Vitutukseen lääkrttä

Kannattaa ehkä miettiä omaa asennetta jos loukkaannut tuollaisista "tykkäämisistä".

Voi olla, että eroon oli syynsä jos et pysty puhumaan itsellesi järkeä.

Jokaisella on oma elämä ja oma asenne siihen. Jokainen myös määrittelee itse itsensä.

Mitäpä jos luopuisit kontrolloimasta toisten tekemisiä? Ex kirjoittelee naamakirjaan mitä tykkää ja peukuttaa kenen kirjoituksia haluaa. Ei kuulu sinulle. Sukulaiset jos kyselevät exästäsi, vastaat ympäripyöreästi/pyydät tiedustelemaan kuulumisia exältäsi itseltään tai sanot ettet tiedä. Ei ole vaikeaa. Mieti myös miksi sinua pännii exäsi hyvät välit (ainakin facessa) veljesi tyttäreen? Ei ole normaalia edes.

Sen kun muutat korpeen. Sinun päätös mitä teet. Tuossa tapauksessa se kuitenkin kuulostaa enemmän pakenemiselta kuin oikealta päätökseltä. Ajattelet kaikkien ikävien tunteidesi johtuvat exästäsi. Vaikka jokaisella on kaikenlaisia tunteita elämän varrella. Niitä pitäisi vain käsitellä ja keskittyä omaan elämään. Ei paeta.

Mitä helvataa?minä olen eronnu jo viitisen vuotta sitten mutten ole sitä missään mainostellut ja oon saanut olla ihan rauhassa.

Olen kohtalotoveri viestiketjun aloittajan kanssa. Erosta on jo 10 v mutta en ole vieläkään päässyt exästäni eroon ajatustasolla. En kuitenkaan kontrolloi hänen tekemisiään, mutta en osaa enkä ehkä haluakaan aloittaa uutta suhdetta jonkun toisen "lyylin" kanssa. Aika kultaa muistot; exää parempaa puolisoa ei näistä sfääreistä löydy.

Mitäpä jos alkaisit elää! Unohda/jätä kaiken maailman vasebuukit ja muut somehörhötykset ja elä omien kokemusten kautta!

Nyt ylös, ulos ja lenkille...

2004 avoero, huh mikä helpotus.

Minä muutin korpeen asuun.

Ryhdyin kotiaskeetikoksi. Eli ko.tyylissä asutaan yksinäistä,eristäytynyttä elämää omin säännöin.

Säännöt samat kuin Valamon munkeilla. Ei velkaa ja ei huollettavia. (Opiskelin ortodoksista teologiaa 2 v. Etänä).

Sitten sitä vaan "selviydytään". Nyt ollut kylmä kesä, joten lämmintä vaatetta ja 2 hyvä laatuista makuupussia. Eli lämpö.

Juomavesi vesipisteestä.Ruoka kaupasta.Jääkaappi vanhassa kaivossa.

Nukun pienessä asuntovaunussa. Ruuan teen kaasuliedellä sissiteltassa.

Päivän työt on toimistotyöt, katiskalla käynti, tiskit.siivoukset.

Kerran viikossa kaupassa.

Simppeliä elämää ekologisessa ympäristössä.

Elämä vituttaa juuri nyt, mutta vitutuskin on rajallista?
Kyllä olisi kirvelle töitä.

Miksi maailmassa sinä edes pidät yllä tai tuijottelet typerän facebookin sivustoja?
Tuohan näyttää kuin sinä rukoilemalla kerjäät itsellesi masennusta! Facebookin sijasta käytä aikasi jynssäämällä pulloharjalla korviesi väli. Hyvällä onnella onnistut saamaan sinne tilaa raikkiammille ja terveellisimmille ajatuksille!

On siihen lääke: mene tarpeeksi kauas omasta piiristäsi ja katsele elämääsi sieltä; perspektiivi muuttuu. Tee se nyt heti, ei vasta sitten joskus kun "lapset tulevat aikuisiksi". - Nm. Kasvun paikka

Pist se FB banniin niin se ei nää sua etkä sää sitä.... -homma hoidettu-

Ymmärrän hyvin tunteesi. Itsekin eläisin mieluummin normaalia perhe-elämää, vaan kun ei ole enää mahdollista.

Pitkään vitutti asiaa ymmärtämättömien tai niiden eroa halynneiden "hyvät" ohjeet hankkia se "oma elämä". Kun ei niillä mitään empatiaa ja herkempiä tunteita ole koskaan ollutkaan. Aina oma hyvä edelkä ja häpeän tilalla toisen tunteen mitätöinti.

Joka toinen eroaa. Normaalia
Jotku onnistuu toisella yrittämällä.

Muutat yksin korpeen asumaan. Miksi haluat rangaista itseäsi noin pahasti? Olisiko itsetuhoisuutta?
Yhdyn edellä kirjoitettuun: keskity omaan elämään. Älä exän. Semmoinen on sairasta.

Ja jos et "jaksa elää eronneena" niin suosittelen myös hoitoa.

Minä pistin exäni banniin, myös mesestä. Ei ole sen kirjoittelut haitanneet.
Puolivuotta, eli harkinta-ajan jaksoin olla masentunut ja rypeä itsesäälissä.

Sitten aloin katsella mukamas laastarisuhdetta. Mut löytyikin Ihminen, joka hävitti kaikki laastarihöpötykset sama tien. Exä tyhjensi kämpästä kaiken vähänkin arvokkaan, mitä irti vaan sai revittyä. Vieläkin käy hakemassa tarpeeseensa milloin mitäkin, vaikka muuta lupasi.

Nykyiseni vaan tukee minua. Anna viedä, älä näytä eleelläkään muuta. Katso mä olen tässä kokoajan, en katoa. Reilu 3kk ja mä olin onnellisempi kuin koskaan avioliitossa.

Myönnän toki että 30v yhdessä, niin ihmistä on joskus ikävä, mut sitä suhdetta ei.
Mielestäni pettäjät joutavatkin olla yhdessä.
Nyt on rehellinen kiltti, huumorintajuinen ja romanttinen kumppani. Olen hyvin onnellinen.