy, eikä rikosta katsota tapahtuneeksi, poliisilta saatu asiakirja toimii omitusoikeusdokumenttina."

Jankutat edelleen löytötavaralain 26 §:n vastaisesti tätä, vaikka kymmenen vuotta sitten haltuunotettu taulu ei voi tulla lain mukaan omsitajaksi. Hän ei saa siis mitään dokumenttia poliisilta. Ja tiedoksi tietämättömyydellesi: tällainen päätös omistusoikeuden määräämisestä löytäjälle on hallintomenettelyä.

"JA ellei alkuperäistä omistajaa ja mahdollista hylkääjää löydy, omistusoikeus siirtyy poliisin antamalla asiakirjalla taulun nykyiselle haltijalle, joka on toimittanut taulun poliisin haltuun."

Voi ei! Vieläkään ei näy merkkiäkään siitä, että olisit edes lukenut löytötavaralain 26 §:ää. Ei sen siältö nyt noin vaikeaa ole ymmärtää!!!

"Arvokkaan taulun osalta joko esitutkintalain ja poliisilain mukaan tai puhtaasti löytötavaralain pohjalta tai tietenkin sekä että. Poliisin on noudatettava lakia ja käytettävä harkintaa."

NAURETTAVAA Pakko laittaa itsekin suurin kirjaimin, koska esitutkintalaissa ei ole säännöksiä, joilla voitaisiin omistusoikeudesta päättää yhtään mitään. Vielä vähemmän, jos mahdollista, niitä on poliisilaissa. Jospa koitat vielä sitä jätelakiakin tähän omistuoikeuden siirtymiseen sotkea. Niin älytöntä tuupaa näppäimistöltäsi suolletaan, että ei paremmasta väliä. Yksi anonyymi neuvoikin hyvin sinun kanssasi keskustelun jatkmista: "Sillä (sinulla, lisäys tässä) ei ole kaikki kotona, joten kenenkään ei pidä tuhlata aikaansa hänen kanssaan."
1 VASTAUS:
MoktarValuuttakauppiashan se tittelikuninkaana on.
+Lisää kommentti
"Taulun haltija ei ole asianomistaja, joten hän saa kertoa omassa asiassaan kuten hänelle sopii."

A) Taulun haltija ei, vaikka ei olekaan asianomistaja, ei saa valehdella poliisille, koska saattaisi siten syyllistyä petokseen. Jos taulun haltija menee poliisille kertomaan totuutta vastaamatonta tuupaa, hän erehdyttää poliisimiestä, joka voi määrätä virheellisesti taulun omistusoikeudesta aiheuttaen siten vahinkoa taulun alkuperäiselle omistajalle. Näin petoksen tunnusmerkistö voi täyttyä, jos tekijä toimii tahallaan.

B) Vastaava soveltuu mihin tahansa asiointiin viranomaisten kanssa. Jos kerrot toimeentuloa hakiessasi (mistä on varmasti sinulla omakohtaista kokemusta), niin erhdyttämällä siitä päättävää virkailijaa voi syyllistyä petokseen. Vahinko tällöin kohdistuu valtioon ja epäsuorasti kaikkiin veronmaksajiin.

Kun kyselit siitä, kuka on asianomistaja, niin edellä kohdassa A asianomistaj on taulun alkuperäinen omistaja ja kohdassa B valtio. Me veronmaksajat emme silloinkaan tule asianomistajiksi, koska vahinkomme on välillinen hukkaan heitettyjen veroeurojen myötä.
Ilmoita
> Mikä oli kinan lopputulos, oliko se jotakuinkin tämä jonka jo kirjoitin aikaisemmin?

Taulun haltijalle on muutama vaihtoehto eli hän voi pitää taulun, lahjoittaa sen mutta myös myydä sen tai toimittaa taulun poliisille.

Helpoin tapa on etsiä ostaja, joka hyväksyy selityksesi löydöstä sellaisenaan. Ostajan ei tarvitse hyväksyä selityksiäsi, ja jos hän epäilee taulua anastetuksi, ostaja voi ilmoittaa asian poliisille. Tämä ilmoittaminen ei tietenkään tapauksessasi johtaisi mihinkään, sillä kyseessä on sekä vanhentunut rikos että asianomistajarikos. Syyttäjä ei koskaan syyttäisi roska-astia-asiassa, vaikka syyteoikeus ei olisi ede vanhentunut.

Toinen tapa on lahjoittaa tai myydä taulu kirjallisesti lähipiiriin, jolloin luovutuksen saajalle jää virallinen luovutuskirja. Luovutuksensaaja voi myydä taulun edelleen, ja ostajalle on esitetty ostoa varten virallinen asiakirja. Verot maksetaan sen mukaisesti, mikä on taulun todellinen arvo.

Taulun haltija voi myös antaa taulun omistuksen selvittämisen poliisin tehtäväksi, sillä poliisi voi virkansa puolesta ja lakiin perustuen selvittää taulun omistajan. Ellei omistajaa löydy, saat taulun omaksesi ja samalla omistusta osoittavan asiakirjan ja sitä kautta alkuperäissaannon. Poliisi voi myös selvittää liittyykö mahdolliseen taulun hylkäämiseen rikos.

Alkuperäinen omistaja voi halutessaan milloin tahansa riitauttaa taulun omistusoikeuden, mutta riitautuksen voi tehdä vain riita-asiana käräjäsalissa (myös oston, myynnin, vaihdon tai lahjoituksen jälkeen vaikka olisi olemassa asianmukainen luovutusasiakirja). Alkuperäisen omistajan tulee voida käräjäsalissa kyetä osoittamaan omistusoikeutensa ja että taulu ei ole ollut missään vaiheessa hylätty tai sitä ei ole ollut tarkoitus hylätä.

Roskasäiliöön heitetty tavara on yleensä hylätty, eikä jätteen ottaminen ei ole anastamista. Tarkoituksella hylättyä esinettä ei pidä sotkea hukattuun tai hylättyyn tavaraan, joka on varastettu. Silloinhan omistusoikeus ei vaihdu, mutta kymmenen vuotta vanhassa asiassa alkuperäisen omistusoikeutensa voi osoittaa vain käräjäsalissa.
1 VASTAUS:
"Tarkoituksella hylättyä esinettä ei pidä sotkea hukattuun tai hylättyyn tavaraan, joka on varastettu. Silloinhan omistusoikeus ei vaihdu, mutta kymmenen vuotta vanhassa asiassa alkuperäisen omistusoikeutensa voi osoittaa vain käräjäsalissa."

Oikeasti! Hei sinulle hupiveikko. Miksi kirjoitat tällaista tuupaa, jossa muka hylätyn tavaran voisi varastaa. Hylätty esine on isännätön, eikä siihen koskaan voi kohdistus varkautta. Omistusoikeuden voi osoittaa tarvittaessa esineen hankintaa koskevin dokumentein eikä siihen tarvita oikeudenkäyntiä.
+Lisää kommentti
"-Omistanko taulun?"

Omistat, mutta alkuperäinen omistaja voi silti riitauttaa omistuksesi, jos taulua ei olekaan tarkoituksellisesti hylätty. Jälkimmäinen ei ole todennäköistä, mutta periaatteessa mahdollista.

"Miten sen myynnistä saatu raha tulkitaan."

Joudut maksamaan myynnistä luovutusvoittoveron 30 % (34 %), jos taulun arvo on yli 5000 euroa. Tämä siis olettaen, että taulu ei ole ns. arvotaidetta, eli sen voidaan katsoa olevan tavanomaista koti-irtaimistoa. Alle 5000 eurosta veroa ei makseta.

"Tavallaan minulla ei ole mitään näyttöä taulun hankinnasta."

Jos tekijä ja taulu on helposti tunnistettava, ainakaan rehelliset kauppiaat eivät ota taulua myyntiin ilman dokumentteja.
Ilmoita
Hupiveikko: "Omistusoikeuden voi osoittaa tarvittaessa esineen hankintaa koskevin dokumentein eikä siihen tarvita oikeudenkäyntiä."

Minulla on taloyhtiön roskiksesta hylättynä löytämäni taulu. Taulu on ollut hallinnassani ja olohuoneen seinällä nyt kymmenen vuotta. Minulla ei ole vähäisintäkään aikomusta luopua taulusta, sillä pidän siitä.

Veikko Hupi ilmestyy ovelleni vanhan ja jo rusehtuneen ostokuitin kanssa, väittää yllättäen olevansa taulun oikea omistaja ja kertoo haluavansa taulun itselleen. Veikko Hupi ei ollut tarkoittanut hylätä taulua, mutta se ei sopinut 2000-luvun alussa kodin silloiseen sisustukseen. On käynyt kuulemma erehdys.

Olen toiminut hyvässä uskossa, eikä minulla ole vähäisintäkään aikomusta luovuttaa taulua Hupiveikolle vapaaehtoisesti, koska pidän taulua omanani ja se on ollut hallinnassani jo kymmenen vuoden ajan. Mitkä ovat Veikko Hupin mahdollisuudet saada taulu itselleen ja miten hänen tulisi edetä? Tiedossahan on hyvin, että väkivalta ja omavaltaisuus ei Hupiveikkoa asiassa auta.
3 VASTAUSTA:
"Veikko Hupi ei ollut tarkoittanut hylätä taulua, mutta se ei sopinut 2000-luvun alussa kodin silloiseen sisustukseen. On käynyt kuulemma erehdys."

Erehdys eikä ole hylätty? Kuulostaa siltä, että taulu on todellisuudessa isännätön ja hylätty, erehdystä ei ole tapahtunut, eikä Veikko Hupi saa taulua itselleen.

Jos taulu olisi hukattu tai vahingossa kadotettu tai hylätty varastettuna, Veikko Hupin mahdollisuudet olisivat paljon paremmat. Mahdollinen rikos, siis alkuperäinen varkaus, on kuitenkin jo vanhentunut.

"Mitkä ovat Veikko Hupin mahdollisuudet saada taulu itselleen ja miten hänen tulisi edetä?"

Et halua luopua taulusta, jota olet hallinnoinut jo kymmenen vuoden ajan. Toisaalta alkuperäinen omistaja haluaa ns. omansa. Taulun omistusta siis koskee kollisio, eikä vastausta ole suoraan olemassa. Asian ratkaisee tässä käräjäoikeus. Jos alkuperäinen omistaja kykenee osoittamaan omistuksensa asiakirjoin, rikoksen seurauksena omistusoikeus ei vanhene.
> Hupiveikko: "Omistusoikeuden voi osoittaa tarvittaessa esineen hankintaa koskevin dokumentein eikä siihen tarvita oikeudenkäyntiä."

Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa, jos sekä alkuperäinen omistaja että nykyinen haltija pitävät esinettä omanaan.

> Mitkä ovat Veikko Hupin mahdollisuudet saada taulu itselleen ja miten hänen tulisi edetä? Tiedossahan on hyvin, että väkivalta ja omavaltaisuus ei Hupiveikkoa asiassa auta.

Haltijan ei tarvitse vapaaehtoisesti missään olosuhteissa enää näin kymmenen vuoden, tai lyhyemmänkään ajan, kuluttua luopua hallinnastaan, vaikka eteen kannetaan mikä määrä dokumentteja. Jos haltija on toiminut hyvässä uskossa, edes varastetun esineen hallinnasta ei tarvitse luopua, eikä alkuperäisellä omistajalle ole kuin muutama mahdollisuus takaisin saamiseen. Rikosasiassa ensimmäinen vaihtoehto on poliisi ja riita-asiassa kanne käräjäoikeudessa.

Omistajalla on omaisuutensa takaisin ottamiseksi sallittu pakkokeinolain mukainen niin sanottu itseapu vain, jos esine on anastettu paikan päällä ja oikea omistaja on heti todennettavissa, ei muutoin. Ilman viranomaista Veikko Hupi itse syyllistyy rikokseen vaikkapa anastaessaan taulun haltijan seinältä. Edes poliisilla ei ole oikeutta kajota esineeseen ilman painavaa syytä ja epäiltyä rikosta.

> Hylätty esine on isännätön, eikä siihen koskaan voi kohdistus varkautta.

Millainen esine on mielestäsi silloin, kun varastettu esine löytyy roskasäiliöstä? Onko esine ensisijaisesti varastettu vaiko hylätty? Varastettu, eikö totta, jolloin esineen tietoisesti pitävä henkilö syyllistyy oikeudettomasti joko anastukseen tai kätkemisrikokseen tai molempiin.

> Jollei taulu ole hylätty, nykyinen haltija luovuttaa sen tietenkin oikealle omistajalleen.

Avauksen tapauksessa oikea omistaja ei ole tiedossa, eikä mikään edellytä kymmenen vuotta taulua hallinnutta henkilöä luovuttamaan taulua ilman eri selvitystä, joka tapahtuu käräjillä.
Anonyymi kirjoitti:
> Hupiveikko: "Omistusoikeuden voi osoittaa tarvittaessa esineen hankintaa koskevin dokumentein eikä siihen tarvita oikeudenkäyntiä."

Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa, jos sekä alkuperäinen omistaja että nykyinen haltija pitävät esinettä omanaan.

> Mitkä ovat Veikko Hupin mahdollisuudet saada taulu itselleen ja miten hänen tulisi edetä? Tiedossahan on hyvin, että väkivalta ja omavaltaisuus ei Hupiveikkoa asiassa auta.

Haltijan ei tarvitse vapaaehtoisesti missään olosuhteissa enää näin kymmenen vuoden, tai lyhyemmänkään ajan, kuluttua luopua hallinnastaan, vaikka eteen kannetaan mikä määrä dokumentteja. Jos haltija on toiminut hyvässä uskossa, edes varastetun esineen hallinnasta ei tarvitse luopua, eikä alkuperäisellä omistajalle ole kuin muutama mahdollisuus takaisin saamiseen. Rikosasiassa ensimmäinen vaihtoehto on poliisi ja riita-asiassa kanne käräjäoikeudessa.

Omistajalla on omaisuutensa takaisin ottamiseksi sallittu pakkokeinolain mukainen niin sanottu itseapu vain, jos esine on anastettu paikan päällä ja oikea omistaja on heti todennettavissa, ei muutoin. Ilman viranomaista Veikko Hupi itse syyllistyy rikokseen vaikkapa anastaessaan taulun haltijan seinältä. Edes poliisilla ei ole oikeutta kajota esineeseen ilman painavaa syytä ja epäiltyä rikosta.

> Hylätty esine on isännätön, eikä siihen koskaan voi kohdistus varkautta.

Millainen esine on mielestäsi silloin, kun varastettu esine löytyy roskasäiliöstä? Onko esine ensisijaisesti varastettu vaiko hylätty? Varastettu, eikö totta, jolloin esineen tietoisesti pitävä henkilö syyllistyy oikeudettomasti joko anastukseen tai kätkemisrikokseen tai molempiin.

> Jollei taulu ole hylätty, nykyinen haltija luovuttaa sen tietenkin oikealle omistajalleen.

Avauksen tapauksessa oikea omistaja ei ole tiedossa, eikä mikään edellytä kymmenen vuotta taulua hallinnutta henkilöä luovuttamaan taulua ilman eri selvitystä, joka tapahtuu käräjillä.
"> Hylätty esine on isännätön, eikä siihen koskaan voi kohdistus varkautta.

Millainen esine on mielestäsi silloin, kun varastettu esine löytyy roskasäiliöstä? Onko esine ensisijaisesti varastettu vaiko hylätty? Varastettu, eikö totta, jolloin esineen tietoisesti pitävä henkilö syyllistyy oikeudettomasti joko anastukseen tai kätkemisrikokseen tai molempiin."

