Autetaanko uskonsoturia?

Näyttää siltä, että heidät ohjataan somekeskusteluihin. On selvää, että eräiden palstakirjoittajien jutut ovat aika sakeita jopa useimmille "vapaille" suunnille. Täällä ne ovat harmittomammassa ympäristössä ja saavat myös sitä kritiikkiä, jota lahkoissa on vaikeampi esittää kenties hyvinkin "kymmenyksensä" maksavalle ja mielestään superhurskaalle seurakuntalaiselle.

Psyykkisistä ongelmista kärsivän pitää itse etsiä mielialalääkäri. Hoito upotuskastettujen parissa tapahtuu kätten päälle panemisin. Toimituksen jälkeen he vakuuttavat että nyt henget lähtivät. Merkiksi pari kolme viikkoa tärinä ja vapina vaivaa, mutta usko vakuutteluihin saattaa auttaa, ettei toiste mene puoskareitten käsien alle.

En oikein kykene uskomaan, että jokainen joutavia huuteleva olisi avun tarpeessa. Tai, jos on, apua tarvittaisiin lähinnä nettiriippuvuuteen ja/tai hankalaan käytökseen muita kohtaan.

Tilannehan tosin on se, että vakavissaan olevia uskovaisia ja sellaista esittäviä pelleilijöitä on alati yhtä hankalaa erottaa toisistaan. Kun vaikkapa Patmoksen blogeja vilkaisee, huomaa kuitenkin surullisen totuuden. Fundamentalisteja on Suomessa ihan kristittyjen joukossa. 🙄🙄🙄

On täällä yksi abortin edistäjäkin, aborttilakiin kovasti ihastunut kirjoittaja, joka varsin usein lupaa olla kirjoittamatta ja kas, muutaman minuutin päästä taas aloittaakin omituiset jorinansa kertoen niiden tosin olevan turhia, mutta jatkaa kumminkin ja ihan samoin jorinoin. Oiskohan aika vähän hellittää ja pitää tauko, jos asiat kolahtavat noin hermoille, vaikka ihan asiasta keskusteltaisiinkin ja ollaan eri mieltä, tietysti. Moni kyllä tuntuu tarvitsevan asiantuntija-apua riippuvuutensa aiheuttamaan traumaattiseen tappiomielialaansa, kun joku osaakin kumota heidän suosikkiväitteensä ihan yksinkertaisilla faktoilla, jotka ovat kaikkien saatavilla ihan yksinkertaisella googlehaulla.

Riippuu varmasti uskonyhteisöstä, mutta uskoisin, että mahtuvat mukaan siinä missä terveetkin ja saavat osakseen hyvää kohtelua. Tietysti osa voi joutua kohtaamaan myös erinäisiä näkemyksiä sairauden aiheuttajasta ja parantumiseen liittyen. Riippuu siis, miten uskonyhteisössä ylipäätään suhtaudutaan sairauteen ja onko siellä esim. menestysteologinen ajattelu vallalla.

Minusta ennemminkin nämä palstalla pyörivät koulukiusaajamaiset ateistit ja setalaiset seksuaalitasa-arvosoturit tarvitsisivat jotain hoitoa. Nykyäänhän on kai saatavilla terapian ohella jotain lääkehoitojakin persoonallisuushäiriöiden hillitsemiseksi.

”Palstalla on aina välillä uskonnollisia kirjoituksia joista selvästi näkee kirjoittajan kärsivän jonkinlaisista psyykkisistä ongelmista.”

Moniin mielisairauksiin liittyy usein vahva uskonnollisuus tai ainakin sen tyylinen ajattelumaailma. Eli riippuu kovasti sairaudesta, miten se ilmenee ja samoin yksilön omista kokemuksista. Toisinaan se ajattelumaailma kulkee omia virtojaan, eikä siten aina saa kiinni, mikä on niiden punainen lanka.

”Kuinka tällaisiin ihmisiin näissä fundamentalistisissa uskonyhteisöissä suhtaudutaan?”

Eivätköhän ne ole niitä ”yksinäisiä susia”, jotka todellisuudessa harvoin kuuluvat mihinkään yhteisöön? Jos kuuluvat, voivat olla sellaisia, ettei heihin välttämättä kiinnitetä huomiota. Ellei käytös on muutenkin poikkeavaa. Tai sitten heitä saatetaan jopa hiukan syrjiä.

”Ohjataanko heidät tarvitsemansa avun piiriin?”

En nyt niin pahana pidä, jos jollain on varsin persoonallinen ajattelumaailma, jos ei ole väkivaltainen tai itsetuhoinen. Moniin mielenterveysongelmiin liittyy esim. ”ajatuksen riento”, keskittymiskyvyttömyys, juuttuminen samaan asiaan, jne.

Olen elämäni varrella tavannut mm. skitsofreenikkoja, ja juttuun on tultu. Poikkeus on vain se, kun he joutuvat psykoosiin, sillä se on heille itselleen varsin tuskallinen olotila.

Ei siis pidä säikähtää tai ajatella, että tuo olisi joku syy, miksi kohdella jotain huonosti.