Oletko miettinyt omaa käytöstäsi? Mitkä asiat juontuvat koulukasvatuksestasi tai kotona opittua?
Suhtaudutko toisiin epäluuloisesti? Nimitteletkö toisia, jopa tuntemattomia? Mietitkö koskaan miltä nimitykset johtuvat kohteesta?
Toisaalta hyvän mielen tuottaminen muille, onko se luonnekysymys vai opittua?
Mitkä asiat käytöstavoissasi juontuvat 50-luvun kasvatuksesta?
Anonyymi
84
141
Vastaukset
Nuoruudesta saakka on tavara-merkkini ollut äly ja sivistyneisyys.
Kiitos vanhenpieni.
H.- Anonyymi
No eipä sitä älyä eikä sivistystä näytä olevan kun et edes oikeinkirjoitusta hallitse. Näyttää paremminkin perunakuopassa kasvaneen tekstiltä.
Anonyymi kirjoitti:
No eipä sitä älyä eikä sivistystä näytä olevan kun et edes oikeinkirjoitusta hallitse. Näyttää paremminkin perunakuopassa kasvaneen tekstiltä.
"Anonyymi"
Niinhän se useinkin menee.
Meitä sivistyneitä älykköjä harvoin ymmärretään heti.
Vielä harvemmin yleensäkään ymmärretään.
H.Olen lukenut tekstejäsi, en allekirjoita sanojasi.
Ei ole sivistynyttä haukkua ja mollata muita kirjoittajia. Ilkeätkö käyttäytyä samoin livenäkin.
Turha tätäkin on kirjoittaa mutta tulipa tehtyä.
- Anonyymi
Tulipa kirjoitusvirhe (huono kasvatus kai) " miltä nimitykset tuntuvat kohteesta" oli tarkoitus kirjoittaa.
Kirjoitetaanko vanhempieni vai vanhenpieni?- Anonyymi
VANHALLAPIENI
- Anonyymi
Älymmäiset tuhat tulinmaiset sentään. Kiitos vanhenpieni sain vapaan pihakasvatuksen ilman että jouduin koskaan pihalle vastoin omaa tahtoani.
- Anonyymi
V a n h e m p i e n i . - Nm. On oikein
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
V a n h e m p i e n i . - Nm. On oikein
TIEDÄN!
Mutta rikon rajat aina kun pienikin tilaisuus. Tahallisuus taivaan lahja.
Nimim Tosikoilta pois taivaspaikka. - Anonyymi
Mikä on sen rajan nimi, joka menee rikki oikeinkirjoitusvirheellä? - Nm. Pyh
- Anonyymi
Jospa aloittaja ensin itse vastaisi omiin kysymyksiinsä.
- Anonyymi
Hyvä on. Saattaa olla, että epäluuloisuus on pesiytynyt ajatusmaailmaani. Se tosin on osaltaan myös työelämän aikana tullutta työpaikkakiusauksen vuoksi. Jotain on kodin peruakin, koska sukuani syytettiin usein jostain.
Nimittelyä en harrasta. Pyrin oikeudenmukaisuuteen.
Onkohan hyviä ollenkaan... pitää miettiä... ilmoitan kun löydän- Anonyymi
Eiköhän tuo työpaikkakiusaaminen ole jättänyt monelle muullekin arpisia haavoja, ei niitä kannata enää tässä iässä märehtiä.
Sukuriidat, niitä on ihan varmaan monessa suvussa.
Kotonahan ne käytöstavat minulle opetettiin, kiitos siitä edesmenneille vanhemmilleni.
Epäluuloisuus, aina olen suhtautunut uusiin ihmisiin pienellä varauksella.
Nimitteletkö tuntemattomia, en.
Ihmisen omasta herkkyydestähän se johtuu, jos ei kestä toisen arvostelua.
Hyvän mielen tuottaminen toiselle. Voin kehua ja kannustaa, mutta nuoleskelu ei kuulu tapoihini. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän tuo työpaikkakiusaaminen ole jättänyt monelle muullekin arpisia haavoja, ei niitä kannata enää tässä iässä märehtiä.
Sukuriidat, niitä on ihan varmaan monessa suvussa.
Kotonahan ne käytöstavat minulle opetettiin, kiitos siitä edesmenneille vanhemmilleni.
Epäluuloisuus, aina olen suhtautunut uusiin ihmisiin pienellä varauksella.
Nimitteletkö tuntemattomia, en.
Ihmisen omasta herkkyydestähän se johtuu, jos ei kestä toisen arvostelua.
Hyvän mielen tuottaminen toiselle. Voin kehua ja kannustaa, mutta nuoleskelu ei kuulu tapoihini.Ei meidän tarvitse tarttua toisen mielen arpiin. Pääasia, että tutkailemme omaa käytöstämme vertaamatta toisiin kirjoittajiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei meidän tarvitse tarttua toisen mielen arpiin. Pääasia, että tutkailemme omaa käytöstämme vertaamatta toisiin kirjoittajiin.
Mitä helvettiä Sinä oikein tiriset.
Annoin oman mielipiteeni ja sain siitä jo kaksi peukkua.
En vertaile itseäni muihin kirjoittajiin.
Mikä mättää, kerro se minulle !! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä helvettiä Sinä oikein tiriset.
Annoin oman mielipiteeni ja sain siitä jo kaksi peukkua.
En vertaile itseäni muihin kirjoittajiin.
Mikä mättää, kerro se minulle !!Taas kerran anteeksi! En yksinkertaisesti osaa kirjoittaa mitään enkä koskaan herättämättä kiukkua. Poistun taas viikoiksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taas kerran anteeksi! En yksinkertaisesti osaa kirjoittaa mitään enkä koskaan herättämättä kiukkua. Poistun taas viikoiksi.
Saat anteeksi.
Yritän ymmärtää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taas kerran anteeksi! En yksinkertaisesti osaa kirjoittaa mitään enkä koskaan herättämättä kiukkua. Poistun taas viikoiksi.
Täällä ei anneta jälki-istuntoa viikoksi. Päivä riittää ja huomenna takaisin.
Palstan opettajatkin viilentyvät sään myötä. - Anonyymi
Minun kotikasvatukseeni liittyi eräs piirre, isäni, monen sodan veteraani sanoi aina: "Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi."
Tässä useiden vuosikymmenien aikana, ei se ole muuksi muuttunut. Koen vielä nytkin heidät erittäin epäluotettaviksi sopimuskumppaneiksi.
Muutoin, kauniit käytöstavat, lähimmäisten arvostus ja kunnioitus, kuuluivat kasvatukseeni. Olen oppinut myös hyvät "pöytätavat" jo kotonani, siitä on ollut hyötyä työelämässäni. Ei ole tarvinnut hävetä itseään pääjohtajienkaan pöydissä.
Kodin "rasitetta" on ehdoton rehellisyys ja vastuun tunto! Onnekseni kodin käytöstavoista ei jäänyt rasitteeksi mitään.
Jo kotona yritin opetella pöytätapojen perusteita mutta se johti vain vinoiluun.Sama koski hampaiden pesua. Hankin 15 vuotisena hammasharjan ja reaktio oli, että ainakaan tahnaan ei tuhlata rahoja ja toinen lausuma oli "ollaaks sitä nyt herra olevinnaa ku ruvetaa hampaita pesemää"?
Myöhemmin, eri yhteyksissa omaksuin perusasioita kuten palttoon avustaminen naisen ylle ja pois. Ovien aukominen. Rappujen nousu naisen rinnalla tai jos ei mahtunut niin edellä. Pöydässä naisen tullessa ja poistuessa ylös nousu ainakin symbooliseen tasoon.
Vieraankin ihmisen auttaminen ongelmatilanteessa mutta halukkuutei hiipuu aina välillä kun vastaanotto on vihamielinen.
Tämä naisihmisiin kohdistuva "hapatus" on jäänyt pysyväksi myös vaimoni kohdalla. Tosin kotona en pompi pöydässä olipa hän sitten tulossa tai lähdössä mutta palttoon käsittelystä, ovien aukomisesta ja kassin kantamisesta lähtien tavat ovat syöpyneet sieluuni."Ellei sinulla ole mitään hyvää sanottavaa kenestäkään, niin teet oikein olemalla vaiti"
Nyt, viisikymmentä vuotta myöhemmin jengit puhut pahaa minkä ikinä kerkiävät ja pahinta vielä, anonyymisti, näyttämättä kasvojaan .Ne jotka puhuvat eniten pahaa toisistaan saavat suurimmat lööpit ja tienaavat eniten rahaa.
