Kipeissä avioeroissa on vaarana jätetyn ihmisen mielenterveys. Siihen, miten ihminen siitä toipuu, riippuu paljon, mistä pystyy luopumaan.
Itse koin niin rankan avioeron, että en edää jaksanut surra enkä itkeä. Päiväni olivat aamusta iltaan surua, itkua ja kiukuttelua. Ja se kohdistui aina täysin vääriin ihmisiin.
Päätin, että nyt alan suursiivouksen!
Heitin kaikki irtaimiston pihalle, lumihankeen. Pöllytin ja harjasin ja heitin menemään! Purin niihin kiukkuni.
Heitin vanhat tavarat jotka hänestä muistuttivat roskikseen. Sinne meni valokuvat, saamani lahjat, ja koko elämä.
Jäi minulle kuitenkin muistoja. Lapsiani en voinut siivota! Ne ovat rakkaita.
Itse koin niin rankan avioeron, että en edää jaksanut surra enkä itkeä. Päiväni olivat aamusta iltaan surua, itkua ja kiukuttelua. Ja se kohdistui aina täysin vääriin ihmisiin.
Päätin, että nyt alan suursiivouksen!
Heitin kaikki irtaimiston pihalle, lumihankeen. Pöllytin ja harjasin ja heitin menemään! Purin niihin kiukkuni.
Heitin vanhat tavarat jotka hänestä muistuttivat roskikseen. Sinne meni valokuvat, saamani lahjat, ja koko elämä.
Jäi minulle kuitenkin muistoja. Lapsiani en voinut siivota! Ne ovat rakkaita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
muutin pois ja kokosin parhaimiston matkaani eli sen minkä olin itse siihen talouteen hankkinut eli melkein koko sisustuksen. Vanhoja lakanoita ym. muuta en huolinut exän sisarusten tuomat häälahjat saivat jäädä, omaisteni tuomat otin mukaan. Valokuvat otin koska niissa on minulle arvokkaita kuvia. Kaikki muu sai jäädä ja muuttoiltana huomasin ettei ollut edes veistä millä voita leivälle levittää...hehehheh. Aloin alusta. Hyvä niin!
minäkin aloitin ihan puhtaalta pöydältä,valokuvia kyllä otin.Mutta minusta oli vaan hyvä että omassa kodissani ei ole mitää vanhaa.Nyt vasta tämä on minun kotini,jossa ei kukaan uhkaile ja alista!