Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen tekstejä. Siinä on mies paikallaan.
https://www.is.fi/perhe/art-2000006164181.html
Tätä miestä kunnioitan
66
74
Vastaukset
- Anonyymi
Olen samaa mieltä. Pidän hänen läsnäolevasta asenteesta ja olemuksesta, ja etenkin viisaudesta.
- Anonyymi
Samaa mieltä minäkin
Fiksu äijä tosiaan. 😊👌
- Anonyymi
Sykoloogit ovat jees
- Anonyymi
Minäkin kunnioitan Jari Sinkkosta sekä tietotaitonsa ja viisautensa puolesta. Nuo asiat eivät suinkaan kulje aina käsi kädessä.
Jäin pohtimaan kuitenkin tuota lapsen ulkonäön kehumista. Joskus olen keskustellut tästä asiasta myös kasvatusalan ammattilaisten kanssa. En välttämättä itse allekirjoita sitä, että lasta, nuorta tai aikuista pitäisi erityisesti esim. ulkonäöllisistä syistä suitsuttaa, jos se ei ole objektiivisesti totta. Mielestäni se, että sanoo toisen olevan arvokas tukee enemmän hyvän itsetunnon muodostamista/muodostumista kuin ulkonäkökehut, jotka eivät välttämättä edes pidä paikkaansa. Ymmärrän, että jokainen lapsi varmasti vanhemmalleen tärkeä, rakas ja korvaamaton. Toki suloisuus ja kauneus on ovat joillekin myös tunnesiteeseen liittyviä adjektiiveja, joita käytetään mielellään lähisuhteissa.
Asiallista keskustelua aiheesta kiitos!Mielestäni ihmisellä (ainakaan miehellä) ei ole yhtä vahvaa tarvetta kuulla olevansa hyvännäköinen kuin hyväksytty tai arvokas omana itsenään.
Minä olen lapsesta saakka kuullut olevani hyvännäköinen, mutta varsinkin nuoruudessani mulla oli sikahuono itsetunto, joka lie perua lapsuudestani jota varjosti faijani alkoholismi ja sen aiheuttama häiriökäyttäytyminen. Ulkonäköni on auttanut minua saamaan vain irtoseksiä, enkä koe että sillä on onnellisuuden kokemuksen kanssa mitään tekemistä.- Anonyymi
Iku-Turso kirjoitti:
Mielestäni ihmisellä (ainakaan miehellä) ei ole yhtä vahvaa tarvetta kuulla olevansa hyvännäköinen kuin hyväksytty tai arvokas omana itsenään.
Minä olen lapsesta saakka kuullut olevani hyvännäköinen, mutta varsinkin nuoruudessani mulla oli sikahuono itsetunto, joka lie perua lapsuudestani jota varjosti faijani alkoholismi ja sen aiheuttama häiriökäyttäytyminen. Ulkonäköni on auttanut minua saamaan vain irtoseksiä, enkä koe että sillä on onnellisuuden kokemuksen kanssa mitään tekemistä.Kiitos vastauksestasi. Uskon, että juuri se ymmärretty, hyväksytty, rakastettu ja arvokas on adjektiiveja, jotka jokainen ihminen haluaa kuulla elämänsä aikana - ainakin joltakin. Olen sitä mieltä, että nuo ovat vanhan itsetunnon perusta ja nuo pitäisi antaa kotona jokaiselle.
Mietin joskus sitä, voiko lasta/nuorta/aikuista kehua koskaan liikaa tai väärien asioiden perusteella. Usein näkee esimerkiksi nopeaa julkisuutta ja julkista uraa lupaavissa kilpailuissa (esim. erilaiset taitokilpailut, hyvänä merkkinä Idols), että siellä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, etteivät he oikeasti ole hyviä kyseisessä lajissa. On vanhempia ja koteja, joissa se lapsen vääränlainen kehuminen voi siis joissakin tapauksissa viedä väärään suuntaan ja sitten kun se todellisuus onkin jotain muuta ja lyö kasvoille, se voi olla suuri pettymys. En nyt tiedä, voisiko esim. "väärät" ulkonäkökehut viedä sitten samanlaiseen suuntaan. Tämän vuoksi itse painotan ihmisarvon ja jokaisen arvokkuuden painottamista sen sijaan, ettei haluta nähdä esim. lahjakkuutta/lahjattomuutta tai kauneutta/ei-kauneutta totuudenmukaisesti. - Anonyymi
Iku-Turso kirjoitti:
Mielestäni ihmisellä (ainakaan miehellä) ei ole yhtä vahvaa tarvetta kuulla olevansa hyvännäköinen kuin hyväksytty tai arvokas omana itsenään.
Minä olen lapsesta saakka kuullut olevani hyvännäköinen, mutta varsinkin nuoruudessani mulla oli sikahuono itsetunto, joka lie perua lapsuudestani jota varjosti faijani alkoholismi ja sen aiheuttama häiriökäyttäytyminen. Ulkonäköni on auttanut minua saamaan vain irtoseksiä, enkä koe että sillä on onnellisuuden kokemuksen kanssa mitään tekemistä.Kiitos vastauksestasi. Uskon, että juuri se ymmärretty, hyväksytty, rakastettu ja arvokas on adjektiiveja, jotka jokainen ihminen haluaa kuulla elämänsä aikana - ainakin joltakin. Olen sitä mieltä, että nuo ovat vanhan itsetunnon perusta ja nuo pitäisi antaa kotona jokaiselle.
Mietin joskus sitä, voiko lasta/nuorta/aikuista kehua koskaan liikaa tai väärien asioiden perusteella. Usein näkee esimerkiksi nopeaa julkisuutta ja julkista uraa lupaavissa kilpailuissa (esim. erilaiset taitokilpailut, hyvänä merkkinä Idols), että siellä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, etteivät he oikeasti ole hyviä kyseisessä lajissa. On vanhempia ja koteja, joissa se lapsen vääränlainen kehuminen voi siis joissakin tapauksissa viedä väärään suuntaan ja sitten kun se todellisuus onkin jotain muuta ja lyö kasvoille, se voi olla suuri pettymys. En nyt tiedä, voisiko esim. "väärät" ulkonäkökehut viedä sitten samanlaiseen suuntaan. Tämän vuoksi itse painotan ihmisarvon ja jokaisen arvokkuuden painottamista sen sijaan, ettei haluta nähdä esim. lahjakkuutta/lahjattomuutta tai kauneutta/ei-kauneutta totuudenmukaisesti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Uskon, että juuri se ymmärretty, hyväksytty, rakastettu ja arvokas on adjektiiveja, jotka jokainen ihminen haluaa kuulla elämänsä aikana - ainakin joltakin. Olen sitä mieltä, että nuo ovat vanhan itsetunnon perusta ja nuo pitäisi antaa kotona jokaiselle.