"Rehellisyys maan perii" "Valheella on lyhyet jäljet"
Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin suurimmat varkaat, rosvot, hyväksikäyttäjät ja valehtelijat asuvat luksusasunnoissaan meren rannalla ja juovat keltaista leskeä kristallipikareista. Rehelliset ja ne joiden piti periä maa perivät vain niukkuuden ja velat.
Ajat ovat muuttuneet. O tempore o mores.
Kasvatukseni viisikymmentäluvun Suomessa, maanviljelijäperheessä oli ajan mukaan hyvin konservatiivinen ja jumala. koti ja isänmaa, koivu ja tähti ja jääkärien marssi olivat kulttuurihistoriallisia virstanpylväitä. Samoin se että ei missään nimessä saanut luulla olevansa jotain, kulkea nokka pystyssä eikä nauraa turhaan. Tukka ei saanut roikkua silmillä, puhdas esiliina oli oltava päällä ja opettajan sana oli koulussa laki.
Mitä kaikkea tuosta on enää jäljellä omassa käytöksessäni?
Ainakin tinkimätön rehellisyyteni ja vastuun ottaminen tekemisistäni. Otan tapani mukaan härkää suoraan sarvista enkä päästä irti ennen kuin olen paininut loppuun saakka. En voi sietää luimistelua, kieroilua, asioiden kiertoa tai kaunistelua. Tapakasvatusta voi luonteeseeni kuuluvaa? Muistan äitini ja hänen ikäpolvensa naiset konflikteja pelkäävinä, kaikki riitatilanteet oli vältettävä vaikka asiat jäisivät sanomatta, isää ei saanut hermostuttaa, ei saanut korottaa ääntä, ei huutaa eikä rähjätä. Rangaistukset olivat ankarat pienimmistäkin rikkeistä mitä tapakulttuuriin kuuluu. Toisaalta kaikki hellyyden osoitukset, sylissä pitämiset, halaukset puuttuivat myös täysin elämästä.
Suurimman osan viisikymmentäluvun ahdistavasta tapakasvatuksesta kannoin kuusikymmentäluvun uudistusten roviolle. En tosin kaikkea.Kun olin lukenut otsikkosi aloin heti mielessäni tuumia, mikä on luonnekysymys ja mikä opittua.
Kun avasin ketjun siinähän se olikin sama ajatus aloituksessasi.
Mietin sitä, että samassa perheessäkin voi olla täysin erilaisia asioita painottavia, myös käyttäytymisessä.
Se juontaisi juuria luonnekysymykseen.
Toisaalta sanotaan, että ympäristö ja siinä toimivat ihmiset ovat suuremmassa roolissa, varsinkin ihmisen alkumetreillä. Silloin voi tapojen muokkautuminen johtua suuremmin sieltä.
Toki maailma oli toisenlainen silloin. Asiat mitkä ovat luonnikkaita tänä päivänä olivat silloin pannassa.
Ihan mielenkiintoinen aloitus.- Anonyymi
Koti opetti enemmän kuin koulu. Ihan verrattain rehelliseksi (vitsi mustalaisesta, jota en ole). Kai mä aika rehellinen oon.
Mietin joskus käytöstäni, muttei se johda mihinkään.
Suhtaudutko toisiin epäluuloisesti? Tuo kysymys nappas. Lapsenlapsi pääsi yo:toon. Ja minä heti miettimään, jaksaakohan, pystyykö, kun on suvussa alkoholismia, lankeaako siihen, kun itselläkin vaati opiskelu niin paljon, ihan kaikki pistin likoon että sain tutkinnon, rankkaa oli, selviääkö elämään jos ei selviä tutkinnosta. Onnittelin opiskelupaikasta..
Toisen kehuminen on helppoa, aika hyvä itsetunto itsellä.
Mutta nyt heräsi kysymys. Onko täällä joku, joka tekee aloituksia eri aiheista elämänkokemuksesta? Keksii uusia aiheita. No, mikäs siinä Epäluuloisuus? Asennoidun uuteen ihmiseen aina avoimen positiivisesti.
Pettymykset eivät ole yllätyksiä.
Suomalaisten epäluuloisuus ei myöskään ole yllätys.
Sulkeutuneita jurrikoita. Positiivista palautetta epäillään tavoitehakuiseksi liehittelyksi tms. mutta ei vahingossakaan vilpittömäksi iloksi kanssaihmisen onnesta.
Kulttuuriimme ei myöskään kuulu minkään hyvän toteaminen omasta elämästä.
"Onnen kätkeminen" on järkyttävän pessimistinen fraasi!
Ylenpalttinen intimiteetin suojelu on myös leimallista. Näilläkin palstoilla vallitseva tapa on leperrellä ympäripyöreitä mitään sanomattomuuksia.
Uskon oman tapani hakea yhtymäkohta elämästäni tai kokemuksistani ärsyttävän joitakin. Samoin tapani asiayhteydestä riippuen, ilmaista kantani numeerisesti.
Tunnustan olevani ilkeä. Joskus härnään tarkoituksella kaikkein hienohipiäisimpiä lähmmäisiäni.Olen kyllä samaa mieltä mitä sanot tuosta positiivisesta palautteesta ja hyvän toteamisesta omassa elämässä.
Ilkeäksi en Sinua koe, vaan suorapuheiseksi. Ehkä härnäät.
Sen mitä olen lukenut kertomuksiasi omasta elämästäsi, olen ajatellut, että Sinulla on paljon elämänvoimaa, kaikesta huolimatta.
Joitakin se saattaa ärsyttää.- Anonyymi
Minä en koe posiitiivisen palautteen antamista liehittelyksi.
Omasta onnestaankin voi kertoa, mutta myös suruistaan ja epäonnistumisistaan.
Jokaisella meistä on niistä kokemuksia.
Jos kertoo kerta toisensa jälkeen pelkästään elämänsä hyvistä puolista, niin se tekee kirjoituksista epäuskottavia.
En usko, että kenenkään elämä on pelkkää auringonpaistetta.
Yksityisyyttäni en avaa somessa yhtään enempää kuin asia vaatii. En pidä sitä tarpeellisena ja on myös otettava huomioon läheisteni intimiteettisuoja, joita kommentointini mahdollisesti koskettaa.
kylmätotuus - Anonyymi
"kylmätotuus"
Hyvä mielipide. Kerrassaan niin hyvä, että yhdyn siihen.
Että ja joo, nyt olen yhtynyt:)
Heikunkeikku
- Anonyymi
Vanhempani ovat opettaneet minulle käyttäytymistavat ja heidän arvomaailmansa on usein ohjannut koko elämääni.
Isäni opetti omalla käytöksellään, ettei ihmisen arvoa mitata varallisuudella tai asemalla yhteiskunnassa. Vieläkin olen kiitollinen tuosta opetuksesta, vaikka olenkin joutunut näkemystäni "kiivaasti" perustelemaan.
Toinenkin hänen opetuksistaan on syöpynyt syvälle mieleeni iäksi.
Hän rohkaisi sanomaan oman mielipiteeni asioista, vaikka vastapuoli olisi herra tai "narri".
Tuon opetuksen noudattaminen johti monesti törmäyksiin opettajien kanssa keskikoulussa. Tällä paikkakunnalla useat opettajat olivat epäpäteviä "sotahulluja", joiden opetukseen vaikuttivat käydyt sodat. "Vapaussota" varsinkin.
Tuskin koskaan unohdan tapausta, jossa vitivalkoinen kapteeni, joka opetti meille historiaa, nosti ekaluokkalaisen pienen pojan rinnuksista vasten seinää ja läimäytteli häntä vasten kasvoja, koska lapsen isä oli ollut punainen. Mitään pahaa ko. poika ei ollut itse tehnyt.
Koulun tehtävä on "sivistää" oppilaita.
Kodilla on varsinainen vastuu kasvatuksesta.
Näin ajattelen.
kylmätotuusMinkä ikäinen olet, kun olet kokenut kansakoulussa valkoisenn kapteenin nostavan punikin pojan rinnuksista vasten seinää?
