Ennen kuin aloin seurustella mieheni kanssa, tunsin itseni seksuaalisesti haluttavaksi ja nautin rakastelusta - ajattelin myös olevani suht hyvä sängyssä. Nyt tilanne on täysin päinvastainen: koen itseni täysin kelpaamattoamaksi, kyvyttömäksi ja haluttomaksi ilmaista itseäni seksuaalisesti. Oma selityksensä löytyy varmasti että olen - osittain ehkä tyydyttymättömän rakkaudentarpeen johdosta - pyöristynyt useita kiloja. Jos ennen olin hoikka, olen nyt löysässä kunnossa oleva "normaalipainoinen". Ihmeelliseen kehään sitä joutuukin, kun lihoo: tuntee menettävänsä naisellisuutensa ja seksuaalisuutensa kokonaan, ja toisaalta hakee sitten siihen tuskaan tyydytystä herkuista.
Miehen on ilmeisesti vaikea tuntea vetoa naiseen vain sen takia että rakastaa tätä...kun kuori muuttuu, halut katoavat. Toisin päin se ei toimi ainakaan meillä, sillä mieheni on myös kasvanut sitten tapaamisemme mutta koen hänet edelleen haluttavana ja seksikkäänä kaljamahasta huolimatta.
Toisaalta hän ei kyllä saanut minua tuntemaan itseäni seksikkääksi silloinkaan kun olin timmimmässä kunnossa. Hän ei jotenkaan ole koskaan ilmaissut tunteitaan kehoani kohtaan, ihailua, halua...vaan seksi on vain orgasmin saamista. Siitäkös olen mennyt lukkoon, kokenut itseni epäviehättäväksi ja addiktoitunut suklaaseen.
Kysymys herää: kaikki ne lukuisat naiset, jotka plösähtävät parisuhteessa: eivätkö he saa tarpeeksi ihailua, rakkautta, halukasta kosketusta, kehuja ulkonäöstään? Toki sen enempää miehiä syyllistämättä...mutta vaikuttaa siltä että jotkut naiset puhkeavat kukkaan miehensä kanssa, toiset lakastuvat tyystin.
Miehen on ilmeisesti vaikea tuntea vetoa naiseen vain sen takia että rakastaa tätä...kun kuori muuttuu, halut katoavat. Toisin päin se ei toimi ainakaan meillä, sillä mieheni on myös kasvanut sitten tapaamisemme mutta koen hänet edelleen haluttavana ja seksikkäänä kaljamahasta huolimatta.
Toisaalta hän ei kyllä saanut minua tuntemaan itseäni seksikkääksi silloinkaan kun olin timmimmässä kunnossa. Hän ei jotenkaan ole koskaan ilmaissut tunteitaan kehoani kohtaan, ihailua, halua...vaan seksi on vain orgasmin saamista. Siitäkös olen mennyt lukkoon, kokenut itseni epäviehättäväksi ja addiktoitunut suklaaseen.
Kysymys herää: kaikki ne lukuisat naiset, jotka plösähtävät parisuhteessa: eivätkö he saa tarpeeksi ihailua, rakkautta, halukasta kosketusta, kehuja ulkonäöstään? Toki sen enempää miehiä syyllistämättä...mutta vaikuttaa siltä että jotkut naiset puhkeavat kukkaan miehensä kanssa, toiset lakastuvat tyystin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän tunteen.. Ollaan seurusteltu mieheni kans n. 2vuotta ja hän ei ole juuri koskaan ilmaissut ihailua yms.Koen olevani hänelle vain kelvollinen silloinkin kuin olen laittautunut "iltakuntoon". Muitten naisien perään hän kyllä kuolaa sillä tavalla etten voi olla huomaamatta ja se pistää vihaksi. Kun edes joskus antaisi minun tuntea itseni seksikkääksi hänen silmissään,mutta ei!
Se oikeesti syö naista jos hän ei saa edes kauneimmilleen laittautuneena saa mieheltään kauniita sanoja, ihailua ja arvostusta. Ehkä miehemme ovat ajattelemattomia tai jotain.
Miehet: antakaa naistenne edes joskus tuntea olevansa teidän omia prinsessojanne!
Sitten miehet ihmettelevät miksi nainen alkaa ottamaan muiden miesten kohteliaisuuksia imartelevana. Tiedän itse että olen aina ollut vetävän näköinen jne. mutta oma mies ei ikinä ole kehunut. Muut miehet kyllä. Ja paljon. Ehkä sun omalla miehellä on huono itsetunto tai jotain....
Tottahan puhut.
Samalla tavoin mies voi kokea suhteessa, kuten nainenkin, jos mies kokee itsensä "turhaksi", ei hän pysty syttymään seksiin ja tästä johtuu suurempikin osa impotentti ongelmista, se ei siis aina johdu naisesta, vaan miehestä, hän kokee itsensä riittämättömäksi, itselle on näin käynyt.
Toinen vaihtoehto pidemmässä suhteessa on klassinen jaksottuminen, ex-kihlattuni kanssa seksi toimi ensimmäiset 2 vuotta loistavasti, sitten tuli jakso, jolloin minusta katosi kaikki halut, enkä kokenut kumppaniani mitenkään vastenmieliseksi, en myödkään vilkuillut muita naisia. Jakso meni ohi ja tilanne parani alkutilanteesta.
Meillä oli asia niinpäin, että minä en nauttinut seksistä.
Syynä oli se, että ajattelin mieheni juuri inhoavan läskejäni yhtä paljon kuin minä itse.
Mutta miehen halut eivät ole muuttuneet vuosien varrella. Hän vain valittaa miksi minua ei kiinnosta.
Niin nyt joku heti kommentoimaan, että eikö voi sitten alkaa laihduttamaan.
Arvatkaas kuinka monta kertaa se kuuri on alotettu...
Ja jos se olisi niin helppoa..niin lihavia ihmisiä ei kai olisikaan. Ei varmasti monikaan ole tyytyväinen esim. raskauden jälkeen jääneisiin kiloihin, mutta se vaatii sisua ja myös sellaisia geenejä.
Eli rakkaus ei voi olla läskeistä kiinni. Sitä toista rakastaa kaljavatsasta tai pelastusrenkaasta huolimatta.
Kirjoitit aivan kuin minun elämästä...nyt ollaan seurusteltu yli neljä vuotta ja kummallekkin on tullut hieman kiloja lisää...silti molemmat ollaan ns. normaalipainoisia...ja minusta mieheni näyttää nyt vain seksikkäämmältä...MUTTA...en tunne itseäni enää seksikkääksi tai naiselliseksi...niin kuin silloin neljä vuotta sitten...haluaisin takaisin sen tunteen kun tunnesin oloni varmaksi sänkyhommisaa...ja sänkyhommien välillä...toisaalta torjunkin miehen lähestymisyrityksiä nyt enemmän...koska ajattelen etten ole enää haluttava...ja sitten taas torjun hänet ja taas tunnen olevani ei-haluttava...voi mikä kierre...