Täälläkin on tosi paljon kirjoitettu sinkkuuden huonoista puolista...
Itselläni loppui juuri pitkä suhde(melkein 4v). Tietenkin saattaa johtua siitä, että suhde oli hajoamispisteessä jo kauan ennen päättymistään, mutta joka tapauksessa nyt kun sen on viimein ohi tunnen itseni erittäin vapautuneeksi. Sinkkuus tuntuu hienolta! Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tuntuu, et muutama vuosi sitten sinkkuus oli enemmin "muotia" kuin nykyisin,silloin siihen liitettiin enemmin positiivisiä piirteitä. Nyt ollaan taas menty siihen suuntaan, että pari suhteessa eläminen olisi ihmiselle jotenkin luontaisempi olotila, "normaali" päämäärä...
Itselläni loppui juuri pitkä suhde(melkein 4v). Tietenkin saattaa johtua siitä, että suhde oli hajoamispisteessä jo kauan ennen päättymistään, mutta joka tapauksessa nyt kun sen on viimein ohi tunnen itseni erittäin vapautuneeksi. Sinkkuus tuntuu hienolta! Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tuntuu, et muutama vuosi sitten sinkkuus oli enemmin "muotia" kuin nykyisin,silloin siihen liitettiin enemmin positiivisiä piirteitä. Nyt ollaan taas menty siihen suuntaan, että pari suhteessa eläminen olisi ihmiselle jotenkin luontaisempi olotila, "normaali" päämäärä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niinhän sitä tuossa vaiheessa, mutta odotas kun olet 30v sinkku joka on pikkuhiljaa lakanut katkeroitumaan ja takana on lukematon määrä irtosuhteita joista on jäänyt paskan maku suuhun, ja mies viha kasvaa.
Onnellisimpia ovat he joilla on jo nuorena löydetty kumppani ja ne jotka osaavat hoitaa parisuhdettaan.
Ei tarvitse kuin hiukan lukea tätä palstaa ja huomaa miten onnettomia ja katkeroituneita sinkut ovat.
a) Olet seksuaalisesti itsesi toteuttanut
b) Olet ollut hyväksytty suhteessa
c) Olet juuri itsenäistymässä perheestä ja itsesi kanssa, joten sinulle on tärkeää oma rauha.
Sinä et voi tietää millaista on seuran hakeminen.
Kun menee muutama vuosi ja oot kunnolla huomannu millasta tää sinkku elämä oikeesti on niin kyl varmaan sunkin mielipitees muuttuu kummasti. Kaikki tuntuu hetken aikaa tosi mukavalta, mut sit ku arki astuu kuvaan niin eihän se enää mitään mukavaa ookaan. Kun takana on kymmeniä yhenillan juttui ja miehiä, jotka tekevät juurikin mitä ne haluaa välittämättä susta niin kyllä sitä alkaa kaipailla sitä omaa, vakituista kultaa siihen kainaloon. Ei jotenki toi baarimeininki enää vaan uppoakaan... Mäkin oon sentäs viel tosi nuori sinkku, 23 vee.Jos tätä jatkuu seuraavat kymmenen vuotta niin toivo on sit jo menetetty... Minä ainaki alan pikku hiljaa kaipaan enemmän ja enemmän suhteeseen. Mut eipäs nyt latisteta enempää sun hyvää fiilistä.
Olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Sinkkuus ei ole enää pop. Nyt on paljon mediaseksikkäämpää mennä julkisesti naimisiin, etsiä isälle vaimoa, ja tytölle sulhoa tositv:ssä. Sinkkuelämää loppui ja kaikki tytöt siinäkin paritettiin kuka kellekin. Tämä vasta tv:n perspektiivistä. Sehän kuitenkin jossain määrin heijastelee tätä aikaa. Kysynnän ja tarjonnan laki.
Itse olen parikymppinen elämäntapasinkku, siis täysin omasta halustani. Nautin sinkkuudesta täysin rinnoin, enkä enää edes osaa kuvitella itseäni parisuhteeseen. minulla on takana nolla vakavaa parisuhdetta, mutta kokemusta miehistä sen verran, etten koe jääväni mistään paitsi. Minun seikkailuni jäävät joko yhdenillanjutuiksi tai satunnaiseksi deittailuksi. Eikä minulla ole mitään kiirettä vakiintua ja etsiä unelmieni prinssiä. Olen täysin tyytyväinen elämääni näin. Jos olen edelleen kymmenen vuoden päästä samaa mieltä, olen löytänyt elämäni tarkoituksen. Katkeraa sinkkua minusta tuskin saa.
Et voi tietää mikä sinkuilla on ongelmana, joten sinulla ei ole oikeutta väittää tuollaista sinkkujen seurassa.
Enkö voi tietää mikä sinkuilla on ongelma? Haloo. Lue itse tekstini niin näet, että olen itsekin sinkku. (Miranda=M.iranda) Olen aina ollutkin. En ole vain epätoivoinen sinkku. Älä sekoita minua keskustelun aloittajaan. Tietääkseni minulla on täysi "oikeus väittää tällaista" koska olen itsekin sinkku, siinä missä muutkin tällä palstalla. Sinkkuuteen ei sisälly käsite "Etsin seuraa". Kaikkien ei tarvitse. Ymmärrän niitä, jotka haluavat parisuhteeseen, vaikka itse en haluakaan.
Jaat näkemyksen keskustelijan aloittajan kanssa, joka näkemys on itsekeskeinen katsottuna tämän palstan viitekehyksestä.
Eikö jokainen näkemys ole itsekeskeinen, jos sillä tarkoitat sen subjektiivisuutta? Vaikka palstalla suurin osa ihmisistä olisi seuraa hakevia sinkkuja, ei se minusta vieläkään tarkoita se, että sinkkuus olisi välivaihe, josta kaikkien tulisi pyrkiä pois, saati sitten sitä, että minulla - eri näkökannan omaavalla - ei olisi oikeutta kommentoida omasta puolestani. Kokeeko joku sen uhkana, että joku sinkku ei tahdo pariutua? Kukin tavallaan.