Umpikuja.. Vertaistukea, kokemuksia, ajatuksia?

Mitä tehdä kun tie nousee joka puolella pystyyn? Töitä ei saa, opiskelemaan en pääse ja mies torppaa nekin opiskelupaikat jotka olisin täällä saanut.
Olen naimisissa oleva kolmikymppinen perheenäiti, ja muutin pk seudulle kolme vuotta sitten jättäen opiskelupaikkani kotikaupunkiini, ja ainoa hyvä asia täällä on enää lapseni. Aktiivimalli teki sen, etten ole oikeutettu työttömyysetuuteen, mitään muita tukia ei tule ja töitä ei vain saa kokemuksen ja koulutuksen puutteessa. Hain muutaman kerran uuteen kouluun, mutta masentavaa on, etten kykene perhetilanteen takia keskittymään pääsykokeisiin tai mihinkään muuhun, sillä talouden pyöritys vie kaiken energian ja stressaannun neljän seinän sisällä entisestään. En tunne täältä myöskään ketään, en harrasta mitään ja kaikki yritykset kotona tehdä jotain ovat tuhoontuomittuja.
Surullisinta on, että olin vielä ammoisina aikoina älykäs, toimelias ja ihana ihminen, nykyisin olen raunioina ja stressaantunut kaikesta enkä pysty enää mihinkään ja tuntuu että kaikki potentiaali on hukassa. Minuus on tyystin kadonnut ja nämä alituiset takaiskut työpaikkojen ja koulujen suhteen syövät lisää olematonta itsetuntoani. Lisäksi tuntuu että kaikki tekemiseni pitäisi käyttää jonkin prässin läpi.
Pääsin muutamiin kouluihin, mutta miehen mukaan niihin ei kannata mennä. Nyt sittwn odotellaan ihmettä.
Onko mitään auttavaa tahoa johon ottaa yhteyttä tällaisten asioitten tiimoilta?
Ilmoita


6 Vastausta

Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.


Onpa sinulla hankala tilanne!

Ehdotan että menet jonkun sosiaalihoitajan juttusille ja kerrot pulmasi.
Olet nyt ihan yksin, sinun tarttee jutella jonkun ulkopuolisen kanssa.

Onko paikkakunnallasi jotain yhdistys/kokoontumis/neuvola/kirkon kerhoa/vanhempainyhdistystä/naapuria?
Googlaa ja mene mukaan!
Sinä tarttet tuttavia, ja sinun on parasta ottaa itse yhteyttä. Jo se että saat puhua toisen aikuisen kanssa vie pitkälle!

Olet vieläkin älykäs ja toimelias, ihana ihminen, älä anna tilanteen painaa.
Vai painaako miehesi?
Luettele hänelle että mitä sinä tahdot.
PK--miehet ovat usein tolloja, mutta kyllä heidän kanssaan voi jutella.
Aikoinasi valitsit tälläisen, ota toimeliaisuutesi käytäntöön!
Juttele myös, että olisiko aika muuttaa takaisin.
Ei ukkosi pysty yksin päättämään, sinulla on sanansija, ja tormakka kun olet, niin pidä puolesi!
Etsi itse työpaikkoja kotisuedultasi, ja yllytä sukulaiset myös etsimään.

Voimia ja reippaasti eteenpäin, sinä kyllä pystyt!
Nostat itse sen itsetunnon pystyyn!
Ilmoita
No voi, voi. Mitäs menit naimisiin, siinä kyllä katos älykyytes ja tilastojen mukaan lapset myös tyhmentää äitejä eli onko paljon mitään enää jäljellä?
Ilmoita
Näitä jälkiviisaita sitten riittää.
Itelläs 20.25. ei vaikuta edes sitä järkeä olevankaan joten se ei voinut edes kadota.
Näytäpä se tilastosi ja miten tieteellinen se sitten on.

Yhtään neuvoa kylläkään ei osata antaa.
Mistäpäin olet muuten kotoisin?

Älä lannistu aloittaja edellisentapaisista pöläytyksistä!
Ilmoita
Näitä jälkiviisaita sitten riittää.
Itelläs 20.25. ei vaikuta edes sitä järkeä olevankaan joten se ei voinut edes kadota.
Näytäpä se tilastosi ja miten tieteellinen se sitten on.

Yhtään neuvoa kylläkään ei osata antaa.
Mistäpäin olet muuten kotoisin?

Älä lannistu aloittaja edellisentapaisista pöläytyksistä!
Ilmoita
otat rohkeasti alueesi sosiaalitoimeen ja kerrot tilanteesi.
Ilmoita
Ymmärräthän ettei kyse ole kouluista vaan vallasta.
Sinut yritetään rikkoa jotta, valta säilyy.
Jos menet kouluun, saat oman elämän ja se johtaa vallan pienenemiseen.

Jos jäät kotiin, sinut rikotaan niin, ettei sinusta jää mitään jäljelle. Sen jälkeen sinut heitetään pois. Mitä enemmän yrität, sen enemmän sinua satutetaan.

Itsellä kävi tuuri, kun löysin ihmisen joka paikkasi ja hoiti minut kuntoon. Tosin terapia jatkuu vielä :)Kun sain elämänhaluni takaisin, löytyi uusi työkin suhteellisen nopeasti.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Umpikuja.. Vertaistukea, kokemuksia, ajatuksia?

Mitä tehdä kun tie nousee joka puolella pystyyn? Töitä ei saa, opiskelemaan en pääse ja mies torppaa nekin opiskelupaikat jotka olisin täällä saanut.
Olen naimisissa oleva kolmikymppinen perheenäiti, ja muutin pk seudulle kolme vuotta sitten jättäen opiskelupaikkani kotikaupunkiini, ja ainoa hyvä asia täällä on enää lapseni. Aktiivimalli teki sen, etten ole oikeutettu työttömyysetuuteen, mitään muita tukia ei tule ja töitä ei vain saa kokemuksen ja koulutuksen puutteessa. Hain muutaman kerran uuteen kouluun, mutta masentavaa on, etten kykene perhetilanteen takia keskittymään pääsykokeisiin tai mihinkään muuhun, sillä talouden pyöritys vie kaiken energian ja stressaannun neljän seinän sisällä entisestään. En tunne täältä myöskään ketään, en harrasta mitään ja kaikki yritykset kotona tehdä jotain ovat tuhoontuomittuja.
Surullisinta on, että olin vielä ammoisina aikoina älykäs, toimelias ja ihana ihminen, nykyisin olen raunioina ja stressaantunut kaikesta enkä pysty enää mihinkään ja tuntuu että kaikki potentiaali on hukassa. Minuus on tyystin kadonnut ja nämä alituiset takaiskut työpaikkojen ja koulujen suhteen syövät lisää olematonta itsetuntoani. Lisäksi tuntuu että kaikki tekemiseni pitäisi käyttää jonkin prässin läpi.
Pääsin muutamiin kouluihin, mutta miehen mukaan niihin ei kannata mennä. Nyt sittwn odotellaan ihmettä.
Onko mitään auttavaa tahoa johon ottaa yhteyttä tällaisten asioitten tiimoilta?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta