Pelkään että mieheni tekee minusta "jätkän"

Olen onnettomassa liitossa.Joudun tekemään raskasta päivittäistä kodinhoito-ja huoltotyötä.Mieheni työ on nk.likaista hommaa.Olen koko ikäni alk.22v.pessyt hänen sottapyykkinsä,auttanut rakennustöissä,auton laitossa,antanut rahaa.Ollut tukena.En saa naiseudelleni mitään järkevää kannustusta.Olen hyvä "jätkä",luulen kohta niin itsekin.Mies tyydyttää omia fysiologisia halujaan - henkistä keskusteluyhtettä meillä ei ole.Puhuttelee minua emännäksi vaikka olen hänen aviovaimonsa.En koe olevani mikään lypsykarjatilan tms. emäntä.Maatilat ovat nykyään liikeyrityksiä "emäntineen" .Avioliitto ei ole mielestäni "yritys".Mieheni on karkeasanainen ja leuhka.Hän ei ole hienostuneen iloinen vaan omaa moukkamaisen käytöksen kotona.Kaksosten syntymän jälkeen minulle ja miehelleni oltiin kateellisia.Minä sain puhelinsoittoja mieheni nk.kavereilta.Viesti oli ettei mieheni ole ansainnut kaksosia.Naisena järkytyin ja sairastuin synnytysmasennukseen.Äitini eräässä raivonpuuskassaan alkoi valehdella isoisäni isästä : että hän ei ollutkaan se oikea isä.Se lisäsi järkytystä kun kaksoset olivat vauvoja.Yritin henkisesti ymmärtää äitiäni.Olenhan korkeasti koulutettu,yliopiston loppututkinnon suorittanut.Sietämiseni on ollut äärirajoilla.En voi käsittää kuinka joku voi valehdella noin törkeällä tavalla päin naamaa ? Eikä tuollaisia henkilöitä saada edes vastuuseen puheistaan koska työskentelee hoitoalalla ja on empaattinen... muka niin hyvä hoitaja.Oikeusprosessi olisi raskas koska siinä on "sana sanaa vastaan".Samanlaisia taivaan isän lapsiahan me kaikki olemme ?Isäni oli myös kestämisen äärirajoilla äitini sekoilujen takia.Olen joutunut ottamaan vastuuta äitini puheista - hänellä oli useita miessuhteita avioliittonsa aikana.Minuakin kannusti syrjähyppyihin kun oli suhteessani edellisen kerran vaikeaa.Kun seuraa jonkun henkilön elämänvaiheita on käsittämätöntä kuinka esim.moraali on liukuva käsite.Olisi hyvä jos löytyisi jotain älyllistä yhteyttä.