Minulla on tuttavapiirissäni eräs mies, jonka olen tuntenut muutaman vuoden ajan. Olen lukemattomat kerrat "saanut hänet kiinni" katselemasta minua, milloin huoneen poikki, milloin viereiseltä tuolilta. En tarkoita mitään likaista paidan sisään tuijottelua, vaan ihan vain katselemista. En toki tiedä mitä hänen mielessään on liikkunut, mutta tilanteissa minulle ei ole tullut mitenkään vaivaantunut olo. Joukossa ollessamme, hän kohdistaa useinmiten sanomisensa minulle. Hän pyytää viereensä katsomaan jotakin mielenkiintoista asiaa tai tulee viereeni istumaan ja näyttämään jotakin. Ainakaan minun läsnäollessani hän ei ole tehnyt näin kenellekään muulle. Muistan varmasti ikuisesti ko. miehen reaktion ensimmäisen kerran tavatessamme. Sen ilme, kun olet odottanut vastapuolen olevan jotakin ihan muuta ja yrität parhaasi mukaan peittää totaalisen hämmennyksesi. Olen tosin jo tottunut siihen, että alallani miehet eivät yleensä odota eteensä minunkaltaisiani. Vaikka en itse arvosta itseäni kovin korkealle, niin on ollut pakko hyväksyä että olen kai sitten ihan katseenkestävä.
Tässä kohtaa joku voisi ehkä kuvitella, että tuohan on ihan selvää, mutta ei. Olen yrittänyt useamman kerran antaa hänelle tilaisuuden ilmaista kiinnostuksensa. Olen ollut vielä normaaliakin ystävällisempi ja avoimempi ja aloittanut keskusteluja astetta henkilökohtaisemmista aiheista, yrittäen silti olla menemättä liiallisuuksiin. Yleensä ne ovatkin ollet mielenkiintoisia keskusteluja, mutta eivät ole johtaneet yhtään pidemmälle. Tilanteet päättyvät aina siihen, että menemme molemmat omille tahoillemme, tekemään jotakin ja puhumaan muiden kanssa. Tässä kohtaa totean aina, että ok tämä mies ei ole kiinnostunut minusta. Sitten tulee se seuraava ilmiselvä kiinnostuksen osoitus ja mietin taas, että voinko todella olla näin huono tulkitsemaan miehiä :D
Alussa kuvittelin ymmärtäväni hyvin hänen käytöstään. Kun tapasimme, hän oli tavallaan opettajan asemassa minuun nähden. Konkreettista auktoriteettiasemaa siinä ei ollut, olemmehan saman ikäisiä, eikä hän tehnyt mitään varsinaisia arviointeja suorituksistani. Anyway, kuvittelin kuitenkin ymmärtäväni käytöksen, enkä olisi itsekään aloittanut mitään siinä tilanteessa. Nyt tilanne on kuitenkin ollut toinen jo pian vuoden ajan ja tapaamme tuon tuosta erilaisissa tilanteissa, mutta tämä kuvio ei ole muuttunut mihinkään. Tiedän kuitenkin, että hän ei ole parisuhteessa. Tiedän myös, että hän on kiinnostunut naisista.
Ymmärrän, että hän on ujo ja hieman epävarma sosiaalisissa tilanteissa. Olen itsekin ihan samanlainen. Ymmärrän, että hän kokee itsensä vähemmän "tavoiteltavaksi" (ihan typeristä syistä kylläkin). Kuten sanottu, en itsekään arvosta itseäni kovinkaan korkealle (ehkä myös typeristä syistä). Ymmärrän myös, että hän on saanut pahasti näpeilleen edellisessä suhteessaan. Eikö jokainen ole? En vain keksi enää uutta tapaa ilmaista kiinnostustani. En sellaista, joka ei olisi jo liian suorasukainen.
