Player/stalker

Mulla on ongelma. Tunsin koulussa yhden tyypin, josta näki heti että tämä on narsisti ja josta en pitänyt. Tämä oli älyttömän suosittu silti. Hän pääsi töihin kesken lukuvuoden valmistumatta. Psykologisena analyysina kiinnosti kuitenkin miksi moinen paskapää saa niin paljon huomiota, mutta ignoorasin hänet parhaani mukaan ja hän minut. Mutta joskus silloin tällöin koulun ulkopuolella tuli juteltua ja en ajatellut siitä yhtikäs mitään, kohtelias kun olen.

Mutta pian hän pisti parhaan charminsa päälle ja mietin että ehkä tämä äijä ei olekaan niin hirveä kuin alunperin ajattelin. Hölmö minä. Hän oli ystävällinen, tukeva, kun minulla ei ollut yhtään kaveria oudossa kaupungissa. Pian ton jälkeen alkoi creepy vaihe, minulle tuli karmiva tunne hänestä, että hän stalkkaa minua tai koin olevani kuin saalista kun vahingossa tapasin hänet, kuin minun olisi ollut pakko huomata hänet yhtä ylitsevuotavasti kuin hän. Mutta en silti voinut olla ihastumatta/kiinnostumatta vaikka siinä ei ollut järkeä ikäeronkin tähden. Juuri kun keskustelu meni mielenkiintoiseksi, hän aina keksi jonkun tekosyyn vetäytyä. Mutta silti ilmestyi juttelemaan sattumalta vaikka en oikeastaan halunnut, sekä inhoan small talkia. Näin on tapahtunut vuoden päivät. Välillä hän on ignoorannut pitkiä kausia ja olen yrittänyt jatkaa elämääni vaikka välillä mietin mikähän sillä äijällä on. Minulla on aika vähän kokemusta miehistä, nekin kaikki lähes poikkeuksetta kamalia.

Ehdotin jopa jossain välissä varovaisesti tapaamista, eikä hän siitä innostunut, eikä kertonut syytä. Kirjoitin jopa sähköpostia, eikä hän vastannut. Eikä hän siltikään kuin aina pysäyttää kun näen hänet sattumalta, oli syy kuinka vähäpätöinen hyvänsä. Tuntuu kuin olisi jatkuvasti jonkun kuulusteltavana, tai taskulampun alla, mikä on creepyä. Hän ei ole kertonut osoitettaan, eikä puhelinnumeroakaan, eikä häneen voi ottaa yhteyttä mitenkään, eikä ole kertonut mitään olennaista itsestään. Itse hölmönä on tullut kerrottua mitä kuuluu. Minä en pidä siitä, miten hän hallitsee keskustelua. Tiedän, ettei hän ole kiinnostunut minusta aidosti. Olen yleensä niin huomaamaton, ettei ihmiset näe minua lainkaan, mikä sopii minulle tosi hyvin.

Hänen törkeytensä paljastui koko mittakaavassaan vasta. Hänellä oli tyttöystävä mukanaan ignooraten hänet ja hän jatkoi silti samaa minun häiritsemistäni. Kuin mitään ei olisi välissä muka tapahtunut. Tämä sai minut epäilemään järkeäni. Tällä kertaa se tuntui samalta kuin koulukiusaaminen, jonka uhri olin. Sain jatkuvasti epätoivottua huomiota luokan äijiltä. En ole tottunut reagoimaan nopeasti keskusteluun ulkosalla, vaan olen parempi tutustuessa kunnolla johonkuhun, minulla on koulukiusaamisen takia mm. agoraphobia ja PTSD. On creepyä, että äijä jota en tunne vaikuttaa kiinnostuneelta, vaikkei ole. Sillä muutoin hän olisi halunnut tavata minut. Mietin että hän haluaa vain huomiota, koska on narsisti. Melkein kuin olisin "varalla" tai haluaa luulotella että olen. Haluaisin käskeä hänen häipymään. Aina kun olen ignoorannut hänet, hän on vain tullut enemmän lähelle. Olen oppinut liian kohteliaaksi ja kiltiksi.

Tommonen kusipää taktiikka toimii, mietin lakkaamatta millainen hän on koska hän on niin salaperäinen/tavoittamaton. Olen niin yksinäinenkin, ja olen masentunut, ihastumiseni takia, josta ei tule mitään. Olen eristäytynyt ihmisistä, se on helppoa, koska olen muutenkin aika eristyvä luonne. Minua tympäisee, kun hän asuu lähitalossa, joten näen häntä sattumalta aika usein. Se on tympäissyt jopa niin, että haluan muuttaa pois, mutta ei ole varaa, koska vuokra on halpa. En huomannut sitä lainkaan koulussa, mutta hänessä on vampyyrimainen hypnoottinen karisma, siinä tuntuu ettei osaa reagoida ja käskeä painumaan helvettiin.

Vaikka hän on minimaalisesti varsinaisesti flirttaillut minulle, hän on silti hyvin rasittava ja haluan hänestä eroon. Minulla on tunne, että hän haluaa minun reagoivan jotenkin, tai edes ärsyyntyvän kunnolla häneen. Hänellä on aina vain röyhkeämmät eleet. Olen typerän yliherkkä tällaiselle.. Koin raiskauksen n. 2 vuotta sitten, enkä haluaisi mitään huomiota keltään.

Olen oppinut esittämään melko hyvin etten ole hänestä kiinnostunut, koska en pidä häntä luotettavana yhtään. Siispä en osaa reagoida tunteella, vaan olen mahdollisimman tylsä ja ignooraava nähdessäni hänet. Ja silloin en osaa sanoa suoria sanoja..

Ihmettelen kun netissä ei ole tällaisesta tietoa, tämä asia lie liian vähäpätöinen. Olen vain liian nyhverö tällaiseen. Tiedän tarvivani terapiaa, mutta paikkakunnalla se ei ole mahdollista.. Olen narsismin uhri lapsena ja tuntuu että viimeinkin pitäisi opetella sanomaan mitä haluaa.. Sekä olin jatkuvasti ahdisteltu koulussa sekä luokkalaisten että opettajienkin taholta.