Kyllä se vaan ärsyttää, kun on kaikenlaisia keskustelu- ja tutustumistilaisuuksia naisseurassa niin liian usein joku toinen mies kerää ne naisten huomiot itselleen ja itse jään syrjään. Itse oon alussa aina vähän ujo, mutta loppujen lopuksi puhun sitten ihan kohtalaisesti kun totun tuntemattomiin ihmisiin. Oon 24 vuotias mies, vähän erikoinen tapaus, mutta ihan kelpo mielestäni kuitenkin. Tiedän että mussa on paljon hyviäkin puolia naisten silmissä, mut ehkäpä ne ei pääse juuri pinnalle noin pikaisissa tutustumisissa. Ainakin herkkyys ja kunnollisuus on niitä. Alkuujostelun takia saatan jäädä jossain porukassa ensin keskustelusta paitioon tai sitten sanon jotain vähän hölmöä. Vähän liiankin usein oon huomannu sen että sanottuani jonkun kommentin muut jää ihmettelemään eikä kukaan keksi mitään vastakommenttia. Kateellisena kai joskus mietin että ois se kiva joskus kun itsekin sais "hallittua" muutamaakin naista keskustelussa ( olla tilanteen herra siis ), saada vähän ihailua ja kiinnostusta. Monet miehet varmaan aika ajoin toivoisi olevansa se naistennaurattaja/ hyvä seuramies mun tavoin. Kaipa se itseluottamus naisten kanssa sit tulee ajan myötä, mutta toisaalta en kyllä oo itse koskaan seurustellu ja en takia tuntuu välillä että ei tuosta ikävästä noidankehästä pääse koskaan pois. Kun ei noita naiskavereitakaan juuri oo.
Ensin aattelin ihan tosissani vuodattaa tänne asioitani, mutta eipä kai tuo loppujen lopuksi NIIN tärkee asia oo. Järkevää kun on olla iloinen siitä mitä on, pienistä arjen asioista, eikä aina toivoa sitä mitä on vaikea ( ellei mahdoton ) saada.
Ensin aattelin ihan tosissani vuodattaa tänne asioitani, mutta eipä kai tuo loppujen lopuksi NIIN tärkee asia oo. Järkevää kun on olla iloinen siitä mitä on, pienistä arjen asioista, eikä aina toivoa sitä mitä on vaikea ( ellei mahdoton ) saada.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.