-I give up-
Tässä kohtaa joku voisi ehkä kuvitella, että tuohan on ihan selvää, mutta ei. Olen yrittänyt useamman kerran antaa hänelle tilaisuuden ilmaista kiinnostuksensa. Olen ollut vielä normaaliakin ystävällisempi ja avoimempi ja aloittanut keskusteluja astetta henkilökohtaisemmista aiheista, yrittäen silti olla menemättä liiallisuuksiin. Yleensä ne ovatkin ollet mielenkiintoisia keskusteluja, mutta eivät ole johtaneet yhtään pidemmälle. Tilanteet päättyvät aina siihen, että menemme molemmat omille tahoillemme, tekemään jotakin ja puhumaan muiden kanssa. Tässä kohtaa totean aina, että ok tämä mies ei ole kiinnostunut minusta. Sitten tulee se seuraava ilmiselvä kiinnostuksen osoitus ja mietin taas, että voinko todella olla näin huono tulkitsemaan miehiä :D
Alussa kuvittelin ymmärtäväni hyvin hänen käytöstään. Kun tapasimme, hän oli tavallaan opettajan asemassa minuun nähden. Konkreettista auktoriteettiasemaa siinä ei ollut, olemmehan saman ikäisiä, eikä hän tehnyt mitään varsinaisia arviointeja suorituksistani. Anyway, kuvittelin kuitenkin ymmärtäväni käytöksen, enkä olisi itsekään aloittanut mitään siinä tilanteessa. Nyt tilanne on kuitenkin ollut toinen jo pian vuoden ajan ja tapaamme tuon tuosta erilaisissa tilanteissa, mutta tämä kuvio ei ole muuttunut mihinkään. Tiedän kuitenkin, että hän ei ole parisuhteessa. Tiedän myös, että hän on kiinnostunut naisista.
Ymmärrän, että hän on ujo ja hieman epävarma sosiaalisissa tilanteissa. Olen itsekin ihan samanlainen. Ymmärrän, että hän kokee itsensä vähemmän "tavoiteltavaksi" (ihan typeristä syistä kylläkin). Kuten sanottu, en itsekään arvosta itseäni kovinkaan korkealle (ehkä myös typeristä syistä). Ymmärrän myös, että hän on saanut pahasti näpeilleen edellisessä suhteessaan. Eikö jokainen ole? En vain keksi enää uutta tapaa ilmaista kiinnostustani. En sellaista, joka ei olisi jo liian suorasukainen.
-I give up-
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei oo tullu mieleen kysyä siltä???
Olisin varmasti rohkaistunut ja kysynyt, jos uskoisin että hän on vain liian ujo kysyäkseen minulta. Tämä on kuitenkin saanut minut epäilemään omaa kykyäni tulkita miehiä.
Kuten sanoin, niin en oikein keksi enää uusia tapoja ilmaista omaa kiinnostustani. Minä pidän hänestä ihan oikeasti, enkä todellakaan halua/kehtaa olla liian suorasukainen. En aio sotkea ystävyyssuhteitani, minkään kevyen säädön takia. Sitä seuraa löytyisi muualtakin, jos moista tahtoisin.
-I give up-
Jos olet epävarma tunteistasi tai näytät empivältä niin se saa toisenkin epävarmaksi. Mä ainakin ite uskon, että jos suhdetta haluaa kaikkien mahdollisten ja mahdottomienkin eteen tulevien haasteiden kannalta kestäväksi, niin lähtökohta on aina se, että tietää haluavansa toisen ja uskoo että tuo on se minulle sopiva (toki tuo selviää paremmin sit aikanaa), mutta etenkin haastavissa tilanteissa eli ylipäätään vanhemmalla iällä pitää jo olla hiukka eri mielellä liikenteessä kuin katsotaan nyt nitä täö on ja onhan tossa noita muitakin sit jonossa.
Hmm ... omasta mielestäni en ole kyllä mitenkään epävarma omista ajatuksistani. Pidän ko. miehestä paljon, viihdyn hänen seurassaan ja olisin ihan valmis katsomaan voisiko siitä syntyä jotakin muutakin. Olen myös pyrkinyt parhaani mukaan tuomaan tämän esille. En osaa tyrkyttää itseäni tämän kummemmin. Se ei kuulu luonteeseeni, enkä koe tarpeelliseksi esittää jotain mitä en ole.