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet, kun olet kokenut kansakoulussa valkoisenn kapteenin nostavan punikin pojan rinnuksista vasten seinää?
Ystäväni "korpikirjailija", jos luit kommenttini ja ymmärsit sen oikein, niin kerroin tapauksesta , joka tapahtui keskikoulun ensimmäisellä luokalla, eikä suinkaan kansakoulun eka luokalla.
Kansakoulussa ei ollut 1-4 luokilla oppiaineena historia. Ei ainakaan täällä Savossa.
Jos taas et tiedä, mikä on oppikoulu, niin kerron sen sinulle.
Kun olimme käyneet kansakoulua 4 vuotta, niin sitten oli mahdollisuus pyrkiä oppikouluun.
Sinne oli pääsykokeet, jotka pidettiin kesäkuun alussa.
Kaikkia kokeita en nyt jaksa muistaa, mutta ainakin äidinkielestä oli kaksi koetta.
Yksi niistä oli sellainen, että "opettaja" luki jotain kirjaa ja meidän piti kirjoittaa kuultu teksti paperille mahdollisimman tarkasti muistimme mukaan.
Toista koetta en nyt muista.
"Laskennossa" (matematiikassa) oli myös kaksi koetta.
Ensimmäisessä kokeessa oli kirjallisia laskutehtäviä, joissa testattiin mm. kertotaulun hallintaa.
Toisessa osiossa testattiin päässälaskutaitoa.
Muistan elävästi, että laskutehtaviä oli 100 kappaletta.
Usko tai älä, mutta minä sain parhaimman tuloksen kokeesta.
Laskuistani 98 kpl. oli oikein ja sain niistä julmetusti pisteitä.
Olin 11-12-vuotias, kun tuo ope kuritti luokkatoveriani mielivaltaisesti.
Olen vuosia nuorempi kuin sinä.
Kerronpa sinulle toisenkin "suakkuman" samaisesta opettajasta.
Oli kyse Suomen historiasta ja toisesta maailmansodasta.
Joku onneton vastasi väärin opettajan kysymykseen, joten hän määräsi koko luokan seisomaan ja katsomaan sankarihautausmaalle lähes tunniksi. Historianluokka sijaitsi lähellä hautausmaata, jonne luokan ikkunoista oli suora näköyhteys.
Ei taitaisi nykyään onnistua moinen peli.
kylmätotuus Anonyymi kirjoitti:
Ystäväni "korpikirjailija", jos luit kommenttini ja ymmärsit sen oikein, niin kerroin tapauksesta , joka tapahtui keskikoulun ensimmäisellä luokalla, eikä suinkaan kansakoulun eka luokalla.
Kansakoulussa ei ollut 1-4 luokilla oppiaineena historia. Ei ainakaan täällä Savossa.
Jos taas et tiedä, mikä on oppikoulu, niin kerron sen sinulle.
Kun olimme käyneet kansakoulua 4 vuotta, niin sitten oli mahdollisuus pyrkiä oppikouluun.
Sinne oli pääsykokeet, jotka pidettiin kesäkuun alussa.
Kaikkia kokeita en nyt jaksa muistaa, mutta ainakin äidinkielestä oli kaksi koetta.
Yksi niistä oli sellainen, että "opettaja" luki jotain kirjaa ja meidän piti kirjoittaa kuultu teksti paperille mahdollisimman tarkasti muistimme mukaan.
Toista koetta en nyt muista.
"Laskennossa" (matematiikassa) oli myös kaksi koetta.
Ensimmäisessä kokeessa oli kirjallisia laskutehtäviä, joissa testattiin mm. kertotaulun hallintaa.
Toisessa osiossa testattiin päässälaskutaitoa.
Muistan elävästi, että laskutehtaviä oli 100 kappaletta.
Usko tai älä, mutta minä sain parhaimman tuloksen kokeesta.
Laskuistani 98 kpl. oli oikein ja sain niistä julmetusti pisteitä.
Olin 11-12-vuotias, kun tuo ope kuritti luokkatoveriani mielivaltaisesti.
Olen vuosia nuorempi kuin sinä.
Kerronpa sinulle toisenkin "suakkuman" samaisesta opettajasta.
Oli kyse Suomen historiasta ja toisesta maailmansodasta.
Joku onneton vastasi väärin opettajan kysymykseen, joten hän määräsi koko luokan seisomaan ja katsomaan sankarihautausmaalle lähes tunniksi. Historianluokka sijaitsi lähellä hautausmaata, jonne luokan ikkunoista oli suora näköyhteys.
Ei taitaisi nykyään onnistua moinen peli.
kylmätotuusMiksi se ekaluokalla ollut punikin poika istui keskikoulussa?
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Miksi se ekaluokalla ollut punikin poika istui keskikoulussa?
Dementikko (korppis) hyvä. En ole käynyt oppikoulua mutta moni on, joten tiedän, että oppikoulukin aloitettiin ekalta luokalta. Oppikoulussa oli luokat 1 - 5 ja sen jälkeen lukio, ken sinne pyrki.
Luultavasti oppikoulun ekalla luokalla punikin pojasta tuli naulakon täyte. Anonyymi kirjoitti:
Dementikko (korppis) hyvä. En ole käynyt oppikoulua mutta moni on, joten tiedän, että oppikoulukin aloitettiin ekalta luokalta. Oppikoulussa oli luokat 1 - 5 ja sen jälkeen lukio, ken sinne pyrki.
Luultavasti oppikoulun ekalla luokalla punikin pojasta tuli naulakon täyte.Ahaa, en ymmärtänyt koska ekaluokkalaiset olivat kansakoulussa juuri aloittavia 7-vuotiaita. Oppikouluun mentiin neljänneltä luokalta. Kolmen vuoden jälkeen joko jäätiin keskikouluasteelle tai hakeuduttiin tytty-tai poikalyseoihiin.
Itse olen kirjoittanut ylioppilaaksi Seinäjoen iltalukiosta vuonna 1981.- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Ahaa, en ymmärtänyt koska ekaluokkalaiset olivat kansakoulussa juuri aloittavia 7-vuotiaita. Oppikouluun mentiin neljänneltä luokalta. Kolmen vuoden jälkeen joko jäätiin keskikouluasteelle tai hakeuduttiin tytty-tai poikalyseoihiin.
Itse olen kirjoittanut ylioppilaaksi Seinäjoen iltalukiosta vuonna 1981.Kertomasi koulusysteemi on minulle aivan tuntematon.
Täällä käytiin kansakoulua 4vuotta ja sitten pyrittiin pääsykokeiden kautta oppikouluun.
Oppikoulu muodostui 5 vuotisesta keskikoulusta ja 3 vuotisesta lukiosta.
Keskikoulu vastasi lähinnä nykyistä peruskoulua.
Ne oppilaat, jotka eivät oppikouluun halunneet pyrkiä, kävivät kansakoulua 7 vuotta ja kansalais-/jatkokoulua 2 vuotta.
Muuten se pieksetty poika oli erittäin lahjakas ja hän kouluttautui metsänhoitajaksi.
Se pipipää kapu jäi eläkkeelle ja hänen tilalleen historianopettajaksemme tuli oikein mukava ja pätevä nainen, kun siirryimme kolmannelle luokalle.
Hän oli myös luokanvalvojamme.
kylmätotuus Anonyymi kirjoitti:
Kertomasi koulusysteemi on minulle aivan tuntematon.
Täällä käytiin kansakoulua 4vuotta ja sitten pyrittiin pääsykokeiden kautta oppikouluun.
Oppikoulu muodostui 5 vuotisesta keskikoulusta ja 3 vuotisesta lukiosta.
Keskikoulu vastasi lähinnä nykyistä peruskoulua.
Ne oppilaat, jotka eivät oppikouluun halunneet pyrkiä, kävivät kansakoulua 7 vuotta ja kansalais-/jatkokoulua 2 vuotta.
Muuten se pieksetty poika oli erittäin lahjakas ja hän kouluttautui metsänhoitajaksi.
Se pipipää kapu jäi eläkkeelle ja hänen tilalleen historianopettajaksemme tuli oikein mukava ja pätevä nainen, kun siirryimme kolmannelle luokalle.