Mietin joskus sitä, voiko lasta/nuorta/aikuista kehua koskaan liikaa tai väärien asioiden perusteella. Usein näkee esimerkiksi nopeaa julkisuutta ja julkista uraa lupaavissa kilpailuissa (esim. erilaiset taitokilpailut, hyvänä merkkinä Idols), että siellä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, etteivät he oikeasti ole hyviä kyseisessä lajissa. On vanhempia ja koteja, joissa se lapsen vääränlainen kehuminen voi siis joissakin tapauksissa viedä väärään suuntaan ja sitten kun se todellisuus onkin jotain muuta ja lyö kasvoille, se voi olla suuri pettymys. En nyt tiedä, voisiko esim. "väärät" ulkonäkökehut viedä sitten samanlaiseen suuntaan. Tämän vuoksi itse painotan ihmisarvon ja jokaisen arvokkuuden painottamista sen sijaan, ettei haluta nähdä esim. lahjakkuutta/lahjattomuutta tai kauneutta/ei-kauneutta totuudenmukaisesti.*vanhan itsetunnon=vahvan itsetunnon
- Anonyymi
Luulen, että ylipäätään kiinnostuneisuus lapsesta kokonaisvaltaisesti on hyvä asia. Ulkonäöstä, luonteesta, hänen kiinnostuksen kohteistaan ja kaikesta yksilöllisestä. Kyvyistä on myös hyvä antaa suhteellisen realistista, vahvuuksia korostavaa, mutta hyväksyvää palautetta mun mielestä.
Vanhemmat ovat lapselle peili, jolla lapsi muodostaa itselleen identiteetin.
Kyllä ulkonäköäkin on peilattava. Omalle lapselle on ihan yhtä tärkrä kuulla olevansa kaunis niin sisältä kuin päältä.
Eipä siitä tarvitse tehdä numeroakaan, mutta avoimesti tukien kun lapsi saa kaivaa oman kuvansa olla hyväksytty js rakastettu sellaisenaan, tulee identiteetistä kestävä aikuisiälle asti.
Sinäänsä minusta vanhemmuutta ja kasvatusta on mahdotonta oppia vain Sinkkosen jutuista, mutta saahan niistä ajatuksia.Disse kirjoitti:
Vanhemmat ovat lapselle peili, jolla lapsi muodostaa itselleen identiteetin.
Kyllä ulkonäköäkin on peilattava. Omalle lapselle on ihan yhtä tärkrä kuulla olevansa kaunis niin sisältä kuin päältä.
Eipä siitä tarvitse tehdä numeroakaan, mutta avoimesti tukien kun lapsi saa kaivaa oman kuvansa olla hyväksytty js rakastettu sellaisenaan, tulee identiteetistä kestävä aikuisiälle asti.
Sinäänsä minusta vanhemmuutta ja kasvatusta on mahdotonta oppia vain Sinkkosen jutuista, mutta saahan niistä ajatuksia.Vanhemmuus on laji jota kukaan ei koskaan opi. Sen kusee aina tavalla tai toisella. Siksi mielestäni vanhempien on tärkeää olla armeliaita itselleen. Jos lukee liikaa ammattilaisten tekstejä, tulee hulluksi. Vaikka nykyään kyllä korostetaan enemmän tuota puolta, että vanhemmatkin ovat vain ihmisiä.
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Vanhemmat ovat lapselle peili, jolla lapsi muodostaa itselleen identiteetin.
Kyllä ulkonäköäkin on peilattava. Omalle lapselle on ihan yhtä tärkrä kuulla olevansa kaunis niin sisältä kuin päältä.
Eipä siitä tarvitse tehdä numeroakaan, mutta avoimesti tukien kun lapsi saa kaivaa oman kuvansa olla hyväksytty js rakastettu sellaisenaan, tulee identiteetistä kestävä aikuisiälle asti.
Sinäänsä minusta vanhemmuutta ja kasvatusta on mahdotonta oppia vain Sinkkosen jutuista, mutta saahan niistä ajatuksia.Ymmärrän kyllä täysin, mitä tarkoitat. Ymmärrän myös, että vanhempi voi nähdä oman lapsensa eri tavalla kuin muut, koska siihen lapseen on tunneside ja helposti näkee kaiken "vaaleanpunaisten lasien" läpi. Toki on niitäkin vanhempia, jotka osaavat nähdä lapsensa realistisemmin. Tuolla kommentillani lähinnä tarkoitin, ainakin hienovaraisesti, että kaikki aikuiset tai kaikki lapsetkaan eivät ole välttämättä kauniita, vaikka ovatkin arvokkaita. Kaikki eivät välttämättä lahjakkaita, vaikka ovatkin arvokkaita. Kaikki eivät ole älykkäitä, vaikka ovatkin arvokkaita. Kaikista ei tule huippu-urheilijoita, vaikka ovatkin arvokkaita.
Partakaveri kirjoitti:
Vanhemmuus on laji jota kukaan ei koskaan opi. Sen kusee aina tavalla tai toisella. Siksi mielestäni vanhempien on tärkeää olla armeliaita itselleen. Jos lukee liikaa ammattilaisten tekstejä, tulee hulluksi. Vaikka nykyään kyllä korostetaan enemmän tuota puolta, että vanhemmatkin ovat vain ihmisiä.
No joksinen vanhempi tekee parhaansa. Ja vaikka lapsi on pieni ihminen joka tarvitsee kaikkea, on hänen oikeasti otettava koko ajan enemmän vastuuta itsestään. Lopulta hänellä on aikuisena vain itsensä, että vanhemmuus omalle lapselle kasvatuksellisesti on vain tukemista...
- Anonyymi
Partakaveri kirjoitti:
Vanhemmuus on laji jota kukaan ei koskaan opi. Sen kusee aina tavalla tai toisella. Siksi mielestäni vanhempien on tärkeää olla armeliaita itselleen. Jos lukee liikaa ammattilaisten tekstejä, tulee hulluksi. Vaikka nykyään kyllä korostetaan enemmän tuota puolta, että vanhemmatkin ovat vain ihmisiä.
