Olen nyt seurustellut vuoden ja parikolme kuukautta (välissä oli neljän kuukauden tauko kun mies jätti toisen naisen takia. Palattiin kuitenkin sitten yhteen) miehen kanssa jota rakastan, kuitenkaan en ole kovin onnellinen. Olemme täysin erillaisia. Itse olen romanttinen, kiltti, rehellinen, huomaavainen ja (vaikka itse sanonkin)äitien lempiminiä. Siitä esimerkkinä, että kun tämän miehen kanssa meni poikki, hänen äitinsä itki koska oli niin surullinen, olisi halunnut minusta vielä joskus miniänsä. Mummikin oli sanonut että nyt on poika löytänyt itselleen kunnon tytön.
Mies taas ei näytä tunteitaan ja on välillä hirveän kylmä ja riidellessä saattaa kylmyydellään satuttaa pahastikin. Ei hauku tai mitään sellaista, tulee vain aina sellainen olo ettei toinen todella välitä ja kun muutenkin on luottamus pulaa.
En tiedä pitäisikö vaan antaa olla, vai jatkaa. Kuitenkin siksi tänne sinkku-palstalle kirjoitin, sillä haluaisin tietää löytyykö tällaisia miehiä edes mistään, jotka arvostavat naisessa näitä piirteitä ja olisivat itse samanlaisia? :
Pidän ruuanlaitosta ja sisustamisesta, tykkään viettää koti-iltoja katsellen leffaa tms. mutta baareissakin tulee joskus käytyä (hyvin harvoin kuitenkin kun en mene baareihin kun tanssimisen takia. Juomingit ei oikein maistu). Olen rehellinen ja sosiaalinen ja minun kanssani kuulemma pystyy puhumaan mistä vain. Jos rakastun (se on tapahtunut vain kerran), haluan kumppanini olevan onnellinen ja tykkään järjestää tälle erilaisia pikku yllätyksiä esim. aamupala valmiina ja kahvi keitettynä kun toinen herää.
Huonoja puolia on ne, että sanon kaiken suoraan sillä vihaan valehtelua ja mielistelyä (toisaalta kaverit ovat sanoneet sen olevan hyväkin, sillä minulta saa aina suoran vastuksen) ja olen äkkipikainen jossain asioissa. Joskus saatan myös suuttua helposti, mutta en onneksi ole pitkä vihainen.
Arvostan eniten ihmisissä rehellisyyttä.
Löytyykö suomesta miehiä jotka arvostavat näitä piirteitä? Olen saanut onneksi tutustua sentään yhteen tällaiseen ihmiseen joka oli hyvin samanlainen kanssani, mutta liikaa välimatkaa, joten suhdetta ei ollut mitään mahdollisuuksia aloittaa.
Harmi on sekin, että mielestäni baarista ei (tai hyvin harvoin) löydä "kunnon miestä". En yritä kehua itseäni, mutta tiedän olevani ihan kaunis (en mikään malli kuitenkaan) ja monesti baarissakin miehet tulevat juttelemaan, mutta sen vaan tietää heti ettei niistä voi mitään kehkeytyä joten annan aina olla. Miksi ei voi? Olen kohtalaisen hyvä ihmistuntia ja ja kun toisen kanssa on hetken jutellut, tietää aika hyvin millainen toinen päällisin puolin on.
Mies taas ei näytä tunteitaan ja on välillä hirveän kylmä ja riidellessä saattaa kylmyydellään satuttaa pahastikin. Ei hauku tai mitään sellaista, tulee vain aina sellainen olo ettei toinen todella välitä ja kun muutenkin on luottamus pulaa.
En tiedä pitäisikö vaan antaa olla, vai jatkaa. Kuitenkin siksi tänne sinkku-palstalle kirjoitin, sillä haluaisin tietää löytyykö tällaisia miehiä edes mistään, jotka arvostavat naisessa näitä piirteitä ja olisivat itse samanlaisia? :
Pidän ruuanlaitosta ja sisustamisesta, tykkään viettää koti-iltoja katsellen leffaa tms. mutta baareissakin tulee joskus käytyä (hyvin harvoin kuitenkin kun en mene baareihin kun tanssimisen takia. Juomingit ei oikein maistu). Olen rehellinen ja sosiaalinen ja minun kanssani kuulemma pystyy puhumaan mistä vain. Jos rakastun (se on tapahtunut vain kerran), haluan kumppanini olevan onnellinen ja tykkään järjestää tälle erilaisia pikku yllätyksiä esim. aamupala valmiina ja kahvi keitettynä kun toinen herää.
Huonoja puolia on ne, että sanon kaiken suoraan sillä vihaan valehtelua ja mielistelyä (toisaalta kaverit ovat sanoneet sen olevan hyväkin, sillä minulta saa aina suoran vastuksen) ja olen äkkipikainen jossain asioissa. Joskus saatan myös suuttua helposti, mutta en onneksi ole pitkä vihainen.
Arvostan eniten ihmisissä rehellisyyttä.
Löytyykö suomesta miehiä jotka arvostavat näitä piirteitä? Olen saanut onneksi tutustua sentään yhteen tällaiseen ihmiseen joka oli hyvin samanlainen kanssani, mutta liikaa välimatkaa, joten suhdetta ei ollut mitään mahdollisuuksia aloittaa.
Harmi on sekin, että mielestäni baarista ei (tai hyvin harvoin) löydä "kunnon miestä". En yritä kehua itseäni, mutta tiedän olevani ihan kaunis (en mikään malli kuitenkaan) ja monesti baarissakin miehet tulevat juttelemaan, mutta sen vaan tietää heti ettei niistä voi mitään kehkeytyä joten annan aina olla. Miksi ei voi? Olen kohtalaisen hyvä ihmistuntia ja ja kun toisen kanssa on hetken jutellut, tietää aika hyvin millainen toinen päällisin puolin on.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minä arvostan. Nyt on vain niin, että tässä maailmassa on trendikästä olla pirullinen ja välttää itseilmaisua. En voi sanoa mitä sinun tulisi tehdä suhteessasi, mutta käsitykseni mukaan kaikki mikä sinulle nyt on epävarmaa tai hämmentävää, selviää ajan myötä sinulle edullisella tavalla.
Tottakai heitäkin on, mutta he vain jäävät näiden jokapaikassa suuna ja päänä olevien itseään täynnäolevien ja muutenkin vähän erilaisten miesten jalkoihin.
Heitä täytyy etsiä sellaisista paikoista mistä et muuntyyppisiä miehiä osaisi edes etsiä ja sitten kun sellaisen miehen löydät sun täytyy nähdä vaivaa sellaisen valloittamiseksi. (Ne eivät ole yhtähelppoja kuin miehet baareissa, mutta he ovat paljon luotettavampia).
Sinut kun löytäisi :)
Kuvailit itseäsi aikas lailla sen oloisesi, kuin mitä itse naiselta/tytöltä toivoisinkin ja pitäisin "unelmanaisena" ihan ominaisuusluettelon perusteella. Itse olen ns. kunnollinen mies, tykkään käydä joskus viihteellä mutta viihdyn myös kotona ym. Kovin suuri ei alkoholin kulutukseni ole, muutenkin rauhallisempi ym ja pidän rehtiyttä tavoiteltavana asiana ym.
Ainoa mistä en ehkä täysin pitäisi on tuo suorapuheisuus. Sillä kun voi toista satuttaa aikas pahastikin (oma itsetunto koki koulukiusaamisen takia pysyviä vaurioita ja olen kritiikin suhteen turhan herkkä).
Kuten edellä jo mainittiin, me olemme niitä, jotka ovat hiljaisempia ja hieman sivummalla olevia, sen takia meitä on vaikea löytää, meihin kestää pidempään tutustua ja se on varmaan hankalampaakin. Tanssilattiallakin voimme käydä, mutta todennäköisesti homma on aikas "kömpelöä".
Baareissa tuo ujous (ei moni jaksa nähdä vaivaa parempaan tutustumiseen, vaikka olisinkin juuri se joka ei hae yhden yön seuraa) on todellinen este naisiin tutustumiselle. Netin kautta on helpompaa, kun toiseen voi hieman tutustua ennen tapaamista, jolloin puhettakin tulee sitten ihan eri tavalla.