Hän oli myös luokanvalvojamme.
kylmätotuusTarkistin wikistä.
Kansakoulu oli 4-vuotinen. Kansalaiskoulu 6-vuotinen.
Keskikoulu 5-vuotinen.
Lukio 3-vuotta.
Minulla on kansa/ kansalaiskoulun päästötodistus, keskikoulun päästötodistus sekä lukion päästotodistus.
Eli samasta sysyeemistä kirjoitellaan.- Anonyymi
Meillä oli 60-luvulla kansa-ja kansalaiskoulu yhteensä 8 vuotta.
- Anonyymi
Olin kansakoulun jälkeen yhteiskoulussa pääsykokeiden kautta.
En missään tipulassa,.
Opettajia ei saanut käytävillä kutsua etu- tai lempinimellä.
Luokassa tunnilla oli vapaampaa.
Teitittelyä olen käyttänyt joskus myöhempiin vuosiin.
Minusta se oli jotenkin kaunista käytöstä.
Ja sinunkaupat. Hihhih. Silti lipsahti 'te'.
Minusta on hienoa tulla tetitellyksi joskus hymyyn asti.
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meillä oli 60-luvulla kansa-ja kansalaiskoulu yhteensä 8 vuotta.
Olet oikeassa. Kirjoitin wikin mukaan vaikka emmin tuota kahta vuotta.
Kansakoulu plus kansalaiskoulu oli 8-vuotinen. Pitää vielä tarkistaa koulutodistuksista kun palaan kaupunkiin.
Olin 7-vuotias syksyllä v. 54. Aloitin kansakoulun. Eka kolme vuotta meitä opetti ihana nuorehko opettaja Anja Pärssinen
Syksyllä v. 58 silloinen opettajani, rehtori Vuoristo patisteli minua keskikouluun. En halunnut "kanalaan", kuten asian tuolloin koin. v. 62 sain päästötodistuksen kansalaiskoulusta.
Hyviä opettajia oli suurin osa opettajista.. Kannudtsva Rehtori Vuoristo. Kansalaiskoulun Klaudia Saurio, sai kaivettua vahvuuksiani esille ja kannusti jatkamaan opiskelua.
Vuonna 63-aloitin työelämässä.
korppis
- Anonyymi
Mun kohdalla tuo 60-luku on pareet. 50-luvusta en muista mitään.
Kotona on opetettu käytöstavat. Viimesen päälle.
Ja pöytätavat:) Tuo nauruhymiö siksi, koska meillä se oli viimesen päälle hiottua hommaa.
Ei mun tarvitse käytöstapojani pahemmin miettiä, ne ovat ihan ok ja arvelen, että muidenkin mielestä olen osaava käytöksen suhteen.
En suhtaudu epäluuloisesti koskaan, kun uuden ihmisen tapaan. Ehkä voisin sanoa olevani hieman utelias, että mimmonen hää on.
Olen pettynyt jos alun epäluuloton olo muuttuu epäluuloiseksi. Jos muuttuu, niin en tahdo enempää kyseisen henkilön kanssa kaveerata.
Rehellisyyden olen kotoa perinyt ja sen, että heevetti, Koskaan ikinä evö-evö ei saa varastaa tai näpistellä ees nuppineulaa.
Muutenkin sanoskelen rehellisesti mielipiteeni. Aina sanonut. En pidä näyttelemisestä, teeskentelystä tai kerskailusta.
Ehkä/varmaan? on luonnekysymys, miten henkilö tahtoo tuottaa hyvää mieltä toiselle. Itse mielelläni kehun, jos on kehuttavaa. Se on niinku niin, että tulee itselle hyvä mieli, jos toinen ilahtuu kehuistani:) Se pitää sanoa, että turhaan en kehu. Ei, en niin tee. Tekokehuja en anneskele.
"Nimitteletkö toisia", tuota kysymystä en ymmärrä. Nimittelevätkö tämän ikäiset ihmiset toisia? En kyllä koskaan ole ketään nimitellyt. Lapsellista.
Heikunkeikku - Anonyymi
Olen saanut hyvän kotikasvatuksen. Hyvät tavat, muiden huomioon ottaminen, muiden auttaminen, ei saanut laiskotella, piti lukea sanomalehtiä ja seurata mitä maailmassa tapahtuu, piti osata keskustella kaikesta, piti osata historia, piti tuntea tiede, taide ja kirjallisuus, luonteen kehittäminen oli tärkää, piti olla elämän tarkoitus ja paljon muuta. Mutta kuri oli kova eikä myönteistä palautetta juurikaan tullut. Sodasta selvinneet ihmiset tiesivät ettei mikään tule ilmaiseksi. Lisäksi opin itse arvostamaan kaikkia ihmisiä enkä puhu pahaa tai arvostele juurikaan muita. Jos vielä lisään sisukkuuden, periksi ei anneta, kekseliäisyyden ja Suomessa harvinaisen hyvän huumorin. Olen tyytyväinen vaativiin vanhempiini. Se oli niukkaa mutta monella tavalla mielenkiintoista aikaa. Ei ollut vapaa-aikaa aina tehtiin jotakin.
- Anonyymi
"50-luvun kasvatuksesta!" Oikeesti! En tiedä!
Jotenkin tuntuu, etten ole koskaan, enkä missään oppinut mitään. Olen vain nauttinut elämästä ja mennyt siinä mukana. Olen aina halunnut säilyttää vapauteni. Oli tilanne mikä tahansa.
En muista, että kotona olisi mitenkään kasvatettu. Koulua oli kiva käydä, mutten mitään muista oppineeni. Töitä oli mukava tehdä, mutta aikansa niitäkin.
Elämää on ollut kiva elää näinkin! Varsinkin näin! - Anonyymi
Istuttiin selkä suorana eikä puhuttu ruoka suussa. Eikä saanut puhua kuin kysyttäessä. Kaikki mitä oli lautasella piti syödä, koska ruokaa oli vähän. Leikittiin omassa huoneessa ei olohuoneessa missä käyttäydyttiin hyvin. Vanhemmilla oli selkeä auktoriteettiasema ja heitä toteltiin. Tämän päivän tilanne missä lapset saa tehdä mitä vaan, huutaa ja mekastaa ei ikinä olisi 50- luvulla ollut mahdollista. Nykyään aikuiset ovat lasten palvelijoita ennen oli päinvastoin. Ja piti antaa istumapaikka vanhemmille kulkuneuvoissa. Käyttäydyttiin nk pienet aikuiset. Kovaääninen leikkiminen oli sallittua vain rajoitetusti.
- Anonyymi
"Kasvatus" oli silloinkin erilaista. En muista omalta kohdaltani moisia "sääntöjä" elämässäni.
"Vanhemmillekin" sanottiin kulkuneuvoissa, että täytyy nuorena istua, että jaksaa vanhana seistä.
Kyllä me mekasteimme pitkin katuja ihan vapaasti. Muistan, että joillakin lapsilla oli ruoka- ja kotiintuloajat. Minulla ei sellaisia ollut! - Anonyymi
Oli kova kotikuri, mutta pitkin katuja sai sitten vapaasti mekastaa. Ei ollut mitään valvontaa, kun ei ollut puhelimia. Eikä kaikkia toilaluja tarvinnut edes kotona kertoa. Nopeasti oppi hoitamaan omia asioita. Kotona ei tiedetty missä lapset pyöri. Oli kiva kun ei valvottu jokaista liikettä. Oikeasti pystyi olemaan omilla teillä koko päivän. Tupakkaakin oppi jo aika nuorena polttamaan, sitä kun poltettiin ihan joka paikassa ja lähes joka kodissa.
- Anonyymi
No, jopa on jokaisella hyvä kotikasvatus ollut, mutta kuinka se on täällä unohtunut kirjoitusten perusteella, mitä ventovieraille vastaillaan aika usein?
Kotikasvatuksesta tuli mieleeni, että kouluajan asuimme siskoni kanssa aina "kylillä",( kotoa oli pitkä koulumatka) milloin tädin tai enon kotona ja kaikissa oli paljon lapsia, joten kylillä me illat pörrättiin.
