Velkaantunut jälkeläinen

Meillä on perhepiirissä tällainen tapaus, joka on varmaankin aika tavanomainen (omassa lajityypissään).
Meitä on kaksi vanhempaa ja neljä aikuista lasta, jotka olemme kaikki n 40V. Meillä on omat elämät ja vanhemmat elävät eläkkeellään toisella paikkakunnalla. Olemme nuorempina opiselijoina saaneet heiltä taloudellista tukea ”alkuunpääsyssä”, ei mitenkään erikoisesti vaan lähinnä melko tavanomaisesti kuten monesti vanhemilla on tapana. Meistä lapsista 3 on virittänyt omat toimeentulot ja työt yms yms ”normaalisti”, mutta sitten on se neljäs. Hän on ehkä tehnyt vääriä valintoja tai ollut huonoa tuuria, mutta hänellä ei ole tuloja, on ylivelkaantunut, valtavia summia ulosotossa ja raha-asiat kaikkea myöten oikeastaan niin huonosti kuin voi tässä maassa olla. Puhutaan viisinumeroisista luvuista, jopa kuusinumeroisista.
Molemmat vanhempamme alkavat jo menettää otettaan ns normaaliarkeen; on muistisairautta ja taantumusta. Selkeästi ei ole käsitystä tuloista ja menoista eikä esim omakotitalon hoidosta; asiat ovat ns todella rempallaan; aina kun siellä käy niin on jotakin huollettavaa; pienimmillään vaihdettavia lamppuja ja suurimpina esim lahonneet puuosat rakennuksista. He tarvitsevat apua, ja kuten tavallista, nyt olisi aika muuttaa johonkin paremmin sopivaan asumismuotoon, jos ei ihan vielä vanhainkotiin. Ja sikäli perustilanne, että eivät itse sitä samalla tavalla vielä näe.
Mutta yhtenä osa-alueena tätä on tietysti raha-asioiden hoito, jossa nyt tarvitaan erityisesti apua; olemme käyneet läpi toisen vanhemman tilitapahtumia ja ottaneet raha-asioissa auttamisen agendalle. Mutta samalla selvisi, että suuri osa rahoista (vanhempien eläketuloista) menee tälle velkaantuneelle jälkeläiselle. Tili ei ole minuksella, mutta joka kuukauden budjetti on suurempi kuin tulot ja parhammillaankin on vain juuri ja juuri plussalla; puhumattakaan että olisi varaa kodin kunnostustöihin tai yllättäviin menoihin.
Vanhemmat eivät tätä itse ymmärrä kun ei ole kunnon käsitystä tuloista, menoista tai asioiden suuruusluokista tai ennakoinnista sen suhteen, että mihin tämä johtaa. Vastaavasti tämä jälkeläinen joka rahaa koko ajan saa, ei toisaalta ymmärrä tätä ja toisaalta itse katsoo tilannetta aivan toisesta näkökulmasta koska hänen mielestään velaksi eläminen ”on ihan tavallista”.
Tilannetta on todella ikävä seurata sivusta, kun vanhemmat lähes kitkuttavat eläkkeellä ja suuri osa menee siivelläeläjän tilille. Konkretisoituessa tästä tulee lopulta tilanne, jossa tämän jälkeläisen velkaantuminen syö vanhempien rahat, ja sitten kun ne on syöty, niin lopulta arvatenkin kysellään meiltä muilta lapsilta apuja.
Tilanne on minusta aivan älytön; aikuisen pitäisi pärjätä omillaan ja hänelle on sanottu, että vanhemmillamme ei ole tähän varaa. Silti asia on vain jatkunut. Tiedän varsin hyvin että hän ei näin tekisi jos ei olisi pakko, mutta joku ratkaisu tähän olisi saatava että hän ymmärtäisi yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja toisaalta vanhempamme pystyisivät elämään niin, että rahaa jäisi pahan päivin varalle yllättäviin menoihin tai heitä itseään varten.
Mikä neuvoksi?