Enpä oikein muutakaan kanavaa tiedä, mistä voisin sen jonkun löytää elämääni, mutta voipi olla että olen hänet jo löytänytkin :)
Eli kyllä meitä löytyy ja usein onkin ongelmana se että emme kelpaa useimmille (enkä nyt heitä syytäkään, olen itsekin joutunut jättämään todellisen tuppisuun, kun ei hän edes neljänsilläkään treffeillä tahtonut saada itseään auki, itse kuitenkin annoin hänelle nuo mahdollisuudet, kun naiset tuppaavat jättämään puolen minuutin jälkeen ainakin baareissa :)
Eihän sinun minua tarvitse löytää, jos olet jo olet jonkun löytänyt "voipi olla että olen hänet jo löytänytkin :)" ja sehän on vain mukavaa:)
Netissä olemme törmänneet emmekä vielä tavanneet, joten ehkä minun ei tarvitse enää löytää Häntä, mutta ehkä homma ei toimikaan oikeassa elämässä ja joudun aloittamaan etsinnän uudelleen.
Mutta onnea sinulle etsintään ja sanoisin, että jos olet 18-vuotias, jätä tuo "miehesi", löydät kyllä sinuakin arvostavaa seuraa vielä ;)
Tavallisuus ja tylsyys vaan on tosiaan se suurin ongelma nykymaailmassa ainakin naisten mielestä miehissä. Ei se koti, punainen talo ja perunamaa enää kelpaa, vai mikä olikaan :)
Löytyy kyllä, löytyisi vain sinunlaisesi nainen. Heitäkin on mutta milloinkahan pääsen tapaamaan sellaista ihanuutta...tänään menossa kaverin kanssa baariin,pakko sinkkuna käydä, vaikka ei kiinnosta enää juomingit ja baarittelut yhtään, kun ikääkin kohta 30v. Ei sieltä tietenkään löydä sitä, joka ois mut hyväksyvä ja sinun kaltaisesi. Minussa ei ole mitään varsinaista vikaa, jollei tylsyyttä ja tavallisuutta lueta viaksi, ainakin naisten keskuudessa se on ratkaisevan negatiivinen luonteenpiirre, siis tavallisuus.
"...jollei tylsyyttä ja tavallisuutta lueta viaksi, ainakin naisten keskuudessa se on ratkaisevan negatiivinen luonteenpiirre, siis tavallisuus."
Asia ei voi tästä enää todemmaksi muuttua
kiitos ! Viestisi pelasti päivän !
Nyt jaksaa taas toisenkin vuoden etsiä tuollaista naista, kun tietää että Suomessa on ainakin yksi sellainen. Sinä :)
Itse ehkä vastaisin osittain toiveitasi, mutta osittain saatan olla samanlainen kuin nykyinen miehesi. En esim. pidä riitelystä, ja kuittaan sen mieluummin kylmyydellä kuin alan huutamaan tai vastaavaa.
Ongelmia sattaaisi tulla myös suorapuheisuudesta. Minulle saa ja pitääkin sanoa suoraan, mutta teen myös itse samoin. Siitä on tullu ongelmia kerran jos toisenkin...
Arvostit ihmisissä eniten rehellisyyttä, minusta luotettavauus on vieläkin tärkeämpää, vaikka tarkoittaakin osin samaa.
Valitettavasti olet kuitenkin poissa laskuista, koska tapanani ei ole ollut "puuttua" varattuihin naisiin, joten voisitko antaa pienen vinkin...
Mistä sinunkaltaisesi naisen voisi löytää ja miten sen tunnistaa ? ;) Baareissa näyttää aika heikkoa olevan...
Hyvin tulkittu! :D On loistava kysymys, että mistä näitä neitoja löytäisi!
No, nyt suomessa on ainakin 3 miestä jotka vaikuttavat samanlaisilta kuin minä:) Hienoa. Kuitenkin taitaa olla niin, että vaikken olisi varattu, ikä kysymys saattaisi nousta esille..olen nimittäin "vasta" 18vuotias. Kylläkin tunnen itseni paljon vanhemmaksi.
Minä en halua muuta kuin kertoa sinulle, että kaikkein tärkein on sisin.
Kieltämättä oletin sinun olevan muutaman vuoden vanhempi tekstisi perusteella.
Mutta enpä tiedä tuosta ikä-kysymyksestä, osittain se on ihan aiheellinen aihe, mutta toisaalta jotenkin tekemällä tehty numeerinen raja, kun kaikki kuitenkin täysikäisiä ollaan.
Itsekin yrittänyt pitää sellaisen 5 vuoden toleranssin, mutta varmasti löytyisi paljon tärkeämpiäkin asioita mietittäväksi...