Totta. Vanhemmat ovat keskeneräisiä. Vanhempien kasvattamista lapsistakin tulee keskeneräisiä; tässä maailmassa ei ole täydellisiä ihmisiä. Armollisuus on toki tärkeää. On hyvä olla itselleen armollinen ja omille vanhemmilleen armollinen - kiitollisuuden ohella.
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän kyllä täysin, mitä tarkoitat. Ymmärrän myös, että vanhempi voi nähdä oman lapsensa eri tavalla kuin muut, koska siihen lapseen on tunneside ja helposti näkee kaiken "vaaleanpunaisten lasien" läpi. Toki on niitäkin vanhempia, jotka osaavat nähdä lapsensa realistisemmin. Tuolla kommentillani lähinnä tarkoitin, ainakin hienovaraisesti, että kaikki aikuiset tai kaikki lapsetkaan eivät ole välttämättä kauniita, vaikka ovatkin arvokkaita. Kaikki eivät välttämättä lahjakkaita, vaikka ovatkin arvokkaita. Kaikki eivät ole älykkäitä, vaikka ovatkin arvokkaita. Kaikista ei tule huippu-urheilijoita, vaikka ovatkin arvokkaita.
Niin, kaiken voi ilmaista monellatapaa...
Mutta minusta jos lapsi kysyy, onko hän kaunis, voi siihen vastata myöntävästi, eikä siihen tarvitse perusteluita edes antaa, jos niitä ei sitten kysytä.Anonyymi kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Uskon, että juuri se ymmärretty, hyväksytty, rakastettu ja arvokas on adjektiiveja, jotka jokainen ihminen haluaa kuulla elämänsä aikana - ainakin joltakin. Olen sitä mieltä, että nuo ovat vanhan itsetunnon perusta ja nuo pitäisi antaa kotona jokaiselle.
Mietin joskus sitä, voiko lasta/nuorta/aikuista kehua koskaan liikaa tai väärien asioiden perusteella. Usein näkee esimerkiksi nopeaa julkisuutta ja julkista uraa lupaavissa kilpailuissa (esim. erilaiset taitokilpailut, hyvänä merkkinä Idols), että siellä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, etteivät he oikeasti ole hyviä kyseisessä lajissa. On vanhempia ja koteja, joissa se lapsen vääränlainen kehuminen voi siis joissakin tapauksissa viedä väärään suuntaan ja sitten kun se todellisuus onkin jotain muuta ja lyö kasvoille, se voi olla suuri pettymys. En nyt tiedä, voisiko esim. "väärät" ulkonäkökehut viedä sitten samanlaiseen suuntaan. Tämän vuoksi itse painotan ihmisarvon ja jokaisen arvokkuuden painottamista sen sijaan, ettei haluta nähdä esim. lahjakkuutta/lahjattomuutta tai kauneutta/ei-kauneutta totuudenmukaisesti."Mietin joskus sitä, voiko lasta/nuorta/aikuista kehua koskaan liikaa tai väärien asioiden perusteella."
En tiedä voiko yksilöä kehua vääristä asioista, mutta kenties toisarvoisista ja unohtaen samalla yksilön itsetunnon kannalta ne kaikkein oleellisimmat asiat.
Mielestäni vuorovaikutuksessa keskeisintä ei ole ne "avainsanat" joilla tehostamme viestiämme, vaan se kokemus jonka luomme omalla toiminnallamme toiselle. Lapsilla on paremmat tuntosarvet kuin aikuisilla, ja he todellakin seuraavat sitä kuinka sanomisemme ja sanaton viestintämme kulkevat linjassa.
Yksilön kokemus omasta arvokkuudestaan saa juurensa jo varhaislapsuudesta, ja sen kannalta keskeisintä on se kuinka vanhemmat ovat läsnä ja kiinnostuneita jälkikasvustaan ja tämän omikseen kokemista jutuista. Nonsaleeraaminen on aika tuhoisaa lapsen itsetunnon kehittymisen kannalta, vaikka aikuinen "muistaisikin" heitellä toisinaan pintapuolisia kehuja lämpimikseen.- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Niin, kaiken voi ilmaista monellatapaa...
Mutta minusta jos lapsi kysyy, onko hän kaunis, voi siihen vastata myöntävästi, eikä siihen tarvitse perusteluita edes antaa, jos niitä ei sitten kysytä.Tämä on juurikin kysymys, jota olen pohtinut joidenkin kasvatusalan ammattilaisten kanssa. Halusin tietää, mitkä olisivat heidän vastauksensa. Ymmärrän kyllä, että asian voi ilmaista monella tavalla, jättää vastaamatta tai kiinnittää huomio tärkeämpään seikkaan, esim. siihen arvokkuuteen. Lapsen ja nuorenkaan kanssa ei ole viisasta käyttää liian voimakkaita termejä, koska ne voi jättää syvät haavat. Useinhan neuvotaan, että perheen sisällä lasten ulkonäköä ei saisi verrata toisiinsa, vaikka niitä eroja olisi eikä lasten tai nuorten ulkonäköä tulisi verrata heidän kavereiden ulkonäköön, vaikka niitä eroja olisi. Joskus olen kuullut myös, että aikuisten ei pitäisi lasten kuullen puhua ulkonäköasioista vertaillen, koska lapsi oppii vertailun. Niitä eroja kuitenkin oikeassa elämässä on monen ominaisuuden suhteen ja jossakin vaiheessa lapsi tai nuori sen itse ymmärtää ja tajuaa. Silloinkin on hyvä, että on se kokemus arvokkuudesta omana itsenään siellä pohjalla.
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on juurikin kysymys, jota olen pohtinut joidenkin kasvatusalan ammattilaisten kanssa. Halusin tietää, mitkä olisivat heidän vastauksensa. Ymmärrän kyllä, että asian voi ilmaista monella tavalla, jättää vastaamatta tai kiinnittää huomio tärkeämpään seikkaan, esim. siihen arvokkuuteen. Lapsen ja nuorenkaan kanssa ei ole viisasta käyttää liian voimakkaita termejä, koska ne voi jättää syvät haavat. Useinhan neuvotaan, että perheen sisällä lasten ulkonäköä ei saisi verrata toisiinsa, vaikka niitä eroja olisi eikä lasten tai nuorten ulkonäköä tulisi verrata heidän kavereiden ulkonäköön, vaikka niitä eroja olisi. Joskus olen kuullut myös, että aikuisten ei pitäisi lasten kuullen puhua ulkonäköasioista vertaillen, koska lapsi oppii vertailun. Niitä eroja kuitenkin oikeassa elämässä on monen ominaisuuden suhteen ja jossakin vaiheessa lapsi tai nuori sen itse ymmärtää ja tajuaa. Silloinkin on hyvä, että on se kokemus arvokkuudesta omana itsenään siellä pohjalla.
