Langollani ja hänen kihlatullaan on yhteinen lapsi. He eivät ole koskaan olleet kovinkaan innoissaan ajatuksesta, että näkisin tätä lasta. En ole koskaan kohdellut tätä lasta huonosti tai yrittänyt esittää jotain äidin korviketta.
Surullista tässä on se, että jos ja kun harvoin näemme, niin lapsi yrittää ottaa minuun itse kontaktia, ja kun aistin että tilanne olisi otollinen kysyä vaikka tyyliin . " mitäs olet puuhaillut", niin lapsi kommenetaan samantien pois luotani. Miehen veljellä on vielä sellainen käsittämätön tapa kuiskia silloin lapselle esim. " mene sanomaan sille, että se on tyhmä" " mene sanomaan sille, ettei oteta häntä mukaan kauppaan" yms.. Lapsi sitten tulee sanomaan nämä minulle, mutta muistaa aina mainita, että isänsä käski sanoa näin. Isänsä tietenkin kieltää näin sanoneensa, mutta unohtaa joka kerta, että kuiskaa sen niin kovaa että kuulen sen jo siinä vaiheessa, joka kerta..
En voi niin kauhean pelottava olla oikeasti, sillä jos hänen vanhemmat eivät ole juuri silloin läsnä, tämä lapsi esittelee minulle innoissaan lelujaan, haluaa katsoa kanssani telkkaria , pelataan yhdessä lautapelejä, ottaa kädestä kiinni jos olemme ulkona, ja jos on käymässä esim. isovanhempiensa kanssa , haluaa että tulen heidän lähtiessä saattaamaan autolle ja halii oma-aloitteisesti.
On vain haastavaa yrittää suhtautua asiaan neutraalisti, kun en todella tiedä mitä ihmettä olen tehnyt. Kysynytkin olen, saamatta kuitenkaan vastausta.
Mitä tässä voi oikeastaan enää tehdä, kun ei viitsisi sanoa lapselle, ettei voida enää nähdä ennenkuin on tarpeeksi vanha itse päättämään haluaako pitää yhteyttä? Asiaa ei juurikaan auta se, että aina kun saan tätä kohtelua langoltani, niin ympärillä olevat vaan naureskelevat ja pitävät tilannetta hyvinkin huvittavana.
Surullista tässä on se, että jos ja kun harvoin näemme, niin lapsi yrittää ottaa minuun itse kontaktia, ja kun aistin että tilanne olisi otollinen kysyä vaikka tyyliin . " mitäs olet puuhaillut", niin lapsi kommenetaan samantien pois luotani. Miehen veljellä on vielä sellainen käsittämätön tapa kuiskia silloin lapselle esim. " mene sanomaan sille, että se on tyhmä" " mene sanomaan sille, ettei oteta häntä mukaan kauppaan" yms.. Lapsi sitten tulee sanomaan nämä minulle, mutta muistaa aina mainita, että isänsä käski sanoa näin. Isänsä tietenkin kieltää näin sanoneensa, mutta unohtaa joka kerta, että kuiskaa sen niin kovaa että kuulen sen jo siinä vaiheessa, joka kerta..
En voi niin kauhean pelottava olla oikeasti, sillä jos hänen vanhemmat eivät ole juuri silloin läsnä, tämä lapsi esittelee minulle innoissaan lelujaan, haluaa katsoa kanssani telkkaria , pelataan yhdessä lautapelejä, ottaa kädestä kiinni jos olemme ulkona, ja jos on käymässä esim. isovanhempiensa kanssa , haluaa että tulen heidän lähtiessä saattaamaan autolle ja halii oma-aloitteisesti.
On vain haastavaa yrittää suhtautua asiaan neutraalisti, kun en todella tiedä mitä ihmettä olen tehnyt. Kysynytkin olen, saamatta kuitenkaan vastausta.
Mitä tässä voi oikeastaan enää tehdä, kun ei viitsisi sanoa lapselle, ettei voida enää nähdä ennenkuin on tarpeeksi vanha itse päättämään haluaako pitää yhteyttä? Asiaa ei juurikaan auta se, että aina kun saan tätä kohtelua langoltani, niin ympärillä olevat vaan naureskelevat ja pitävät tilannetta hyvinkin huvittavana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kovin sairaita sukulaisia!
Lapsi vaistoaa ja tajuaa että sinä olet luotettava ja turvallinen aikuinen. Kuitenkin, hänen vanhempansa tekevät kaikkensa ettei lapso pävse liikaa kiintymävn sinuun. Tuo on sairasta, sairasta! Lisäksi kun vielä muut naureskellen hyväksyvät se, vielä sairaampaa.
Sinulle ei jää montaa vaihtoehtoa. Lapsi on laillisesti vanhempiensa holhouksen alainen, et voi puuttua heidän käytokseesnsä.
Kenties parasta jos pysyisit pois noiden vinksahtaneiden ihmisten ympyroistä kokonaan. sinun kiintymystäsi lapseen kohdellaan naurunalaisesti.
vain pysy poissa.
Lapsen kasvettua voit pakollisissa suvun tapaamisissa jutella hänelle halun pitää yhteyttä; ovesi on aina avoin, milloin tahaansa hän tulleekin vierailemaan.
Kauheeta! Minkälainen aikuinen kuiskii lapselle tuollaisia! Onko sulla ollut tämän langon tai sen puolison kanssa riita joka selittäisi että noin selkeästi sua inhoavat?
Kyllä nyt sen sun puolisosi pitäisi puuttua asiaan ja sanoa sisarelleen että toi ei oo millään tavoin ookoo. Onko se tehnyt asian parantamiseksi mitään?
Ap sanoi näin; "Langollani ja hänen kihlatullaan on yhteinen lapsi.
Asiaa ei juurikaan auta se, että aina kun saan tätä kohtelua langoltani, niin ympärillä olevat vaan naureskelevat ja pitävät tilannetta hyvinkin huvittavana. "
Sanot, että kyseessä on miehesi veli.
Kysy puolisoltasi mitä huvittavaa hän näkee siinä, että hänen veljensä haukkuu lapselleen sinua tyhmäksi, vähättelee ja mollaa sinua pienelle lapselle.
Kysy mieheltäsi onko hänen veljensä käytös, sinun miehesi mielestä ok.
Jos miehesi ei näe veljensä käytöksessä mitään vikaa, eikä puutu siihen, olet valinnut väärän miehen.
Ongelma on nimenomaan sinun ja oman miehesi välinen. Jos sinä et kerran ole pystynyt korjaamaan tilannetta suoraan miehesi veljen kanssa, niin joko miehesi hoitaa tilanteen kuntoon tai sitten jätät kyseisen perheen rauhaan ja annat heidän olla omissa oloissaan.
Kyseessä on mitä ilmeisimmin hyvin pieni lapsi. Olisi tosi julmaa mennä sanomaan lapselle, että olisin sinun kaverisi mutta sinun isäsi käytös estää sen. Ei noin pieni lapsi sitä ymmärtäisi, olisi tosi törkeää mennä sanomaan lapselle yhtään mitään.
Lapsen vanhemmat päättävät tapaatko sinä heitä vai et ja siihen sinun on tyytyminen.
Onko langon kihlattu miesoletettu ? Vai mikä tässä kiikastaa, kun sinua pelätään äidin korvikkeena ???