Roskasäiliö löytöpaikka kertoo, että esine on hylätty, jonka saa ottaa ja pitää. Haltuun otetun esineen arvosta, laadusta ja kunnosta olisi siis osattava päätellä, onko esine alun perin varastettu tai muutoin erehdyksessä roskasäiliössä. Jotta epäselvyyttä ei tulevaisuudessa syntyisi, epävarmassa tilanteessa esinettä olisi syytä käsitellä löytötavarana. Ennakkotapausten määrä asiassa lienee kuitenkin vähäinen eli mitä tapahtuu rikosoikeudellisesti, jos sellaisen esineen pitää, joka ei ole tarkoituksella hylätty.

Avauksen taulu ei ole millään muotoa selvä tapaus varsinkaan kymmenen vuoden jälkeen, koska arvokas taulu on hyvin mahdollista hylätä, ellei se viehätä omaa silmää ja makua. Taloyhtiöiden roskikset ja keräyspisteet ovat täynnä epämääräistä tavaraa, designiä ja antiikkia, joiden arvoa on usein mahdotonta tietää.
+Lisää kommentti
"Väärin. Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä."

Kuka sitten tutkii omistajuuden?

"Jankutat edelleen löytötavaralain 26 §:n vastaisesti tätä, vaikka kymmenen vuotta sitten haltuunotettu taulu ei voi tulla lain mukaan omsitajaksi."

No kuka omistaa roskiksesta dyykatun taulun, joka on hylätty tai ei ole hylätty?

"Hän ei saa siis mitään dokumenttia poliisilta."

Siis taulun haltija ei voi selvityttää asiaansa poliisilla, ja vaikka poliisi selvittäisikin asiaa, haltija ei saa poliisilta dokumenttia, jonka mukaan taulu on jätetty poliisin haltuun tai pidetään edelleen poliisin luvalla haltijalla. Taulun haltija ei myöskään saa haltuunsa diaarinumeroa, jossa asian selvittely olisi käynnistetty.

"Ja tiedoksi tietämättömyydellesi: tällainen päätös omistusoikeuden määräämisestä löytäjälle on hallintomenettelyä."

Kuka siitä omistusoikeudesta hallintomenettelyssä nyt määrää, kun poliisi ei asiaa tutki?

Poliisi ei siis tutki asiaa, mutta jos tutkisi, poliisin päätöksenteko taulun omistuksesta olisi hallintomenettelyä, vaikka hallintolakia ei NIMENOMAISESTI sovelleta lainkäyttöön, esitutkintaan, poliisitutkintaan eikä ulosottoon.

Mitähän tuohonkin nyt sitten sanoisi?

"Voi ei! Vieläkään ei näy merkkiäkään siitä, että olisit edes lukenut löytötavaralain 26 §:ää. Ei sen siältö nyt noin vaikeaa ole ymmärtää!!!"

Mitä löytötavaralalaki kuuluu asiaan, kun juuri edellä kerroit, että poliisi ei asiaa tutki?

"Pakko laittaa itsekin suurin kirjaimin, koska esitutkintalaissa ei ole säännöksiä, joilla voitaisiin omistusoikeudesta päättää yhtään mitään. Vielä vähemmän, jos mahdollista, niitä on poliisilaissa."

Itseään erinomaisena laintuntijana pitänyt henkilö on nyt kertonut, että taulun omistusta ei tutki poliisi eikä sitä tutki käräjäoikeus. Se on kyllä tietoniekka.

Emme tiedä, onko avauksen mukainen taulu roskiksessa tarkoituksella, erehdyksessä tai rikoksen seurauksena, mutta taulun tapauksen omistuksen selvittämiseen ei siis tämän tietoniekan mukaan sovi rikoslaki, esitutkintalaki, poliisilaki eikä löytötavaralaki. Sen sijaan tähän sopii hallintomenettely, vaikka hallintolaki nimenomaisesti kertoo, että hallintolakia ei sovelleta lainkäyttöön, esitutkintaan tai poliisitutkintaan.

Tietoniekka haluaa ilmeisesti kertoa, että kukaan ei voi tehdä asialle mitään. Asiaa ei siis voi kukaan tutkia ja sen pituinen se.
4 VASTAUSTA:
>>> "Väärin. Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä."

Kuka sitten tutkii omistajuuden? <<<

Ensimmäisen kommentin kirjoittaja on väärässä.

Poliisilain mukaan poliisitutkinnalla tarkoitetaan muuta poliisin toimitettavaksi laissa säädettyä tutkintaa kuin rikoksen johdosta toimitettavaa esitutkintaa.

Löytötavara-asetuksen mukaan poliisin ja löytötavaratoimiston tulee hankkia tietoja siitä, kuka on löytötavaran omistaja, jos niitä on hankaluudetta saatavissa. Omistajalle on ilmoitettava löydöstä. Rikoksella viety omaisuus ei ole löytötavaraa, ja ellei omistaja muutoin ole selvillä, poliisi pyrkii silloinkin selvittämään omistajaa. Poliisi nykyisin jopa omilla Facebook-sivuillaan etsii irtaimelle omistajia.

Lain esitöiden mukaan epäselvissä tapauksissa tulee soveltaa löytötavaralakia pois lukien rikoslaki. Edelleen, irtain voidaan takavarikoida poliisin toimesta vain, jos on syytä olettaa, että sitä voidaan käyttää todisteena rikosasiassa, se on rikoksella viety tai se tuomitaan menetetyksi.

Poliisi siis tutkii poliisitutkinnan sekä esitutkinnan kautta ja mahdollisuuksiensa mukaan taulun omistajuutta, siis ilmeistä alkuperää. Asian selvittämisvelvollisuutta ei missään vaiheessa voida siirtää löytäjälle, ja poliisille jää asiassa laaja harkintavalta. Poliisi ei ole missään vaiheessa täytäntöönpanoviranomainen.

>>>"Hän ei saa siis mitään dokumenttia poliisilta."

Siis taulun haltija ei voi selvityttää asiaansa poliisilla, ja vaikka poliisi selvittäisikin asiaa, haltija ei saa poliisilta dokumenttia, jonka mukaan taulu on jätetty poliisin haltuun tai pidetään edelleen poliisin luvalla haltijalla. Taulun haltija ei myöskään saa haltuunsa diaarinumeroa, jossa asian selvittely olisi käynnistetty. >>>

Ensimmäisen kommentin kirjoittaja on jälleen väärässä.

Löytötavara-asetuksen mukaan poliisin on annettava löytäjälle maksutta kuitti löytötavaran vastaanottamisesta. Kuittiin on merkittävä löytöä koskevat tiedot ja löytäjän vaatimukset sekä ilmoitus löytäjän oikeuksista ja siitä, miten löytäjän tulee niiden toteuttamiseksi menetellä. Kuitti annetaan sisäasiainministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella.

Jos kyseessä on ilmeisen arvokas esine, esineestä voidaan kuuluttaa virallisesti myös eri medioissa kuten paikallislehdissä.

Poliisin ns. S-ilmoitus eli sekalaisilmoitus saattaa koskea myös omistusoikeuden selvittämistä, jonka jälkeen tutkitaan, käynnistetäänkö varsinainen esitutkinta (rikos, ei rikosta, lisätietojen kerääminen...). Kun kyseessä on muu poliisin toimivaltaan kuuluva tutkinta kuin rikoksen esitutkinta, asiasta kirjataan S-ilmoitus. Tällaista muuta kuin esitutkintaa kutsutaan poliisitutkinnaksi.

Ellei omistusoikeuden selvittäminen johda haluttuun lopputulokseen, asia voi edetä vain oikeusteitse.
Minä voin ottaa taulun haltuuni ja ongelma ratkeaa sillä. Taulu annettu Hakaniemen torilla mustapartaiselle miehelle ilman korvausta, jos joku kysyy. Dyykattu kama on dyykkaajan ja sillä selvä.
>>> "Ja tiedoksi tietämättömyydellesi: tällainen päätös omistusoikeuden määräämisestä löytäjälle on hallintomenettelyä."

Kuka siitä omistusoikeudesta hallintomenettelyssä nyt määrää, kun poliisi ei asiaa tutki?

Poliisi ei siis tutki asiaa, mutta jos tutkisi, poliisin päätöksenteko taulun omistuksesta olisi hallintomenettelyä, vaikka hallintolakia ei NIMENOMAISESTI sovelleta lainkäyttöön, esitutkintaan, poliisitutkintaan eikä ulosottoon. >>>

Ensimmäisen kommentin kirjoittaja on jälleen väärässä.

Poliisin tulee sekä poliisitutkintana että tarvittaessa esitutkintana hankkia tietoja siitä, kuka on löytötavaran omistaja, jos niitä on hankaluudetta saatavissa. Hallintolakia ei sovelleta poliisitutkintaan eikä esitutkintaan.

Poliisi ei päätä omistuksesta, mutta voi kirjata S-ilmoituksen.
Anonyymi kirjoitti:
Minä voin ottaa taulun haltuuni ja ongelma ratkeaa sillä. Taulu annettu Hakaniemen torilla mustapartaiselle miehelle ilman korvausta, jos joku kysyy. Dyykattu kama on dyykkaajan ja sillä selvä.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä.

Saivartelu kuitenkin jatkukoon, koska niin paljon väärää tietoa tässä ketjussa eräs henkilö on antanut.

"Varmuudella tiedämme, että avaajasta ei voi tulla enää kymmenen vuoden jälkeen löytötavaralain mukaisesti taulun omistajaa."

On poliisin tehtävä poliisilakiin, esitutkintalakiin, löytötavaralakiin ja löytötavara-asetukseen sekä mahdollisesti pakkokeinolakiin (esim. takavarikointi) ja rikoslakiin perustuen tutkia asiaa ja toimia asiassa, jos sellainen tehtävä tulee kohdalle.

Se, että dyykkaaja ei ole epävarmuudessaan toimittanut taulua poliisille välittömästi, ei estä poliisia soveltamasta kaikkia edellä kuvattuja lakeja omalta osaltaan.

Löytötavaralain 26 § mukaan, jos "löytäjä" jättää noudattamatta, mitä löytötavarasta on säädetty taikka hän anastaa sen ilman laillista oikeutta, hän menettää kaikki löytöön perustuvat oikeutensa. Oletuksena roskiksessa on hylättyä tavaraa, yleensä jätettä, eikä roskiksesta yleensä voi anastaa.

Nyt (saivartelun seurauksena) tiedossa ei siis ole, onko taulu hylätty, kohdistuuko siihen rikos, onko taulu hylätty rikoksen seurauksena vai onko taulu roskiksessa erehdyksessä. Löytäjä eli dyykkaaja menettää oikeutensa vain silloin, jos taulu katsotaan poliisin suorittamassa tutkinnassa löytötavaraksi. Muussa tapauksessa dyykkaaja saa pitää laissa määrätyt oikeutensa tauluun.

Avauksen tekijä voi marssia poliisin luo, joka kirjaa ja käynnistää asiassa S-ilmoituksen.
+Lisää kommentti
> Poliisi tutkii rikoksia. <

Vähänpä tuokin kirjoittaja tietää poliisin tehtävistä.

> "Jokainen saa valehdella viranomaiselle omassa asiassaan, ellei laista muuta johdu, eikä ketään vaadita selvittämään omaa syyllisyyttään."

Asia on kylläkin päin vastoin!! Jokaisen on pysyttävä totuudessa omassa asiassaan, ellei ole kysymys rikosprosessista, jossa henkilö on epällyn tai syytetyn asemassa. Erityisesti on huomattava, että asianomistajan on poliisin suorittamassa esitutkinnassa pysyttävä totuudessa. <

Kenenkään ei tarvitse paljastaa mitään sellaista tietoa, joka voisi johtaa hänen itsensä tuomitsemiseen rikoksesta. Kuulusteluissa todistajana olevan henkilön tulee puhua aina totta muiden tapahtumaan liittyvien asianosaisten toimista. Lähiomaisia vastaan ei tarvitse todistaa. Rikoksesta epäillyllä on vahvin itsekriminoinnin suoja eli käytännössä henkilö saa valehdella tutkittavassa asiassa.

Asianomistajan eli rikoksen uhrin on pysyttävä totuudessa.

> "Jos kyseessä on arvokas taulu, kuten joku jo on osannut ennustaa, poliisi ei voi tietää asiaa etukäteen. Poliisi tutkii ja selvittää."

Väärin. Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä.<

Vähänpä tuokin kirjoittaja tietää poliisin tehtävistä.
Ilmoita
Jaahas! Taas pitää tietämättömiä valistaa.

Kysymyshän ei ole koskaan tyhmä, vaikka tämä kysyjä on tässä tapauksessa tyhmyytensä useasti jo osoittanutkin kirjoitamalla täyttä tuupaa.

"Kuka sitten tutkii omistajuuden?"

Kuulkaas se on ihan tuomioistuin joka voi tutkia taulun omistusoikeutta koskevan kanteen, jos sellainen sitten osapuolten ryhdyttyä riitelemään on välttämätöntä. Jäikö tämä sinulta jotenkin huomaamatta, kun kirjotiin, ettei ensimmäiseksi kannata asiassa ryhtyä oikeustoimiin mahdollisen oikeudenkäyntikuluriksin vuoksi ryhtyä? No, nyt tiedät senkin.

"No kuka omistaa roskiksesta dyykatun taulun, joka on hylätty tai ei ole hylätty?"

Tästä avaajan roskiksesta löytämän taulun omistusoikeudesta on jo vaikka kuinka paljon kirjoitettu yllä ja useita kertoja todettu, että A) jos taulu on hylätty, avaaja on sen voinut valtauksella saada omistukseensa tai B) jos omistaja ei ole sitä hylännyt, tämä alkuperäinen taulun omistaja sen omistaa. Joko päässäsi välkkyy lamppu? :P

"Siis taulun haltija ei voi selvityttää asiaansa poliisilla, ja vaikka poliisi selvittäisikin asiaa, haltija ei saa poliisilta dokumenttia, jonka mukaan taulu on jätetty poliisin haltuun tai pidetään edelleen poliisin luvalla haltijalla."

Siinähän sitä olkinukkeja. Tykkäätkö hakata?

Poliisi ei tutki omistuoikeutta vaan tuomioistuin. Eli siis sinne käräjille, jolleivät osapuolet ole järkeviä ihmisiä ja osaa itsekin tällaista dispositiivista asiaa ratkaista.

"Kuka siitä omistusoikeudesta hallintomenettelyssä nyt määrää, kun poliisi ei asiaa tutki? Poliisi ei siis tutki asiaa, mutta jos tutkisi, poliisin päätöksenteko taulun omistuksesta olisi hallintomenettelyä, vaikka hallintolakia ei NIMENOMAISESTI sovelleta lainkäyttöön, esitutkintaan, poliisitutkintaan eikä ulosottoon."

Kuten jo totesin, poliisilla ei ole toimivaltaa tutkia taulun omistuoikeutta eikä se tee sellaisesta mitään hallintopäätöstä. Sensijaan löytötavaralain mukaisesti poliisi voi etsiä taulun omistajaa. Koska avaaja on menettänyt löytötavaralain 26 §:n mukaan oikeutensa löytöön, hän ei sen omistuoikeutta saa. Tästä poliisi tekee tarvittaessa päätöksen ja siitä avaaja saa valitusosoituksenkin. Valitusprosessiin sovelletaan sitten hallintolainkäyttölakia.

"Mitä löytötavaralalaki kuuluu asiaan, kun juuri edellä kerroit, että poliisi ei asiaa tutki?"

Kas, vastauksen tähän löydätkin jo edellä olevasta.