No minusta on hyvä joskus pysähtyä js kuunnella lasta.
Minulla on kohta 13 vuotias tyttö, joka on herkässä vaiheessa juuri tuon ulkonäkönsä suhteen. Meikkaa pirusti ja kulkee pikkuhepenissä. Mieli tekisi puuttua, mutta olen vain ilmaissut mielipiteeni asiasta, että oikea kauneus tulee sisältäpäin siitä, että olet kaunis itsellesi, et muille.
Huomaan että pienet halit ja lähelläolemiset ovat tärkeä osa ulkonäkö-identiteetin luomisessa. Vastuutan siis lasta itseään tässä. Herkkuja en kyttää, sanon vaan että ne tärähtää tulla masun ympärille. Hampaidenhoidosta olen sanonut, että noi on viimeset luonnonleegot mitä teillä on, hoitakaa hyvin ja muukin puhtaus on eduksi itselle.
Mutta en mäkään voi pönkätä loputtomiin... sekin olisi karhunpalvelus lspselle....- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No minusta on hyvä joskus pysähtyä js kuunnella lasta.
Minulla on kohta 13 vuotias tyttö, joka on herkässä vaiheessa juuri tuon ulkonäkönsä suhteen. Meikkaa pirusti ja kulkee pikkuhepenissä. Mieli tekisi puuttua, mutta olen vain ilmaissut mielipiteeni asiasta, että oikea kauneus tulee sisältäpäin siitä, että olet kaunis itsellesi, et muille.
Huomaan että pienet halit ja lähelläolemiset ovat tärkeä osa ulkonäkö-identiteetin luomisessa. Vastuutan siis lasta itseään tässä. Herkkuja en kyttää, sanon vaan että ne tärähtää tulla masun ympärille. Hampaidenhoidosta olen sanonut, että noi on viimeset luonnonleegot mitä teillä on, hoitakaa hyvin ja muukin puhtaus on eduksi itselle.
Mutta en mäkään voi pönkätä loputtomiin... sekin olisi karhunpalvelus lspselle....Kivasti tunnut hoitavan isyyttä suhteessa tyttäreesi. Tytön naisena oleminen kasvaa ja syntyy juuri suhteessa isään. Siitä syystä tuo suhde on niin ainutlaatuinen.
Anonyymi kirjoitti:
Kivasti tunnut hoitavan isyyttä suhteessa tyttäreesi. Tytön naisena oleminen kasvaa ja syntyy juuri suhteessa isään. Siitä syystä tuo suhde on niin ainutlaatuinen.
No kyllä olen huomannut, että heikko suhde isään vaikuttaa tyttöjen/naisten itsetuntoon.
Sitä moni nainen etsii myöhemmin sitä isää suhteista esimerkiksi. Ja se tie ei ole hyvä. 😳- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No minusta on hyvä joskus pysähtyä js kuunnella lasta.
Minulla on kohta 13 vuotias tyttö, joka on herkässä vaiheessa juuri tuon ulkonäkönsä suhteen. Meikkaa pirusti ja kulkee pikkuhepenissä. Mieli tekisi puuttua, mutta olen vain ilmaissut mielipiteeni asiasta, että oikea kauneus tulee sisältäpäin siitä, että olet kaunis itsellesi, et muille.
Huomaan että pienet halit ja lähelläolemiset ovat tärkeä osa ulkonäkö-identiteetin luomisessa. Vastuutan siis lasta itseään tässä. Herkkuja en kyttää, sanon vaan että ne tärähtää tulla masun ympärille. Hampaidenhoidosta olen sanonut, että noi on viimeset luonnonleegot mitä teillä on, hoitakaa hyvin ja muukin puhtaus on eduksi itselle.
Mutta en mäkään voi pönkätä loputtomiin... sekin olisi karhunpalvelus lspselle....On totta, että yhteiskunta on todella ulkonäkö- ja suorituskeskeinen. Sen kaiken keskellä unohtuu se ihmisen luovuttamaton arvo. On myös totta, että vertailuun ja kilpailuun törmää kaikkialla. Ei se tietenkään lapsen tai nuoren kasvua tue. Toisaalta tämä yhteiskunta myös vaatii paljon. Ne vaatimukset alkaa jo lapsuudessa koulun, arvosanojen, harrastusten ym. suhteen.
Kodin tulisi samalla olla sekä armollinen, tukeva, lämmin mutta myös tuota kaikkea varten valmistava paikka. Ei ole vanhemmille varmasti helppoa. Minulla itselläni ei ole vielä omia lapsia mutta olen ehtinyt miettiä kuitenkin paljon kasvatukseen liittyviä asioita ja seurata muiden tapaa kasvattaa lapsiaan. Anonyymi kirjoitti:
On totta, että yhteiskunta on todella ulkonäkö- ja suorituskeskeinen. Sen kaiken keskellä unohtuu se ihmisen luovuttamaton arvo. On myös totta, että vertailuun ja kilpailuun törmää kaikkialla. Ei se tietenkään lapsen tai nuoren kasvua tue. Toisaalta tämä yhteiskunta myös vaatii paljon. Ne vaatimukset alkaa jo lapsuudessa koulun, arvosanojen, harrastusten ym. suhteen.
Kodin tulisi samalla olla sekä armollinen, tukeva, lämmin mutta myös tuota kaikkea varten valmistava paikka. Ei ole vanhemmille varmasti helppoa. Minulla itselläni ei ole vielä omia lapsia mutta olen ehtinyt miettiä kuitenkin paljon kasvatukseen liittyviä asioita ja seurata muiden tapaa kasvattaa lapsiaan.No onhan tää maailma aika jännä mesta. Ei tähän ole kukaan valmis ikinä. Itsellekin tulee vastaan vaikka mitä uutta kokoajan ja pitäisi osata luovia keskiviivaa pitkin jotenkin.