Hävettävin muisto ja katalin oli iltaisin linja-auton tulo ja me kakarat menimme siihen eteen ja kilpailimme, kuka uskaltaa pisimpään siinä olla, kunnes oli pakoon hypättävä. Paras oli hän, joka sai kuljettajan juoksemaan peräänsä, koska hän oli sellainen lihavahko ukonlyllerö, joten eihän se kiinni saanut kuitenkaan.
Toinen huvittava muisto on isästäni ja hänen huumoristaan, kun hän opetti äitiäni, kuinka täytyy esim. kahvi tarjoilla, jonka hän oli "kopioinnut" äitini sisarpuolelta, joka oli ollut Viipurissa herrasväen opissa.
Isäni oli Jussi, vaikka ristimänimi olikin Juhana, joten tämä opetus koski myös hänen nimeään, joka meni suurinpiirtein näin. "olokeepas hyvä Juhana ja käykee kahville. Olokeepas hyvä Juhana ja ottakee siitä kastettavoo ja mikä naurettavinta, kun sitten äitini yhtyi tähän leikkiin.
- Anonyymi
Samankaltaista kuin monella edellä kirjoittaneella on ollut.
Kuri, totteleminen, työteliäisyys, vanhempien ihmisten huomioiminen jne.
Esim. tervehtiminen: piti sanoa ensin päivää ja niiaa niksauttaa vanhemmille, ennen näitä. Ikään kuin olisi ollut silmät selässä, miten tulee olla oikein.
Mielestäni olen oppinut koko elämän ajan. Onhan vuosien mittaan tullut kaiken aikaa uusia asioita.
Ihminen on myös hyvä apinoimaan, varsinkin jos laumassa olemista tarkastelee. Voi ottaa ja hylätä.
Roolit? Mitä jokin yhteisö edellyttää.
Muutoksia huomaa, kun ihmiset jäävät eläkkeelle. Toiset vapautuvat ja ovat "oma itsensä", jos on jäänyt pois kiusaavasta yhteisöstä.
Toinen, suorittaja, kertoo kotitöistään juurta jaksain esim. miten siivoaa. Vähän huvittaa, kun itse tekee samoin itsestäänselvästi, muttei luetteloilla täytä esim. puhelua.
Pitkäpinnaisuus ja kärsivällisyys on ollut paremmalla tasolla aiemmin.
Enää ei siedä, mitä vain. Jos ympärilläni joku ihan fuulaa lykkii, niin sanoa täräytän. Olisi kiva pysyä edes totuudessa ja oikeassa tiedossa.
Kun kaiken voi niin nopeasti tarkistaa heti.
Flegu. Et ole ilkeä. Saat kertoa ja avautua, miten vain.
Kaikkihan on oman kontrollimme varassa.
Tässä kohden totean, että muistathan, että ihmiset ovat erilaisia ja kukin toimii tavallaan. Osathan arvostaa sitäkin.
Plussaa saat kukkumitoin hyvistä tavoistasi. Söpöä.
Olen itse avannut miehille ovia, sen toisen, kun tämä on päästänyt ensimmäisestä. On mukava kuitata hyvä hyvällä.
Eppu. Viittaat usein geeneihin. Onneksi muistat ympäristön.
Lapsena ihminen on aulis oppimaan ja vaikutteille.
Kotipiiristä päästyä on eväät ja voi ottaa kurssia omassa elossa, eteen- tai taaksepäin.
Avoin mieli lienee hyvä kaveri.
Niin. Monella ihmisellä on paljon hyviä piirteitä ja ominaisuuksia.
Beng - Anonyymi
Aloittajalla vaikea elämä, otan osaa.
- Anonyymi
Tämä ihmetyttää tämän palstan kirjoittajissa. Miksi on kova tarve heittää jotain ilkeää ja negatiivista tuntemattomista?
Tässä piti puhua omista luonteenpiirteistä ja niiden synnystä. - Anonyymi
Tätä minäkin olen ihmetellyt.
Lyötyä on helppo lyödä. Sanoilla voi todellakin satuttaa toista.
Vai onko se oman heikon itsetunnon pönkittämistä, kun laukoo näitä typeriä aloittajalla vaikea elämä, otan osaa. - Anonyymi
Yllä kaksi kommenttia. Niistä nyt ei pääse puusta pitkään.
Voisiko tällaisen kommentin kirjoittaja kopioida sen tekstin mihin viittaa, jotta se joka on kirjoittanut toisen mielestä loukkaavaa, voi pyytää anteeksi tai tarkentaa, mitä on tarkoittanut.
Tässähän nyt kaksi anonyymiä syyttää muita, mutta mistä noin yleisesti ottaen. Mielestäni ihan samanlaista käytöstä kuin mistä ovat loukkaantuneet. Tämäntyyppisiä kommentteja täällä vilistää.
Pikkurohkeaa, sanon minä.
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yllä kaksi kommenttia. Niistä nyt ei pääse puusta pitkään.
Voisiko tällaisen kommentin kirjoittaja kopioida sen tekstin mihin viittaa, jotta se joka on kirjoittanut toisen mielestä loukkaavaa, voi pyytää anteeksi tai tarkentaa, mitä on tarkoittanut.
Tässähän nyt kaksi anonyymiä syyttää muita, mutta mistä noin yleisesti ottaen. Mielestäni ihan samanlaista käytöstä kuin mistä ovat loukkaantuneet. Tämäntyyppisiä kommentteja täällä vilistää.
Pikkurohkeaa, sanon minä.
BengJuuri sinun lähettämäsi viesti edustaa tämän 60 -palstan joutavaa jatustamista. Et mitenkään voi lopettaa tyhjän pyörittelyä.
Tiedoksi, aloittajan elämässä on kaikki hyvin, sekä varallisuuden että terveydenkin osalta tällä hetkellä.
Jos tällä palstalla ei synny ollenkaan keskustelua ilman ilkeilyä ja jatustamista, ei kannata enää vilkaista enää ollenkaan.
Tämän viestiketjun tarkoitus oli pohtia oman käytöksen perusteita. Minä närkästyin ja sillä selvä. Tämä tästä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri sinun lähettämäsi viesti edustaa tämän 60 -palstan joutavaa jatustamista. Et mitenkään voi lopettaa tyhjän pyörittelyä.
Tiedoksi, aloittajan elämässä on kaikki hyvin, sekä varallisuuden että terveydenkin osalta tällä hetkellä.
Jos tällä palstalla ei synny ollenkaan keskustelua ilman ilkeilyä ja jatustamista, ei kannata enää vilkaista enää ollenkaan.
Tämän viestiketjun tarkoitus oli pohtia oman käytöksen perusteita. Minä närkästyin ja sillä selvä. Tämä tästä.Minä en kirjoittanut tuota, että aloittajalla on vaikea elämä.
Miten minä voisin niin kirjoittaa. Kommenttini oli noihin kahteen sen alla olevaan.
Olen edelleen sitä mieltä, mitä kirjoitin puusta pitkään pääsemisestä.
Nyt olet ymmärtämätön, tahallasi? tai ilkeä itse.
Näitä käytöksen perusteita pohdittiin jo kevättalvella.
En ole vielä dementoitunut.
Hienoa, että olet terve. Hienoa, että taloutesi on kunnossa.
Saat muuten odottaa ikuisuuden, että ihmiset kirjoittavat mieleiselläsi tavalla, kosket osaa sitä itsekään.
Itse: sen minkä kirjoitin, sen kirjoitin. En ota vastuuta muiden kirjoituksista tai mielipiteistä.
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä en kirjoittanut tuota, että aloittajalla on vaikea elämä.
Miten minä voisin niin kirjoittaa. Kommenttini oli noihin kahteen sen alla olevaan.
Olen edelleen sitä mieltä, mitä kirjoitin puusta pitkään pääsemisestä.
Nyt olet ymmärtämätön, tahallasi? tai ilkeä itse.
Näitä käytöksen perusteita pohdittiin jo kevättalvella.
En ole vielä dementoitunut.
Hienoa, että olet terve. Hienoa, että taloutesi on kunnossa.
Saat muuten odottaa ikuisuuden, että ihmiset kirjoittavat mieleiselläsi tavalla, kosket osaa sitä itsekään.
Itse: sen minkä kirjoitin, sen kirjoitin. En ota vastuuta muiden kirjoituksista tai mielipiteistä.