"Emme tiedä, onko avauksen mukainen taulu roskiksessa tarkoituksella, erehdyksessä tai rikoksen seurauksena, mutta taulun tapauksen omistuksen selvittämiseen ei siis tämän tietoniekan mukaan sovi rikoslaki, esitutkintalaki, poliisilaki eikä löytötavaralaki."

Kun sinulla on noin paljon tietämättömyyttä asiassa, voinen jälleen valaista asian oikeaa tilaa!!!

Omistusoikeus hylättyyn esineeseen perustuu yleisiin oikeusoppeihin ja omistusoikeus itsessään oletetaan tunnetuksi ilman yleisiä säännöksiä siitä. Laki eräistä yhteisomistussuhteista säätelee esineen omistusta yhdessä jonkun tai useamman henkilön kesken. On myös vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuvaa tavanomaista oikeutta.

Mikään sinun esittämistäsi laiesta ei sääntele omistusoikeutta paitsi löytötavaralaki. Avaajalta ovat kuitenkin viimeksi mainitun lakiin perustuvat oikeudet menetetty, joten siitäkään ei hänelle ole apua.

Kas näin on tietämättömiä taas valaistu oikeuden sisällöistä! Ihan lämmitti sydäntä, kun kerroit minun olevan erinomainen laintuntija.
1 VASTAUS:
Moktar-Valuuttakauppias ei ole nyt taaskaan ajan tasalla asiasta. Tuskin kenelläkään on ollut tarkoitus kehua hänen lain tuntemustaan.
+Lisää kommentti
Erinomaista, että me muut olemme saaneet sinut jo osittain muuttamaan mielipiteesi monessakin asiassa eli ymmärrät kokonaisuuden jo paljon paremmin. Paljon on kyllä vielä matkaa perille.

"On myös vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuvaa tavanomaista oikeutta."

Oikein.

"A) jos taulu on hylätty, avaaja on sen voinut valtauksella saada omistukseensa tai B) jos omistaja ei ole sitä hylännyt, tämä alkuperäinen taulun omistaja sen omistaa."

Oikein.

"Kuulkaas se on ihan tuomioistuin joka voi tutkia taulun omistusoikeutta koskevan kanteen."

Oikein ja väärin. Kanne riita-asiassa tulee itse käynnistää, ja jutun ratkaisee silloin aluksi juurikin käräjäoikeus. Omistusoikeutta voi tutkia myös poliisi, mutta se ei ole asiassa täytäntöönpanoviranomainen.

"Poliisi ei tutki omistuoikeutta vaan tuomioistuin."

Väärin. Aluksikin, löytötavara-asetuksen mukaan poliisin ja löytötavaratoimiston tulee hankkia tietoja siitä, kuka on löytötavaran omistaja, jos niitä on hankaluudetta saatavissa. Lisäksi S- eli sekalaisilmoituksella poliisi voi käynnistää poliisitutkinnan, jollainen poliisille kuuluu poliisilain mukaan. Poliisitutkinnan ja S-ilmoituksen perusteella asiassa päätetään, riittääkö pelkkä poliitutkinta vai käynnistyykö jutussa myös varsinainen esitutkinta.

Poliisi siis varmuudella voi tutkia omistusoikeutta, mutta se ei ole asiassa nyt täytäntöönpanoviranomainen.

"Kuten jo totesin, poliisilla ei ole toimivaltaa tutkia taulun omistuoikeutta eikä se tee sellaisesta mitään hallintopäätöstä."

Väärin. S-ilmoituksen kautta, löytötavara-asetuksen ja poliisilain mukaisesti poliisilla on nimenomainen toimivalta tutkia myös omistusoikeutta. Jos ja kun poliisi tekee joko poliisitutkintaa tai esitutkintaa, tapaukseen ei sovelleta hallintolain mukaista hallintomenettelyä, koska laki nimenomaisesti näin toteaa. Tämän tietäisit, jos tuntisit lakia syvemmälti.

"Koska avaaja on menettänyt löytötavaralain 26 §:n mukaan oikeutensa löytöön, hän ei sen omistuoikeutta saa."

Oikein ja väärin. Dyykkaaja menettää omistusoikeutensa löytöön vain, jos kyseessä on löytötavara. Sen sijaan, jos kyseessä on isännätön ja hylätty irtain tai laki kertoo asiasta muuta, dyykkaaja saa virallisesti alkuperäisen kaltaisen omistusoikeuden. Mikään ei myöskään estä poliisia soveltamasta muita Suomen lakeja juttuun omalta osaltaan.

Jos tai kun asiassa käynnistetään tutkinta, dyykkaaja saa poliisilta virallisen asiakirjan.

"Avaajalta ovat kuitenkin viimeksi mainitun lakiin perustuvat oikeudet menetetty, joten siitäkään ei hänelle ole apua."

Väärin. Kyse on nimenomaisesti siitä, onko kyseessä hylätty ja isännätön irtain vaiko löytötavara. Avaaja on menettänyt oikeutensa vain löytötavaraan, eikä löytötavaralaki koske esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt.

Tykkäätkö hakata? Päätäsi seinään.
Ilmoita
Oleellista syyllisyyttä punnitaessa on se seikka, että oliko kyseinen roska-astia mainittuna ajankohtana todistettavasti lukittuna. Jollei asianmukaisesta lukituksesta ole mitään näyttöä voidaan koko juttu unohtaa. Eritoten ellei asianomistaja ole edes tehnyt aikanaan katoamisilmoitusta. Silloin voidaan pitää ilmeisenä, että esine on hukattu tarkoituksella ja toivottavaa on, ettei vakuutusrahoja ole nostettu.

Nm. Isona Tuomariksi
1 VASTAUS:
> Oleellista syyllisyyttä punnitaessa on se seikka...

Suomessa tuskin on yhtään tapausta, jossa syyteharkintaan (= kyse rikosasiasta) olisi otettu avauksen taulua vastaava roskis-tapaus. Sen sijaan työnantaja on purkanut työsuhteita, jos roskiksesta on anastettu.

Siirtolavoilta harvoin kannattaa viedä mitään, sillä niistä löytyvissä huonekaluissa on usein lutikoita.

> Eritoten ellei asianomistaja ole edes tehnyt aikanaan katoamisilmoitusta. Silloin voidaan pitää ilmeisenä, että esine on hukattu tarkoituksella.

Kyllä, keskustelua lieneekin jatkettu vain akateemisella tasolla. Dyykkaajalla ei kuitenkaan ole hylätystä taulusta omistusta osoittavaa asiakirjaa ilman eri toimenpiteitä.
+Lisää kommentti
Valuuttakauppias-M: "Hyvinhän tämä trollaus vetää trolleja puoleensa. Erinomaista ajan tuhlaamista. ;) "

Näin V-M aikaisemmin vakuuttaa trollaavansa ja kertoo omasta ajankäytöstään.

Anonyymi: "Moktar-Valuuttakauppias ei ole nyt taaskaan ajan tasalla asiasta. Tuskin kenelläkään on ollut tarkoitus kehua hänen lain tuntemustaan. "

M-V:n lain tuntemusta? Sehän on ollut hyvin lähellä puhdasta nollaa jo yli kymmenen vuotta, sillä Valuuttakauppiaan ainoa tarkoitus on juurikin trollaaminen. Valuutta-M on vakuuttanut, että mikä tahansa reaktio on hänelle hyvä reaktio. Jos muut keskustelevat säästä, Valkku puhuu itsekseen Jussin takarattaasta tai Poutiaisen mopon siivapyörästä.
2 VASTAUSTA:
Valuuttakauppias-Moktar: "Avaajalta ovat kuitenkin viimeksi mainitun lakiin perustuvat oikeudet menetetty, joten siitäkään ei hänelle ole apua."

Valkku tapansa mukaan höpöttää taas ihan omia tarinoitaan ja yrittää harhauttaa ilmeisen tarkoituksella muita keskustelijoita... Trolli mikä trolli.

Löytötavaralaki nimenomaisesti toteaa, että laki ei koske esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt. Miten taulun haltija siis voisi menettää oikeutensa esineeseen, josta laki itse toteaa, että sitä ei voida soveltaa? Valkun yhtäaikaiset kehäpäätelmät ja Chewbacca-puolustuksen alkeet eivät koskaan ole tuottaneet tulosta!

Taulun haltija voi menettää lakiin perustuvan oikeutensa vain löytötavaraan.

Jotta taulun haltija voisi menettää todellisen omistusoikeutensa, poliisin tulisi S- tai R-ilmoituksen kautta todeta taulun olevan löytötavara. Vastaavalla tavalla joko poliisitutkinnassa - tai esitutkinnassa mahdolliseen rikokseen liittyen - taulu voidaan todeta hylätyksi ja isännättömäksi. Taulun haltija saa poliisilta asiaa koskevan asiakirjan.

Alkuperäinen omistaja voi riitauttaa taulun omistuksen kanteen kautta käräjäoikeudessa.
Anonyymi kirjoitti:
Valuuttakauppias-Moktar: "Avaajalta ovat kuitenkin viimeksi mainitun lakiin perustuvat oikeudet menetetty, joten siitäkään ei hänelle ole apua."

Valkku tapansa mukaan höpöttää taas ihan omia tarinoitaan ja yrittää harhauttaa ilmeisen tarkoituksella muita keskustelijoita... Trolli mikä trolli.

Löytötavaralaki nimenomaisesti toteaa, että laki ei koske esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt. Miten taulun haltija siis voisi menettää oikeutensa esineeseen, josta laki itse toteaa, että sitä ei voida soveltaa? Valkun yhtäaikaiset kehäpäätelmät ja Chewbacca-puolustuksen alkeet eivät koskaan ole tuottaneet tulosta!

Taulun haltija voi menettää lakiin perustuvan oikeutensa vain löytötavaraan.

Jotta taulun haltija voisi menettää todellisen omistusoikeutensa, poliisin tulisi S- tai R-ilmoituksen kautta todeta taulun olevan löytötavara. Vastaavalla tavalla joko poliisitutkinnassa - tai esitutkinnassa mahdolliseen rikokseen liittyen - taulu voidaan todeta hylätyksi ja isännättömäksi. Taulun haltija saa poliisilta asiaa koskevan asiakirjan.

Alkuperäinen omistaja voi riitauttaa taulun omistuksen kanteen kautta käräjäoikeudessa.
Sinä olet se joka sotkee asioita ilmeisen tahallisesti.

"Löytötavaralaki nimenomaisesti toteaa, että laki ei koske esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt. Miten taulun haltija siis voisi menettää oikeutensa esineeseen, josta laki itse toteaa, että sitä ei voida soveltaa?"

Kuten vaihtoehdossa B (alkuperäinen omistaja ei ole hylännyt taulua) olen todennut, tauluun voisi tulla sovellettavaksi tällöin löytötavaralaki. Löytäjä saisi löytötavaraan omistuoikeuden 3 kk kuluttua toimitettuaan sen poliiisille. Mutta tämä vaihtoehto ei voi koskea avaajaa, koska hän on mentellyt löytötavaralain vastaisesti ja siten menettänyt oikeutensa löytöön.

"Jotta taulun haltija voisi menettää todellisen omistusoikeutensa, poliisin tulisi S- tai R-ilmoituksen kautta todeta taulun olevan löytötavara."

Jos vaihtoehto A (taulu on omistajansa hylkäämä) soveltuu, taulun haltija ei voi menettää omistuoikeuttaan mitenkään, koska hän on saanut sihen laillisen omistuoikeuden valtauksen myötä.

"Vastaavalla tavalla joko poliisitutkinnassa - tai esitutkinnassa mahdolliseen rikokseen liittyen - taulu voidaan todeta hylätyksi ja isännättömäksi. Taulun haltija saa poliisilta asiaa koskevan asiakirjan."

Ei varmasti saa poliisilta mitään asiakirjaa, jossa taulu todettaisiin hylätyksi. Poliisilla ei ole toimivaltaa tehdä ratkaisuja taulun omistuoikeudesta. Teoriassa avaaja voisi tässä tilanteessa nostaa itse vahvistuskanteen siitä, onko taulu hylätty. Mutta se edellyttäisi, että hänen tiedossaan olisi, kuka taulun aikaisempi omistaja oli, joka taulun hylkäsi. Muussa tilanteessa oikeudenkäynniltä riita-asiassa puuttuisi vastapuoli.
+Lisää kommentti
Kyllä se taulu varmaankin tarkoituksella on hylätty, joten kyllä mä katsoisin sen sun omaisuudeksi.
Itse oon vienyt tavaraa meidän roskisten viereen, kadun reunaan, jotta joku tarvitsija voi ne siitä ottaa ja aina ne siitä on vietykin. Jos niistä nyt joku olisikin ollut arvokas niin mun mokahan se olis kun en arvoa selvittänyt. En lähtisi perään huutelee. Tuskin sunkaan kohdalla niin käy.
1 VASTAUS:
Käytännössä siis omistaa, mutta teoriassa välttämättä ei. Taulu on suurella todennäköisyydellä hylätty eli keskustelu on tästäkin eteenpäin täysin akateemisella tasolla.

Todellista omistusoikeutta ei rajoita juuri mikään seikka, eli omistaja hallinnoi, vallitsee ja päättää siitä rajoituksetta. Jos ajatellaan, että taulu olisi tunnetun taiteilijan tunnettu teos ja vaikkapa kymppitonnin arvoinen, ja haltija menee myymään teosta arvostetun huutokauppakamarin kautta, huutokauppakamari pyytää usein omistusoikeutta kuvaavat tai vastaavat paperit. Ellei omistusta osoittavia papereita ole, taulu ei myöskään välttämättä tule myyntiin, ja jos on syytä epäillä rikosta, huutokauppakamari saattaa jopa tehdä ilmoituksen viranomaiselle.

Ellei taulua kykenekään vapaasti myymään, omistusoikeus näyttäisi olevan rajoitettu, ei rajoittamaton kuten omistusoikeus on yleensä. Arvokas esine käyttäytyy tai saattaa käyttäytyä siinä mielessä kuten rekisteröitävä irtain (auto, vene, lentokone, avioehto, arvopaperi...) tai kiinteistö eli sitä ei myydä ilman dokumentteja.

Jos taulun arvo on kymppejä tai satasia, ketään ei kiinnosta.

Jos taulun haltija haluaa luovuttaa taulun ilman epäilyttäviä ehtoja, hänen on käännyttävä poliisin puoleen. Poliisi kykenee virkansa puolesta määräajan kuluttua kirjoittamaan omistusoikeutta vastaavat paperit. Toinen vaihtoehto on luovuttaa taulu lähipiiriin ja kirjoittaa luovutusta vastaava asiakirja. Tällöin luovutuksen saajan tulee toimia hyvässä uskossa eli saaja ei saa ryhtyä vilpilliseen oikeustoimeen tai voi menettää oikeutensa hänkin.

Mahdollisista dokumenteista huolimatta mikään ei kuitenkaan estä alkuperäistä omistajaa hakemasta käräjillä taulua takaisin hallintaansa. Tämä koskee kaikkea mahdollista omaisuutta ja melkein poikkeuksetta.
+Lisää kommentti
"Valkku tapansa mukaan höpöttää taas ihan omia tarinoitaan ja yrittää harhauttaa ilmeisen tarkoituksella muita keskustelijoita... Trolli mikä trolli."

Kyllä Valuuttakauppias saattoi olla myös ihan tosissaan.
Ilmoita
Siteeraan tähän alle trollin kirjoituksen melkein kokonaan. Se on opettavainen, koska sisältää niin paljon vääristyneitä käsityksiä.