Parhaat eväät minusta kotoa saa, kun on kaikellatavalla läsnä lapsen kasvussa aikuiseksi ja pikkuisen tuuppii ottamaan vastuuta enemmän ja enemmän itsestään. Mitä enemmän hän saa selkoa itsestään, sitä paremmin hän pärjää maailmassa. 😊👌
Hyvä näitä on miettiäkin ennen lapsenhankintaa. 😊
Mutta minusta vanhemmuus ei saa, eikä pidä olla taakka. Silloin on jotain pielessä ja pahasti. 🤔- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No kyllä olen huomannut, että heikko suhde isään vaikuttaa tyttöjen/naisten itsetuntoon.
Sitä moni nainen etsii myöhemmin sitä isää suhteista esimerkiksi. Ja se tie ei ole hyvä. 😳Niinpä. Kyllä parisuhteen etsinnässä peilataan niitä oman perheen vanhempien mallia ja keskinäisiä välejä. Oma vaille jääminen näyttäytyy myöhemmin isän tai äidin kaipuuna. Tuo itsetunto on iso juttu ihmisen elämässä. Omassa elämässäni haastavin aika oli juuri murrosikä suhteessa isääni 😏
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä. Kyllä parisuhteen etsinnässä peilataan niitä oman perheen vanhempien mallia ja keskinäisiä välejä. Oma vaille jääminen näyttäytyy myöhemmin isän tai äidin kaipuuna. Tuo itsetunto on iso juttu ihmisen elämässä. Omassa elämässäni haastavin aika oli juuri murrosikä suhteessa isääni 😏
No on hyvä huomata vaikka se, että oma itsetunto on sykkyrällä lapsuudesta johtuen.
Ei siinä tarvitse etsiä syyllisiä, mutta monet meissä heräävät tunteet kanavoituu väärin ja se aiheuttaa taas ongelmia vaikka parisuhteisiin. Niissä ollaan niin lähellä toisiamme, että kaikki lapsuudessakin koetut asiat nousevat pintaan, vaikka ne muussa elämisessä eivät olisi haittana.
Mutta kaiken saa toimimaan. 😁👍- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No on hyvä huomata vaikka se, että oma itsetunto on sykkyrällä lapsuudesta johtuen.
Ei siinä tarvitse etsiä syyllisiä, mutta monet meissä heräävät tunteet kanavoituu väärin ja se aiheuttaa taas ongelmia vaikka parisuhteisiin. Niissä ollaan niin lähellä toisiamme, että kaikki lapsuudessakin koetut asiat nousevat pintaan, vaikka ne muussa elämisessä eivät olisi haittana.
Mutta kaiken saa toimimaan. 😁👍Puhuminen auttaa aina. Se, että on yhteys toiseen vaikka olisi vaikeaakin. Hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa saa lapsuuden "mörötkin" nousta pintaan kun tiedostaa, että mistä ne tulevat.
😊 Anonyymi kirjoitti:
Puhuminen auttaa aina. Se, että on yhteys toiseen vaikka olisi vaikeaakin. Hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa saa lapsuuden "mörötkin" nousta pintaan kun tiedostaa, että mistä ne tulevat.
😊Niin. Tuo toimii vain jos luottaa itseensä. Aina ei niin hyvin kaikilla ole asiat ja silloin on vaikeuksia.
Tietty niistäkin pääsee ulos, mutta parisuhteessa se ei välttämättä onnistu. 🤔 Siinä on vaikea kokea olevansa tasavertainen toisen kanssa...äkkiä saa tunteen, että minua halutaan muuttaa... vaikka totuus on, että kannattaa muuttaa ajatuksiaan ja oppia tuntemaan oikein tilanteet. 🤔- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No joksinen vanhempi tekee parhaansa. Ja vaikka lapsi on pieni ihminen joka tarvitsee kaikkea, on hänen oikeasti otettava koko ajan enemmän vastuuta itsestään. Lopulta hänellä on aikuisena vain itsensä, että vanhemmuus omalle lapselle kasvatuksellisesti on vain tukemista...
”No joksinen vanhempi tekee parhaansa.”
Tuokin on sellainen yleinen eufemismi, tabu jopa. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan tee parastaan.
-flowersreally- - Anonyymi
Disse kirjoitti:
No joksinen vanhempi tekee parhaansa. Ja vaikka lapsi on pieni ihminen joka tarvitsee kaikkea, on hänen oikeasti otettava koko ajan enemmän vastuuta itsestään. Lopulta hänellä on aikuisena vain itsensä, että vanhemmuus omalle lapselle kasvatuksellisesti on vain tukemista...
”No joksinen vanhempi tekee parhaansa.”
Tuokin on sellainen yleinen ”väärinymmärrys” tabu jopa. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan tee parastaan.
-flowersreally- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”No joksinen vanhempi tekee parhaansa.”
Tuokin on sellainen yleinen ”väärinymmärrys” tabu jopa. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan tee parastaan.
-flowersreally-Ekat tuplat mulle, jeee!
-flowers- Anonyymi kirjoitti:
”No joksinen vanhempi tekee parhaansa.”
Tuokin on sellainen yleinen eufemismi, tabu jopa. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan tee parastaan.
-flowersreally-Kumpaankohan näistä vastais? 😂
No veikkaan, että jokainen tekee sen mihin kykenee... jotkut vaan kykenee tosivähään...😳
Niin karulta kun se kuullostaa, niin silti se syntynyt lapsi joutuu hyväksymään vastuunsa itsestään heti. Se nappastaan kouraan periatteessa heti kun napanuora katkaistaan. 🙄
Mut niinhän se menee luonnossakin.... ei ole jollain kauriin vasalla paljoa aikaa nauttia syntymän jälkeen lapsuudesta.... muuten tulee peto ja syö.Anonyymi kirjoitti:
Ekat tuplat mulle, jeee!
-flowers-Aatteles jos pääset läväyttämään kummaltakin puolelta turskilla? 😃👍
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Kumpaankohan näistä vastais? 😂
No veikkaan, että jokainen tekee sen mihin kykenee... jotkut vaan kykenee tosivähään...😳
Niin karulta kun se kuullostaa, niin silti se syntynyt lapsi joutuu hyväksymään vastuunsa itsestään heti. Se nappastaan kouraan periatteessa heti kun napanuora katkaistaan. 🙄
Mut niinhän se menee luonnossakin.... ei ole jollain kauriin vasalla paljoa aikaa nauttia syntymän jälkeen lapsuudesta.... muuten tulee peto ja syö.Olen eri mieltä kanssasi, molemmista kohdista.