BengET OSAA lopettaa jauhamista!!! MIKSI tulit tähän ketjuun? Etsi mieleisesi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ET OSAA lopettaa jauhamista!!! MIKSI tulit tähän ketjuun? Etsi mieleisesi.
Minähän kirjoitan ihan minne haluan.
Oikeaan osuin siinäkin, että olet ilkeä.
Noinko sinut on kasvatettu?
Hallitset erinomaisesti huonon käytöksen.
Olen muuten kirjoittanut äidinkielestä laudaturin. Joten en arvostelustasi taivu.
Oikeastaan olen niitä harvoja, joka rustaa puumerkkinsä.
Huvittavaa, että käyt kimppuuni. 🐾🐾🐾🐾
Kandeis ottaa nyt iisisti, ettet tukehdu raivoosi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minähän kirjoitan ihan minne haluan.
Oikeaan osuin siinäkin, että olet ilkeä.
Noinko sinut on kasvatettu?
Hallitset erinomaisesti huonon käytöksen.
Olen muuten kirjoittanut äidinkielestä laudaturin. Joten en arvostelustasi taivu.
Oikeastaan olen niitä harvoja, joka rustaa puumerkkinsä.
Huvittavaa, että käyt kimppuuni. 🐾🐾🐾🐾
Kandeis ottaa nyt iisisti, ettet tukehdu raivoosi.En tukehdu. Lupaan olla enää tulematta tänne. Joudun aina syylliseksi, kirjoitan mitä hyvänsä.
Hyvästit sinulle! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tukehdu. Lupaan olla enää tulematta tänne. Joudun aina syylliseksi, kirjoitan mitä hyvänsä.
Hyvästit sinulle!Ja sitten tuo kortti.
Kiukuttelu, marttyyrius, uhkaus.
Joo. Olen törmännyt työpaikalla tällaiseen. Kun leikit ei mene oman pillin mukaan, syytetään muita.
Ja ans olla, hetkessä on valmiina uusi kuvio: kiusaamassa jotakuta.
Hei. Ei nyt tässä iässä enää.
Beng
Toisten aivolla ajattelu. Lapsuuteni kodissa sain tuota vastaan hyvin perusteellinen immuniteetit. Se on samaa luokkaa muin ehdoton rehellisyys ja vastuu.
Vanhemmilleni oli äärimmäisen tärkeää mitä he kuvittelivat naapureiden ajattelevan meistä. Tuo pakkomielle ohjasi kaikkea toimintaa.
Jo siellä ollessani sain vatsanväänteitä tuosta ja irtauduttuani omilleni 20:n pinnassa aloitin irtaantumisen myös tuosta taakasta.
Tietenkin on otettava huomoon sosiaalisten suhteiden ja työympäristö asettamat rajat mutta muuten olen pyyhkinyt anukseni tuolla toisten aivoilla ajattelulla.
Minua säälittää se miten paljon tuo kuvitelma ohjaa ihmisten toimintaa. Ostetaan tavaraa ja palveluja muilla kuin omiin , todellisiin tarpeisiin perustuen.
Leikitään "roolileikkejä"ympäristön vuoksi.
Otetaan tarpeettomia paineita pelkkien mielikuvien luomisen johdosta.
Joskus vaimoni huomauttaa, että oliko tuo nyt välttämätöntä.
Vaatetukseni vastuun olen delegoinut täysin hänelle.
Muun olemisemme puitteet hän on mukisematta hyväksynyt ja myös sen, että kasvatimme lapsemme henkeen "se mitä toisilla on, ei kuulu meille eikä meidän olemisemme kuulu muille".
Elämme omaa elämäämme rikoslain ja kohtuullisten henkilösuhteiden puitteissa.
Uskallamme olla tyytyväisiä itseemme jos on perusteita omasta mielestämme ja rohkenemme antaa tunnustuksen vieraalle kun siihen on mielestämme perusteita.Toisten aivolla ajattelu. Lapsuuteni kodissa sain tuota vastaan hyvin perusteellinen immuniteetit. Se on samaa luokkaa muin ehdoton rehellisyys ja vastuu.
Vanhemmilleni oli äärimmäisen tärkeää mitä he kuvittelivat naapureiden ajattelevan meistä. Tuo pakkomielle ohjasi kaikkea toimintaa.
Jo siellä ollessani sain vatsanväänteitä tuosta ja irtauduttuani omilleni 20:n pinnassa aloitin irtaantumisen myös tuosta taakasta.
Tietenkin on otettava huomoon sosiaalisten suhteiden ja työympäristö asettamat rajat mutta muuten olen pyyhkinyt anukseni tuolla toisten aivoilla ajattelulla.
Minua säälittää se miten paljon tuo kuvitelma ohjaa ihmisten toimintaa. Ostetaan tavaraa ja palveluja muilla kuin omiin , todellisiin tarpeisiin perustuen.
Leikitään "roolileikkejä"ympäristön vuoksi.
Otetaan tarpeettomia paineita pelkkien mielikuvien luomisen johdosta.
Joskus vaimoni huomauttaa, että oliko tuo nyt välttämätöntä.
Vaatetukseni vastuun olen delegoinut täysin hänelle.
Muun olemisemme puitteet hän on mukisematta hyväksynyt ja myös sen, että kasvatimme lapsemme henkeen "se mitä toisilla on, ei kuulu meille eikä meidän olemisemme kuulu muille".
Elämme omaa elämäämme rikoslain ja kohtuullisten henkilösuhteiden puitteissa.
Uskallamme olla tyytyväisiä itseemme jos on perusteita omasta mielestämme ja rohkenemme antaa tunnustuksen vieraalle kun siihen on mielestämme perusteita.- Anonyymi
Perheet olivat sodan jälkeen 'suljettuja yksiköitä'.
Perheen asiat. Ei se sulkenut juoruilua pois.
Tuo rehellisyys oli tärkeää. Vähän kahden tulen välissä, jos aikuinen utsii ovelasti lapselta.
"Silmät selässä".
Työyhteisössähän on selvää, että on eettiset säännöt ja normit.
Ala muokkaa noita. Esimiehethän ovat vaikuttajia.
Roolit: ei ole kyse mielikuvista, jos työpaikalle on asemoitunut kiusaaja, hyvällekin paikalle. Täällä on useampi siihen viitannut.
'Säästyäkseen' on osattava luovia eli vältellä kareja, mutta kohteita on tuettava ja puolustettava ja tämähön vaatii luennetta poiketa ryhmästä ja puolustaa. Vaikeneminen on opittua ja samoin katseen kääntäminen ongelmista. Se on yhteisössä opittua. Lapsesta vaariin.
Ja kun viittasit muiden mielipiteeseen, niin sehän on kansantauti.
Miksi me tv-uutisissa kysymme ulkkiksilta: onko Suomessa kivaa, tykkäättekö meistä, olemmeko ihan ok., onhan meillä jotainmparempaa kuin muilla. Tätä ilmenee tavantakaa eri sanoin tosin. Kiusaannun. Ärsyynnyn. Häpeän. Ei enää tuollaista kerjäämistä!
Beng
Ajattelen kaikella lämmöllä ja ilolla
isovanhempia, vanhempia, sisaruksia, tätiä ja setiä, ystäviä, opettajia, kavereita, pomoja ja työkavereita...jne
oikeastaan kaikkia joiden kanssa olen joutunut elämäni aikana tekemisiin, jokainen on jättänyt isomman tai pienemmän jälkensä, , kasvattanut tätä maissiii nimistä puuta, että siitä on tullut tällinen kun se nyt on.
Mutta vielä tärkeämpää kuin pöytätavoissa tms kasvattaminen on ollut ymmärrys toinen toistemme erityisyydestä ja ihmisen omanlaatuisuuden hyväksyminen, olen siis saanut kasvaa joukossa silti rauhassa kannustavan ilmapiirin varjossa.
En pysty liittämään mihinkään vuosikymmeneen mitään, en halua ripustautua isän en äidin sanomisiin, kaikki on sillä hetkellä ollut tarpeen
Eniten on kuitenkin kasvattanut ja avartanut elämisen kuvakulmaa omat lapset ja nyt myös lapsenlapset.
Kun kirjoitin elämäni tapahtumia muistiin, silloin kun vielä jotain muistin, huomasin, että niillä taiteilijoilla, joiden opissa ja ohjauksessa olen vuosikymmenien aikana saanut olla, on ollut paljon suurempi ja merkityksellisempi vaikutus kun sillä hetkellä osasinkaan kuvitella.