Ja näin miettii sinun näkökulmasta ikäloppu 25 vuotias mies
Seurustelen 23vuotiaan kanssa ja onko 25vuotias ikäloppu? Ei nyt sentään. Tulen paremmin toimeen teidän "vanhempien" miesten kanssa siksikin, koska niinkuin sanotaan "miehet kehittyvät naisia hitaammin", eli monesti vasta päälle parikymppisenä mies saattaa olla pari-kolme vuotta nuoremman naisen kanssa samalla aaltopituudella:)
Kyllä Suomesta kunnon miehiä löytyy ,mutta mistä löytyy kunnon naisia.Itse olen yli 30 vuotias töissä käyvä mies jota ei pahemmin baarit ja ravintolat kiinnosta.Mutta minulla on terveet harrastukset omasta mielestä, tosin eipä ole vielä hiihtolenkillä tullut vastaan naista jonka kanssa aloittaa seurustelu.
Ei hiihtolenkiltä eikä riistamailta eikä kalavesiltä löydy naisia ensinkään. Millä hiivatin opilla ja mistä kunnon naisia löytyy?
Siinä se on nainen paketissa. Näin ajattelin, kun luin viestis. Suorapuheisuus ei ole kuin hyve, olen itse myös sitä En tiedä mistä olet kotoisin, mutta täällä pohjoissuomessa on maan tapa puhua asiat suoraan. Kiertely ja kaartelu taas on pahasta ja sutkin merkki.
Ehkä olet liian kiltti ja hyväuskoinen. Suoraan sanottuna tollisko on miehes, jos lähtee toisen naisen matkaan palatakseen takaisin, eikä kuitenkaan huomioi edelleenkään sinua. Ettei vain ole miehen ajatukset muualla? Älä ole sinisilmäinen. Tee ratkaisut omaksi parhaaksesi, olet hyvä nainen. Sinua pitää kohdella sen mukaisesti ja voit sitä myös vaatia ja edellyttää toiseltakin. Oikein harmittaa, jos sinussa menee siellä hyvä nainen hukkaan.
Niin, eräs juicen piisi on jäänyt mieleen,
"voi jospa jostain". Kuuntelehan ja tsemppiä sulle.
Todella mahtavaa(ja ihanaakin) kuulla, että tuollaisia miehiä todella löytyy(tai no netissähän voi kirjottaa mitä tahansa, mutta haluan nyt uskoa) :)
Olen suorapuheinen kyllä, mutten tarkoita että vaikka haluan että puhutaan suoraan, tarvitsisi silti loukata.
Luottamus on ehdottomasti tärkein asia rehellisyyden kanssa.
Mistä tällaisia naisia löytää? Tjaa-a, vaikea kysymys, itse löydyn suomen turusta, muista en tiedä:)
Nyt kun on vain luonteenpiirteistä puhuttu, miten ulkonäön laita? Kuinka paljon se merkitsee? Minusta ulkonäöllä on tottakai väliä ja myös se merkitsee miten pukeutuu. Se että osaa pukeutua fiksusti ja oikein oikeissa tilanteissa, on minulle tärkeää. Olenko pinnallinen?
Toivottavasti nyt edes joku vielä viestin lukee, ettei ole kokonaan "unohdettu".
Mukavaa, että sait, toivottavasti, vähän "uskon vahvistusta" itseesi nähden.
Ei kai se pinnallisuutta ole, jos haluaa pukeutua nätisti tai tuoksua hyvälle. Arvostan naiskauneutta ja naisellisuutta hyvin paljon. Minusta se on fiksu merkki, että osaat ja haluat pukeutua oikein eri tilanteisiin. Kyllä niitä nuttuskehveleitä riittää. Kun sinulla on oma luonteva tyylisi, osaat pukeutua ja on myös sisäistä kauneutta..siinä se on. Ei kai siinä muuta kuin olet oma itsesi, näyttää sulla olevan jalat maassa, kuitenkin. (Vaikka sinisilmäinen ehkä oletkin..). Antamallasi kuvauksella oleva nainen saisi halutessaan minun lisäkseni tuhansilta miehiltä riisuttua aseet hetkessä. Edelleen tsemppiä napapiirin takaa toivotellen.
mutta niin nörttiytynyt en onneksi vielä ole että kokoajan netissä olisin ;D
Toki netissä voisi kirjoittaa mitä vain, mutta suorapuheisuus tarkoittaa myös että voi seisoa sanojensa takana, olipa ne kirjoittanu vaikka nettiin...