"Erinomaista, että me muut olemme saaneet sinut jo osittain muuttamaan mielipiteesi monessakin asiassa eli ymmärrät kokonaisuuden jo paljon paremmin. Paljon on kyllä vielä matkaa perille.

Minun ei ole tarvinnut kertaakaan muuttaa käsityksiäni, mutta muut kirjoittajat alkavat, sinut mukaan lukien, vihdoinkin löytämään totuuden! Käsittelen siksi kohta kohdalta kirjotustasi viuropuheliun muodossa Minä ja Sinä.

Minä:
"On myös vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuvaa tavanomaista oikeutta."

Sinä:
"Oikein."

Kukaan ei ollut aiemmin tuonut esiin tavanomaista oikeutta, johon nimenomaisesti avaajan taulun omistusoikeuden saaminen valtauksella perustuu. Nyt olet sen sitten saanut tietoosi ja hyväksynyt, mikä on tapahtunut minun ansiostani.

Minä:
"A) jos taulu on hylätty, avaaja on sen voinut valtauksella saada omistukseensa tai B) jos omistaja ei ole sitä hylännyt, tämä alkuperäinen taulun omistaja sen omistaa."

Sinä:
"Oikein."

Olet vihdoinkin ymmärtänyt sanomani ydinsisällön. Paljon siihen menikin aikaa ennen kuin hyväksyit kirjoittamani tosiasian. (Tosin jäljempänä kirjoitustasi käsityksesi tästä horjuu uudestaan.)

Sinä:
"Oikein ja väärin. Kanne riita-asiassa tulee itse käynnistää, ja jutun ratkaisee silloin aluksi juurikin käräjäoikeus. Omistusoikeutta voi tutkia myös poliisi, mutta se ei ole asiassa täytäntöönpanoviranomainen."

Edelleen väärin, koska poliisilta puuttuu toimivalta tutkia omistuoikeutta. Tätä et selväsitkään ymmärrä, kun sotket sen poliiisin löytötavaralain mukaiseen omistajan etsimiseen. Se on eri asia kuin tutkia ja ratkaista riita-asiassa, kuka on esineen omistaja. Se kuuluu ainoastaan yleisten tuomioistuinten toimivaltaan.

Minä:
"Poliisi ei tutki omistuoikeutta vaan tuomioistuin."

Sinä:
"Väärin. Aluksikin, löytötavara-asetuksen mukaan poliisin ja löytötavaratoimiston tulee hankkia tietoja siitä, kuka on löytötavaran omistaja, jos niitä on hankaluudetta saatavissa. Lisäksi S- eli sekalaisilmoituksella poliisi voi käynnistää poliisitutkinnan, jollainen poliisille kuuluu poliisilain mukaan. Poliisitutkinnan ja S-ilmoituksen perusteella asiassa päätetään, riittääkö pelkkä poliitutkinta vai käynnistyykö jutussa myös varsinainen esitutkinta."

Kirjoittamasi poliisin toimet eivät ole taulun omistusoikeuden tutkintaa. Ks edellä kertomani yleisten tuomioistuinten toimivallasta.

Sinä:
"Poliisi siis varmuudella voi tutkia omistusoikeutta, mutta se ei ole asiassa nyt täytäntöönpanoviranomainen."

VÄÄRIN. Poliisilla ei ole toimivaltaa tutkia ja ratkaista, kuka taulun omistaa silloin, kun asiasta on riitaa.

Minä:
"Avaajalta ovat kuitenkin viimeksi mainitun lakiin (löytötavaralakiin, minun lisäys) perustuvat oikeudet menetetty, joten siitäkään ei hänelle ole apua."

Sinä:
"Väärin. Kyse on nimenomaisesti siitä, onko kyseessä hylätty ja isännätön irtain vaiko löytötavara. Avaaja on menettänyt oikeutensa vain löytötavaraan, eikä löytötavaralaki koske esinettä, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt."

Et osaa lukea. Palaa kohtaan vaihtoehdot A ja B.

Kirjoitin edellä, että avaaja on menettänyt löytätavaralain mukaiset oikeutensa tauluun. Tämä johtuu siitä, että mainitun lain 26 § estää häntä tulemasta taulun omistajaksi, koska hän ei ole noudattanut laillista menettelyä löytöään koskien. Jos esine on hylätty, eli vaihtoehto A on voimassa, ei löytötavaralakia sovelleta, ja avaaja voi vallata taulun ja saada sen omistusoikeuden siten itselleen.

"Tykkäätkö hakata? Päätäsi seinään."

Olen hakannut sinun päätäsi seinään ja siitä näyttää olevan sinulle hyötyä, koska oeptukseni menee sillä tavalla perille!
Ilmoita
Opetettava: "Olen hakannut päätäni seinään."

Me tiedämme sen!

Opetettava: "Kukaan ei ollut aiemmin tuonut esiin tavanomaista oikeutta, johon nimenomaisesti avaajan taulun omistusoikeuden saaminen valtauksella perustuu."

Kyseessä on vakiintunut tavanomainen oikeus, jota kenenkään muun ei ole ollut tarve erikseen tuoda esille. Sinulla oli tarve: hauki on siis kala (me tiedämme sen).

Opetettava: "Olet vihdoinkin ymmärtänyt sanomani ydinsisällön."

Sotket eri kirjoittajat toisiinsa. Löytötavaralain sisältö on kerrottu muiden toimesta jo viikkoja sitten.

Opetettava: "Kirjoitin edellä, että avaaja on menettänyt löytätavaralain mukaiset oikeutensa tauluun."

Edelleen väärin. Hylätyn taulun haltija saa pitää taulun, koska nimenomaisesti löytötavaralaki toteaa, että löytötavaralakia ei sovelleta hylättyyn esineeseen. Tämä toteamus on oleellista löytötavaralaille, eikä toteamusta löydy muualta laista.

Juuri löytötavaralain perusteella hylätyn taulun haltijalla on oikeus pitää se. Avaaja menettää oikeutensa vain löytötavaraan.

Opetettava: "Poliisilta puuttuu toimivalta tutkia omistuoikeutta. "

Väärin: totaalisen väärin edelleen. Poliisilla on oikeus tehdä asiassa poliisitutkintaa tai esitutkintaa mukaan lukien omistusoikeus. Poliisi ei ole asiassa kuitenkaan täytäntöönpanoviranomainen.

Opetettava: "Kirjoittamasi poliisin toimet eivät ole taulun omistusoikeuden tutkintaa."

Poliisilla on oikeus ja mahdollisuus suorittaa nimenomaisesti poliisitutkintaa mukaan lukien omistusoikeus.

Opetettava kertoo aluksi: "Väärin. Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä."

Opetettava jatkaa: "Kuten jo totesin, poliisilla ei ole toimivaltaa tutkia taulun omistuoikeutta eikä se tee sellaisesta mitään hallintopäätöstä."

Opetettava muuttaa mielipidettään: "Poliisilla ei ole toimivaltaa tutkia ja ratkaista, kuka taulun omistaa silloin, kun asiasta on riitaa."

Poliisilla on toimivalta tutkia, eikä poliisitutkinnassa päde hallintolaki, eikä asiassa siten ole olemassa hallintomenettelyä. Ratkaisun osalta poliisi ei ole täytäntöönpanoviranomainen, ja jos alkuperäisellä omistajalla ja haltijalla on riita omistusoikeudesta, alkuperäinen omistaja voi tehdä asiassa kanteen.

Koska on tiedossa, että Opetettava jankkaa vaikkapa maailman sivu poliisista, poliisitutkinnasta, S-ilmoituksesta ja omistusoikeudesta, annetaan linkki opettavaiseen tarinaan veneestä:

Oikeusasiamies: "Asiassa kirjattiin samana päivänä S-ilmoitus ("veneen omistusoikeuden selvittäminen"), kun A ilmoitti, että vene on hänen eikä se ole voinut olla löytötavara."

https://www.oikeusasiamies.fi/fi/ratkaisut/-/eoar/1533/2006

Poliisin järjestelmään kirjattiin sekalaisilmoitus, jossa veneen omistusoikeutta ryhdyttiin selvittämään. Omistusoikeutta ei tutkinut joulupukki, vaan poliisi, koska poliisilla on oikeus ja toimivalta siihen.
2 VASTAUSTA:
"Opetettava: "Olen hakannut päätäni seinään.""

Ahaa! Nyt ryhdytään valheellisesti jo muuttamaan lainauksia, kun asiaperustein ei enää pärjätä väittelyssä!!!

Kirjoitinhan: "Olen hakannut sinun päätäsi seinään ja siitä näyttää olevan sinulle hyötyä..."

Ilmeisesti teki kipeää!

Mutta asiaa. Oikeusasiamiehen kanteluasia on hyvin poliisin toimivaltaa kuvaava. Poliisi selvittää asiaa, eli etsii veneen oikeaa omistajaa. Muuhun poliisilla ei olisikaan ollut toimivaltaa. Kanteluasiassa veneen omistuoikeutta on tutkinut käräjäoikeus (koska sillä on ainoastana toimivalta siihen) ja se on ratkaisut asian veneen alkuperäisen omistajan hyväksi.

Tarvitseeko joku vielä muuta opetusta? Luulisi tämän oikeusasiamiehen päätöksen jo päättävän tämän keskustelun poliisin toimivallan puuttumisesta. Asiassa toimivalta tutkia veneen omistusoikeus oli ainoastaan käräjäoikeudella.
Klo 0:44 lauantaiaamuna, baarista tulossa? Tekstikin on sen mukaista.
+Lisää kommentti
Opetettava kertoo aluksi: "Väärin. Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä."

Opetettava jatkaa: "Kuten jo totesin, poliisilla ei ole toimivaltaa tutkia taulun omistuoikeutta eikä se tee sellaisesta mitään hallintopäätöstä."

Opetettava muuttaa mielipidettään ensimmäisen kerran: "Poliisilla ei ole toimivaltaa tutkia ja ratkaista, kuka taulun omistaa silloin, kun asiasta on riitaa."

Opetettava opetuksen jälkeen: "Poliisi selvittää asiaa, eli etsii veneen oikeaa omistajaa. Muuhun poliisilla ei olisikaan ollut toimivaltaa."

Oli mukavaa olla avuksi opetettavalle eli ole hyvä. Kommentoinnit hallintomenettelyistä ja omistusoikeuksista Opettava olikin jo aivan oikein unohtanut. Hyvä niin.
5 VASTAUSTA:
Kommentoinnit hallintomenettelyistä ja omistusoikeuksista Opetettava olikin jo aivan oikein unohtanut. Hyvä niin.
>>> Opetettava kertoo aluksi: "Väärin. Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä."

Opetettava jatkaa: "Kuten jo totesin, poliisilla ei ole toimivaltaa tutkia taulun omistuoikeutta eikä se tee sellaisesta mitään hallintopäätöstä." <<<

Ymmärränkö oikein, että edellisistä vaitteistä huolimatta poliisi voi tutkia taulun alkuperää ja omistusoikeutta ja poliisilla on toimivalta tutkia omistusoikeutta? Jos poliisi tutkii, kyseessä on poliisitutkinta, eikä silloin lainkaan sovelleta hallintomenettelyä.
Anonyymi kirjoitti:
>>> Opetettava kertoo aluksi: "Väärin. Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä."

Opetettava jatkaa: "Kuten jo totesin, poliisilla ei ole toimivaltaa tutkia taulun omistuoikeutta eikä se tee sellaisesta mitään hallintopäätöstä." <<<

Ymmärränkö oikein, että edellisistä vaitteistä huolimatta poliisi voi tutkia taulun alkuperää ja omistusoikeutta ja poliisilla on toimivalta tutkia omistusoikeutta? Jos poliisi tutkii, kyseessä on poliisitutkinta, eikä silloin lainkaan sovelleta hallintomenettelyä.
"Ymmärränkö oikein, että edellisistä vaitteistä huolimatta poliisi voi tutkia taulun alkuperää ja omistusoikeutta ja poliisilla on toimivalta tutkia omistusoikeutta? Jos poliisi tutkii, kyseessä on poliisitutkinta, eikä silloin lainkaan sovelleta hallintomenettelyä. "

Ymmärrät ihan oikein. Nähdäkseni myös nimim. Opetettava ymmärtää nyt asian eli hän on muuttanut opetuksen myötä mielipidettään. Hyvä niin.
Anonyymi kirjoitti:
"Ymmärränkö oikein, että edellisistä vaitteistä huolimatta poliisi voi tutkia taulun alkuperää ja omistusoikeutta ja poliisilla on toimivalta tutkia omistusoikeutta? Jos poliisi tutkii, kyseessä on poliisitutkinta, eikä silloin lainkaan sovelleta hallintomenettelyä. "

Ymmärrät ihan oikein. Nähdäkseni myös nimim. Opetettava ymmärtää nyt asian eli hän on muuttanut opetuksen myötä mielipidettään. Hyvä niin.
Valheet jatkuu, ja ymmärtäähän sen kun asiaperusteet ovat loppu. :D
Anonyymi kirjoitti:
Kommentoinnit hallintomenettelyistä ja omistusoikeuksista Opetettava olikin jo aivan oikein unohtanut. Hyvä niin.
Kirjoitin 20.7. klo 1:13

Ei varmasti saa poliisilta mitään asiakirjaa, jossa taulu todettaisiin hylätyksi. Poliisilla ei ole toimivaltaa tehdä ratkaisuja taulun omistuoikeudesta. Teoriassa avaaja voisi tässä tilanteessa nostaa itse vahvistuskanteen siitä, onko taulu hylätty. Mutta se edellyttäisi, että hänen tiedossaan olisi, kuka taulun aikaisempi omistaja oli, joka taulun hylkäsi. Muussa tilanteessa oikeudenkäynniltä riita-asiassa puuttuisi vastapuoli.

Mites nyt suu pannaan???
+Lisää kommentti
Omistat. Kyseessä on hylätty taulu. Vaikka joku alkaisi taulun perään huutelemaan jos sen laittaisit myyntiin, ei mikään oikeusaste usko että a)joku on taulun hukannut roskikseen tai b)joku on laittanut taulun roskikseen säilytystä varten. Ainoastaan jos taulu olisi ryöstetty ja silloinkin pitäisi tällä henkilöllä olla todiste siitä että taulu kuulunut hänelle sekä todistus rikosilmoituksesta jossa taulu mainitaan tarkasti (pelkkä sana"taulu"ei riitä).
3 VASTAUSTA:
Ihan loogista, mutta siitä huolimatta omistusoikeus saattaa olla rajoitettu.

Mikään ei estä nykyistä haltijaa ripustamasta taulua paraatipaikalle olohuoneessa. Mitä arvokkaampi taulu kuitenkin on (tai muu irtain esine) kyseessä, sen varmemmin jossakin vaiheessa luovutusta kysytään omistukseen tai itse irtaimeen liittyviä asiakirjoja. Vertaa kallis antiikki, kellot ja korut, joita on usein mahdotonta myydä ilman dokumentteja.

Esimerkki eräistä huutokauppaehdoista:

"Helanderilla on oikeus kieltäytyä ottamasta kohdetta huutokaupattavaksi, mikäli Helanderin toiminnan kannalta ilmenee perusteltu syy, esimerkiksi – mutta näihin tilanteisiin rajoittumatta – esineen aitouden, omistus- tai myyntioikeuden tai muun myyntiin vaikuttavan seikan osalta ilmenevän epäselvyyden johdosta."

https://www.helander.com/ehdot

Ellei omistaja kykene myymään omaisuuttaan, omistusoikeus on rajoitettu.