Se on saattanut olla vain hipaisu silti se tänään tuntuu kunnon puistatukselta.- Anonyymi
Ihan hienoa muistaa 'vaikuttajia'.
Voisin samoin kirjottaa musiikin- , kuvataidon- ja äidinkielenopettajista. He olivat timantteja.
Beng
Myös elämänikuinen kasvu aina johonkin suuntaan, allekirjoitan.
- Anonyymi
Ketjussa paljon hyviä asioita. Yksi asia oli kuitenkin mikä ehkä rajoitti elämää. Se oli korostunut velvollisuudentunto mihin ainakin tytöt kasvatettiin. Kaikessa piti oma etu laittaa taka-alalle, piti uhrautua muiden puolesta. Onneksi siitä on päästy, ennen se oli hyve. Sota-aikana ehkä tarpeellinenkin keino selvitä hengissä. Mutta rauhan aikana sellainen rajoittaa liikaa ihmisen omaa elämää eikä sellaisella asenteella ihmisen omat kyvyt pääse toteutumaan.
- Anonyymi
- työurani perheeseen sijoiteitettuna
vammaispentuna alkoi 13- vuotiaana likkana olin syntymäpainoltani muita pienempi ja koulukiusattu lähes koko ikäni - viiskyt luvun lättähattuja ja tyttöjäkin sai aina pelätä - tosi väkivalltaisia olivat kaiken maailman vouhotuksisaaan - mittän teini-ikää ei piikalikoille sallittu - joten oltiin pikkuaikuisia - apinoiden tapaan tuja heidän käytöstään jäljitteleviä oppimista töiden parissa - kai nkyisin sanottaisiin. Oma äitini sanoi vasta vanhuusiällä että suakin ois pitäny paremmin kouluttaa - mutta kun oltiin niin köyhää juoppo sukua - hengissä selviymisleiriks muuttui liki kaikkien sisarusten ja veljienkin elo - myöhnmpienkin aikojen saatossa. Mtään erityistä rapajuoppoa ei minusta koskaan tullut - loppueloni tein kolmivuorotöitä 55 vuotta maan eri laitoksissa. Miksi aloittaja kyselee vain eikä kerro miten itse käyttäytyy.
Olen yrittänyt käyttäytyä niin kuin toisten toivoisin käyttäytyvän itseäni kohtaan. Vanhemmiten se onnistuu paremmin kuin nuorempana.
En hyväksy ihmisten huonoa käytöstä toisiaan kohtaan, jos näen sellaista niin puutun asiaan ja olen heikomman puolella.- Anonyymi
Noinpa juuri.
Sitten niin, että jos kimppuun käydään, en kääntele poskiani.
Puolustaudun ja teen varsin selväksi, mitä olen mieltä.
Ihan turhaa yrittää vaientaa.
Beng - Anonyymi
Juuri näin, eikö aloittaja ole kauhea ihminen, ainakin minun mielestäni. On uskaltanut väkyttää vastaan vakioille, siis oikein käyttäytyville. Onneksi jää pois nyt. Mainostajat eivät halua noin käyttäytyviä.
- Anonyymi
Angelina
Anonyymi kirjoitti:
Juuri näin, eikö aloittaja ole kauhea ihminen, ainakin minun mielestäni. On uskaltanut väkyttää vastaan vakioille, siis oikein käyttäytyville. Onneksi jää pois nyt. Mainostajat eivät halua noin käyttäytyviä.
Anteeksi. En ymmärrä mitä tarkoitat?
Ei aloittaja ole mielestäni kauhea, ei edes vähän hankala.
En ole vakio, käyn ja häviän pois, kunhan tapan aikaa juuri nyt.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri näin, eikö aloittaja ole kauhea ihminen, ainakin minun mielestäni. On uskaltanut väkyttää vastaan vakioille, siis oikein käyttäytyville. Onneksi jää pois nyt. Mainostajat eivät halua noin käyttäytyviä.
Siis. Hei.
En minä tarkoita, että pois täytyy lähteä. En.
Vaan täytyy sietää ja siedättää. Vrt. Allergia.
Beng
Pari lisäystä. Silmäiltyäni ketjua huomasin työpaikkakiusaamisen yhdeksi aiheeksi.
Koko työurani aikana havaitsin vain kerran minuun kohdistuvaa kiusaamista.
Työnantajani edustaja, osaomistaja / toimitusjohtaja etsi syytä työsopimukseni purkamiseen tai minun kypsyttämisen oma-aloitteiseen irtautumiseen.
Siinä vaiheessa odotin "putken" päätä ja sinnitelin työssä.
Johtajan pinna petti ja hän purki työsopimukseni ilman perusteita. Viikon hämmästelyn jälkeen hyväksyin minulle tarjotun 6-numeroisen hyvityssumman jonka lisänä oli loppuvuoden palkka, 3kk ilman työvelvollisuutta ja minulle kuuluneet bonukset tuottavuudesta, laadusta ja toimitusvarmuudesta.
Tuosta posken kääntämisestä. En ole oppinut sitä ikääntyneempänäkään.On liian kaukaa haettu nykyinen käyttäytymisemme malli jos palaamme viiskytluvulle, kotiin ja kouluun.
Uskon käytöksemme muokkaantuneen elämänkoulussa turvallisen lapsuuden ja huolettoman nuoruuden jäätyä taakse.
Jos uskoo, että elämässä epäonnistumiset/onnistumiset johtuvat laosuudesta ja koulusta, se mielestäni tarkoittaa, että sysää syyt menneisyyteen vaikka jokaisella on syntymässä saatu perusluonne, joka on uniikki. Opit kantavat tai sitten eivät.- Anonyymi
Olen huomannut miten jotkut muistelevat mielellään kouluaikojansa. Jotkut jopa paikallislehteen kirjoittivat entisajan ankarista opettajista. Nimet menivät väärin, mutta väliäkös hällä, saatiinpa kostetuksi jollekulle jotain. Väliäkö hällä jos oli asiaankuulumaton.
Ehkä tämän keskustelun tarkoitus oli herätellä vastuuntuntoon siitä mitä kirjoitetaan lehtiin tai nettiinkin.
Älä tahallasi loukkaa. Se tulee vastaan jossain vaiheessa elämää tai tuonpuoleista. Anonyymi kirjoitti:
Olen huomannut miten jotkut muistelevat mielellään kouluaikojansa. Jotkut jopa paikallislehteen kirjoittivat entisajan ankarista opettajista. Nimet menivät väärin, mutta väliäkös hällä, saatiinpa kostetuksi jollekulle jotain. Väliäkö hällä jos oli asiaankuulumaton.
Ehkä tämän keskustelun tarkoitus oli herätellä vastuuntuntoon siitä mitä kirjoitetaan lehtiin tai nettiinkin.
Älä tahallasi loukkaa. Se tulee vastaan jossain vaiheessa elämää tai tuonpuoleista.Uskon vahvasti, että pahat sanat kostautuvat sanojalleen.
- Anonyymi
Olen vakaasti sitä mieltä, että kotikasvatus luo perustan käyttäyttymiselle ja vaikuttaa koko elämään.
On useimmiten itsensä pettämistä, jos yrittää myöhemmin vierittää syyt esim. epäonnistumisistaan vanhempiensa harteille. Toisaalta on yhtä törkeää ottaa kunnia itselleen omien lastensa onnistumisista.
Usein törmää siihen, että omaan elämäänsä tyytymättömät vanhemmat "kerskailevat" lastensa saavutuksilla.
Perusluonne on minulle epämääräinen käsite, joten en ota siihen kantaa ollenkaan.
Aiemmassa kommentissani, joka löytyy tämän sepustuksen alapuolelta, kirjoitin koulun vaikutuksesta käytöstapoihini.
kylmätotuus - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen huomannut miten jotkut muistelevat mielellään kouluaikojansa. Jotkut jopa paikallislehteen kirjoittivat entisajan ankarista opettajista. Nimet menivät väärin, mutta väliäkös hällä, saatiinpa kostetuksi jollekulle jotain. Väliäkö hällä jos oli asiaankuulumaton.