Ja edelleen suorapuheisuudesta ja loukkaamisesta... Asia vaan tahtoo olla niin että toinen loukkaantuu, vaikka yrittäisi miten valita sanansa tarkkaan mutta olla kuitenkin suorapuheinen. Toinen vaihtoehto on olla sanomatta mitään ja silloin taas on kylmä tai välinpitämätön. Vaikeeta tämä elämä...
Kiva kuulla että olet luottamuksesta samaa mieltä, josta seuraakin seuraava kysymys eli johtuuko ongelmasi poikaystäväsi kanssa juuri luottamuspulasta ?
Itselle kävi edellesissä suhteessa hyvin pitkälti samoin. Ilman luottamusta kun ei oikein ole mitään...
Ulkonäkö oikestaan merkitsee melko vähän, ja tämä on rehellinen mielipiteeni. Kauneus on kuitenkin sekä katsojan silmissä että katoavaista, hankala luonne ei kumpaakaan.
Pukeutumisellakin on väliä, omalla kohdalla tosin taitaa olla tosinpäin kuin perinteisesti. Ihannenaiseni kun pukeutuu rennosti eikä ole verrattavissa intiaaniin sotatoimissa :D
Sinun pinnallisuuteesi olen varmaan jäävi vastaamaan mitään, sanoo mies joka inhoaa pukua yli kaiken.
Pitääkin varmaan taas joskus tulla Turkuun vierailemaan täältä kaukaa Itä-Suomesta.
- se ensimmäinen kiitos -
Tuntui kuin olisit kirjoittanut minusta:) Olen myös sosiaalinen, tykkään mielettömästi läheisyydestä, halimisesta ym. (tietysti rajansa kaikella) ja rakastan olla kotona, katsoa leffoja, jutella ja syödä hyvää ruokaa ja sisustaa. Toinen puoli taas on että olen spontaani ja rakastan kokeilla uusia juttuja. Äkkipikainen tuppaan olemaan. Tykkään käydä sillon tällön baarissa, mutta näin sinkkuna pakon edessä siellä juokseminen on vasten mielistä, kun en oikein tykkää viikonloppuja kotona yksinkään istua. Baarissa kun pääsen vauhtiin voi vaikuttaa, että olen diiva tai jotain muuta yhtä älytöntä, mutta monesti olen kuullut sanat "ulkonäkö pettää", joten älkää heti tuomitko. Olen saanut kolhuja eksältäni, joka edelleen sanoo rakastavansa minua ja sanoo minun olevan parasta mitä hänelle on tapahtunut. Hän ei vaan kuulemma ole tarpeeksi hyvä minulle. Olenko liian kiltti? Sitä en tiedä, mutta parisuhteessa laitan aina "meidät" minun edelle. Ehkä minun pitäisi olla itsekkäämpi ja ajatella enemmän itseäni, mutta jos toista oikeasti rakastaa niin en voi edes leipä pakettia ostaa ilman että toinen käy ajatuksissa tyyliin "tykkääkö toinen tästä leivästä". Totta kai otan myös oman aikani, mutta silti kaikkiin tekemisiini vaikuttaa se toinen osapuoli. Olen myös hyvin suora puheinen ja joskus saatan päästää suustani jotain mistä toinen loukkaantuu, vaikken sitä tarkoitakaan. En ole pitkä vihainen, mutta suuttuessani aika ilkeäkin, mutta vain aiheesta!
Samoin täällä, ajattelen kaikissa asioissa(suunnilleen)myös sitä toista:) Tuntuuko sinusta sitten siltä, että exäsi ei ole sinun arvoisesi?
Jostain kumman syystä rakastan exääni niin valtavasti, että vaikka hän petti luottamukseni ja pitää itseään huonona minulle, uskon, että jos hän todella rakastaa minua hän pystyy olemaan luotettava. Toivossa on hyvä elää....Onko hän arvoiseni?!? Sitä olen miettinyt....Kyllä hän on jos vaan haluaa olla. Kuka vaan voi olla paskamainen toiselle, eikä silloin ole toisen arvoinen. Kaikkihan on kiinni käytöksestä ja siitä kuinka toista kohtelee ja haluaa kohdella.
Tuo on ihan totta mitä sanoit, mutta voi olla myös näin, että vaikka hän sinua rakastaakin, hänestä tuntuu ettei pystyisi kuitenkaan mahdollisesti koskaan olemaan 100% luotettava, jolloin hänestä tuntuu ettei ole arvoisesi. Vaikka oman mieheni kanssa on myös luottamuus pulaa ollut ja välillä tuntuu että hän ei tarpeeksi arvosta minua, rakastan häntä kuitenkin ja koska olemme niin monesta yhdessä selvinneet ja nykyään jopa pystyn osittain häneen luottamaan haluan uskoa että pitää vielä yrittää.