-flowersreally- - Anonyymi
Disse kirjoitti:
Aatteles jos pääset läväyttämään kummaltakin puolelta turskilla? 😃👍
No sulla näyttäisi korvat soivan ihan tarpeeksi yhdestäkin, etten näe tarvetta tehdä tuplista tapaa.
-flowersreally- Anonyymi kirjoitti:
Olen eri mieltä kanssasi, molemmista kohdista.
-flowersreally-No erimieltähän saa olla. 😊
Anonyymi kirjoitti:
No sulla näyttäisi korvat soivan ihan tarpeeksi yhdestäkin, etten näe tarvetta tehdä tuplista tapaa.
-flowersreally-No aika tyhjää humisee. Eilen saatiin hopeapytty katusäbästä, niin tuli tapettuu aivosoluja. 😬🏆
- Anonyymi
Älykäs mies.
Kyllä. En muista koskaan nähneeni haastattelua, jossa hän olisi sanonut jotain, josta olisin eri mieltä. Eikä tuossa ollut minusta puhetta ulkonäön kehumisesta, vaan siitä että ilmaisee rakastavansa myös lapsen ulkoista olemusta. Suomalaiset kehuvat liikaa vain tekemistä; olitpa ahkera, osasitpa hienosti. Voi kehua myös vain sitä kuinka ihana lapsi on, ihan ilman että on tehnyt yhtään mitään.
- Anonyymi
Kannattaa muistaa että miehet ovat erilaisessa asemassa kuin naiset.
Nainen voi olla ihailtu vaikkei osaisi juuri mitään - etenkin nuorena. Ellei pärjää työelämässä, voi ryhtyä kotiäidiksi (ei ole sattumaa että alemman sosiaaliluokan naiset lisääntyvät nuorina) ja saada positiivisen roolin yhteiskunnassa.
Mies, ellei ole ulkonäöltään huipputasoa, on arvoton. Vain tekemällä ja saavuttamalla miehestä tulee arvokas, jos tulee.
-121212 Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa muistaa että miehet ovat erilaisessa asemassa kuin naiset.
Nainen voi olla ihailtu vaikkei osaisi juuri mitään - etenkin nuorena. Ellei pärjää työelämässä, voi ryhtyä kotiäidiksi (ei ole sattumaa että alemman sosiaaliluokan naiset lisääntyvät nuorina) ja saada positiivisen roolin yhteiskunnassa.
Mies, ellei ole ulkonäöltään huipputasoa, on arvoton. Vain tekemällä ja saavuttamalla miehestä tulee arvokas, jos tulee.
-121212Siksi varmaan sitä tekemistä kehutaan, tosin myös tyttöjä. Ja ehkä tästä johtuen monella hyvännäköisellä aikuisella miehellä ja naisella on alemmuuskompleksi ulkonäöstään. Sillä tekemisen kehumisella ruokitaan juuri tätä asennetta: "Mies, ellei ole ulkonäöltään huipputasoa, on arvoton. Vain tekemällä ja saavuttamalla miehestä tulee arvokas, jos tulee".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa muistaa että miehet ovat erilaisessa asemassa kuin naiset.
Nainen voi olla ihailtu vaikkei osaisi juuri mitään - etenkin nuorena. Ellei pärjää työelämässä, voi ryhtyä kotiäidiksi (ei ole sattumaa että alemman sosiaaliluokan naiset lisääntyvät nuorina) ja saada positiivisen roolin yhteiskunnassa.
Mies, ellei ole ulkonäöltään huipputasoa, on arvoton. Vain tekemällä ja saavuttamalla miehestä tulee arvokas, jos tulee.
-121212Mies voi olla vaikka millainen renttu ja luuseri mutta jos osaa heittää läppää ja naurattaa naisia, niin johan sitä sosiaalista arvostusta saa. Ei ehkä yhteiskunnassa, mutta niissä omissa piireissä.
Nää "mies on arvoto" läpät on jotain ihme uhriutumista, jolla ei oo tosielämän kanssa tekemistä. Niitä villejellään takosyynä, jotta se oma elämä jää elämättä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa muistaa että miehet ovat erilaisessa asemassa kuin naiset.
Nainen voi olla ihailtu vaikkei osaisi juuri mitään - etenkin nuorena. Ellei pärjää työelämässä, voi ryhtyä kotiäidiksi (ei ole sattumaa että alemman sosiaaliluokan naiset lisääntyvät nuorina) ja saada positiivisen roolin yhteiskunnassa.
Mies, ellei ole ulkonäöltään huipputasoa, on arvoton. Vain tekemällä ja saavuttamalla miehestä tulee arvokas, jos tulee.
-121212Vain pari prosenttia miehistä ja naisista on sitä ulkonäön huipputasoa. Periaatteessa loput ovat niitä keskivertoulkonäöllä tai niitä ei erityisen fyysisesti viehättäviä yksilöitä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ne mallitasoisia on hyvin vähän eikä niitä harvemmin riitä "tavallisille", koska he useimmiten pariutuvat keskenään.
Vaikka ei olisikaan erityisen komea tai kaunis, kannattaa silti pitää huolta itsestään ja pyrkiä olemaan niin viehättävä kuin pystyy. Itsensä huolehtiminen, myös fyysisesti, näkyy ulospäin ja on asia, mitä muut "lukevat". Sillä siis viestii paljon tahtomattaankin. Ulkoisella on siis merkitys mutta yhtälailla sisäisillä ominaisuuksilla on merkitystä; arvoilla, ajatuksilla, maailmankatsomuksella, henkisillä ominaisuuksilla.
Suomessa naiselta vaaditaan (melkein) yhtä paljon kuin miehiltä; on kouluttauduttava, mentävä töihin, elätettävä itsensä ja mielellään maksettava puolet menoistakin. Tunnen vain pari naista, jotka ovat olleet miestensä elätettävinä vuosia/vuosikymmenen. Todella harvinaista Suomessakin. Sanoisin, että on harvinaista olla elätetty kotiäiti Suomessa. Kyllähän täällä on lapsilisät, kodinhoidontuet ja muut vielä sen lisäksi, että mies elättää.
Jokainen ihminen on arvokas, olipa se ulkonäkö tai saavutukset mitä tahansa. Toki näillä on vaikutusta parisuhdemarkkinoilla mutta pitää nähdä ja osata erottaa ihmisarvo, joka on ihmisellä pysyvä ja ulkoa käsin annettu, sekä tämän yhteiskunnan ja maailman epätäydellisyys ja vaatimukset. Voi tosin olla haaste usein. Meille kaikille.