Enkä tiedä mitä tarkoitit "vanhemmalla iällä" :D. Miksikään ikälopuksi en itseäni koe, ikä alkaa juuri ja juuri kolmosella, mutta olen toki ehtinyt nähdä jo hieman elämää. En kuvittele, että missään olisi miehiä jonoksi saakka. Tiedän vain, että kyllä minä halutessani seuraa löytäisin. En vain ole kiinnostunut seurasta, pelkän "seuran" vuoksi. Tuon voisi ilmaista suoremminkin, mutta jätetään se sanomatta.
Hämmentävän tilanteesta tekee se, että en todellakaan ole enää varma tulkitsenko oikein hänen käytöstään. Varmuus ihan kumpaan tahansa suuntaan helppottaisi asioita. Kuten sanottu, niin olen monet kerrat päätelly että "ok, hän ei ole kiinnostunut" ja jatkanut eteenpäin. Sitten tulee taas se seuraava vastakkainen signaali.
Kysynkin nyt, että osaako kukaan viisaampi sanoa miten tällaista pitäisi tulkita. Omat kokemukseni eivät tunnu antavan vastausta tähän. Mikä muu kuin kiinnostus voisi selittää miehen käytöstä? Katselemisen voin ymmärtää. Voihan jotakuta olla miellyttävä katsella, ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Hän voisi kuitenkin hyvin helposti osallistua keskusteluihin, osoittamatta valtaosaa sanoistaan minulle. Hän pystyisi vallan mainiosti istuutumaan muuallekin kuin viereeni, tai vastapäätä minua. Hänellä ei ole mitään yleistä syytä näyttää niitä juttujaan juuri minulle. Me emme myöskään ole niin hyviä tai läheisiä ystäviä, että tämä voi selittää. Voiko mies todellakin tehdä tuollaisia asioita täysin ilman syytä? Minulle on aina väitetty, että ei.
-I give up-
On toi vähän outoo käytöstä. Itekin oo kyllä siinä uskos ettei mies ihan syyttä tulis tolleen lähelle ja varsinkaan rupeis esitteleen jotain omii juttujaan. Jos se vaik aattelis että sulle on mukava jutella ja ei sitte muuta. Mut miks sitte tuijotella? Tai tulla tolleen lähelle? Tai jos se haluis vaan katella, niin miks sit tulla tolleen jutteleen?
Toi kulostaa kyl siltä et täytyy sen olla susta kiinnostunu. Ehkä se on vaan sitte tosi ujo. Tai sitte tosiaan on joskus sattunu tosi pahasti.
Niin, kai niitä epävarmuuden syitä löytyy meiltä kaikilta. En kyllä oo ennen törmänny tällaseen tyyppiin, josta ei ajankaan kanssa ota selvää. Oon kuitenki yrittäny tehä oman mielentilani selväksi jo sen verran pitkän aikaa. Ja kyllä mä nyt aikasemmin olen onnistunut kiinnostukseni viestittäämään :D. Se kuitenki on käyny miesten kanssa selväksi, että nainen ei saa ilmasta kiinnostustaan liian suoraan. Siis jos mitään vakavampaa haluais.
Olis vaan ollu kiva kuulla jonkun miehen ajatus tästä. Te kun aina sanotte olevanne niin helposti luettavia, niin miten tämä nyt luetaan? Naisena mä ihan varmasti ajattelen tän liian monimutkasesti. Onko olemassa joku järkevä syy miehen käyttäytyä noin, vaikka sitä EI KIINNOSTA? Eikö täältä löydy yhtään miestä, joka vois heittää edes valistuneen arvauksen?
-I give up-
Anna sit periks äläkä valita siitä
Siis eikö tosiaan yksikään mies viitsi yrittää edes arvailla syitä? Edes pientä valaisevaa kommenttia please.
-I give up-