Sekin on totta, että vaikka hän minua rakastaa hän saattaa kokea, ettei ole tarpeeksi hyvä minulle eikä voi olla 100% luotettava. Mutta mistä se johtuu? Miksi ei voi olla luotettava vaikka haluaa niin? Miksi ei pystyisi siihen jos haluaa olla toisen kanssa? Kyllä mä sanon et miehet on yksi suuri kysymysmerkki!!!!! Ja mul on ihan sama, että vaikka on ollu tällasta niin silti haluaisin vielä yrittää ja jostain löydän siihen energiaa ja toivoa. Tää kuulostaa niin järjettömältä, mut minkäs sitä tunteilleen tekee...
Kyllä pystyy jos todella haluaa, se voi olla kuitenkin vaikeaa, vaikka haluaisikin, sillä siinä "pelkää" itseään jos menee lupaamaan, että olen täysin luotettava ja saat nähdä että olen arvoisesi, että jollei kumminkaan tätä pysty täyttämään.
ongelma on siinä että sinä et arvosta sinua arvostavia miehiä. Vaan rakastut seuraavan kaltaisiin miehiin:
" Mies taas ei näytä tunteitaan ja on välillä hirveän kylmä ja riidellessä saattaa kylmyydellään satuttaa pahastikin. Ei hauku tai mitään sellaista, tulee vain aina sellainen olo ettei toinen todella välitä ja kun muutenkin on luottamus pulaa. "
Usein naiset käyttävät tälläisiä miehiä kuvaamaan termejä kuten "jännittävä" tai "tietää mitä tahtoo".
Minusta sinun tulisi hyväksyä se ettet suinkaan kiinnostu kunnollisista miehistä vaan juuri sellaisista miehistä mihin olet jo rakastunut. Kun ymmärrät ja hyväksyt tämän voit ehkä tulevaisuudessa selvittää miksi näin on ja miten voit muuttaa preferenssejäsi, mikäli niin todella haluat tehdä.
sanoit erittäin osuvasti, valitettavasti asia taitaa olla juuri näin.
Lisäksi korvaani särähti pahasti:
"Olen nyt seurustellut vuoden ja parikolme kuukautta (välissä oli neljän kuukauden tauko kun mies jätti toisen naisen takia."
Missä on vikaa jos ottaa sellaisen miehen takaisin joka on kerran pettänyt, mielestäni homma on kerralla ohi ja lopullisesti jos toinen pettää!
"sinun tulisi hyväksyä se ettet suinkaan kiinnostu kunnollisista miehistä vaan juuri sellaisista miehistä mihin olet jo rakastunut." Saanen olla erimieltä. Kiinnostuin mihestä siksi (sekä rakastuin myöhemmin), että hän vaikutti kiltiltä, oli hauska hyvännäköinen jne. en voinut millään tietää millainen hän osaa myös olla. Hän on "kunnollinen mies" kyllä muuten ja tuosta pettämisestä: Hän ei varsinaisesti edes pettänyt (ja moni nyt varmaan ajatteleekin ettei), vaan eromme jälkeen noin vähän päälle vkon jälkeen alkoi seurustella toisen naisen kanssa. Mies pitää sitä pettämisenä ja minustakin se on jollain tasolla tai ainakin erittäin ikävästi tehty.
sitten kun täytät 28 niin ihmettelet mihin se nuoruus katosi ja alat etsiä "itseäsi naisena" ja jätät sen ukon. Kannattaisi jättää jo nyt, yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
...syvä kumarrus Jennielle!
Silmät liikutuksesta punaisina luin juttusi ja kumarran uudelleen:)
Ainoa eromme tuntuu olevan se etä en ole äkkipikainen vaan elämä on opettanut ajatelemaan sanomisiani ja siksi yritän sanoa aina pahasti liikaa loukkaamatta.
Arvostan kaltaisiasi naisia ja olen varma että omaat valtavat voimavarat henkisesti ja ajattelet asioita jotenkin "ylempää" kuten minäkin, tavallisesti ihmiset näkevät vain tämän hetken,eli ovat likinäköisiä:)
Kaikea hyvää tiellesi ja paljon rakkautta...=)