Jotta haltija voisi saada "täyden" omistusoikeuden asiakirjoineen, taulun haltija voi antaa taulun omistusoikeuden poliisin tutkittavaksi. Poliisi selvittää juttua poliisitutkinnan keinoin ja tarvittaessa kuulutuksin, ja haltija saa juttuaan koskevat asiakirjat. Toinen vaihtoehto on luovuttaa taulu lähipiiriin, ja luovutuksesta tehdään virallinen luovutuskirja.

Alkuperäinen omistaja voi aina omistusoikeutta koskevassa riita-asiassa nostaa kanteen käräjäoikeudessa. Omistusoikeus ei sinänsä vanhene, ellei tuosta oikeudesta ole nimenomaisesti luopunut.
Anonyymi kirjoitti:
Ihan loogista, mutta siitä huolimatta omistusoikeus saattaa olla rajoitettu.

Mikään ei estä nykyistä haltijaa ripustamasta taulua paraatipaikalle olohuoneessa. Mitä arvokkaampi taulu kuitenkin on (tai muu irtain esine) kyseessä, sen varmemmin jossakin vaiheessa luovutusta kysytään omistukseen tai itse irtaimeen liittyviä asiakirjoja. Vertaa kallis antiikki, kellot ja korut, joita on usein mahdotonta myydä ilman dokumentteja.

Esimerkki eräistä huutokauppaehdoista:

"Helanderilla on oikeus kieltäytyä ottamasta kohdetta huutokaupattavaksi, mikäli Helanderin toiminnan kannalta ilmenee perusteltu syy, esimerkiksi – mutta näihin tilanteisiin rajoittumatta – esineen aitouden, omistus- tai myyntioikeuden tai muun myyntiin vaikuttavan seikan osalta ilmenevän epäselvyyden johdosta."

https://www.helander.com/ehdot

Ellei omistaja kykene myymään omaisuuttaan, omistusoikeus on rajoitettu.

Jotta haltija voisi saada "täyden" omistusoikeuden asiakirjoineen, taulun haltija voi antaa taulun omistusoikeuden poliisin tutkittavaksi. Poliisi selvittää juttua poliisitutkinnan keinoin ja tarvittaessa kuulutuksin, ja haltija saa juttuaan koskevat asiakirjat. Toinen vaihtoehto on luovuttaa taulu lähipiiriin, ja luovutuksesta tehdään virallinen luovutuskirja.

Alkuperäinen omistaja voi aina omistusoikeutta koskevassa riita-asiassa nostaa kanteen käräjäoikeudessa. Omistusoikeus ei sinänsä vanhene, ellei tuosta oikeudesta ole nimenomaisesti luopunut.
Poliisi ei voi tutkia omistuoikeutta, koska siltä puuttuu toimivalta ratkaista mitään omistusoikeudellisia kysymyksiä. Ainoastaan yleisillä tuomioistuimilla on toimivalta tutkia omistusoikeuden kohtaloa. Poliisi voi ainoastaan etsiä oikeaa omistajaa, jos asia tulee heille löytötavaralain mukaisesti vireille. Mitään poliisitutkintaa asiassa ei voida käynnitää, koska poliisilla ei ole toimivaltaa sellaista tehdä (esitutkinta olisi eri asia, jos heräisi kysymys rikosepäilystä).

Ja sitten vielä opetusta hallintomenettelystä. Löytötavaralain lisäksi asiassa voidaan soveltaa hallintolakia, sillä hallintolaki on toissijainen oikeuslähde löytötavaralain ohessa. Esim. virkamiehen esteellisyyteen sovelletaan hallintolakia löytötavaraa koskevassa asiassa, koska löytätavaralaissa ei ole esteellisyyttä koskevia säännöksiä. Kaikki poliisin tekemät päätökset löytötavaa koskien ovat hallintopäätöksiä, joihin soveltuu hallintolaki. Myös valitusoikeus niihin menee hallintoprosessin mukaisesti.

Mikään ei estä taulun nykyistä halitijaa luovuttamasta taulua oikealle, alkuperäiselle omistajalleen, jos tämä tulee pyytämään taulua itselleen. Tällöin mitään kannetta ei tarvita tuomioistuimeen.

Jos taulu sen sijaan onkin alkuperäisen omistajan hylkäämä, mikä taulun ollessa arvokas on epätodennäköistä, taulun nykyinen haltija on saaanut siihen valtauksella omistusoikeuden ja saa pitää sen. Mutta tämä vaihtoehto on kieltämättä akateeminen.
Anonyymi kirjoitti:
Ihan loogista, mutta siitä huolimatta omistusoikeus saattaa olla rajoitettu.

Mikään ei estä nykyistä haltijaa ripustamasta taulua paraatipaikalle olohuoneessa. Mitä arvokkaampi taulu kuitenkin on (tai muu irtain esine) kyseessä, sen varmemmin jossakin vaiheessa luovutusta kysytään omistukseen tai itse irtaimeen liittyviä asiakirjoja. Vertaa kallis antiikki, kellot ja korut, joita on usein mahdotonta myydä ilman dokumentteja.

Esimerkki eräistä huutokauppaehdoista:

"Helanderilla on oikeus kieltäytyä ottamasta kohdetta huutokaupattavaksi, mikäli Helanderin toiminnan kannalta ilmenee perusteltu syy, esimerkiksi – mutta näihin tilanteisiin rajoittumatta – esineen aitouden, omistus- tai myyntioikeuden tai muun myyntiin vaikuttavan seikan osalta ilmenevän epäselvyyden johdosta."

https://www.helander.com/ehdot

Ellei omistaja kykene myymään omaisuuttaan, omistusoikeus on rajoitettu.

Jotta haltija voisi saada "täyden" omistusoikeuden asiakirjoineen, taulun haltija voi antaa taulun omistusoikeuden poliisin tutkittavaksi. Poliisi selvittää juttua poliisitutkinnan keinoin ja tarvittaessa kuulutuksin, ja haltija saa juttuaan koskevat asiakirjat. Toinen vaihtoehto on luovuttaa taulu lähipiiriin, ja luovutuksesta tehdään virallinen luovutuskirja.

Alkuperäinen omistaja voi aina omistusoikeutta koskevassa riita-asiassa nostaa kanteen käräjäoikeudessa. Omistusoikeus ei sinänsä vanhene, ellei tuosta oikeudesta ole nimenomaisesti luopunut.
Tämä on varmasti totta sen suhteen että jos taulu on kovinkin arvokas, voi ostaja vaatia dokumentteja siitä. Kuitenkin, esine on katsottava hylätyksi koska se on roskikseen laitettu (mikä voisi olla enempää osoitus että joku esine on hylätty kuin se että se on laitettu roskikseen?) Vaikka tässä tapauksessa olisi vaikka mikä mahdollista, on kaikista todennäköisintä se että taulu on hylätty ja vaikka asia jonnekin etenisi, sitä myös kaikissa oikeusasteissa hylättynä pidettäisiin.
+Lisää kommentti
Koottuja sitaatteja oikeusasiamiehen 1533/04/06 päätöksestä kanteluasiassa venettä koskien. Lisäksi kommentoin niitä asiantuntevasti.

"Tämän jälkeen A nosti Joensuun käräjäoikeudessa B:tä vastaan kanteen vaatien muun muassa vahvistettavaksi, että veneen omistusoikeus kuului hänelle ja veneen palauttamista sekä erinäisiä korvauksia B:ltä. Joensuun käräjäoikeus antoi 6.4.2006 tuomionsa, jossa se katsoi, ettei vene missään vaiheessa ollut joutunut pois A:n hallinnasta. Veneeseen ei näin ollen voinut soveltaa löytötavaralakia, minkä vuoksi veneen omistusoikeus ei ollut pätevästi siirtynyt B:lle. Käräjäoikeus vahvisti veneen omistusoikeuden kuuluvan A:lle ja velvoitti B:n palauttamaan veneen"

Poliisi oli aluksi virheellisesti löytötavaralain mukaisesti määrännyt omistuoikeuden veneeseen sen löytäneelle B:lle. Mutta koska poliisi ei voi tutkia omistusoikeutta, oli veneen alkuperäinen omistaja nostanut kanteen venettä koskien ja käräjäoikeus yleisenä tuomioistuimena oli ratkaisuut omistusoikeutta koskevan kysymyksen A:n hyväksi.

"Hylätyt esineet saa niiden löytäjä pitää: riippuu esineen kunnosta, arvosta, löytöpaikasta ja muista olosuhteista, milloin esine on katsottava hylätyksi. Epäselvissä tapauksissa on sovellettava löytötavaroita koskevia säännöksiä (hallituksen esitys 29/1988 vp. s.11)"

Oikeusasiamies siteeraa hallituksen esitystä 29/1988, jossa on todettu, että epäselvissä tapauksissa on sovellettava löytötavaralakia. Ei siis voida noin vain olettaa esinettä hylätyksi, vaan ensisijainen menettelytapa on viedä asia löytönä poliisille, jollei oikeaa omistajaa ole tiedossa.

Oikeusasiamies arvioi veneen arvoa sen hylkäämiseen verraten: "Hylkäämistä vastaan puhui nähdäkseni se, että vene oli kohtalaisen arvokas. Vanhemman konstaapelin mukaan B arvioi sen 3.000 markan arvoiseksi."

Siis vain 500 euron arvoinen esine oikeusasiamiehen mukaan ei ole hylätty.

"Lisäksi kuten edellä on todettu, lain esitöidenkin mukaan epäselvissä tapauksissa tulisi soveltaa löytötavaralakia. Tämä on mielestäni perusteltua jo siksi, että tämä vaihtoehto turvaa mahdollisen omistajan oikeutta paremmin kuin se, että löytäjä vain ottaisi hylätyksi katsomansa esineen itselleen."

Tämä yllä mainittu kohta oikeusasiamiehen kanteluasiassa on olennainen koskien myös tätä roskiksesta löytynyttä taulua. Taulu olisi ensisijaisesti tullut aikanaan viedä poliisille löytötavarana. Se turvaa paremmin sen omistajan oikeusturvaa.

Mutta koska taulua koskien on nyt kulunut jo kymmenen vuotta löydöstä, löytötavaralain 26 § estää löytäjää enää saamasta tauluun omistusoikeutta löytötavaralain mukaisesti, tästä menettelystä ei olisi taulun nykyiselle haltijalle apua.
3 VASTAUSTA:
Mutta huomioipa tässä se seikka että esine voidaan katsoa hylätyksi mikäli on syytä olettaa että se olisi hylätty. Tässä tapauksessa esine on löydetty roskiksesta, joten ei ole mitään syytä olettaa ettei se olisi ollut hylätty. Tuo esimerkki veneestä johon viittaat, on täysin eri asia sillä vene on ollut vedessä missä vene yleensäkin on. Siinä on suuri syy olettaa että vene on irtaantunut ja lähtenyt vesille itsekseen. Sen sijaan taas taulu ei voi siirtyä itsekseen roskikseen.
Anonyymi kirjoitti:
Mutta huomioipa tässä se seikka että esine voidaan katsoa hylätyksi mikäli on syytä olettaa että se olisi hylätty. Tässä tapauksessa esine on löydetty roskiksesta, joten ei ole mitään syytä olettaa ettei se olisi ollut hylätty. Tuo esimerkki veneestä johon viittaat, on täysin eri asia sillä vene on ollut vedessä missä vene yleensäkin on. Siinä on suuri syy olettaa että vene on irtaantunut ja lähtenyt vesille itsekseen. Sen sijaan taas taulu ei voi siirtyä itsekseen roskikseen.
Hyvin perusteltu.

Teoreettinen ongelma on kuitenkin edelleen siinä, että taulu on voinut joutua roskikseen kolmannen osapuolen toiminnan johdosta, erehdyksessä tai rikoksen seurauksena. Rikos tosin olisi jo ilmeisen vanhentunut.

Se, että taulu on roskiksessa tarkoituksella, on ylivoimaisesti todennäköisin vaihtoehto, ja roskikseen heiteteään paljon arvokastakin design- ja antiikkitavaraa. Jotta dyykkaja kuitenkin saisi omistusoikeuttaan tukevat asiakirjat, ainoa tapa on kääntyä poliisin puoleen, mutta jopa poliisitutkinnan jälkeen omistusoikeus voidaan riitauttaa käräjillä aluperäisen omistajan toimesta. Kyse on kollisiotilanteessa näytöstä.
Anonyymi kirjoitti:
Hyvin perusteltu.

Teoreettinen ongelma on kuitenkin edelleen siinä, että taulu on voinut joutua roskikseen kolmannen osapuolen toiminnan johdosta, erehdyksessä tai rikoksen seurauksena. Rikos tosin olisi jo ilmeisen vanhentunut.

Se, että taulu on roskiksessa tarkoituksella, on ylivoimaisesti todennäköisin vaihtoehto, ja roskikseen heiteteään paljon arvokastakin design- ja antiikkitavaraa. Jotta dyykkaja kuitenkin saisi omistusoikeuttaan tukevat asiakirjat, ainoa tapa on kääntyä poliisin puoleen, mutta jopa poliisitutkinnan jälkeen omistusoikeus voidaan riitauttaa käräjillä aluperäisen omistajan toimesta. Kyse on kollisiotilanteessa näytöstä.
"Se, että taulu on roskiksessa tarkoituksella, on ylivoimaisesti todennäköisin vaihtoehto"

No, ei tietenkään ole. Arvokas taulu on todennäköisimmin joutunut sinne erehdyksessä, esim unohtunut muuttokuormasta ja joku muu on sen sitten "arvottomana" heittänyt roskiin.

En ole itse koskaan nähnyt roskiin heitettävän arvokasta design tavaraa, joten nämä dyykkarien unelmat voisi jo unohtaa!!
+Lisää kommentti
"Mutta koska taulua koskien on nyt kulunut jo kymmenen vuotta löydöstä, löytötavaralain 26 § estää löytäjää enää saamasta tauluun omistusoikeutta löytötavaralain mukaisesti."

Taas väärin. Löytötavaralaki estää omistusoikeuden saamisen vain löytötavaraan, ja saman lain pohjalta dyykkaaja saa omistusoikeuden hylättyyn tavaraan.

Poliisitutkinnassa asia selviää.

"Mitään poliisitutkintaa asiassa ei voida käynnitää, koska poliisilla ei ole toimivaltaa sellaista tehdä,"

Taas väärin. Poliisilain nojalla poliisilla on toimivalta selvittää omistajaa ja mahdollista rikosta eli asiassa tehdään S-ilmoitus, josta kenties myöhemmin rikosilmoitus.

"Kaikki poliisin tekemät päätökset löytötavaa koskien ovat hallintopäätöksiä, joihin soveltuu hallintolaki."

Taas väärin. Hallintolain 1:4 mukaisesti lakia ei NIMENOMAISESTI sovelleta lainkäyttöön, esitutkintaan, poliisitutkintaan eikä ulosottoon.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434#O1L1P4

"Ei varmasti saa poliisilta mitään asiakirjaa, jossa taulu todettaisiin hylätyksi."

Taulun haltija saa asianosaisena kaikki S-ilmoitukseen liittyvät asiakirjat. Ellei poliisitutkimuksesta huolimatta alkuperäistä omistajaa löydy, taulu on ja pysyy dyykkaajan hallussa. Dyykkaaja voi käyttää dokumentteja omistusoikeutensa osoittamiseen, ja myös saa hylätyn tavaran omistusoikeuden.

"Poliisilla ei ole toimivaltaa tehdä ratkaisuja taulun omistuoikeudesta."

Poliisilla on toimivalta tutkia omistusoikeutta. Poliisi siis varmuudella voi selvittää omistusoikeutta, mutta se ei ole asiassa nyt täytäntöönpanoviranomainen.