Ehkä tämän keskustelun tarkoitus oli herätellä vastuuntuntoon siitä mitä kirjoitetaan lehtiin tai nettiinkin.
Älä tahallasi loukkaa. Se tulee vastaan jossain vaiheessa elämää tai tuonpuoleista.Kirjoitin eräästä opettajastani tänne, mutten hänestä ole koskaan lehteen kirjoittanut, enkä nimeään maininnut täälläkään. Muistan hänen nimensä hyvin, enkä takuulla kirjoittaisi sitä väärin, jos haluaisin sen täällä julkistaa.
Vastaan kirjoituksistani itse, enkä pelkää kantaa vastuuta teksteistäni.Minulla ei ole tarvetta loukata ketään opettajaani, joista lähes kaikki ovat jo edesmenneitä. Toisaalta en kehukaan ketään opettajaa, jos siihen ei ole aihetta. Kommenttini ovat täyttä totta ja kestävät läpivalaisun.
Matematiikan opettajani on edelleen elossa ja on seinänaapurini. Hän täytti äskettäin 90 vuotta.
On hellyttävää katsella, kun hän vaimonsa kanssa kulkee käsikädessä päivittäin milloin minnekin.
Anteeksi. että poikkesin aiheesta, vai poikkesinko sittenkään.? Hyvin harvoin näkee iäkkään pariskunnan kulkevan käsikädessä täällä Savossa.
kylmätotuus
- Anonyymi
Aloittaja kysyy, mikä merkitys koululla on ollut käytöstapoihini.
Asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen , että sen vaikutus on lähes olematon.
Vanhempani ja myöhemmin elämän mukanaan tuomat tapahtumat ovat kasvattaneet minusta sellaisen keskeneräisen ihmisen, joka nyt olen.
Yritän välttää nimittelyä, vaikken siinä aina onnistukaan.
Hyvää mieltäkin pyrin kanssakulkijoilleni tuomaan, mutta parantamisen varaa on silläkin saralla rutkasti.
On ymmärrettävä ja hyväksyttävä se tosiasia, ettei meistä koskaan tule virheettömiä tai täydellisiä ihmisiä, vaikka kuinka yrittäisimme parantaa tapojamme.
Minulle riittää, kun olen sinut itseni kanssa.
kylmätotuus - Anonyymi
Käytöstapoihini läpi elämän ovat vaikuttaneet vain ja ainoastaan omat valintani.
En ole ottanut vaikutteita vanhemmistani, suvustani, kirkosta, opettajista, ulkopuolisista, elokuvista, kirjoista.....
Olen itsevoitelevaa ainesta. Pahassa ja hyvässä. Eniten hyvässä kuitenkin.- Anonyymi
Oletpa todella mielenkiintoinen ihminen. Ainutlaatuinenkin.
Jos sinulta liikenee hetki aikaa, niin kertoisitko minulle, mitä tarkoitat, kun kerrot olevasi itsevoitelevaa ainesta.
kylmätotuus - Anonyymi
Sama juttu täällä! Olen itse ollut oma kasvattajani, niin hyvässä kuin pahassakin. Joissakin asioissa olen epäonnistunut, mutta suurimmaksi osaksi olen elämässäni onnistunut. Ihan itse kasvamalla.
Ihmissuhteissa olen kyllä huono, kun en ole mallia ihmissuhteiden hoitamiseen saanut. Tunnen olevani sisältä "kylmä" suhteessa toisiin ihmisiin. Sen siitä saa, kun on aina joutunut luottamaan vain itseensä ja päättämään elämästään.
- Anonyymi
Ennen kyllä varakkaissa kodeissa lapset oli pakotettu tottelemaan myös ammatin valinnoissa vanhempiaan. Saattoi mennä perintö jos ei ryhtynyt kunnialliseen ammattiin lääkäri, juristi, inssi. Piti olla kunniaksi vanhemmilleen myös naimalla samasta sosiaaliluokasta. Että nykyään on paremmin. Ei tarvitse hyppiä kenenkään pillin mukaan. Miehet huusi ja haukkui naisia aivan yleisesti. Perhehelveteistä ei saanut puhua. Näyteltiin että kaiiki oli hyvin vaikka oli pettämistä ja alkoholia. Mutta muuten tietystikään niissä ajoissa ei ole valittamista.
- Anonyymi
"Ennen kyllä varakkaissa kodeissa lapset oli pakotettu tottelemaan myös ammatin valinnoissa vanhempiaan."
Tuo malli tuotti myös ison määrän mielenterveysongelmaisia jopa itsemurhiin saakka, kun resurssit eivät riittäneet vastaamaan vanhempien toiveita ja vaateita. Siis todellakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ennen kyllä varakkaissa kodeissa lapset oli pakotettu tottelemaan myös ammatin valinnoissa vanhempiaan."
Tuo malli tuotti myös ison määrän mielenterveysongelmaisia jopa itsemurhiin saakka, kun resurssit eivät riittäneet vastaamaan vanhempien toiveita ja vaateita. Siis todellakin.Vanhemmilla oli enemmän auktoriteettiä ja sitä vastaan oli vaikea olla. Aivan niin, se tuotti paljon mielenterveysongelmia, kun oli lähes mahdotonta asettua vanhempia vastaan tai elää vastoin heidän tahtoaan. Normit olivat ahtaita ja lasten velvollisuus oli tuottaa perheelle kunniaa sekä arvostusta. Jos sitä ei halunnut tehdä tai ei siihen pystynyt nuori sai sen kokea monella tavoilla nahoissaan. Siihen riitti tosiaan väärä ammatti tai väärä puoliso. Kun onnistumista mitattiin sopivien ammattien ja onnistuneen perhe-elämän kautta. Nuori ei edustanut vain itseään vaan koko perhettä.
- Anonyymi
Vauraus liittyi useimmiten koulutukseen tai maaomistukseen.
Työläisperheen koulutetun pojan oletettiin naivan koulutetun vaimon.
Vielä 60-luvulla oli avioliittomme "epäsäätyinen" pienen paikkakunnan mittapuun mukaan.
Työläisperheen insinööriksi kouluttaunut poika nai kansakoulupohjaisen liikeapulaisen! Hyi kauheaa.
Silloin insinöörejä oli vähän. Oman ammattisormukseni numero on 4932 = itsenäisyyden aikana valmistuneiden koneinssien lukumäärä.
Vaimoni olisi pitänyt olla hoitsu tai kansakoulun ope.
Merkonomikin olisi menetellyt.
Omat vanhempani eivät koskaan hyväksyneet vaimoani eivätkä edes lapsiamme. Äitini oli jyrkempi osapuoli. - Anonyymi
Noh, ei silloin maaseudulla ollut sisävessoja.
Ulkohuusissa käytiin ja sanomalehteen pyyhitiin.
Sieltä on jäänyt tapa, että rypistelen vessapaperin ennen pyyhintää - samoin kuin silloin ennen pehmensin sanomalehden rypistelemällä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Theermannilla kulkee!
Vouti vie kaiken mikä mieheltä irti lähtee ja palstan naiset syyttävät tilanteesta kilpaa eri naisia. Miehellä on elämän1217623- 545718
Esivaihdevuodet, menopaussi
https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/yksityisasiakkaat/terveys/esivaihdevuodet-eli-premenopaussi Täällä kun puhutaan pa763222Tänään taas tuli pari-kolme juttua
Jotka niin mielelläni jakaisin sun kanssa. Niin paljon elämää jaettavana ja niin selkeä paikka sinulle. Mutta ymmärrän72783Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101658Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2081543Miksi putin ei valinnut ensimmäiseksi kohteekseen Suomea?
Olisiko ollut sittenkin helpompi kohde?2671177Ukraina sai luvan vastata ohjuksin Venäjän lueelle
Mediatietojen mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle luvan iskeä pitkän kantaman ohjuksilla Venäjälle. Ylen kirjeenvai3331151Olen jälleen pahoillani
Harjoittamastani henkisestä väkivallasta palstan välityksellä. Kyllä ne voi vaikuttaa jotenkin mieleen, vaikka ei itsell931149Oot vaan niin hellä
Ja lämmin luonteeltasi, että rakastan sitä yli kaiken. Oot ehkä tietämättäsi auttanut mua todella paljon. Auttaisit tämä321041