- Anonyymi
Kävin tutustamassa muutamaan uuteen naiseen tänään, neljään vai oliko niitä 5-6, kolmeen paremmin, toisiin jotenkin juttelin vain.
Onko todella joillekin niin vaikeaa mennä selvinpäin juttelemaan tuntemattomille naisille? Eikö voi huvikseenkaan mennä juttelemaan? - Anonyymi
Tuosta kasvatuksesta, kuinka moni toimii Sinkkosen viitoittamalla tiellä?
Kuinka monta tuntia vietät laatuaikaa lapsen kanssa päivässä nyt kun sinulla on lapsi tai mitä arvelet paljon käyttäisit sitä jos joskus sellainen tulisi? Ainakin on todella paljon ollut esillä.
"– Tyttäreni ovat napakoita feministejä ja poikani on hellämielinen jazzmuusikko. Silti poika on leikkinyt lapsena ollessaan ihan niitä tavallisia poikien pyssyleikkejä mitä muutkin, Sinkkonen kertoo.
Hän myöntää, että suomalaiset lapset elävät osittain hyvinkin vahvasti sukupuolittuneessa maailmassa."- Anonyymi
Muissa maissa vielä enemmän!
Minä uskon siihen että lapset ymmärtävät itse jo hyvin nuorina eron miesten ja naisten välillä.
Jos me haluaisimme yhteiskunnan jossa lapset eivät tekisi esim. eroa miesten ja naisten tekemisten välillä, meidän pitäisi muuttaa maailma sellaiseksi jossa aikuiset eivät toimi luontaisten taipumustensa ohjaamina. Miesten ja naisten välinen ero tulisi poistaa kaikesta olemisesta ja tekemisestä jotta lapset eivät hahmottaisi sukupuolieroja.
Lopettaisiko naiset meikkaamisen ja pukeutumisen joka korostaa naisellisia muotoja, vai pitäisikö miesten ryhtyä toimimaan kuten naiset nykyään? Silikonit miehille, huulitäytettä, kestovärjäykset kulmille ja ripsiin, korkokengät ja täytettä persiiseen?
Luulen että monista ehkä näennäisen pienistä yksityiskohdista voisi tulla melkoista kädenvääntöä. Itse suosisin sitä että pidetään sukupuolierot ennallaan, sille en haluaisi silikonitissejä tai jätkämaista naisystävää.Iku-Turso kirjoitti:
Minä uskon siihen että lapset ymmärtävät itse jo hyvin nuorina eron miesten ja naisten välillä.
Jos me haluaisimme yhteiskunnan jossa lapset eivät tekisi esim. eroa miesten ja naisten tekemisten välillä, meidän pitäisi muuttaa maailma sellaiseksi jossa aikuiset eivät toimi luontaisten taipumustensa ohjaamina. Miesten ja naisten välinen ero tulisi poistaa kaikesta olemisesta ja tekemisestä jotta lapset eivät hahmottaisi sukupuolieroja.
Lopettaisiko naiset meikkaamisen ja pukeutumisen joka korostaa naisellisia muotoja, vai pitäisikö miesten ryhtyä toimimaan kuten naiset nykyään? Silikonit miehille, huulitäytettä, kestovärjäykset kulmille ja ripsiin, korkokengät ja täytettä persiiseen?
Luulen että monista ehkä näennäisen pienistä yksityiskohdista voisi tulla melkoista kädenvääntöä. Itse suosisin sitä että pidetään sukupuolierot ennallaan, sille en haluaisi silikonitissejä tai jätkämaista naisystävää.Nuo erot mitä tuossa luettelit koskevat lähinnä nykyaikaa ja länsimaita.
Ei se tarkoita etteikö miesten ja naisten välillä ole eroja, kuten on kaikkien nisäkkäiden suhteen. Lähinnä sukupuolivietin ja aggressiivisuuden suhteen.Wwuwuw kirjoitti:
Nuo erot mitä tuossa luettelit koskevat lähinnä nykyaikaa ja länsimaita.
Ei se tarkoita etteikö miesten ja naisten välillä ole eroja, kuten on kaikkien nisäkkäiden suhteen. Lähinnä sukupuolivietin ja aggressiivisuuden suhteen.Lapset oppivat jo hyvin pieninä hahmottamaan maailmaa sukupuolierojen kautta.
Minä ostin vanhemmalle tyttärelleni joululahjaksi, hänen ollessaan 2,5 vuotias, sellaisen "tarratikkataulun". Kun tyttäreni tajusi mikä paketista paljastui, hän totesi joulupukin kuvitelleen hänen olevan poika.Iku-Turso kirjoitti:
Lapset oppivat jo hyvin pieninä hahmottamaan maailmaa sukupuolierojen kautta.
Minä ostin vanhemmalle tyttärelleni joululahjaksi, hänen ollessaan 2,5 vuotias, sellaisen "tarratikkataulun". Kun tyttäreni tajusi mikä paketista paljastui, hän totesi joulupukin kuvitelleen hänen olevan poika.Miksiköhän tyttäresi niin ajatteli?
Siinäpä hyvä kysymys. Minulla ei ole tietoa että hän olisi ollut missään törmännyt tikkatauluun, mutta silti hänellä oli vahva intuitio siitä että se on poikien juttu.
Tuossa kohtaa huomasin että minä ajattelin vähemmän sukupuolirooleja kuin tyttäreni.Iku-Turso kirjoitti:
Siinäpä hyvä kysymys. Minulla ei ole tietoa että hän olisi ollut missään törmännyt tikkatauluun, mutta silti hänellä oli vahva intuitio siitä että se on poikien juttu.
Tuossa kohtaa huomasin että minä ajattelin vähemmän sukupuolirooleja kuin tyttäreni.Oliko tyttäresi käynyt leluosastalla, tai nähnyt jouluajan lelumainoksia, kenties?
Wwuwuw kirjoitti:
Oliko tyttäresi käynyt leluosastalla, tai nähnyt jouluajan lelumainoksia, kenties?
Sittenhän on se paljon lainattu tutkimus, jossa eläintarhan apinoille annetaan erilaisia leluja. Tuloksena naaraat kiinnostuvat kaikista esineistä, mutta uroksia ei kiinnosta "lasta" muistuttavat lelut.