"Mikään ei estä taulun nykyistä halitijaa luovuttamasta taulua oikealle, alkuperäiselle omistajalleen, jos tämä tulee pyytämään taulua itselleen."

Missä alkuperäinen omistaja nyt on vaateineen ja miten hän on menettänyt kalliin taulunsa roskikseen? Dyykkaajalla ei ole mitään velvoitteita luopua hallintaoikeudestaan näin kymmenen vuoden jälkeen. Ellei taulun haltija halua luopua taulusta, alkuperäisen omistajan pitää vaatia omistusoikeuttaan käräjillä kanteen kautta. (Urpo Lehtinen)
6 VASTAUSTA:
> Mitään poliisitutkintaa asiassa ei voida käynnitää, koska poliisilla ei ole toimivaltaa sellaista tehdä.

Mitä ihmettä, onko tuon tekstin trollaaja aivan sekaisin? Poliisilla ei siis ole toimivaltaa selvittää omaisuuden alkuperää ja omistusoikeutta? Missä kohtaa laissa poliisin toimivaltaa on edellä kuvatulla tavoin rajattu, ja kuka asiaa sitten selvittää? Tähän saakka laki on kertonut juuri päin vastoin.

Poliisitutkintaa on kaikki muu poliisin suorittama tutkinta paitsi esitutkinta. Jos kyseessä on rikosepäily, suoritetaan esitutkintaa ja epäselvässä tapauksessa kenties molempia. Esitutkinta ja poliisitutkinta eivät välttämättä ole erillisiä, vaan poliisitutkinnassa ilmi tulleen rikosepäilyn vuoksi saattaa ilmetä aihe käynnistää esitutkinta. Tämä kai nyt on kaikille selvää!

Jos poliisiasemalle kannetaan Edelfeltin arvokas taulu, niin poliisiko hätistää Edelfeltin löytäjän pihamaalle ja toteaa, että no can do? Ei näin, kyllä poliisi noudattaa lakia.

Tarvittaessa poliisi jopa käyttää julkista kuulutusta. Jos kukaan ei vaadi vaikkapa arvokasta rikoksen kohdetta itselleen kuuden kuukauden kuluessa kuuluttamisesta, Edelfelt siirtyy joko valtiolle tai kohteen ollessa löytötavara Edelfeltin löytäjälle löytötavaralaissa säädetyllä tavalla. Helminen-Kuusimäki-Salminen kertovat opuksessaan, että rikospoliisitoiminta jaetaan esitutkintaan, rikosprosessuaalisiin pakkokeinoihin, löytötavaraan sekä poliisitutkintaan. Kuten on yleisesti tiedossa, näiden raja ei ole useinkaan selvä.

Poliisin valintaa ohjaa tarpeellisuusvaatimus, eikä poliisi voi välttämättä valita juuri sitä keinoa, mikä olisi helpoin, kätevin tai poliisille itselleen parhaiten sopiva. Poliisin on myös muistettava, että vain sellainen toimintatapa on oikeutettu, jolla voidaan saavuttaa se tulos, jota toiminnalla tavoitellaan.
Anonyymi kirjoitti:
> Mitään poliisitutkintaa asiassa ei voida käynnitää, koska poliisilla ei ole toimivaltaa sellaista tehdä.

Mitä ihmettä, onko tuon tekstin trollaaja aivan sekaisin? Poliisilla ei siis ole toimivaltaa selvittää omaisuuden alkuperää ja omistusoikeutta? Missä kohtaa laissa poliisin toimivaltaa on edellä kuvatulla tavoin rajattu, ja kuka asiaa sitten selvittää? Tähän saakka laki on kertonut juuri päin vastoin.

Poliisitutkintaa on kaikki muu poliisin suorittama tutkinta paitsi esitutkinta. Jos kyseessä on rikosepäily, suoritetaan esitutkintaa ja epäselvässä tapauksessa kenties molempia. Esitutkinta ja poliisitutkinta eivät välttämättä ole erillisiä, vaan poliisitutkinnassa ilmi tulleen rikosepäilyn vuoksi saattaa ilmetä aihe käynnistää esitutkinta. Tämä kai nyt on kaikille selvää!

Jos poliisiasemalle kannetaan Edelfeltin arvokas taulu, niin poliisiko hätistää Edelfeltin löytäjän pihamaalle ja toteaa, että no can do? Ei näin, kyllä poliisi noudattaa lakia.

Tarvittaessa poliisi jopa käyttää julkista kuulutusta. Jos kukaan ei vaadi vaikkapa arvokasta rikoksen kohdetta itselleen kuuden kuukauden kuluessa kuuluttamisesta, Edelfelt siirtyy joko valtiolle tai kohteen ollessa löytötavara Edelfeltin löytäjälle löytötavaralaissa säädetyllä tavalla. Helminen-Kuusimäki-Salminen kertovat opuksessaan, että rikospoliisitoiminta jaetaan esitutkintaan, rikosprosessuaalisiin pakkokeinoihin, löytötavaraan sekä poliisitutkintaan. Kuten on yleisesti tiedossa, näiden raja ei ole useinkaan selvä.

Poliisin valintaa ohjaa tarpeellisuusvaatimus, eikä poliisi voi välttämättä valita juuri sitä keinoa, mikä olisi helpoin, kätevin tai poliisille itselleen parhaiten sopiva. Poliisin on myös muistettava, että vain sellainen toimintatapa on oikeutettu, jolla voidaan saavuttaa se tulos, jota toiminnalla tavoitellaan.
Tuo henkilö on ilmeisesti sekoittanut aluksi asiat keskenään, ja pyrkii nyt heittelemään savukranaatteja peliin.

Löytötavaralain pohjalta toimivaltaisella poliisilla tarkoitetaan sen poliisipiirin poliisia, jonka alueelta omaisuus on löydetty. Löytäjällä on oikeus myös toisen poliisipiirin välityksellä ilmoittaa löydöstä tai toimittaa löytötavara löytöpaikkakunnan poliisille.

Poliisin toimenkuvaan nimenomaisesti kuuluu selvittää omistajaa. Jos Edelfeltin oikea omistaja riidatta löytyy tai voidaan löytötavaralain pohjalta määrätä, asiassa ei ole mitään epäselvää. Poliisi voi selvittää asiaa myös sekalaisilmoituksen kautta.

Kaveri tarkoittanee sitä, että riita-asiassa, jossa kaksi tai useampi osapuoli riitelee omistusoikeudesta, poliisi ei ole tutkinnastaan huolimatta ole toimivaltainen päättämään asiasta. Riita-asiassa toimivalta on käräjäoikeudella, ja todellisia omistajia voi olla vain yksi, yhteisomistajuus pois lukien.

Omistusoikeus voi siirtyä löytötavaran löytäjälle joko määräajan kuluttua, hylätylle tavaralle suoraan sekä poliisitutkinnan tai esitutkinnan jälkeen. Jos myös Edelfeltin alkuperäinen omistaja vaatii taulua hallintaansa, päätöksen yhdestä ja ainoasta omistajasta tekee käräjäoikeus.
Anonyymi kirjoitti:
> Mitään poliisitutkintaa asiassa ei voida käynnitää, koska poliisilla ei ole toimivaltaa sellaista tehdä.

Mitä ihmettä, onko tuon tekstin trollaaja aivan sekaisin? Poliisilla ei siis ole toimivaltaa selvittää omaisuuden alkuperää ja omistusoikeutta? Missä kohtaa laissa poliisin toimivaltaa on edellä kuvatulla tavoin rajattu, ja kuka asiaa sitten selvittää? Tähän saakka laki on kertonut juuri päin vastoin.

Poliisitutkintaa on kaikki muu poliisin suorittama tutkinta paitsi esitutkinta. Jos kyseessä on rikosepäily, suoritetaan esitutkintaa ja epäselvässä tapauksessa kenties molempia. Esitutkinta ja poliisitutkinta eivät välttämättä ole erillisiä, vaan poliisitutkinnassa ilmi tulleen rikosepäilyn vuoksi saattaa ilmetä aihe käynnistää esitutkinta. Tämä kai nyt on kaikille selvää!

Jos poliisiasemalle kannetaan Edelfeltin arvokas taulu, niin poliisiko hätistää Edelfeltin löytäjän pihamaalle ja toteaa, että no can do? Ei näin, kyllä poliisi noudattaa lakia.

Tarvittaessa poliisi jopa käyttää julkista kuulutusta. Jos kukaan ei vaadi vaikkapa arvokasta rikoksen kohdetta itselleen kuuden kuukauden kuluessa kuuluttamisesta, Edelfelt siirtyy joko valtiolle tai kohteen ollessa löytötavara Edelfeltin löytäjälle löytötavaralaissa säädetyllä tavalla. Helminen-Kuusimäki-Salminen kertovat opuksessaan, että rikospoliisitoiminta jaetaan esitutkintaan, rikosprosessuaalisiin pakkokeinoihin, löytötavaraan sekä poliisitutkintaan. Kuten on yleisesti tiedossa, näiden raja ei ole useinkaan selvä.

Poliisin valintaa ohjaa tarpeellisuusvaatimus, eikä poliisi voi välttämättä valita juuri sitä keinoa, mikä olisi helpoin, kätevin tai poliisille itselleen parhaiten sopiva. Poliisin on myös muistettava, että vain sellainen toimintatapa on oikeutettu, jolla voidaan saavuttaa se tulos, jota toiminnalla tavoitellaan.
"Jos kukaan ei vaadi vaikkapa arvokasta rikoksen kohdetta itselleen kuuden kuukauden kuluessa kuuluttamisesta, Edelfelt siirtyy joko valtiolle tai kohteen ollessa löytötavara Edelfeltin löytäjälle löytötavaralaissa säädetyllä tavalla."

Oletetaan, että Edelfelt on löytötavara, vaan ei hylätty: koska löytäjä ei ole toiminut löytötavaralain mukaan, vaan on pitänyt taulua oikeudettomasti kymmenen vuoden ajan, taulu siirtyy valtiolle.

Oletetaan, että Edelfelt on hylätty, eikä alkuperäistä omistajaa löydy: taulu on ja pysyy löytäjällään.

Koska ei ole varmuudella tiedossa, onko taulu hylätty vai löytötavara, poliisi on ainoa virallinen taho, joka asiaa voi selvittää.
Anonyymi kirjoitti:
"Jos kukaan ei vaadi vaikkapa arvokasta rikoksen kohdetta itselleen kuuden kuukauden kuluessa kuuluttamisesta, Edelfelt siirtyy joko valtiolle tai kohteen ollessa löytötavara Edelfeltin löytäjälle löytötavaralaissa säädetyllä tavalla."

Oletetaan, että Edelfelt on löytötavara, vaan ei hylätty: koska löytäjä ei ole toiminut löytötavaralain mukaan, vaan on pitänyt taulua oikeudettomasti kymmenen vuoden ajan, taulu siirtyy valtiolle.

Oletetaan, että Edelfelt on hylätty, eikä alkuperäistä omistajaa löydy: taulu on ja pysyy löytäjällään.

Koska ei ole varmuudella tiedossa, onko taulu hylätty vai löytötavara, poliisi on ainoa virallinen taho, joka asiaa voi selvittää.
> Koska ei ole varmuudella tiedossa, onko taulu hylätty vai löytötavara, poliisi on ainoa virallinen taho, joka asiaa voi selvittää.

Niin mutta anonyymi henkilö kertoo, että mitään poliisitutkintaa tauluasiassa ei voida käynnistää, koska poliisilla ei ole toimivaltaa sellaista tehdä. Ja jos olisikin toimivalta, niin tehtävä päätös käsiteltäisiin hallintolain mukaisessa hallintomenettelyssä.

Anonyymin mukaan kukaan ei voi tehdä mitään ja ilmeisesti Edelfelt kuuluu nyt 100 % tapauksissa valtiolle. On todella vaikea yrittää tulkita lakia oikein ja olla samaa mieltä tuon anonyymin kanssa.
Anonyymi kirjoitti:
> Koska ei ole varmuudella tiedossa, onko taulu hylätty vai löytötavara, poliisi on ainoa virallinen taho, joka asiaa voi selvittää.

Niin mutta anonyymi henkilö kertoo, että mitään poliisitutkintaa tauluasiassa ei voida käynnistää, koska poliisilla ei ole toimivaltaa sellaista tehdä. Ja jos olisikin toimivalta, niin tehtävä päätös käsiteltäisiin hallintolain mukaisessa hallintomenettelyssä.

Anonyymin mukaan kukaan ei voi tehdä mitään ja ilmeisesti Edelfelt kuuluu nyt 100 % tapauksissa valtiolle. On todella vaikea yrittää tulkita lakia oikein ja olla samaa mieltä tuon anonyymin kanssa.
Tuo "anonyymi henkilö" ilmeisesti haluaa vain pelleillä. Perusteita hänen väitteilleen kun ei ole olemassa.
Anonyymi kirjoitti:
Tuo "anonyymi henkilö" ilmeisesti haluaa vain pelleillä. Perusteita hänen väitteilleen kun ei ole olemassa.
Anonyymi ihmettelee lukutaidottomuuttanne kommentoijat. Siispä on aika selittää lukutaidottomille rautalangasta lakiasioita.
+Lisää kommentti
Oikeuskirjallisuudessa on esitetty näkemys, jonka mukaan pitkään kadoksissa olleen esineen löytäjä voi tulla välittömästi löytöhetkellä esineen omistajaksi, jos on ilmeistä, ettei kukaan enää kykene todistamaan omistusoikeuttaan esineeseen. Löytötavaralain mukaisena löydön kohteena voi olla ainoastaan esine, joka on joutunut pois omistajan tai haltijan hallusta. Hylätyt esineet saa niiden löytäjä pitää: riippuu esineen kunnosta, arvosta, löytöpaikasta ja muista olosuhteista, milloin esine on katsottava hylätyksi. Epäselvissä tapauksissa on sovellettava löytötavaroita koskevia säännöksiä. /HE 29/1988 vp. s.11/

Oikeudellisesti hylkääminen lopettaa omistusoikeuden; omistaja luopuu esineestään sen omistusta tai hallintaa kenellekään siirtämättä ja esine siirtyy isännättömään tilaan. Hylkääminen ei sinällään vaadi erillistä tahdonilmaisua, vaan voi tapahtua konkludenttisesti jättämällä esine oman onnensa nojaan. /Länsineva, Pekka – Hiden, Mikael – Viljanen, Veli-Pekka/

Mikäli esine ei ole kenenkään omistuksessa, valtaamalla se voidaan saada alkuperäissaanto. Tämä edellyttää valtaustahtoa, ja eräs valtauksen edellytys on, että valtaaja on saanut kysymyksessä olevan esineen hallinnan. Hallinta on tosiasiallinen valtasuhde esineeseen.

Löytäjä olisi voinut pyrkiä saamaan taulun omistukseensa valtausoletuksen lisäksi tekemällä varmuuden vuoksi löytötavaralain mukaisen ilmoituksen ja vaatimalla taulun omistusoikeutta löytötavaralaissa säädetyn määräajan kuluttua itselleen. Löytötavaralain mukainen ilmoitus ja vaatimus omistusoikeudesta virallisesti kirjataan.

Julkiset tahot, kunnat, kaupungit samoin kuin taloyhtiöt saavat ja niiden tulee päästä eroon ja siten myydä tai hävittää hylättyä irtainta, pyöriä, veneitä ja autoja. Kysymys on usein yhtäältä tiedottamisesta ja toisaalta siitä, onko irtain missään vaiheessa joutunut pois alkuperäisen omistajansa hallinnasta. Ellei todellista hallintaa ole menetetty, irtaimeen ei voida soveltaa löytötavaralakia, minkä vuoksi irtaimen omistusoikeus ei pätevästi siirry toiselle.

Hylätty irtain kuitenkin voi vaihtaa omistajaa valtauksella, ja uusi omistaja, kuten taloyhtiö, toimii irtaimen kanssa parhaan kykynsä mukaisesti. Talohtiön tiloissa säilytettyjä, mutta hylättyinä yhtiön omaisuudeksi siirtyneitä tavaroita ei voida pitää löytötavaroina, jolloin taloyhtiöllä ei ole velvoitetta toimittaa niitä poliisille.

Avaajalle tiedoksi, että yhtä oikeaa vastausta ei arvokkaalle taululle ole olemassa. Hylättynä roskiksesta saattaa löytyä koruja (varsinkin kihlasormuksia), vanhaa tavaraa, antiikkia, muotia, muotoiluesineitä ja taidetta. Jälkiviisaana voidaan todeta, että tätä keskustelua omistusoikeudesta ei tarvitsisi käydä, jos taulua olisi käsitelty löytötavarana. Mahdollisesti arvokkaalle irtaimelle saattaa olla vaikeaa löytää rehellistä ostajaa.
1 VASTAUS:
Tämä edellinen anonyymi on varsin asiantunteva. Virheellistä oiekuskirjallisuutta on tosin hänkin löytänyt, koska omistusoikeus ei vanhennu, vaikka omaisuus olisi pitkään ollut kadoksissa sen omistajalta. Sellainen omaisuus ei siten ole hylättyä, eikä siihen tule löytäjästä omistajaa.

Omistusoikeuden todistaminen on aina eri asia kuin sen omistajuus. Vaikka todisteita alkuperäisellä omistajalla ei enää olisikaan omistusoikeudestaan esineeseen, omistusoikeus ei silloinkaan vanhennu, mutta käytännössä voi alkuperäisellä omistajalla olla mahdotonta saattaa omistamaansa omaisuutta taas haltuunsa, jos joku onneton luuseri sen on haltuunsa ottanut ja haluaa sinnikkäästi pitää toisen omaa.
+Lisää kommentti
Sitten lukutaidottomille tarkoitettu osuus.

Minä [korostus lisätty tässä]:
"Mutta koska taulua koskien on nyt kulunut jo kymmenen vuotta löydöstä, löytötavaralain 26 § estää löytäjää enää saamasta tauluun omistusoikeutta -------> löytötavaralain mukaisesti <-----------."

Urpo Lehtinen:
"Taas väärin. Löytötavaralaki estää omistusoikeuden saamisen vain löytötavaraan, ja saman lain pohjalta dyykkaaja saa omistusoikeuden hylättyyn tavaraan."

Rautalankaa:
Kun kirjoitin, että löytäjä ei saa enää omistusoikeutta LÖYTÖTAVARALAIN MUKAISESTI tarkoitan juuri sitä. Löytäjä voi saada omistuoikeuden jollain muulla perusteella. Löytötavaralakia ei sovelleta hylättyyn tavaraan!

Urpo:
"Poliisitutkinnassa asia selviää."

Poliisi ei voi tutkia omistusoikeutta. Ja tämä siksi, että poliisilta puuttuu lain mukainen toimivalta siihen. Erimieltä olevat voivat vapaasti esittää sen lainkohdan, jossa poliisilla olisi mainittu toimivalta.

Urpo:
"Poliisilain nojalla poliisilla on toimivalta selvittää omistajaa ja mahdollista rikosta eli asiassa tehdään S-ilmoitus, josta kenties myöhemmin rikosilmoitus."

Poliisilaissa ei ole sellaista toimivaltaa annettu poliisille, kuten yrität esittää. Poliisi voi LÖYTÖTAVARALAIN nojalla etsiä omistajaa löytötavaralle. Mainittu laki sisältää asiaa koskevat poliisin toimivallan.

Mitä ihmeen rikosta poliisi nyt selvittäisi asiassa? Mahdollista avaajan tekemää löytötavaran kavallusta ehkä, mutta koska löydöstä on kulunut 10 vuotta, kavalluksista törkeimmänkin rikoksen vanhentuminen on jo käsillä.

Minä [korostus lisätty tässä]:
"Kaikki poliisin tekemät päätökset ---------> löytötavaa koskien <---------- ovat hallintopäätöksiä, joihin soveltuu hallintolaki."

Urpo:
"Taas väärin. Hallintolain 1:4 mukaisesti lakia ei NIMENOMAISESTI sovelleta lainkäyttöön, esitutkintaan, poliisitutkintaan eikä ulosottoon."

Kuten huomaat, puhuin löytötavarasta, johon sovelletaan löytötavaralakia, ja sen ohessa toissijaisesti soveltuu hallintolaki.

Minä:
"Ei varmasti saa poliisilta mitään asiakirjaa, jossa taulu todettaisiin hylätyksi."

Urpo:
"Taulun haltija saa asianosaisena kaikki S-ilmoitukseen liittyvät asiakirjat. Ellei poliisitutkimuksesta huolimatta alkuperäistä omistajaa löydy, taulu on ja pysyy dyykkaajan hallussa."

Mitään poliisitutkimusta ei tehdä, koska siihen toimivalta poliisilta puuttuu. Löytäjä ei saa S-ilmoitusta. Löytäjä olisi voinut saada tositteen löytötavaran toimittamisesta poliisille, mutta hän ei tehnyt aikanaan koko toimitusta. Nyt 10 vuoden kuluttua, poliisi ei anna löytäjälle kuin satikutia, koska löytötavaralain 26 § soveltuu ja löytäjä on menettänyt löytötavaralain mukaisesti oikeutensa löytöön.

Minä:
"Poliisilla ei ole toimivaltaa tehdä ratkaisuja taulun omistuoikeudesta."

Urpo:
"Poliisilla on toimivalta tutkia omistusoikeutta. Poliisi siis varmuudella voi selvittää omistusoikeutta, mutta se ei ole asiassa nyt täytäntöönpanoviranomainen."

Urpo sotkee omistusoikeuden tutkimisen ja omistusoikeuden selvittämisen toisiinsa. Tutkiminen on asian tutkimista sillä tasolla, jossa lopputuloksena on virallinen ratkaisu omistusoikeudesta. Tämän tekee yleinen tuomioistuin.

Omistusoikeuden selvittäminen on löytötavaralain mukaista omistaja etsimistä, mikä päättyy joko omistajan löytymiseen tai siihen, että löytäjä voi löytötavaralain nojalla tulla omistajaksi, kun mainitussa laissa säädetty määräaika on kulunut. Omistusoikeuden saaminen perustuu silloin siis määräajan kulumiseen umpeen ilman, että oikeaa omistajaa olisi löydetty.

Minä:
"Mikään ei estä taulun nykyistä halitijaa luovuttamasta taulua oikealle, alkuperäiselle omistajalleen, jos tämä tulee pyytämään taulua itselleen."

Urpo:
"Missä alkuperäinen omistaja nyt on vaateineen ja miten hän on menettänyt kalliin taulunsa roskikseen? Dyykkaajalla ei ole mitään velvoitteita luopua hallintaoikeudestaan näin kymmenen vuoden jälkeen. Ellei taulun haltija halua luopua taulusta, alkuperäisen omistajan pitää vaatia omistusoikeuttaan käräjillä kanteen kautta."

Voi sentään! Taulun alkuperäinen omistaja voi olla missä tahansa, eikä omistusoikeus lakkaa, vaikka olisikin kadoksissa, kuten Urpo ilmeisesti kuvittelee.

Taulun on voinut menettää lukuisilla tavoilla roskikseen. Ehkä se on erehdyksessä joutunut sinne muuttokuormasta. Keksi itse!

Dyykkaaja ei tietenkään ole oikeuttu pitämään hallussaan toisen omistamaa omaisuutta. Onpas nyt lain tuntemus heikkoa!

Ellei taulun haltija halua maksaa korkeita oikeudenkäyntikuluja, jos alkuperäinen omistaja nostaa kanteen häntä vastaan ja voittaa jutun, niin halltijan kannattaa antaa taulu vapaaehtoisesti sen oikealle omistajalleen. Näin yksinkertaista se on!
Ilmoita
"Kun kirjoitin, että löytäjä ei saa enää omistusoikeutta LÖYTÖTAVARALAIN MUKAISESTI tarkoitan juuri sitä. Löytäjä voi saada omistuoikeuden jollain muulla perusteella. Löytötavaralakia ei sovelleta hylättyyn tavaraan!"

Juuri löytötavaralaissa kerrotaan se, että lakia ei sovelleta hylättyyn tavaraan. Hylätyn esineen saa löytäjä lähtökohtaisesti pitää, mutta avauksen jutussa ei ole olemassa hylättyä tavaraa ilman löytötavaraa ja kääntäen. Epäselvissä tapauksissa on nimenomaisesti toimittava löytötavaralain mukaisesti eli tavaraa käsitellään lähtökohtaisesti löytötavarana. Ymmärrätkö?

"Poliisi ei voi tutkia omistusoikeutta. Ja tämä siksi, että poliisilta puuttuu lain mukainen toimivalta siihen."

Löytötavaralain pohjalta toimivaltaisella poliisilla tarkoitetaan sen poliisipiirin poliisia, jonka alueelta omaisuus on löydetty. Löytäjällä on oikeus myös toisen poliisipiirin välityksellä ilmoittaa löydöstä tai toimittaa löytötavara löytöpaikkakunnan poliisille.

Poliisin toimenkuvaan nimenomaisesti kuuluu selvittää omistajaa, ja poliisi voi selvittää asiaa myös sekalaisilmoituksen kautta. Jos omistaja ei nouda löytötavaraa kolmen kuukauden kuluessa sen toimittamisesta poliisille taikka siitä kun löytäjä on saanut luvan säilyttää löytötavaraa tai on ilmoittanut löydöstä omistajalle, löytötavaran omistusoikeus siirtyy löytäjälle. Poliisilla on nimenomainen toimivalta.

Edellisen lisäksi poliisi voi tehdä poliisilain mukaista poliisitutkintaa sekä esitutkintaa, jos asiassa on syytä epäillä rikosta. Ymmärrätkö?

"Kuten huomaat, puhuin löytötavarasta, johon sovelletaan löytötavaralakia, ja sen ohessa toissijaisesti soveltuu hallintolaki."

Ihan turhaan puhuit, koska hallintolakia ei sovelleta lainkäyttöön tai poliisi- ja esitutkintaan. Löytötavaralaki on osa lakia ja lainkäyttöä. Ymmärrätkö?

"Mitään poliisitutkimusta ei tehdä, koska siihen toimivalta poliisilta puuttuu. "

Höpö höpö. Toimivalta on olemassa. Jos ja kun asianosainen käynnistää S-ilmoituksen kautta jutun, taulun haltija saa asianosaisena S-ilmoitukseen liittyvät tarvitsemansa asiakirjat. Ellei poliisitutkimuksesta huolimatta alkuperäistä omistajaa löydy, taulu on ja pysyy dyykkaajan hallussa. Ymmärrätkö?

"Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä..... Poliisilla ei ole toimivaltaa tehdä ratkaisuja taulun omistuoikeudesta."

Poliisilla on toimivalta tutkia omistusoikeutta ja poliisi selvittää omistajaa, koska näin sanoo laki. Poliisi siis varmuudella voi selvittää omistusoikeutta, mutta se ei ole asiassa nyt täytäntöönpanoviranomainen. Kokeile siis jo päättää, mitä yrität sanoa: tutkiiko poliisi alkuperää ja omistajaa vaiko ei tutki?

"Dyykkaaja ei tietenkään ole oikeuttu pitämään hallussaan toisen omistamaa omaisuutta."

Juuri näin, mutta dyykkaajalla on oikeus pitää roskiksesta löytämänsä hylätty esine tai poliisin löytötavaralain tai S-ilmoituksen kautta omistukseensa saama omaisuus.

"Ellei taulun haltija halua maksaa korkeita oikeudenkäyntikuluja, jos alkuperäinen omistaja nostaa kanteen häntä vastaan ja voittaa jutun, niin halltijan kannattaa antaa taulu vapaaehtoisesti sen oikealle omistajalleen."

Ei kannata antaa, sillä haltijalla on täysi oikeus pitää hallinnassaan oleva taulu. Sen sijaan saadakseen alkuperäisen kaltaisen omistusoikeuden tauluun, hänen kannattaa toimittaa taulu poliisille, joka selvittää alkuperää ja omistajuutta. Ymmärrätkö?
4 VASTAUSTA:
>>> "Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä....."

No kuka ihme sitä sitten tutkii, naapurin papparainen ei ainakaan eikä talonmies ?
No, niin!

"Juuri löytötavaralaissa kerrotaan se, että lakia ei sovelleta hylättyyn tavaraan."

Jep. Huomasit varmaankin, että korjasin Urpon tekstissä olleen virheen, kun hän väitti: "saman lain pohjalta dyykkaaja saa omistusoikeuden hylättyyn tavaraan." Löytötavaralailla ei ole mitään tekemistä hylätyn tavaran kanssa. Sitä sovelletaan ainoastaan löytöihin (jotka eivät siis ole omistajansa hylkäämiä).

"Epäselvissä tapauksissa on nimenomaisesti toimittava löytötavaralain mukaisesti eli tavaraa käsitellään lähtökohtaisesti löytötavarana. Ymmärrätkö?"

Juuri näin esitin aiemmin ja perustelin asiaa myös oikeusasiamiehen päätöksessä 1533/04/06 olleella viittauksella hallituksen esitykseen 29/1988.

Selvyyden vuoksi siteeraus vielä kerran tässä: Oikeusasiamies siteeraa hallituksen esitystä 29/1988, jossa on todettu, että epäselvissä tapauksissa on sovellettava löytötavaralakia. Ei siis voida noin vain olettaa esinettä hylätyksi, vaan ensisijainen menettelytapa on viedä asia löytönä poliisille, jollei oikeaa omistajaa ole tiedossa.

Kas näin! On hienoa havaita, että ainakin sinä olet ymmärtänyt lukemaasi.

"Poliisin toimenkuvaan nimenomaisesti kuuluu selvittää omistajaa,"

Kyllä vain! Poliisi etsii oikeaa omistajaa löytötavaralle. Mutta poliisi ei voit tutkia omistusoikeuden pätevyyttä. Se kuuluu yleisten tuomioistuinten toimivaltaan. Luitko lainkaan edellä kertomaani selvittämisen ja tutkimisen erosta? Ks. aiemmin kirjoittamani uudestaan ja sisäistä myös sen sisältö!

"Ihan turhaan puhuit, koska hallintolakia ei sovelleta lainkäyttöön tai poliisi- ja esitutkintaan. Löytötavaralaki on osa lakia ja lainkäyttöä."

On näköjään tarpeen selittää, mitä on lainkäyttö. Mikä tahansa lain soveltaminen ei ole lainkäyttöä, vaan viranomaiset yleensä tekevät hallintopäätöksiä ja tällaista menettelyä kutsutaan hallintomenettelyksi. Lainkäyttöä tekevät tuomioistuimet. Poliisin toimet löytötavaralakia soveltaessaan ovat hallintoa, eikä poliisi tee lainkäyttöratkaisuja lainkaan.

"Ellei poliisitutkimuksesta huolimatta alkuperäistä omistajaa löydy, taulu on ja pysyy dyykkaajan hallussa."

Tässä erehdyt. Poliisi soveltaa sille toimiteun löydetyn esineen omistajaa etsiessään löytötavaralakia. Mitään poliisitutkimusta ei asiassa tehdä eikä voidakaan tehdä, koska poliisi toimii löytötavaralain mukaisesti. Ymmärrätkö?