Oliko sulla lapsena nallea?Wwuwuw kirjoitti:
Oliko tyttäresi käynyt leluosastalla, tai nähnyt jouluajan lelumainoksia, kenties?
En voi varmuudella sanoa ettei hän olisi voinut saada jostakin signaalin joka johti hänet assosioimaan lahjan poikien härpäkkeeksi, mutta siinä kohtaa kyllä tajusin, että lapset todellakin hahmottavat jo hyvin pieninä, ja ilman muiden avustamista, mikä on tyttömäistä ja mikä poikamaista.
Wwuwuw kirjoitti:
Sittenhän on se paljon lainattu tutkimus, jossa eläintarhan apinoille annetaan erilaisia leluja. Tuloksena naaraat kiinnostuvat kaikista esineistä, mutta uroksia ei kiinnosta "lasta" muistuttavat lelut.
Oliko sulla lapsena nallea?Minun nuoruudessani oli vähemmän leluja kuin nykyään, eikä lelut kyllä olleetkaan muutenkaan minun juttuni. Nalleakaan en ole omistanut.
Minun leikkini olivat hiihtäminen, laskettelu, jääkiekko, jalkapallo, sähly, käsipallo ja uinti.Wwuwuw kirjoitti:
Sittenhän on se paljon lainattu tutkimus, jossa eläintarhan apinoille annetaan erilaisia leluja. Tuloksena naaraat kiinnostuvat kaikista esineistä, mutta uroksia ei kiinnosta "lasta" muistuttavat lelut.
Oliko sulla lapsena nallea?Ja sitten muistan huom. jonkun nettikirjoittajan kertoneen tutkimuksesta, jossa tytöt olivat kiinnostuneita sekä ns tyttöjen, että poikien leluista, mutta pojat lähinnä vain poikien.
Iku-Turso kirjoitti:
En voi varmuudella sanoa ettei hän olisi voinut saada jostakin signaalin joka johti hänet assosioimaan lahjan poikien härpäkkeeksi, mutta siinä kohtaa kyllä tajusin, että lapset todellakin hahmottavat jo hyvin pieninä, ja ilman muiden avustamista, mikä on tyttömäistä ja mikä poikamaista.
Toki, samaa mieltä ja paljon muutakin.
- Anonyymi
Wwuwuw kirjoitti:
Ja sitten muistan huom. jonkun nettikirjoittajan kertoneen tutkimuksesta, jossa tytöt olivat kiinnostuneita sekä ns tyttöjen, että poikien leluista, mutta pojat lähinnä vain poikien.
Lapset voidaan ohjata erilaisten harrastusten pariin. Yleensä tyttö viedään sellaisiin harkkoihin joissa on tyttöjä. Tytöt harrastavat balettia ja taitoluistelua enemmän mitä pojat. Lapset tottuvat ympäristön aivopesuun, esimerkiksi moni pitää uskontoa tärkeänä jo lapsena mutta lapsihan on tuolloin jo aivopesty.
- Anonyymi
Ihmiskunnalla on ollut vahvasti kaksi sukupuolta joten onko tuo nyt ihme jos ne naiset eivät pääse pelaamaan miesten jalkapallojoukkueisiin, höh.
Olen myös aina tykännyt Sinkkosen maanläheisyydestä. Kaikki psykologit ei nimittäin ole kovin maanläheisiä.
1994-1996 luettiin koulussa Sinkkosen tekstiä ( lähihoitajaksi opiskelin) ja silloin jo vaikutuin. Tuon saman tekstin luin tuossa itsekin mikä linkissä on ja kyllä voin sanoa olevani samaa mieltä.
Ja vanhempana myös helpotus, että kasvatustyylini on aivan yhtä inhimillistä. Minä kehun kyllä tyttöjä myös ulkonäöstä, mutta usein niin että se ei kuulosta ylistykseltä.
" Äidin ihana mussukka, kaunis rakas palleroni." Olen sanonut usein, että mulle te ootte rakkaita, kauniita ja maailman ihanimmat lapset. Sittenkin vaikka joskus ränkätään ja kiukutellaan isot ja pienet.
Kyllä mä aika vuolaasti annan tulla ihailuni. Minusta he tarttee kuulla olevansa mulle arvokkaista arvokkaimpia ja tärkeimmät ihan sama mitä he ovat.
Tottahan se on.
Tyttäret kumpikin on joskus kysyneet, rakastaako vanhemmat jos ne on vihaisia tai tekee väärin jotain?
Silloin oon ottanut syliin tai kainaloon ja paijaten kertonut, että mun rakkaus ei ikinä katoa mihinkään, vaikka joskus olisin vihainen ja moittisin jostain töppöilystä. Eikä virheiden tekeminen myöskään hukkaa rakkauttani mihinkään, me kaikki tehdään virheitä eikä aina osata olla niin kun olis hyvä olla. Se on ihan inhimillistä, ihmiset tekee virheitä isot ja pienet. On voitu puida joku asia missä olen ite tehnyt huonosti ja oisin voinut fiksummin toimia...niistä kannattaa ottaa opiksi ja koittaa muistaa toimia fiksummin toisen kerran.
Puhutaan paljon henkeviä. Tytöt tykkää puhua. 😘Tulee mieleen ihan oma äitini. Tosin meillä se olin minä lapsista joka tykkäsi puhua henkeviä. Hassua miten kaukaisilta nuo ajat tuntuvat. Tosin kyllä sitä vielä joskus nykyäänkin haluaa välistä olla ihan vaan äitin pieni poika.
Hyvä juttu. Minä en ole lukenut.
Tosiaan ihan tolkun kaveri.
Tuossa vain mietin että itse olen kyllä tehnyt niin että olen halanut lapsiani jos siltä tuntuu, oli sitten kavereita paikalla tai ei. Ehkä siinä sitten on ero kun minulla on vain tyttöjä ollut talossa. Joskus sitten kaverinsa ovat todenneet että ei heidän isät heitä halaa.
Olenkin sitten todennut että se ei mitään tarkoita jos isä ei halaa sillä miesten tunteiden näyttäminen voi olla hieman kulmikasta. Olen sitten ehdottanut että seuraavan kerran kun isä tulee kotona vastaan niin ottakaa te homma haltuun ja halatkaa isää. Tai menkää isän kainaloon kun se makaa sohvalla; paitsi jos äiti on jo siellä. Kyllä isät tykkäävät.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle713570Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖472856Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt1502705Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle572351Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3572093- 1601810
- 761505
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231358Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.381313- 251252