"Sen sijaan saadakseen alkuperäisen kaltaisen omistusoikeuden tauluun, hänen kannattaa toimittaa taulu poliisille, joka selvittää alkuperää ja omistajuutta."

Eihän avaajan nyt enää 10 vuotta sitten löytämäänsä hyödytä poliisille toimittaa, koska hänen olisi tullut toimia ilman aiheetonta viivytystä. Viittaan jälleen löytötavaralain 26 §:ään.

Jos avaaja toimittaa taulun poliisille kertoen totuuden sen löytämisestä, poliisi takavarikoi taulun ja se voidaan myöhemmin asiankuuluvassa menettelyssä julistaa valtiolle menetetyksi.
Anonyymi kirjoitti:
No, niin!

"Juuri löytötavaralaissa kerrotaan se, että lakia ei sovelleta hylättyyn tavaraan."

Jep. Huomasit varmaankin, että korjasin Urpon tekstissä olleen virheen, kun hän väitti: "saman lain pohjalta dyykkaaja saa omistusoikeuden hylättyyn tavaraan." Löytötavaralailla ei ole mitään tekemistä hylätyn tavaran kanssa. Sitä sovelletaan ainoastaan löytöihin (jotka eivät siis ole omistajansa hylkäämiä).

"Epäselvissä tapauksissa on nimenomaisesti toimittava löytötavaralain mukaisesti eli tavaraa käsitellään lähtökohtaisesti löytötavarana. Ymmärrätkö?"

Juuri näin esitin aiemmin ja perustelin asiaa myös oikeusasiamiehen päätöksessä 1533/04/06 olleella viittauksella hallituksen esitykseen 29/1988.

Selvyyden vuoksi siteeraus vielä kerran tässä: Oikeusasiamies siteeraa hallituksen esitystä 29/1988, jossa on todettu, että epäselvissä tapauksissa on sovellettava löytötavaralakia. Ei siis voida noin vain olettaa esinettä hylätyksi, vaan ensisijainen menettelytapa on viedä asia löytönä poliisille, jollei oikeaa omistajaa ole tiedossa.

Kas näin! On hienoa havaita, että ainakin sinä olet ymmärtänyt lukemaasi.

"Poliisin toimenkuvaan nimenomaisesti kuuluu selvittää omistajaa,"

Kyllä vain! Poliisi etsii oikeaa omistajaa löytötavaralle. Mutta poliisi ei voit tutkia omistusoikeuden pätevyyttä. Se kuuluu yleisten tuomioistuinten toimivaltaan. Luitko lainkaan edellä kertomaani selvittämisen ja tutkimisen erosta? Ks. aiemmin kirjoittamani uudestaan ja sisäistä myös sen sisältö!

"Ihan turhaan puhuit, koska hallintolakia ei sovelleta lainkäyttöön tai poliisi- ja esitutkintaan. Löytötavaralaki on osa lakia ja lainkäyttöä."

On näköjään tarpeen selittää, mitä on lainkäyttö. Mikä tahansa lain soveltaminen ei ole lainkäyttöä, vaan viranomaiset yleensä tekevät hallintopäätöksiä ja tällaista menettelyä kutsutaan hallintomenettelyksi. Lainkäyttöä tekevät tuomioistuimet. Poliisin toimet löytötavaralakia soveltaessaan ovat hallintoa, eikä poliisi tee lainkäyttöratkaisuja lainkaan.

"Ellei poliisitutkimuksesta huolimatta alkuperäistä omistajaa löydy, taulu on ja pysyy dyykkaajan hallussa."

Tässä erehdyt. Poliisi soveltaa sille toimiteun löydetyn esineen omistajaa etsiessään löytötavaralakia. Mitään poliisitutkimusta ei asiassa tehdä eikä voidakaan tehdä, koska poliisi toimii löytötavaralain mukaisesti. Ymmärrätkö?

"Sen sijaan saadakseen alkuperäisen kaltaisen omistusoikeuden tauluun, hänen kannattaa toimittaa taulu poliisille, joka selvittää alkuperää ja omistajuutta."

Eihän avaajan nyt enää 10 vuotta sitten löytämäänsä hyödytä poliisille toimittaa, koska hänen olisi tullut toimia ilman aiheetonta viivytystä. Viittaan jälleen löytötavaralain 26 §:ään.

Jos avaaja toimittaa taulun poliisille kertoen totuuden sen löytämisestä, poliisi takavarikoi taulun ja se voidaan myöhemmin asiankuuluvassa menettelyssä julistaa valtiolle menetetyksi.
Väität siis että poliisi ei tutki asiaa ja taulun alkuperää, koska sillä ei ole toimivaltaa mitään tutkia eikä selvittäminen ole poliisin tehtävä. Sen verran kuitenkin väität poliisin tutkivan asiaa että osaavat takavarikoida taulun ja pyrkivät saamaan sen valtion omistukseen.

Kerro lisää tuosta menettelystä, jossa mitään ei tutkita mutta takavarikoidaan.

Kuulostaa ihan siltä, että arvokkaan taulun kohdalla taulun haltijan kannattaa palkata tuollaisia poliiseja vastaan ihan oikea lakimies. Jos kyseessä on poliisin mielivalta, guuglaa "Månsson ja Fredman" tai "Haara ja Tuomivaara".
Anonyymi kirjoitti:
Väität siis että poliisi ei tutki asiaa ja taulun alkuperää, koska sillä ei ole toimivaltaa mitään tutkia eikä selvittäminen ole poliisin tehtävä. Sen verran kuitenkin väität poliisin tutkivan asiaa että osaavat takavarikoida taulun ja pyrkivät saamaan sen valtion omistukseen.

Kerro lisää tuosta menettelystä, jossa mitään ei tutkita mutta takavarikoidaan.

Kuulostaa ihan siltä, että arvokkaan taulun kohdalla taulun haltijan kannattaa palkata tuollaisia poliiseja vastaan ihan oikea lakimies. Jos kyseessä on poliisin mielivalta, guuglaa "Månsson ja Fredman" tai "Haara ja Tuomivaara".
Hehe!
Jos avaaja itse menee toimittamaan taulua poliisille löytötavarana kertoen jemmanneensa sitä 10 vuotta kellarissaan, poliisi toteaa, että löytötavaralain mukaiset oikeudet eivät tule löytäjän hyväksi (Ks. löytötavaralaki 26 §).

Poliisi toki silloinkin etsii löytötavaralain mukaisesti oikeaa omistajaa, mutta jollei sitä löydy, isännätön esine voidaan julistaa valtiolle menetetyksi. Koska taulua ei voida luovuttaa avaajalle, poliisi tekee takavarikon. Perusteeksi kirjataan löytötavaralain 4 §:n vastainen toiminta sekä 26 §:ssä säädetty löytäjän oikeuksien menettäminen. Kirjatut tiedot on saatu suoraan taulun poliisille toimittaneelta henkilöltä, joten eipä siinä ole mitään "tutkintaa" tarvinnut tehdä.

Avaaja voi palkata tietenkin vaikka kuinka hienon ja kalliin asianajajan itselleen. Laissa säädetty ei muutu siitä miksikään! :D
+Lisää kommentti
> Jos avaaja toimittaa taulun poliisille kertoen totuuden sen löytämisestä, poliisi takavarikoi taulun ja se voidaan myöhemmin asiankuuluvassa menettelyssä julistaa valtiolle menetetyksi.

Täysin väärin. Dyykkaaja kertoo ystävällisesti poliisille pitäneensä taulua alusta saakka hylättynä, koska se löytyi roskien seasta, eikä siten toimittanut taulua poliisille löytötavaralain mukaisesti. Saamien uusien tietojen valossa dyykkaaja haluaa selvittää taulun alkuperää ja omistajuutta, jolloin poliisi kirjaa S-ilmoituksen. Koska poliisi tietää taulusta vielä vähemmän, laissa kuvattu poliisitutkinta suoritetaan. Poliisihan toimii virkavastuulla.

Näin edeten dyykkaajalla on hyvät mahdollisuudet saada tauluun alkuperäisen kaltainen omistusoikeus. Tai vaihtoehtoisesti alkuperäinen omistaja löytyy.

> "Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Sellainen ei ole poliisin tehtävä....."

Kyllä tutkii ja kyllä on poliisin tehtävä.

> On näköjään tarpeen selittää, mitä on lainkäyttö.

Ei ole tarpeen. Hallintomenettely ei sovi tähän tapaukseen, sillä hallintolaki nimenomaisesti kertoo, että hallintolakia ei sovelleta lainkäyttöön, esitutkintaan tai poliisitutkintaan.

> No kuka ihme sitä sitten tutkii, naapurin papparainen ei ainakaan eikä talonmies?

Poliisi tutkii, älä usko muita höpinöitä.
1 VASTAUS:
"Täysin väärin. Dyykkaaja kertoo ystävällisesti poliisille pitäneensä taulua alusta saakka hylättynä, koska se löytyi roskien seasta, eikä siten toimittanut taulua poliisille löytötavaralain mukaisesti."

Hetkinen! Jos avaaja on pitänyt taulua hylättynä ei hänellä tietenkään ole mitään tarvetta asioida asiassa poliisin kanssa. Joten tällainen kertomasi tilanne ei ole mahdollinen. Löytötavaralaki ei koske hylättyä esinettä, eikö tämä lakitieto ole vieläkään mennyt perille!!!!

"Saamien uusien tietojen valossa dyykkaaja haluaa selvittää taulun alkuperää ja omistajuutta, jolloin poliisi kirjaa S-ilmoituksen. Koska poliisi tietää taulusta vielä vähemmän, laissa kuvattu poliisitutkinta suoritetaan."

Hetkinen! Mistä uusista tiedoista mahdat puhua?

Poliisi ei tutki taulun alkuperää. Dyykkari voi palkata tähän tehtävän ihan omalla kustannuksellaan yksityisetsivän tms. jos niin haluaa toimia.

Poliisille on laissa suotu mahdollisuus antaa virka-apua yksityisellekin henkilölle erityistapauksessa.

Ks. poliisilaki 9 luku 1,2 §:
"Poliisi voi antaa virka-apua myös yksityiselle, jos se on välttämätöntä tämän laillisiin oikeuksiin pääsemiseksi ja oikeuden loukkaus on ilmeinen. Virka-avun antamisen edellytyksenä on lisäksi, että yksityistä estetään pääsemästä oikeuksiinsa ja oikeuksiin pääseminen edellyttää poliisin toimivaltuuksien käyttämistä."

Mutta kuten lakitekstistä huomaat, edellytykset virka-avun antamiseksi ovat tiukat. Oikeuden loukkauksen on oltava ilmeinen, mitä avaajan tapauksessa ei ole olemassa. Jonkun pitäisi lisäksi olla estämässä avaajaa pääsemästä oikeuksiinsa (kuka tämä olisi?)

"Näin edeten dyykkaajalla on hyvät mahdollisuudet saada tauluun alkuperäisen kaltainen omistusoikeus. Tai vaihtoehtoisesti alkuperäinen omistaja löytyy."

Hetkinen! Jos taulu on hylätty, kuten vaikutat olettavan, ei taululla ole mitään omistajaa vaan se on isännätön. Silloin ei ole tarvetta etsiä omistajaakaan.

Avaaaja ei voi saada löytötavaralain mukaisesti omistusoikeutta tauluun enää, koska ei ole toiminut asiassa ilman aiheetonta viivytystä.

Poliitutkinnasta poliisilaki säätää:
"Poliisitutkinnalla tarkoitetaan muuta poliisin toimitettavaksi laissa säädettyä tutkintaa kuin rikoksen johdosta toimitettavaa esitutkintaa. Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, poliisin on toimitettava poliisitutkinta, jos se on ilmoituksen perusteella tai muusta erityisestä syystä tarpeen kadonneen henkilön löytämiseksi taikka palonsyyn selvittämiseksi."

Laissa ei ole säädetty poliisin tehtäväksi yksityisen esineen omistusoikeuden tutkimista. Siksi poliisi ei tutki asiaa.
+Lisää kommentti
Vie poliisille. Poliisi tutkii asian.
Ilmoita
"Käytännön lakitieto" kirja vatsaa tähän kysymykseen: tavara on sen joka sen on ottanut roskiksesta. Joka sen on sinne jättänyt, voidaan olettaa tietoisesti luopuneen siitä ja sen omistamisesta eli hylänneen sen.
Taulu on sinun, ap.
ainoa poikkeus olisi jos joku olisi salaa ottanut sen joltain ja vienyt riskikseen, eli varastanut toisen omaisuutta tämän tietämättä.
Tällähän periaatteella kaikki kauppa tai löytötavaran kaupustelu toimii, tai kun nuo huutokauppaajat tekee löytöjä. Vaikka tavara myöhemmin osoittautuisi smiljoonien arvoiseksi, sen omakseen ottanut saa sen pitää. Elämä on!
Ilmoita
Onpa paljon omituista tietoa. Kerrankin Valuuttakauppias on oikeassa kehottaessaan kääntymään poliisin puoleen.

Oikeustoimen pätemättömyyteen on vedottava kohtuullisessa ajassa, ja oikean omistajan pitkäaikainen passiivisuus voi johtaa omistusoikeuden menettämiseen. Jos alkuperäinen omistaja on hylännyt taulun tai on ollut kymmenen vuotta passiivinen, hän on menettänyt oikeutensa tauluun.
4 VASTAUSTA:
Perustuslaissa jo on omistusoikeus turvattu, joten ei se mihinkään lakkaa vaikka aikaa kuluisi kuinka paljon.
Kyllä lakkaa, hylkäämiseen ja passiivisuuteen.

Valuuttakauppias tiesi, kääntykää poliisin puoleen.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä lakkaa, hylkäämiseen ja passiivisuuteen.

Valuuttakauppias tiesi, kääntykää poliisin puoleen.
Valuuttakauppiashan oli sitä mieltä, että taulu kuuluu valtiolle!
Anonyymi kirjoitti:
Valuuttakauppiashan oli sitä mieltä, että taulu kuuluu valtiolle!
Valkku-Moktarhan myös kertoi, sillä kertaa sillanrakennustekniikan ja hammaslääketieteen dosenttina, että winwapinassa varat kuuluvat vain valtiolle joka ne myös pitää. Sen lisäksi ponssin piti maksaa kaksi kertaa eli kerran valtiolle ja toisen kerran tunkille. Pieleen meni sekin satu kuten Valkulla aina.
+Lisää kommentti
https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000006205307.html

Joku unohti satelliittiantennin vantaalaiselle Ilolanrinteen kalliolle arviolta parikymmentä vuotta sitten, ja siellä se ruostuu edelleen. Antenni tuli kansalaisen ilmoituksen ansiosta kaupungin virkakoneiston tietoon noin vuosi sitten.

Poistaminen ei ole täysin suoraviivainen projekti. Koska omistajasta ei ole tietoa, antennia käsitellään löytötavarana. Lähiaikoina Vantaan kaupunki tekee laitteesta poliisille löytötavarailmoituksen.

Siinä on löytötavaraa ja kaupungin kiirettä kerrakseen.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Taulun omistaminen

Terve
Minua on ruvennut vaivaamaan seuraava kysymys.
-Omistanko taulun? Maalaus oli taloyhtiön roskiksessa noin kymmenen vuotta sitten. Vein sen kellariini. Omistanko sen?
Siis jos osoittautuu arvokkaaksi. Miten sen myynnistä saatu raha tulkitaan. Tavallaan minulla ei ole mitään näyttöä taulun hankinnasta.
Ei mikään maailman kallein mutta minun tuloluokassa merkittävä.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta